Kerkesinpäs vielä virittää jotain vuodelle 2020 !
Ihan kun nyt ei näitä autoja jo olisi, mutta...
...voitteks kuvitella; Taas yksi aikaisemmista autoistani palasi kotiin ! - No voittehan te.
Tämä onkin pikkasen kimurantimpi juttu - ja juttuahan minulla riittää ...
Tämän tarinan auto - Ford Mondeo SportBack vm. 2002 oli ensimmäinen työsuhdeautoni. Jossain vaiheessa sain tuollaisen työsuhde-edun ja päätin käyttää sitä, kun Saksasta tuomani Escort (AYM-668) vapautui tullin pannasta ja päätyi veljelleni Kirkkonummelle.
Oli se hienoa Nokian tuotekehityksen inssinä tilata uusi auto ja valita kaikkia varusteitakin.
Päädyin tähän trendikkään siniseen Trend- varusteiseen Mondeoon, kun se tuntui olevan kustannustehokas ja mukavan nuorekas kulkupeli.
Tuolloin perheeseemme kuului jo neljä poikaa, joten Ford Galaxy- tila-auto hoiti koko perheen kuljettimen virkaa Mondeon ollessa pääsääntöisesti työmatka- ja lasten harrastusajoauto.
Auto valmistui Fordin Belgian Gengin tehtaalta 26.6.2002 eli pikkasen ennen Keski-Euroopan autotehtaiden kesätaukoa. Salon Ford- liikkeeseen se saapui jo heinäkuussa ja sain sen ajooni elokuun lopussa. Muistan käyneeni katsomassa Mondeota autoliikkeen takapihalla, kun sen kilvetkin olivat vielä pussissa takapenkillä. Rekisteritunnus oli RUI-797 - lempinimekseen se sai "Ruippa".
Siitä alkoi kolmivuotinen yhteinen taival, jonka aikana auton mittariin kertyi n. 75tkm.
Oheinen kuva on ensimmäiseltä talvelta; tulevasta autokatoksesta ei ole vasta kuin monttu valmiina ja autot seisoivat taivasalla.
 |
| Sininen hetki - autot taivasalla talvella 2003 |
 |
| Kesällä 2003 melkein valmiissa autokatoksessa |
Mondeo oli todella hyvä auto ajaa. Johdonmukainen ja rauhallinen käytökseltään sekä todella tilava ja kivasti varusteltu. Mitään vikoja en suoranaisesti muista tuolle taipaleelle tulleen, mutta ikävä ovien kittisaumojen ruostuminen vaivasi tätäkin Fordia. Ovien alaosat käsiteltiin ja maalattiin uudelleen jossain vaiheessa,
Mondeo palautui ALD- Leasingille elokuun lopulla 2005 ja vaihtui seuraavaan autoon.
Sittemmin tiesin Mondeon myydyn Porvoon suunnalle lähemmäs kymmeneksi vuodeksi.
2015 seutuun auto vaihtoi omistajaansa ja siirtyi Vihdin suunnalle, jossa se oli yhdessä perheessä lähes näihin päiviin saakka, kunnes se päätyi pikaisten myyjien kiertopalkinnoksi ja seikkailuksi tullakseen lopulta minulle.
Ja kuinkas kävikään... notkuin taas netissä ja silmiini osui tutun näköinen Mondeo.
Näitä tämän värisiä autoja ei ole ollut montaa. Ilmoituksessa ei näkynyt rekisterinumeroa ja rohkaistuinkin kysymään sitä myyjältä. Sain kuulla auton olevan juuri RUI-797 !!!
Sittemmin tiesin Mondeon myydyn Porvoon suunnalle lähemmäs kymmeneksi vuodeksi.
2015 seutuun auto vaihtoi omistajaansa ja siirtyi Vihdin suunnalle, jossa se oli yhdessä perheessä lähes näihin päiviin saakka, kunnes se päätyi pikaisten myyjien kiertopalkinnoksi ja seikkailuksi tullakseen lopulta minulle.
Ja kuinkas kävikään... notkuin taas netissä ja silmiini osui tutun näköinen Mondeo.
Näitä tämän värisiä autoja ei ole ollut montaa. Ilmoituksessa ei näkynyt rekisterinumeroa ja rohkaistuinkin kysymään sitä myyjältä. Sain kuulla auton olevan juuri RUI-797 !!!
 |
| Eipä näkynyt kilpeä näistä myyntikuvista - ihan piti kysyä... |
... mutta mutta... harmi, auto oli just myyty eteenpäin... voi räkä, myöhästyin !
Myyjä kuitenkin välitti tietoni auton ostaneelle nuorelle miehelle.
Tämä, uusi omistaja, sanotaanko etniseen vähemmistöön kuuluva nuori on mies soittikin minulle samana iltana. He kun käyvät kauppaa kaikesta, niin varmaan tämäkin Mondeo oli ostettu tilintekomielessä.
