(2017) 3. Kotiinpalaaja - Ford Galaxy

No voi hyvää päivää joo.... Näin alkoi autoharrastukseni vuosi 2017.

Virallinen totuushan kuuluu näin:
"Perjantaina 13. tammikuuta menin käymään postilaatikolla, kun havaitsin autotallimme edustalle ilmaantuneen vihreän tila-auton.
Se näytti kovin tutulta; sehän on vanha Ford Galaxymme !
Miten se tuohon oli tupsahtanut ?
Etupenkillä näytti olevan tuore rekisteriote nimelläni varustettuna ja avaimet virtalukossa.
Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka se tänne päätyi, mutta jääköön nyt sitten meille".
No, olipas hauska yllätys !

Näin fuulataan vaimoa tai ei oikeastaan enää häntäkään...

Varmaan jo arvaattekin, miten se oikea tarina menee.
Viettäessäni runsaanmuhkeaa (sarkasmia - ei mulla mitään lomia ole tienattuna vielä) uudenvuodentaukoani, istahdin keittiönpöydän ääreen surffailemaan netissä.
Jotenkin näppäimet etsivät nettiauton sivut ja sieltä bongasin entisen automme,
-99 mallin Ford Galaxyn.
Jehna ! - että pitikin osua kohdalle !!!

No, uskokaa vapaasti virallista tai epävirallista totuutta, mutta niin vain laivastomme karttui yhdellä tutulla autolla lisää. Minulla ei oikeasti ole tuon taivaallista käsitystä, mitä minä tällä autolla teen, mutta tulihan nyt hommattua, kun oli hollilla niin sanotusti.

Aloitanpas tämän tarinan pienellä kertauksella.
Ostin tämän Ford Galaxyn uutena Turun Stockmann- autolta lähtiessäni komennukselle Müncheniin, Saksaan. Tarkka luovutus- ja maastamuuttopäivä oli 1.4.1999.
Autossa oli tilanteeseen edellyttämät punareunaiset tullikilvet, sillä muuttoautona poisviedyn auton veroa ei tarvinnut maksaa, vaan sain auton käytännössä puoleen hintaan.

Ohessa Polaroid-kuva autosta, kun se vielä odotti luovutustaan minulle Ford-liikkeen takapihalla maaliskuussa 1999.

Galaxy on valmistunut jo vuoden 1998 puolella Fordin ja VAG- konsernin yhteisellä tehtaalla Portugalissa. Galaxyn sisarmalleja kun ovat Vw Sharan ja Seat Alhambra. Tarinan Galaxy oli myyntivarastomalli, jonka sain hommatuksi siis ilman aikaaviepää tehdastilausta, sillä se oli jo Turun vapaasatamassa.

Aivan kuin entellisesti, auton rikkoutui ensi kerran jo kotipihassamme, kun matkamittarissa oli vasta 55km. Auto käynnistyi, mutta valot, vilkut ja pyyhkijät jäivät toimimattomiksi. Pikaisesti Pääsiäispyhinä apuun hälytetty Ford huoltomies taikoi sähköosia vaihtamalla auton ajokuntoiseksi. Pääsin sentään lähtemään aikataulussa.

Finncarriers Poseidon vei minut ja Galaxyn kohti uusia haasteita. Muu perhe jäi vielä Suomeen.

Saksa puolella laivasta lähtiessäni toinen vika oli ilmaantunut; ohjaustehostus puuttui kokonaan... auto oli aika pirun raskas kääntää. Täydensin kuivaa ohjaustehostinta lisänesteellä matkan varrealla, jonka jälkeen loppumatka uuteen kotiin, Müncheniin saattoi jatkua.
Perillä vein auton sitten paikalliseen Ford huoltoon, jossa viikon mittaisen huoltoreissun aikana vaihdettiin uudelleen ohjauselektroniikat sekä koko hammastanko.
Näiden vaurioiden taustalla selvisi sittemmin maahantuojan satamassa Turussa auton saama huono kohtelu; auton akku oli ollut tyhjä ja se oli laitettu käymään 24V akulla... siinä ylijännitetällissä meni elektroniikkaa... hammastangon stefat pettivät kun seisonnassa lätäkköön kiinnijäätynyt Galaxy oli revitty väkisin ylös, jolloin tehostamaton ohjaus oli saanut osumaa ja petti pienen ajon jälkeen.

