(2023) Volvo V70 AWD - UUSIN TARINA



Volvo V70 AWD -08



No justiinsa. Vielä jaksaa, vielä kerran... 

Tällä palstalla on ollut aika rauhallista viime aikoina, sillä työt ja muut menot ovat ottaaneet aimo osan elämästä ja autoharrastukselle on jäänyt aika vähän aikaa.
Oman takapakkinsa toi viiden jo muuten valmiin ja ehjän auton vaurioituminen
parkkihallissa joiden toisten omaisuutta kunnioittamattomien tahojen yrittäessä varastaa ne.

No, nyt kuitenkin vuoteen 2023.

Se alkoi kohdallani irtisanoutumisella työpaikastani.
Olin saanut kiinnostavan työtarjouksen Ruotsista ja edessä oli nyt muutto naapurimaahan.

Sitä ennen kuitenkin sain kuulla poikani kautta joutilaasta Volvo V70 AWD:stä - tästä viimeisestä, eli MK3- mallista.
Auto oli pompannut ruosteen - siis ruosteen (!!!) vuoksi katsastuksessa ja oli nyt ihan vain ladossa odottamassa poistoaan. Siihen saumaan sitten teimme pojan kanssa tarjouksen ostaa auto.
Ja niin vain kaupat syntyivät autoa edes näkemättä.
Tiesin auton olevan hopeanvärinen D5- moottorinen ja neliveto.
Ja eikun tammikuisena iltana autoa noutamaan trailerilla tästä lähistöltä.

Auto on MY-08 V70 AWD, jota kyydittää D5-moottori ja automaattilaatikko.
Varusteita on varmasti kattoluukkua lukuunottamatta varmaan kaikki mitä autoon saattoi uutena tilata. Joo, ja oli ihan silminnähtävää, että ruostetta oli lokasuojan kaarissa ainakin.
No, ei muuta kuin Volle käyntiin ja trailerilla sitä kautta uuteen kotiin.
Hyvinhän tuo käynnistyi useamman kuukauden seisonnan jälkeen.
Kuluneet nahkaiset ohjauspyörä ja vaihteensiirrin kertoivat omalta osaltaan ajetuista kilometreistä; 400tkm näytti mittari vielä ihan kirkkain numeroin.

Ohessa pari kuvaa aika tuoreeltaan.




Tämmöisiä ruosteita paljastui muovin alta....

Tätä rattia ja vaihteensiirrintä jo on käytetty joku kerta...



Pikkasen vain kerkesin autoa käpistelemään ennenkuin alkoi pakkaaminen Ruotsiin lähtöä varten. Sinne minut johdatti luottopyssy - yllä olevien kuvien V70 Ocean Race
(uusimman auton jätin vaimolle Suomeen)


Ocean Race taas kerran lähdössä maailmalle


Perusteellinen pesu ja vahaus + sisäsiivous olivat yhden illan juttu tälle hopean harmaalle Vollelle. Sitten vain tallin lämpöön kuivamaan ja odottelemaan jatkoja.

Tässä vaiheessa osatarpeita ovat uudet helmapellit + irtopeltiä lokasuojien reunoihin.
Lisäksi joku pusla ja peilien vilkut. Sitten myöhemmin perusteellinen huolto moottorille 
ja tietenkin jarrut ja muut katsastukseen tarkastettavien asioiden läpikäynti.

Nyt kuitenkin lähtö on lähellä, joten remppa siirtynee keväämmälle ja viikonlopuille jolloin olen käymässä kotosalla.

Toukokuussa 2023 
Rälläkkä lauloi ja vanhat helmat, tai mitä niistä oli jäljellä, saivat kyytiä ja aloimme ideoimaan uusia helmoja paikoilleen. Olin apuna, mitä osasin ja näin, sillä ikänäkö on tehnyt hitsaamisesta käytännössä mahdottoman minulle. Onneksi poika on taitava tässä(kin) asiassa.
Heinäkuussa uudet helmat olivat paikoillaan, samoin kuin takalokasuojien paikat.
Puuttuvia osia on tilattuna, joten pikkuhiljaa tässä edetään...

Ohessa pari kuvaa heinäkuulta.





Auton käyttötarkoitus on ollut keskustelun aihe. Näitä autoja kun on entuudestaankin...
Päädyimme siihen, että autoa ei korjata myyntiä varten, vaan se pidetään itsellä ja muutetaan pakettiautoksi. Nyt ei mökkireissuilla tarviisi niin tiukasti pakata tavaroita ja koiria ja olisi myös neliveto kiskomaan kaikki kärrit ja niiden taakat.