Kyllähän auto kaupan oli, mutta parissa päivässä hinta oli lähtenyt nousemaan, joka ei tietty minua miellyttänyt, kun kerran sain tietää sitä ennen auton alkuperäisen myyntihinnan.
Yhteydenpito tapahtui jouhevasti kahteen eri känykkänumeroon viestittelemällä.
Puheluihin ei juuri vastattu. Itsekään en aina ollut varma, keheen aina olinkaan yhteydessä.
Numerotiedustelun mukaan numerot olivat prepaideja tai salaisia.
Traficomilta tilaamani katsastuslista oli aika karua luettavaa; auto oli monessa mielessä kiertänyt jo elinkaarensa päähän, tai ainakin hyvin lähelle. Toistuvat korjauskehotukset ja suoranaiset hylsyt kertoivat karua tarinaa auton nykykunnosta.
Porvoossa ollessaan auto oli läpäissyt katsastukset joka vuosi. Vihdin suunnalla joko auto oli jo heikommmassa kunnossa tai siitä ei pidetty enää niin huolta. Katsastuksetkin olivat onnistuneet joko toisella tai kolmannella kerralla.
Jos tämän auton oli ostanut pikasen voiton tiedossa, oli haukannut hatullisen sitä itseään.
Sen verran moni ja kallis kohta odotti korjausta.
Jutellessani ja viestitellessäni tämän romaanimyyjän kanssa, toin hänen tietoonsa nämä kaikki viat ja arvuuttelin niiden hintaa. Pian alkoi häntäkin kiinnostaa tarjoukseni, joka sitten muutaman päivän viestittelyn jälkeen johti kauppoihin virtuaalisesti kättä päälle lyömällä.
Maksoin autosta saman, minkä hän oli maksanut pari viikkoa aikaisemmin.
Kaupan vauhdittamiseksi olin luvannut, että hän saa pitää "ne hyvät" talvirenkaat itsellään.
Auton nouto oli lauantaina näin joulukuussa 2020.
Hommasin siirtokilvet ja tarvittavat työkalut + nesteet valmiiksi edellisenä päivänä.
Sitä kun ei tiennyt, missä kunnossa auto oikeasti olisi. Myyntipuheet ovat myyntipuheita.
Jännitystä kaupantekoon loi vielä auton omistussuhde, sillä omistajanvaihdos edelliseltä myyjältä oli "unohtunut" tehdä ajoissa. Se oli "vielä jotenkin vaiheessa".
Lopulta löytyi saman suvun sukulaistyttö, jonka nimiin auto oli just ennen tuloamme päätynyt. Joka tapauksessa auton omistajuus siirtyi minulle muutaman setelin saattelemana. Vannotin auton myyjää huolehtimaan hänelle kuuluvat verorästit, mutta aavistukseni on, että sen parikymppisen taidan minä vielä joku paivä joutua maksamaan.
No, mites sitten auto ?
Tämä, uusi omistaja, sanotaanko etniseen vähemmistöön kuuluva nuori on mies soittikin minulle samana iltana. He kun käyvät kauppaa kaikesta, niin varmaan tämäkin Mondeo oli ostettu tilintekomielessä.
Kyllähän auto kaupan oli, mutta parissa päivässä hinta oli lähtenyt nousemaan, joka ei tietty minua miellyttänyt, kun kerran sain tietää sitä ennen auton alkuperäisen myyntihinnan.
Yhteydenpito tapahtui jouhevasti kahteen eri känykkänumeroon viestittelemällä.
Puheluihin ei juuri vastattu. Itsekään en aina ollut varma, keheen aina olinkaan yhteydessä.
Numerotiedustelun mukaan numerot olivat prepaideja tai salaisia.
Traficomilta tilaamani katsastuslista oli aika karua luettavaa; auto oli monessa mielessä kiertänyt jo elinkaarensa päähän, tai ainakin hyvin lähelle. Toistuvat korjauskehotukset ja suoranaiset hylsyt kertoivat karua tarinaa auton nykykunnosta.
Porvoossa ollessaan auto oli läpäissyt katsastukset joka vuosi. Vihdin suunnalla joko auto oli jo heikommmassa kunnossa tai siitä ei pidetty enää niin huolta. Katsastuksetkin olivat onnistuneet joko toisella tai kolmannella kerralla.
Jos tämän auton oli ostanut pikasen voiton tiedossa, oli haukannut hatullisen sitä itseään.
Sen verran moni ja kallis kohta odotti korjausta.
Jutellessani ja viestitellessäni tämän romaanimyyjän kanssa, toin hänen tietoonsa nämä kaikki viat ja arvuuttelin niiden hintaa. Pian alkoi häntäkin kiinnostaa tarjoukseni, joka sitten muutaman päivän viestittelyn jälkeen johti kauppoihin virtuaalisesti kättä päälle lyömällä.