Näistä ongelmista kun päästiin eroon, niin auto palveli minua hyvin pari kuukautta, kun asuin yksin Saksassa. Kesäkuun kynnyksellä läksin käymään tällä autolla Suomessa hakemassa perheeni mukaan Saksaan. Ajoin non-stoppina Münchenistä Tukholmaan, kaikkiaan 1700km. Eipä juuri väsyttänyt, vaikka työpäivä olikin pohjilla.
Takaisin Münchenissä olimme sitten muutamaa päivää myöhemmin.

Auto palveli meitä ihan kohtuullisen hyvin tuon Saksan vuoden.
Kilometrejä kertyi parinkympin paremmalle puolelle vuositasolla.
Ajelimme sillä viikonloppuisin ympäri Etelä-Saksaa, Itävallassa ja pikkasen Italiassakin.
Tuolta ajalta on pari kuvaakin muistona.
Asuimme Münchenissä kehätien - MIttlerer Ringin - eteläpuolella. Naapurissa oli iso poliisiasema, jonka läheisyydessä nuoret poliisikokelaat pitivät usein ratsioita.
Usein työmatkallani tämä punakilpinen tila-auto ja sen huonosti saksaa puhuva kuski kiinnittivät heidän huomionsa ja sain puhallella alkopilliin ja selitellä, miksi autossa olivat nuo oudot kilvet. PIkkuhiljaa he päästivät minut ratsiajonojen ohi hokemalla minulle antamaansa lempinimiä "Herr Finland" ja "Herr Hakinen" (Mika Häkkinen on tuolloin hallitseva F1 maailmanmestari)... Hauskoja veikkoja kaikkiaan nuo saksalaiset "Polizeit"
Sama poliisiasema vilahtaa muuten usein "Der Alte" tv-sarjassa.

Jossain vaiheessa Galaxy kuitenkin rekisteröitiin Saksaan jolloin se sai paikalliset kilvet:
M-KL-1967 (M=München, KL= nimikirjaimeni, 1967=allekirjoittaneen "vuosimalli").

Münchenissä Lorezonistrassella kesällä 1999

Mittenwaldissa - Garmish-Partenkirchenin vieressä.
Evästauko Keski-Euroopan mäkiviikoilla.

Jo tuossa vaiheessa tietotekniikkatoimialan ympärillä alkoi kuohua ja yllättäen Nokia päätti myydä sen liiketoimintayksikön, jonka palveluksessa olin Saksassa. Monitori-business oli niitä viimeisiä jäänteitä vanhasta Salora-peräisestä Nokiasta, josta nyt oli päästävä eroon nousevän kännykkäbusineksen edessä...
...Edessä oli siis pikainen ja aikaistettu paluu Suomeen ja Saloon. Niinpä maaliskuun 30. päivän iltana täräytyin täyteenpakatun Galaxymme viimeisen kerran käyntiin Münchenissä ja käänsin sen nokan kohti pohjoista Siitä alkoi jo kaivattukin kotimatkamme takaisin Suomeen. Hieno, antoisa, mutta aika raskaskin vuosi Saksassa jäi taaksemme kilometri kilometriltä.
Lähtiessämme Münchenistä, poikamme Tuomas vannoi valvovansa koko ajomatkan, sillä tällainen yöllinen ajo oli jotain uutta ja ihmeellista esikoululaiselle. No, ennenkuin pääsimme
Mittlerer Ringiltä (paikallinen kehätie) Olympiakylän kupeelta kaartamaan 9-tielle kohti pohjoista, kuului autossa jo tasainen tuhina; kolme poikaa, vaimo ja koira - kaikki unessa.