Elo-ja syyskuussa auto ei kummoisesti edennyt, kun minä asun Ruotsissa ja pojalla oli omat työkiireensä. No, eipä tuo haittaa. Tuollahan tuo odottaa, tallissa.
No, tehdasuusi nahka-/jalopuuratti sentään löytyi ja asennettiin paikoilleen.

Lokakuussa sitten taas oli pikkasen aikaa. Helmojen ja paikkakohtien viimeistely, suojaus ja maalaus. Sitten muovihelmojen uudelleen kiinnittäminen ja helmat alkavat olla asemissaan.
Samalla takasisälokasuojat kävivät irti. Niiden takaa löytyi pikkasen lisää kariesta, mutta ennen kaikkea kilotolkulla kuivaa kuraa. Tällä autolla on ajettu sorateitä pitkin ja paljon, sanon minä. 

Siinä sivussa ja jossain välissä takapenkin paikalle oli ilmestynyt Tuomaksen toimesta jatkolattia. Siitä tuli oikeasti ihan hieno. Jatkolattian päätyyn pultattiin vielä auton oma suojaverkko, joten näyttää ihan toimivalta ratkaisulta. Turvavyöt saivat jäädä paikoilleen. Keskivyö piti "fileroida" irti takaselkänojasta ja piilottaa uuden lattian alle, ettei varotitusvalot olisi alkaneet vilkkua.  Vaatimuksiin kuuluu myös, että takapenkin kiinnikkeet pitää muuttaa sellaisiksi, ettei penkin kiinnittäminen takaisin ja turvaväiden käyttö ole enää mahdollista. Pikkuhiljaa pakuksi siis.







Marraskuussa oli jo tarkoitus tarjota autoa vuosi- ja muutoskatsastukseen, mutta huollon yhteydessä havaittu moottorin öljyvuoto torppasi ideat. Taitaa olla edessä vielä keskivertoa isompi tiivisteremppa, että saadaan öljyt pysymään moottorin sisällä eikä ulkopuolella.

Marraskuun lopulla oli Tuomas- pojallani aikaa katella taas hetki tätä Volvoa....
Näppärä autoinssi taikoi suuttimet ja muut venttiilikopan tiivisteen edestä purettavat osat pois ehkänä ja oikeassa järjestyksessä. Uuden tiivisteen lisäksi vaihtui myös viallinen läppäkoneisto, niin saadaan varmuudella myös tyhjäkäynnin päästöt kuriin ja toisaalta pannusta sitä tehoa sitten kun tarvii kaasupolkimeen koskea.

Alkoi auto olla siivousta vaille katsastuskuntoinen.
Niin vain 1. joulukuuta Volle kiipesi lavetille ja matkaan kohti katsastusta.
Olisi se sinne itsekin kulkenut, mutta autoa ei olle vielä siirretty lopullisen omistajansa nimiin, eikä se ole vielä liikennevakuutettukaan.


Valmiina katsurille.
Vieressä seisoo sininen V70, joka kotiutui vaihteeksi Ruotsista


Katsastus - siis vuosikatsastus ja muutoskatsastus paketiautoksi olivat jälleen kerran läpihuutojuttu. Tuomas oli korjannut kaikki puutteet esimerkillisesti, samoin muutokset oli tehty vaaditulla tavalla. Kaikki mittarit näyttivät just oikeita lukemia, eikä mitään muitakaan puutteita löytynyt.
Katsastusinssiltäkin tuli tunnustus hyvin ja tyylillä tehdystä muutostyöstä.
Kaikkein eniten aikaa vei muutoskatsastuksen paperityöt... varmaan sen kolme varttia.

Nyt olisi sitten harmaan Volvon uusi elämä alkamassa.
Pian se palaa liikenteeseen oltuaan sieltä pois vuoden päivät.



Keväällä 2024 nykyisen omistajansa parkkipaikalla






Tämä sivusto ja sen useat tarinasta saivat alkunsa eräästä vanhasta Vw Ventosta, ihan tavallisesta perheautosta, joka kerran oli nuoren lapsiperheemme auto Espoossa. Löysin tämän auton vuosikausia myöhemmin hylättynä Salosta. Päätin ostaa auton takaisin kunnostaakseni se ensiautoksi pojallemme, joka kerran tuli synnytyssairaalasta tämän auton kyydissä. Ja kuten harrastuksilla on tapana, alkoi tämänkin juttu laajentumaan; linkit oikealla kertovat jokainen oman tarinansa...