Maksoin autosta saman, minkä hän oli maksanut pari viikkoa aikaisemmin.
Kaupan vauhdittamiseksi olin luvannut, että hän saa pitää "ne hyvät" talvirenkaat itsellään.
Auton nouto oli lauantaina näin joulukuussa 2020.
Hommasin siirtokilvet ja tarvittavat työkalut + nesteet valmiiksi edellisenä päivänä.
Sitä kun ei tiennyt, missä kunnossa auto oikeasti olisi. Myyntipuheet ovat myyntipuheita.
Jännitystä kaupantekoon loi vielä auton omistussuhde, sillä omistajanvaihdos edelliseltä myyjältä oli "unohtunut" tehdä ajoissa. Se oli "vielä jotenkin vaiheessa".
Lopulta löytyi saman suvun sukulaistyttö, jonka nimiin auto oli just ennen tuloamme päätynyt. Joka tapauksessa auton omistajuus siirtyi minulle muutaman setelin saattelemana. Vannotin auton myyjää huolehtimaan hänelle kuuluvat verorästit, mutta aavistukseni on, että sen parikymppisen taidan minä vielä joku paivä joutua maksamaan.
No, mites sitten auto ?
Mondeo oli kurainen ja kuhmuinen, mutta kokolailla kuosissaan. Tuttu auto :)
Auton renkaiksi oli veivattu jotkut alkuperäisiä vanteita muistuttavat, aika siistit aluvanteet kesärenkailla. Eturenkaissa oli selkeästi liian vähän painetta. Auto käynnistyi kertanykäisyllä. Bensavalo luonnollisesti paloi; eipä tämän hintaisessa autossa paljoa bensoja odottaisi olevankaan. Kunhan nyt lähimmälle bensa-asem,alle riittäisi. Sisältä auto oli todella likainen. Lattialla lojui joitakin pulloja ja tuhkikset olivat täysi tupakan natsoja. Etupenkin taskusta löytyi jopa puoliksi syöty pullapitko !
Kaiken kruunasi sininen Wunderbaum. Että sellaiset aromit.
Oli siinä autolla alamäkeä kerrakseen.
Helmojakin oli korjailtu - tai ainakin yritetty. Sellaista kyläseppä-jälkeä ja väärää väriä pintaan, ettei vahingossakaan jäisi huomaamatta. Ylläpito tai esteettisyys ei ole ollut pitkiin tämän auton elämässä mukana.
Puskureissa oli jälkiä lähikontakteista ja jopa auto katossa oli jälkiä ja takaluukun yläreunassa painauma muistona, että auto oli joskus peruutettu jonnekin liian matalaan paikkaan.
Sittemmin sain kuulla, että jäljet katossa olivat syntyneet Porvoon omistajan autotallin nosto-oven kolhimana.
Käyntiääni oli jotenkin kumea, mutta kone kävi ihan kivasti. Eikun matkaan kotia kohti !
Matkalla pyörähdimme tällä alkuperäisellä myyjällä, koska hänellä oli vielä auton alkuperäiset vanteet. Hänkin hiukan ihmetteli muutamassa päivässä muuttunutta käyntiääntä.
Nuo pinossa olleet renkaat vanteineen osoittautuivat kuitenkin paljon kulahtaneemmiksi, kuin ne jotka olivat auton alla, joten päätin pitää ne renkaat, jotka Mondeossa oli kaupantekohetkellä.
Ensimmäisellä huoltsikalla saimme sentään tankattua auton, mutta ilmaa ei ollut tarjolla, kun joku oli muutamaa päivää aikaisemmin pöllinyt paineilmapistoolin.... ankeeta seutua !!!
No, tästä ei mennä kuin parempaan suuntaan, veikkaan.
Seuraava pysähdyspaikka oli sitten Lohjan ABC, jolla onnistui renkaiden paineistaminenkin. Samalla koristin ABC:n pihaan hylätyn VW Golfin ulkopeiliä tuolla sinisellä hajukuusella.
Samalla tuli vilkaistua auton alle. No, kattihan se siellä ! - meinaan loisti poissaolollaan.
Tämä "rehellinen" rodulliseen vähemmistöön kuuluva kaveri oli rälläköinyt katin omiin tarpeisiinsa ennen myyntiään minulle.
Ei riittänyt tarjoukseni talvirenkaista, kun kattikin piti nussia ! ! !
Jotenkin minulla on ollut pieni ennakkoluulo heikäläisiä ja heidän rehellisyyttä kohtaan, eikä tämä kupru tätä käsitystä yhtään vähentänyt; "valkolaisia voi viilata linssiin" - päättelin.
No, kotiin päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Mondeo kuitenkin kulki ihan kivasti tuon loppumatkan, 60km. Jossain vaiheessa ABS- valokin syttyi, joten jätin kovimmat vauhdin hiljentämiset moottorin tehtäväksi, kun ei ollut kovin suurta luottoa jarrujen tehoon tai kestävyyteen. Aina kun jarrua paineli, alkoi hervoton tärinä, jota arvatenkin alustan väljät nivelet kivasti korostivat. Veikkaan, että kaikki alustan kulutusosat menevät vaihtoon.