Siitäpä sitten Ingolstadtin (Audin kotipaikka) ja Nürnbergin (natsien sotasyyllisyysoikeudenkäynnit) ohi kohti pohjoista ajoin läpi hiljenevän yön...
Aamuyöstä Kasselin alamäissä, muun perheen nukkuessa, saatoin viimeisen kerran ihan laillisesti kokeilla, mitä Galaxystä irtoaa; kulkihan tuo täyteenlastattunakin "kaksi markkaa".
Sittemmin ei autolla enää hurjasteltu tuollaisia nopeuksia, eikä se enää palannut Saksaankaan tai muuallekaan ulkomaille.
Aamulla aloimme olemaan pohjois-Saksassa ja rekkajonoissa alkoi näkyä yhä enemmän suomalaisia rekisterikilpiä. Koti-Suomeen varmaan nekin olivat matkalla...
Perjantaiaamuna 31.3.2000 olimme sitten Lübeckin satamassa muutama tunti etuajassa.
Galaxy oli lähes päivälleen vuoden ikäinen tuolloin.

Auf Wiedersehen Deutchland !

Müncheniin jäi odottamaan toinen automme, punainen Ford Escort (sittemmin AYM-668), koska sen omistajana ollut Liisa vaimoni ei täyttänyt verottoman kotiinpaluun vaatimuksia, vaan joutui palaamaan Saksaan veropakoilaiseksi joidenkin viikkojen ajaksi.
On se tullin ja Suomen valtion joustamattomuus aika legendaarista;
pistetään lapsiperheen vanhemmat erilleen viikoiksi ja senkin jälkeen maksamaan tuhansia joistakin peltilehmistä... kaikki vain siksi, että työnantajan tekemät muutokset tulivat
heidän säännöksiinsä nähden liian aikaisin....No, aikaansa kutakin, sanotaan tässä vaiheessa.

Sama matkustajarahtialus, mikä oli meitä pariin otteeseen kuskanut Saksan suuntaan, toi meidät sitten Suomeen ja Helsinkiin. Koti-Suomi toivotti Galaxyn tervetulleeksi heti tullissa. Lopullinen rahastus muuttoauton verotuksen kautta tapahtui Turussa samana päivänä. Sinne hurahti taas melkoinen summa, mutta vaihtoehtoja ei ollut, jos mieli tuoda auton kotiin. Seuraavana päivänä rekisteröin auton Suomen ajoneuvorekisteriin sen saadessa AYM-667- kilvet. Seuraavan numeron, eli AYM-668:n varasin Escolle, jonka
Liisa kotiutti sitten kahdeksan viikkoa myöhemmin.

Suomessa Galaxy palveli meitä vielä reilut kolme vuotta lisää. Mittariin kertyi jotain reilut 100tkm.Noina vuosina autoon en tehnyt kummoisiakaan muutoksia. No joo, vetokoukun hommasin ja tietty rengassarjat ja tämmöistä...
Vaikka auto oli hirveän hyvä ajaa ja käsitellä, se oli kuitenkin teknisesti vähän epävakaa ja tuntui, että siinä oli aina jotain pikkuvikaa ovien rajoittimien rikkoutumisesta pyöränlaakereihin ja murtuneisiin sähköjohtoihin. Joka määräaikaishuollon yhteyteen tarvitsi tehdä jotain remppaa ja joskus niiden välilläkin. Ongelmia ei varmaan helpottanut se, että auto joutui seisomaan taivasalla, kun uuden talomme autokatos oli vielä tekeillä.