Korjattavaa siis riittää, mutta tässä vaiheessa annan niiden olla, kun autolla ei ole mikään kiire takaisin tien päälle.
Kotona ajattelin heti tyhjentää auton ja pestä sen perusteellisesti. Siinä sai pullapitkot ja pullot uuden osoitteen talomme roskiksesta. Kumimatoilla ja lattialla muutenkin oli niin paljon hiekkaa ja roskia, että siinä kahdesta Kärcheristä järeämpikin huusi hoosiannaa ja tyhjentelin sitä välillä.
Se hirvee Wunderbaum tosiaan jäi roikkumaan jo Lohjalle yhden ABC:n parkkikselle hylättyn VW Golfin peiliin, mutta "tuoksu" on edelleenkin pääsärky-tasoa.
Joka tapauksessa kiesi tarvii kunnon myrkyt, että nämä tahrat ja käryt lähtevät.
Ohessa kuva heti sen jälkeen, kun saavuimme kotipihaan.
 |
| Tuttu perä :) |
 |
| Keula oli saanut vähän hittiä vuosien varrella |
 | ||
Pesun jälkeen näytti jo vähän pirteämmältä
|
Kotitallissa ajattelin siivota auton sisältä ja vilkaista konepellin alle, jos siellä olisi jotain oikeesti akuuttia. Tämän ikäpolven Fordeissa konepelti aukaistaan vähän poikkeavasti; se avataan maskin logon takaa paljastuvasta lukosta auton omalla avaimella.
No, kuinka kävikään... se hemmetin lukko hajosi sitten sopivasti. Myyjä aukaisi konepellin muutama tunti aikaisemmin esitellessään autoa minulle, mutta kotitallissa ei sitten enää avainta totellut.
Tyyppivika kuulemma. No, kiva nyt tietää.
Eipä auttanut reuhtominen tai painelu. Kun lukko on rikki, niin sittenhän on rikki... jottai pitäis tehä...
Onneksi apuun tulivat Facebook ja siellä Ford- harrastajien sivusto; alle tunnissa tuli useita ideoita ongelman ratkaisemiseksi. Yksi niistä toimi ja lopulta konepelti pomppasi ylös.
Nyttemmin ei enää ole koko lukkoa konepellin aukaisua hidastamassa.
 |
| No kuinkas sitten kävikään... konepellin lukko päätti hajota |
Tuulilasin pesuneste oli ihan loppu ja sen huomasinkin jo kotimatkalla. Helppo juttu.
Jarrutehtostimen nestettä ja jäädysnestettäkin näyttäisi olevan.
Ohjaustehostimen nestettäkin oli, mutta aika mustan harmaata, joten vaihtolistalle sekin.
Sitten moottoriöljyt. No mitämitääää... ?
Mittatikku ei näyttänyt mitään, vaan oli ja pysyi ihan kuivana... Kumman nätisti se kone kävi, mutta öljyä ei tainnut olla ihan häiriöksi asti, kun kerran mittatikkuun saakka sitä ei riittänyt.
No huh huh ! - milloinkahan tämä auto on ihan oikeasti huollettu viimeksi ?
No, meikäläinen siitä sitten maski naamallaan marssi paikalliseen Motonettiin ja tuli ulos
Ford- öljyt ja suodattimet kainalossaan.
Öljynvaihdossa vanhaa öljyä valui pois vain 2.5 litraa, kun sitä pitäis olla 4.5 litraa !
Jos huoltokirjaan on uskomista, oli autoon oli vaihdettu öljyt viimeksi n. 40tkm sitten - hohhoijaa... ajaisitko itse tuollaisen matkan samoilla öljyillä.... ? niin, en minäkään.
Ford- öljyt ja suodattimet kainalossaan.
Öljynvaihdossa vanhaa öljyä valui pois vain 2.5 litraa, kun sitä pitäis olla 4.5 litraa !
Jos huoltokirjaan on uskomista, oli autoon oli vaihdettu öljyt viimeksi n. 40tkm sitten - hohhoijaa... ajaisitko itse tuollaisen matkan samoilla öljyillä.... ? niin, en minäkään.
 |
| Kun öljyn mittatikku ei kastunut lainkaan, oli hyvä vaihtaa öljyt saman tien |
Valutin koneen läpi litran, kaksi jotain toista uutta öljyä, niin huuhteli pikkasen konetta mennessään ja öljypohjaakin kans. Niistä kun ei kaikki vanha öljy sellaisenaan valu pois.
No nyt on uudet öljyt ja suodatin vaihdettu. Samalla siivosin moottoritilaa ja puhaltelin pahimmat pöperöt pois pyyhkimien seuduilta. Moottorihan on ns ketjukone, eli nokkahihnaremonttia ei tarvitse tehdä, mutta kyllä kone on kunnon huollon ansainnut.