Galaxy ja Escortin korvannut uusi Mondeo taivasalla talvella 2002

Samat autot sitten seuraavana kesänä - autokatos jo aika valmiina

Se viimeinen niitti kärsivällisyydelleni oli auton ajoittainen ja yhä tihentyvä nykiminen.
Lopulta autolla piti ajaa lähes pintakaasulla tai tosi varovasti kiihdyttäen, ettei se olisi hermostunut. Paikallisessa Ford- huollossa diagnostiikka ei kertonut oikein mitään selkeää vikaa, joten alkoi se asiakkaan kukkaroa kovastikin keventänyt "kokeillaas vaihtaa noikin osat ja ajas sitten hetki, niin katsotaan"- kokeilut.
Autoon vaihdettiin ECU:a lukuunottamatta lähes kaikki sähköosat, ilmamassamittarit, suodattimet, pumput ja muut... Ongelma ei kuitenkaan koskaan kokonaan poistunut.
Lopulta kyllästyin tähän arpomiseen ja päätimme ostaa uuden auton, Chrysler Voyagerin, ja tämä Galaxy meni sitten vaihdossa loppuvuodesta 2003.

Sittemmin auto kotiutui johonkin perheeseen Salossa ja sieltä vielä edelleen johonkin maatilaperheeseen toisaalle Salon seudulla. Joka kerran auton bongatessani, kyydissä oli pieniä lapsia. Varsinainen verkaravankkuri siis tuolloinkin.
Arvatenkin sieltä auto meni vaihdossa Turun suunnalle, josta minä sen bongasin sitten.

Ja nyt siis vuoteen 2017.
...eikun ostoksille ja tinkimään.... Ohessa muutama myyntikuvakaappaus netistä.

Piikkiöstä, pienestä vaihtoautoliikkeestä Galaxyn sitten tavoitin.
Sinne se oli päätynyt jonkun toisen autokaupan kautta halpispoistona.
Korkeamman profiilin autoliikkeet dumppavat halvimmat vaihdossa tulleet vanhat ja epävarmemmat autot pois, ettei heidän tarvitse ottaa niistä suurempia vastuita ja lupailla takuita jne.

Sama auto se oli !

Aika vähän se oli muuttunut vuosien mittaan.
Hassua, miten muistin auton suuremmaksi. Autojen koko on vuosien mittaan kasvanut ja joskus niin suuri tila-auto onkin nykyisen mittapuun mukaan vain keskikoinen auto.
Ovet jo vähän rasahtelivat kun niitä aukoi. Saranat ovat olleet kovilla pidellessään noita
ladonovia... samoin lämppärin glygoli haiskahti hiukkasen jo sisälle... Volkkariainesta vikoineen päivineen maskin merkistä huolimatta.
Vaikka auto oli siivottu, se kärysi jonkin verran "hevoselle" tai "maatilalle"... duuh...
Käytön jälkiä ja kolhuja löytyi vähän joka pinnalta. Takaluukun maalipinnassa oli tukkimiehen kirjanpitoa ja oikea kulki on parkkeerattu varmaan jotain orapihlaja-aitaa vasten.
Niin vain hoppa hörähti käymään kun avaimesta käänsin. Samat Sonyn autostereot ja samat aluvanteet... ne olivat kerran uusia ja nyt... no, vielä toimivia ainakin.

Kun vielä hintaneuvottelut saatiin päätökseen parissa minuutissa, olivat kaupat siinä.
Ostin Galaxyn takaisin ! - ja arvatenkin ilman vaimoväen lupaa, heh heh.
Kauppaneuvottelluja helpotti kuvat autosta uuten aja tarina, että olen auton ensimmäinen omistaja ja lupaus viedä auto pois perävalotakuulla.
Naapurin Tero oli juonessa mukana ja tuli kaveriksi niin saatiin tämäkin vanhus
meille ja laivastoomme. Hän on luottomies, joka tuntee minun metkuni ja on aina ideassa mukana.... ja toisin päin kans.

Oli jotenkin hieno fiilis istahtaa taas tuon auton penkille, niinkuin tein vuosia sitten nuorena isänä ja nokialaisena, kun auto oli tuliterä ja maailma kutsui kohti uusia haasteita. Tämä auto vei meidät sinne ja toi takaisin kotiinkin. Nyt tuon maailmaa nähneen auton penkille istahti jo keski-ikäsempi mies, jolle maailmat ja mannut ovat tulleet tutuiksi. Eipä ole enää Nokiaakaan...
... mutta onpahan mies ja auto. Taas yhdessä !