Kunnon pesu päälle, kaikki apunesteet uusiksi ja kaikki suodattimet ja sytytystulpat- ja johtimet vaihtoon, niin sittenpähän ovat kondiksessa, eikä tarvii heti niihin puuttua.
Aika usein nämä harrastusautolöytöni ovat just vanhuuttaan laiminlyötyjä yksilöitä: ikäänkuin auto ei vanhempana ansaitsisi enää huoltoa tai yläpitoa ja omistaja toivoo, että vielä tämän vuoden sillä pääsisi ilman remppoja. No, onneksi minulla on puitteet kotioloissa saattaa nämä perusasiat takaisin kuntoon. Toinen juttu sitten ovat nämä hitsaushommat; niihin ei oikein keski-ikäisen miehen lähinäkö enää riitä.... ei kivaa tällainen ikääntyminen.
Mitäs muuta; muutama parkkipolttimo tuli vaihdettua (joista oli muuten tullut korjauskehotuksetkin parina viime vuonna) ja tavaratilan sivupaneelit kiinnitettyä, niin näyttää valmimmalta eikä kitise/kolise niin paljoa. Tavararatilan matto tarvitsee kunnon tekstiilipesun
ja palautuu paikoilleen myöhemmin. Vararengasmontussa oli vain kulahtanut vararengas.
Tunkkia tai työkakaluja ei enää ollut; nekin siis hankintalistalle.
Saman - noutopäivän - aikana pesin, vahasin ja siivosin sisältä tämän vanhan kaverin.
Noin kauttaaltaan likaisen auton siivoamiseen menikin yhden työpäivän tunnit.
Penkkipesurille olisi nyt käyttöä ja sen kanssa jatkankin keväämmällä, kun säät sallivat kuivattamisen ja auton ikkunoiden ja ovien pitämisen auki.
Samalla alkoi puuttuvien osien listaaminen. Ei puutteet pahoja, ole, muttei ihan ilmaisiakaan;
Kunnon pesu päälle, kaikki apunesteet uusiksi ja kaikki suodattimet ja sytytystulpat- ja johtimet vaihtoon, niin sittenpähän ovat kondiksessa, eikä tarvii heti niihin puuttua.
Aika usein nämä harrastusautolöytöni ovat just vanhuuttaan laiminlyötyjä yksilöitä: ikäänkuin auto ei vanhempana ansaitsisi enää huoltoa tai yläpitoa ja omistaja toivoo, että vielä tämän vuoden sillä pääsisi ilman remppoja. No, onneksi minulla on puitteet kotioloissa saattaa nämä perusasiat takaisin kuntoon. Toinen juttu sitten ovat nämä hitsaushommat; niihin ei oikein keski-ikäisen miehen lähinäkö enää riitä.... ei kivaa tällainen ikääntyminen.
Mitäs muuta; muutama parkkipolttimo tuli vaihdettua (joista oli muuten tullut korjauskehotuksetkin parina viime vuonna) ja tavaratilan sivupaneelit kiinnitettyä, niin näyttää valmimmalta eikä kitise/kolise niin paljoa. Tavararatilan matto tarvitsee kunnon tekstiilipesun
ja palautuu paikoilleen myöhemmin. Vararengasmontussa oli vain kulahtanut vararengas.
Tunkkia tai työkakaluja ei enää ollut; nekin siis hankintalistalle.
Saman - noutopäivän - aikana pesin, vahasin ja siivosin sisältä tämän vanhan kaverin.
Noin kauttaaltaan likaisen auton siivoamiseen menikin yhden työpäivän tunnit.
Penkkipesurille olisi nyt käyttöä ja sen kanssa jatkankin keväämmällä, kun säät sallivat kuivattamisen ja auton ikkunoiden ja ovien pitämisen auki.
Samalla alkoi puuttuvien osien listaaminen. Ei puutteet pahoja, ole, muttei ihan ilmaisiakaan;
- ajovalon pesurin kansi (löytyikin jo)
- sisäpuhaltimen moottori (löytyikin jo)
- moottorin muovinen suojus (löytyi - pitää vain käydä ostamassa)
- takaiskarit (löytyi uutta vastaavat - pitää vain käydä ostamassa)
- jarrut kauttaaltaan (ei käytettyinä, uusia osia vain)
- alustan niveliä ja puslia (niinku tuossa yllä, uusilla osilla mennään)
- katalysaattori (löytyikin jo)
- ruostekorjaukset (juu - saa taas harjotella Esab´n säätöjä ja langan etäisyyttä kohteesta...)
Ja just kuin sovitusti, Salon Kaupunki laittoi hylkyautojaan romutukseen joulun alla.
Tuossa porukassa oli myös yksi kadulle hylätty saman ikäinen farkku-Mondeo, joka nöyrästi luovutti meille talvirenkaansa alkuperäisillä aluvanteilla, puhaltimen moottorin ja jotain muuta pientä ja kivaa. Aika erikoista, että näennäisesti noin ehjä auto, jossa oli jopa turvaistuin takapenkillä oli hylätty pitkäksi aikaa, niin että oli jo sisältäkin homehtunut.... kohtaloita on monia - minun edukseni tällä kertaa.
Talven aikana voisi kerätä muita osia ja sitten keväällä miettiä, missä järjestyksessä jatkaa tätä ja muitakin projekteja. Ei näiden kanssa harrastaminen lopu :)
Ja just kuin sovitusti, Salon Kaupunki laittoi hylkyautojaan romutukseen joulun alla.
Tuossa porukassa oli myös yksi kadulle hylätty saman ikäinen farkku-Mondeo, joka nöyrästi luovutti meille talvirenkaansa alkuperäisillä aluvanteilla, puhaltimen moottorin ja jotain muuta pientä ja kivaa. Aika erikoista, että näennäisesti noin ehjä auto, jossa oli jopa turvaistuin takapenkillä oli hylätty pitkäksi aikaa, niin että oli jo sisältäkin homehtunut.... kohtaloita on monia - minun edukseni tällä kertaa.
Talven aikana voisi kerätä muita osia ja sitten keväällä miettiä, missä järjestyksessä jatkaa tätä ja muitakin projekteja. Ei näiden kanssa harrastaminen lopu :)
Lopuksi pitää napsia vielä muutama kuva, ennenkuin Mondeo päätyy talvisäilytykseen .
 |
| OEDNOM - tämä teksti palasi takaluukkuun :) |
 |
| Veteraanit huppujensa alla. Galaxyllekin on huppu, muttei se tahdo pysyä päälle millään... |
Tammikuussa 2021
Oli sellainen riittävän joutilas sunnuntaipäivä ja ajateltiin pojan kanssa katsoa tarkemmin Mondeon kuntoa. Akku paikalleen ja hyvinhän se Fordi hurahti käymään, vaikka pakkasta oli -17 astetta. Aika harvinaista näin Salon seudulla - Suomen etelärannikolla.
Eikun auto nosturille ja tarkastelemaan.
Se mannen pöllimä katti tosian pikkasen harmitti. Olisi saanut jäädä tekemättä, mutta ahneus ja moraalittomuus yhdessä, niin tuollaista jälkeä syntyy, vaikkei sitä tilannutkaan.
Oli sellainen riittävän joutilas sunnuntaipäivä ja ajateltiin pojan kanssa katsoa tarkemmin Mondeon kuntoa. Akku paikalleen ja hyvinhän se Fordi hurahti käymään, vaikka pakkasta oli -17 astetta. Aika harvinaista näin Salon seudulla - Suomen etelärannikolla.
Eikun auto nosturille ja tarkastelemaan.
Se mannen pöllimä katti tosian pikkasen harmitti. Olisi saanut jäädä tekemättä, mutta ahneus ja moraalittomuus yhdessä, niin tuollaista jälkeä syntyy, vaikkei sitä tilannutkaan.
 |
| Syynäyksessä - hienot nastarenkaat oginaalivanteilla alla |
Helmat.... no... hommia riittää silläkin saralla.
Ovien alareunat ovat ruosteessa, mutteivat vielä mitään "focus-tasoa" sentään.
Ihan pelastettavissa.
 |
| Puhkireikä... |
Pahempaa oli tiedossa pohjan puolella.
Pitkittäiset runkopalkit olivat kummaltakin puolelta isoilla ruosterei´llä.
Noiden korjaaminen on ihan mahdollista, mutta edellyttää jonkin verrankin purkamista.
 |
| Tämmössi reiki täält löytysis. Niin ja voisihan se tuo jarruputkikin olla pikkasen paremmin kiinni... = paljon korjattavaa tiedossa |
Näillä mennään ja toivottavasti mennäänkin hyvin.
Tavoitteena on katsastus... joskus 2021 vaikka :)
 |
| Moni kakku päältä kaunis... Tavoitteeksi otetaan, että noista ovista tullaan ulos joku kerta ihan iloisella ilmeellä |
Helmikuu 2021 - sain sovittua alkuperäisen myyjän kanssa, että hänelle tallin nurkkaan jääneet alkuperäiset vanteet voivat siirtyä minulle muutamalla kympillä. Ne kun siistin ja pyöräytän uudet merkkirenkaat, niin... ainakin tuplaan auton arvon :)
Huhtikuussa 2021 - vanteet on nyt maalattu ja lakattu + niille pyöräytettiin Michelinin laaturenkaat. Misukat autossa oli uutenakin. Extrana tässä autossa on vararengas samanlaisella aluvanteella ja oikean kokoisella Misukalla - siis vuodelta 2002.