Ajelin ihan hissukseen Turun suunnalta kotiin 110-tietä hiljaisessa vesisateessa ja katselin niin maisemia kuin tätä autoakin - oli kiva filistellä. Tämä on minun juttuni jotenkin vain.
Matkalla poikkesin katsastuskonttorin kautta, sillä hoidimme näiden kahden nuoren autokoulupaparit kuntoon, jotta "BYO-104" saisi taas tekemistä ja minä siinä ohessa opettajan roolin.

Sitten vain kohti kotia.
Vielä viimeiset kurvit Kärrin asuntoalueella ja perillä oltiin. 
Siitä lähtien Galaxy on ollut tallissamme ja toisinaan pihallakin.
Ihan oikeasti minulla ei ole autolle mitään käyttöä, ainakaan ihan just...
Katsotaan nyt, kun saan paneutua autoon paremmin lähipäivinä.

Juu, jatkakaa vain lukemista, jos vaikka kiinnostaisi, mitä kiesille tapahtuu jatkossa.
Auton noutopäivänä saamani flunssa on ollut niin sitkeää laatua, että sittemmin tammikuussa en autoon enää juuri koskenutkaan... hemmetin köhä... ja pitkät työpäivät.

Niin, ja Liisa-vaimoni hoksasi ostoksen vasta pari viikkoa myöhemmin.
Kiitos hämärän vuodenajan, heh heh !

Tammikuun lopulla tavoitin tekstarilla aikaisemman omistajan, joka kertoi auton palvelleen ihan kohtuullisesti, joskin itsepintaiset sähköongelmat olivat olleet kiusana niinä 10 vuotena, jonka Galaxy heillä oli ollut. Eipä siis yllätä... samoja pikkujuttuja niitä oli meidänkin aikoina...

15.02.2017

Huoltoa... vaihdoin öljyt ja öljynsuodattimen, sytytystulpat ja ilmansuodattimet.
Täytyy todeta, että tällainen lyhytnokkainen tila-auto on huoltotöiden kannalta paljon hankalampi kuin perinteisemmät henkilöautomallit. Suodatinkotelot on ripoteltu minne nyt sopivat ja monet muovikynnet olivat jo poikki, joten ties minkälaista pielaveteläistä viritystä oli tehty niiden kiinnipysymiseksi. Onneksi monet niistä onnistui korjata kunnollisiksi ja esteetisesti... sanotaanko ettei nyt ihan hirveännäköisiksi ja paremmin toimiviksi.

Huoltokirjan mukaan autoa oli huollettu säännöllisesti meidän ensimmäisen omistuksemme jälkeenkin, mutta sitten ne leimatkin loppuivat kuutisen vuotta sitten.... tuskinpa autolla on ajettu nuo välille kertyneet 60tkm yksillä öljyillä, mutta eipä niistä merkintöjäkään ole.

No, nyt on tuoreet öljyt ja uudet suodattimet, tulpat ja muut.

Lisäksi purin kokonaan pois jo aikasemman omistajan osittain riipimän Nokian- HF autosarjan, ettei johdot turhaan roiku ympäriinsä. Tämä HF sarja jäi autoon toimivana, kun sen annoin vaihdossa 2003 loppuvuonna.

Et simmottis... tuossa se nyt seisoo pihanurmella ja odottelee kevättä ja katsastusta.

AYM-667 (ex- M-KL-1967) pihallamme 

31.03.2017

Sain idean käyttää autoa katsastuksessa. Olihan sen aikakin jo.
Hyvinhän tuo hoppa hörähti käymään vaikka olikin seisonut autotallin vieressä taivasalla tammikuun lopulta lähtien. Konttorilla oli kiva todeta, että iskarit, jarrut, päästöt ja puslat, valot ja vilkut olivat kunnossa... tai siis melkein.
Takaluukun sähköissä lienee jotain häikkää, kun sekä peruutusvalo, että takasumuvalo olivat pimeinä. Samoin vetonivelien suojakumit olivat toisella puolella vaihtokunnossa ja toisella puolelle viittä vaille sama juttu.
Kyllä sieltä leima tuli, mutta pikkasen tosiaan tuo rima kolisi.
Eihän autolla kummemmin ajoa ole, joten korjailen nuo kevään mittaan, jos vaikka kesällä tulisi sitten huristeltuakin.
Samalla ruuvasin uudet kilvet paikoilleen; siistit ja alkuperäiset tietenkin.



07.04.2017

Ne takaluukun puuttuvat valot pikkasen kiusasivat ja ajattelin katsoa, mitä niille voisin tehdä.
Aikoinaan takaluukun sähköissä oli häikkää ja paikallistin vian silloin haitarikumin sisälle katkenneisiin johtoihin. Sama vika se oli tälläkin kertaa; kaksi johtoa poikki; toinen takasumarille ja toinen peruutusvaloille. Muissa johdoissa oli paikallista kulumaa niinikään...
No, eikun tinaa , kolvia ja kutistesukkaa ja rokken roll !!! - johan taas valot palavat luukussa.

11.04.2017

Hommasin pikkasen käytetyt Nokian kesärenkaat noiden auton mukanatulleiden Kumhojen tilalle. Minulla taitaa olla joku antipatia kaukoidän renkaita kohtaan ja siksi yritän pysyä näissä eurooppalaisissa valtamerkeissä, joiden tiedän olevan yllätyksettömiä ja tasalaatuisia. Noista allaolleista Kumhoista vain kaksi olisi ollut laillisen puolella, joten rengaskauppaan olisin kuitenkin saanut mennä... No, nyt on sekin asia kunnossa.

Vanteissa jos missä näkyy ajetut kilometrit ja eletyt vuodet, mutta minusta ne ovat linjassa auton muuhunkin olemukseen, joten olkoon näin sitten jatkossakin.

Wappu 2017

Päätin ottaa Galaxyn vaihteeksi ajoon. Uusi vakuutusmaksukäytäntö on mahdollistanut samojen bonusten käytön useammassa autossa samanaikaisesti, joten maksut nyt eivät päätä huimaa, vaikka maksettavana olisi useampikin ajoneuvo.
Ohessa kuva suihkunraikkaasta Galaxystä

Joskus joutuu juhdan rooliinkin. Mikäpä on mennessä, kun on hyvin vääntävä moottori ja muutenkin tukevantuntuinen menopeli.

... ja Helsingin lentokentän parkkihallikin on tullut taas tutuksi, niin kuin joskus aikoinaankin.
Brysseli kutsuu käymään tämän tästä. Kyllä minun passaa Galaxyllä kaasutella kentälle, niin muut perheenjäsenet voivat ajaa noilla uudemmilla Volvoilla. Galaxyn ratissa voisi kuulemma joutua myötähäpeän kohteeksi... no, minua ei moiset jutut uppoa - Tää on mun juttuni, that´s it !

Parkkihalliin jättäessään on hyvä muistaa mihin parkkihalliin, mihin kerrokseen ja mihin siipeen..
hemmetti kun olen tätäkin "pienokaista" etsinyt pariin otteeseen...

... ja hyvinhän se kesä on vierähtänyt tälläkin veteraanilla. Muutamia vetokeikkoja ja kaatopaikkareissuja olen ajellut, että pysyy vetreänä. Sen kummempaa käyttöä tälle vankkurille en ole keksinyt. Näin loppukesästä olen ajatellut laittaa auton seisontaan, sillä sain autoilleni hyvät hallipaikat Salosta ja tämä(kin) auto pääsee kuivaan paikkaan huilimaan ja odottelemaan seuraavia ajoja, milloin ne sitten Galaxylle koittavatkaan.

Elokuussa päätin koettaa otsonointia, sillä edellisen omistajan maatilakäryt eivät ole näin reilun puolen vuoden aikqana juurikaan hävinneet... Eli otsonointikone hurisemaan muutamaksi tunniksi ja sen jälkeen arvuuttelemaan tuloksia.
On se ihme laite. Otsonoinin jälkeen tuuletin auton kunnolla, sillä heti käsittelyn jälkeen autoon ei saa mennä ennenkuin otsonit ovat tuuletettu pois.
Eipä käryä auto enää mansikille ja maatilalle. Aika neutraali on auton sisäolemus nyt.
Hieno homma !!!