Huhtikuussa 2021 - vanteet on nyt maalattu ja lakattu + niille pyöräytettiin Michelinin laaturenkaat. Misukat autossa oli uutenakin. Extrana tässä autossa on vararengas samanlaisella aluvanteella ja oikean kokoisella Misukalla - siis vuodelta 2002.
 |
| Parkkihallissa vielä hetken aikaa... nyt uudet tassut alkuperäisillä vanteilla. |
Jossain vaiheessa huhtikuuta päräytin Mondeon kotitalliin.
Kuntoutuminen alkakoon !
Purin sisustuksen ja pesin penkit, lattiamatot ja putsasin kaikki mahdolliset pinnat.
Nyt on siistimpää ja se hirvee Wunderbaum- käry helpotti on siedettävälle tasolle.
Samalla pulttasin paikalleen uudet sytytystulpat, ilmansuodattimen ja raitisilmasuodattimen.
Raitisilmasuodatin oli aivan musta ja kostea.... lameleiden välissä oli multaa - siis maatuneita lehtiä tms. Ei varmaan ihan vähään aikan vaihdettu. No, nyt on raittiin valkoinen ja koko seutukunta puhdistettu kunnolla !
LIeneekö tästä peruja, mutta sisätilanpuhallin pitää ihen hervotonta jurinaa, joten vaihtolistalle menee sekin. Onneksi tämän tietäen, purin sellaisen samaisesta talvirenkaansa minulle luovuttaneesta farkku-Mondeosta.
Kuntoutuminen alkakoon !
Purin sisustuksen ja pesin penkit, lattiamatot ja putsasin kaikki mahdolliset pinnat.
Nyt on siistimpää ja se hirvee Wunderbaum- käry helpotti on siedettävälle tasolle.
Samalla pulttasin paikalleen uudet sytytystulpat, ilmansuodattimen ja raitisilmasuodattimen.
Raitisilmasuodatin oli aivan musta ja kostea.... lameleiden välissä oli multaa - siis maatuneita lehtiä tms. Ei varmaan ihan vähään aikan vaihdettu. No, nyt on raittiin valkoinen ja koko seutukunta puhdistettu kunnolla !
LIeneekö tästä peruja, mutta sisätilanpuhallin pitää ihen hervotonta jurinaa, joten vaihtolistalle menee sekin. Onneksi tämän tietäen, purin sellaisen samaisesta talvirenkaansa minulle luovuttaneesta farkku-Mondeosta.
Seuraavaksi helmat saavat maistaa virsikirjaa - siis hiomalaikkaa.
Oheinen kuva kertoo karua tarinaa kuskin puolen helmasta...
Paikkaa paikan päälle ja koko komeuden kuittaa olematon ruostesuojaus.
Muuten tuo kuskin helma oli ihan kovaa kamaa.
Ei kun kunnon pala pois, että on terve lähtökohta uudelle helmalle.
Onneksi no korjauspalat ovat varsin kohtuullisen hintaisia, niin ei tarvitse itse alkaa suorasta pellistä taiteilemaan.
Ennenkuin saattaa tuota ulkohelmaa hitsailla, on syytä korjata helman "sisäseinä", kun sekin on pikkasen hapertunut....
Näiden lisäksi tein kaupat maakunnassa tarjolla olevista purkuosista, jotka ovat mahdollisesti siistimpiä kuin auton nykyiset ovet ja konepelti.
Katsotaan sitten, mitkä niistä päätyvät Mondeoomme kiinni asti.
Touko-kesäkuussa laitoin etujarrut kuntoon.
Siihen riitti vain uudet levyt ja palat... niin ja yksi pinnapultti.
On siinä voimallisesti pyöränmuttereita joskus kiristetty, kun yksi oli mennyt puolesta välistä poikkikin.
Sitten siirryin takajarruihin... siellä olikin sitten kaikki peruspalikat ajettu perille saakka;
uusiksi menevät levyt, palat, satulat ja kilvetkin. Eka kertaa tilasin osat Autodoc´n kautta ja sitä ne näyttivät olevankin, mitä tilasin. Selkeästi halvempi tuollainen nettiportaalin on kuin kotoinen Motonet. Pitää tietty tarkkaan katsoa, mitä tilaa, kun postilla tilattujen osien palauttaminen on hankalampaa sitten.
Ohessa "ruippa" perä pystyssä osia odotellen,
Siihen riitti vain uudet levyt ja palat... niin ja yksi pinnapultti.
On siinä voimallisesti pyöränmuttereita joskus kiristetty, kun yksi oli mennyt puolesta välistä poikkikin.
Sitten siirryin takajarruihin... siellä olikin sitten kaikki peruspalikat ajettu perille saakka;
uusiksi menevät levyt, palat, satulat ja kilvetkin. Eka kertaa tilasin osat Autodoc´n kautta ja sitä ne näyttivät olevankin, mitä tilasin. Selkeästi halvempi tuollainen nettiportaalin on kuin kotoinen Motonet. Pitää tietty tarkkaan katsoa, mitä tilaa, kun postilla tilattujen osien palauttaminen on hankalampaa sitten.