Syyskuussa 2017 tämä jyhkeä veturi sai taas vetohommia, kun se kiskoi dollyn avulla kummatkin proto-Golfit ja sen ensimmäisen (sinisen) Venton talvisäilöön, jonne sitten itsekin asettui - kaikki puhtaina ja siisteinä omien huppujensa alle kuivaan ja suojaan.
Sinne talvisäilöön on tarkoitus saada vielä tuo "punainen Vento" viimeistään vuoden vaihteessa, jolloin sen auton ajot jäävät tauolle kuskin siirtyessä varusmiespalvelukseen.

Galaxylle ei tosiaan ole ollut käyttöä, mutta hiljattain hommaamamme kesämökki - vanha mummonmökki - tarvitsee monenlaista kuskausta kaatopaikalle ja mökin suuntaan.
Ehkäpä Galaxy palaa niiltä tiimoin liikenteeseen sitten 2018 keväällä... ehkä...

2018... eipä sitten tullut ajettua

2019... eipä tuonakaan vuonna

2020... eipä sitten tänä vuonnakaan...mitä nyt koekäytin ja kurvailin parkkihallissa

2021... eipä sitten tänä vuonnakaan.... sen verran käynnistin ja ajoin ympäri hallia, että pysyi vetreänä...

Stay tuned !

2022
Vuosia rauhallisessa parkkihallissa aikaansa viettäneet vanhukset kokivat kovia.
Huumeiviekoiksi minä nuo pahantekijät nimesin, mutta eipä tuollaisen tihutyön tekijöitä muiksi juuri voi hakkua. Kymmenestä huppujensa alla olleista harrastusautoista viiteen mentiinvälivalloin sisään.Ikkunoita ja lukkoja rikottiin, stereoita, sammuttimia ja ties mitä  pöllittiin ja kojelaudat tietenkin rikottiin....
Tämä Ford Galaxy onneksi säästyi väkivallalta, mutta selvää oli, ettei tuonne parkkihalliin enää voi jäädä odottamaan seuraavaa iskua.

Niinpä Galaxyn tankkii tuoretta bensaa ja akku paikoilleen ja kertalaakista käymään.
Sitten vain tarrakilpien kera suunta kohti kesäpaikkaa, josta tuli sitten Galaxyn uusi kotipaikka.

Oheinen kuva on heinäkuulta 2022, jolloin innostuin pesemään auton eka kerran neljään vuoteen. Pesun lisäksi ulkopinta sai kunnon vahauksen. Sisätilat imuroin ja tein pikukorjauksia.
Ihan siisti siitä tuli, vaikka kaikkia naarmuja ja elämän jälkiä ei pois saanutkaan.

Syksyn mittaan työreissut kutsuivat jälleen pidemmäksi pätkäksi Saksaan.
Kesäpaikka piti laittaa pakettiin ja siinä sivussa myös Galaxy.
Ostin Bilteman kalleimman talvisäilytyshupun ja riipaisin sen pesun & kuivauksen päätteeksi auton päälle.
Sielläpä sitten huilailee ensi kevääseen saakka.

Jouluna 2023
Sen verran tähän laitan päivitystä, että kaikki kotona olevat Fordit (Galaxy, tämä Mondeo ja toinen harmaista Focuksista) ovat nyt mökillä talven. Marraskuussa kävin Suomessa ja mökilläkin. Galaxy starttasi tunnollisesti, mutta toinen takapyörä oli jumittanut, eikä liikkeellelähdöstä meinannut tulla mitään. Voiman kanssa puskin sen takaisin parkkipaikkaansa. 
Jätin autot (Galaxy, Mondeo ja Focus) talveksi ihan ilman suojahuppujaan, sillä ne olivat syysmyrskyssä lennelleet osittain pois ja jäätyneet maahan kiinni.
Luonnollisesti kosteudenkerääjät sisään, niin ei turhaa kasvustoa ala kasvaa penkkeihin, rattiin ja muihin paikkoihin.