Ohessa "ruippa" perä pystyssä osia odotellen,
 |
| Molemmin puolin palasina - takajarrut meinaan. |
 |
| Etujarru; levyt ja palat |
 |
| Takajarrut; levyt, palat, kilvet, satulat ja ABS-anturin liittimetkin |
Jassåå... tämä kesä on ollut turkasen kuuma.
Niin kuuma, etten ole juurikaan tähän autoon paneutunut noita jarruja enempää.
Seuraavaksi pitäisi raapia nuo ruosteen paljaiksi ja hitsata ne kuntoon.
Ja taka-iskaritkin pitäisi vaihtaa... siihen tarvitaan jousipuristimet, joita minulla ei ole, joten niitä ruinaamaan tai käyttämään hyväksi tutun korjaamon kesätaukoa.
Kesällä 2022
Auto on edelleenkin kesken.
Autolle kun ei ole ollut tarvetta, olen antanut sen huilia parempia päiviä odotellen.
Päivätyöt ovat ottaneet prioriteetin ja harrastukselle ei ole jäänyt oikein aikaa.
Pääsiäisenä veteraanilaivastomme kimppuun hyökättiin niiden seisoessa monivuotisessa
säilytyspaikassaan parkkihallissa.
Ilmeisesti huumeveikkoja vajain työkaluin ja taidoin koetti saada veteraaneja varastetuiksi ja käyntiin. Puolet autoista kärsi monenlaisia vauroita, mutta onneksi tämä Mondeo säästyi.
Olivat kai nistit tajunneet, ettei käynnistyksenestolla varustettu auto käynnisty millään ilman omaa avaintaan ja jättivät siksi sen rauhaan.
Nyt auto on siirretty toisaalle ja turvalliseen paikkaan.
Pieniä osahankintoja olen tehnyt.... kyllä se joku päivä...
Jouluna 2023
Sen verran tähän laitan päivitystä, että kaikki kotona olevat Fordit (Galaxy, tämä Mondeo ja toinen harmaista Focuksista, eli BYO-104) ovat nyt mökillä talven.
Marraskuussa myrsky oli heittänyt autojen päältä suojahuput pois tai ne olivat jäätyneet osittain päälle. Otin huput kokonaan pois ja annoin autojen olla ihan sellaisenaan vierekkäin kesäpaikkamme parkkipaikalla. Autoja käynnistellessä Focus ja Galaxy käynnistyivät ja liikkuivatkin, mutta tämä Mondeo ei herännyt eloon innokkaasta starttaamisesta huolimatta.
Eli nyt sitten vain talvista odotusta - jospa ensi vuosi toisi parannusta tämänkin auton elämään.
Auto on edelleenkin kesken.
Autolle kun ei ole ollut tarvetta, olen antanut sen huilia parempia päiviä odotellen.
Päivätyöt ovat ottaneet prioriteetin ja harrastukselle ei ole jäänyt oikein aikaa.
Pääsiäisenä veteraanilaivastomme kimppuun hyökättiin niiden seisoessa monivuotisessa
säilytyspaikassaan parkkihallissa.
Ilmeisesti huumeveikkoja vajain työkaluin ja taidoin koetti saada veteraaneja varastetuiksi ja käyntiin. Puolet autoista kärsi monenlaisia vauroita, mutta onneksi tämä Mondeo säästyi.
Olivat kai nistit tajunneet, ettei käynnistyksenestolla varustettu auto käynnisty millään ilman omaa avaintaan ja jättivät siksi sen rauhaan.
Nyt auto on siirretty toisaalle ja turvalliseen paikkaan.
Pieniä osahankintoja olen tehnyt.... kyllä se joku päivä...
Jouluna 2023
Sen verran tähän laitan päivitystä, että kaikki kotona olevat Fordit (Galaxy, tämä Mondeo ja toinen harmaista Focuksista, eli BYO-104) ovat nyt mökillä talven.
Marraskuussa myrsky oli heittänyt autojen päältä suojahuput pois tai ne olivat jäätyneet osittain päälle. Otin huput kokonaan pois ja annoin autojen olla ihan sellaisenaan vierekkäin kesäpaikkamme parkkipaikalla. Autoja käynnistellessä Focus ja Galaxy käynnistyivät ja liikkuivatkin, mutta tämä Mondeo ei herännyt eloon innokkaasta starttaamisesta huolimatta.
Eli nyt sitten vain talvista odotusta - jospa ensi vuosi toisi parannusta tämänkin auton elämään.
 |
| Siinäpä ne seisoskelevat - kaikki Fordit kesämökin rauhassa. Syystuuli piiskasi suojahuput pois, joten tämä talvi menee ihan vian näin. |