Jospa 2024 toisi parennusta näiden veteraanien vointiin.

Lokakuu 2018 - What the Fuck - another Ford Galaxy:

Tapasin tutun korjaamonpitäjän, joka huomasi pitkäaikaissäilytyksessä olevat autoni ja niiden joukossa Ford Galaxyni. Hän mainitsi korjaamonsa pihalla seisovat samanlainen Galaxyn, jonka moottorin ykkössylinterin venttiilivika oli korjaamohinnoilla kannattamattomaksi tuomittu. Asiakas ei sitten osanut pariin vuoteen päättää, mitä autolleen tekisi...
Hän mainitsi, että auton saisi varmaan aika halvalla, kun pitäisi tuota pihaakin siistiä.
Nähtyäni auton, tein tarjouksen, mutta vain näteistä aluvanteista. No niinhän siinä kävi niin, että halpa ostotarjoukseni meni läpi - kaupan päälle tuli koko auto !
Eli olin sitten ostanut toisen Ford Galaxyn !

Ihan soiva peli - paremmin varusteltu kuin oma vihreäni on; automaattinen ilmastointi ja automaattivaihteistokin. 2.3:nen bensamoottori on sentään yhteinen.
Ajovalojen pesureiden ja kattokiskojen puute kertoi auton olevan Keski-Eurooppa-malli.
Muuten se oli kovin tutun oloinen peli.

Sen verran auton paperit kertoivat, että auto on alkujaan -97- mallinen ja ostettu Düsseldorfista. Papereihin on merkattu ihan suomalaisen miehen nimi. Maahantuontikatsastus Suomeen on tehty -99, eli komennusauto tämäkin on ollut.

Suomeen tultuaan autoa on huollettu säännöllisesti Fordin huollossa Helsingin PItäjänmäellä.
Jossain vaiheessa auto oli päätynyt toisen tai kolmannen omistajan kautta salolaiselle vanhalle herralle, joka mieli autosta rompetoriautoa, mutta venttiilivaurio ja hylky katsastuksessa pielessä olevien päästöjen vuoksi muutti suunnitelmat ja auto jäi korjaamattomana korjaamon pihalle seisomaan pariksi vuodeksi.

Siellä se majailee - häkissä...

No, mites se auto sitten skulaa... ? - uudella akulla auto heräsi eloon helpostikin.
Moottorin käynti tosiaan on huojuvaa, mutta kyllä se autoa kuljettaa. Automaattiloota vaihtaa (aika) nätisti ja jarrut jarruttavat tasaisesti. 2-alueinen ilmastointi toimii, niinkuin kaikki muutkin sähköt. Radion koodi löytyi huoltokirjasta, mutta sitä en osannut syöttää, kun perinteiset keinot johtivat rasio resettiin... "Noo, kerkeehän tuota katsomaan"- ajattelin.

No, mitä minä sillä teen - en tiedä itsekään...

Kävin hakemassa sen hetkeksi kotiin, jossa pesin parin vuoden pölyt pois. Imuroin auton ja jotain sellaista pientä. Samana päivänä kuitenkin ajoin auton tarrakilvillä pitkäaikaissäilytykseen sen ensimmäisen Galaxyni viereen.
Huilatkon siellä kevääseen, kesään tai jonkin aikaa nyt kuitenkin.

Korjaamon pihalla - uudella akulla käymään... töftöftöf

Rivistön jatkoksi - puhtaana hupun alle.

Kesällä 2020 mieleeni hiipi ajatus, että näitä autoja on ehkä liikaa.
No, panin pari autoa myyntiin. Niinpä tämä hopean värinen Galaxy läksi eteenpäin.
Jonnekin länsirannikolle taisi tämä auto suunnistaa. Ihan omin voimin läksi taipaleelle ja tavoitteena tulla kuntoon lapsiperheen käyttöön.