Marraskuussa 2016.... istuin saunan lauteilla... tuntui, että asiat ovat vaihteeksi ihan kohdillaan. Vaikka uusi työ Helsingissä vaatiikin päivittäin 260km ajamisen ja uusien asioiden omaksuminen ottaa aikansa ja veronsa, ei minulla ollut valittamista.
Koen kuitenkin olevani hyväosainen, kun kaiken Nokia / Microsoft mylläkän jälkeen työllistyin uudelleen ja muutenkin asiat ovat ihan kohdallaan. Paljon paremmin minulla on kuin monella muulla tällä seudulla... Salon seutu ja sen ihmiset ovat kokeneet monenlaista,
eivätkä ne aina ole olleet niin kivoja kokemuksia. Edellisistä joukkoirtisanomisista ei ole toivuttu, kun jo seuraava, mutta edellistä pahempikin jo seurasi. Hemmetin huono kierre, joka kesti kaikkiaan vuosia. Joka syksy, YT:den jälkeen vakuutettiin, että nyt olemme oikeilla jäljilla ja taas painettiin pitkää päivää... Noh, nyt takaisin tähän päivään...
Ei se minunkaan uudelleentyöllistymiseni mikään itsestäänselvyys ollut eikä työpaikka ole jatkossakaan mikään "valtion virka", ,mutta ajattelin, että esimerkilläni saattaisin rohkaista muitakin... niin aktiivisemmaksi työnetsijäksi, mutta ennenkaikkea jeesimään niitä, joilla on heikommin kuin itsellä.
Miksen auttaisi jotenkin paikallisesti, jos vain keksisin hyvän idean.
Se kolikoiden tai seteleiden tunkeminen johonkin joulupataan ei oikein tuntunut konkreettiselta tavalta. En silloin näe, minne just ne minun rahani menevät ja ketä auttavat.
Mieleen tulivat Nokian vuodet, jolloin työpaikallemme toimitettiin koreissa pikkulappuja tyyliin "poika 3v." Tuota lappua vasten sitten ostimme omilla rahoillamme lahjoja ja laitoimme ne koriin toimitettaviksi vähempiosaisille lapsille. Niistä ajoista jäi hyvät fiilikset...
Oli jotenkin hienoa katsoa, kun lahjakasoja noudettiin pakettiautolla just ennen joulua toimitettaviksi perheisiin. Siinä mielessä hyviäkin aikoja ne vuodet Nokialla olivat...
Siinä lahjassa pitäisi olla jotain ideaa ja yllätystä...
Sellainen juttu, mitä saaja oikeasti arvostaisi...
Sellainen juttu, että laittaisi muutkin hyväosaiset miettimään, miten voisivat auttaa...
Mutta mutta !!! Hei, onhan minulla käyttämättä kaksi ajo-opetuslisenssiä ja joutilas auto !
Siitä se sitten läksi... Tarjoan kahdelle salolaiselle nuorelle ajokortit ilmaiseksi !
Minulle investointi ei ole niin hervottoman suuri, kun suurimmat asiat ovat jo olemassa, mutta nuorelle ajokortin hommaaminen on iso ja kallis juttu, jos "pappa eller mamma betalar inte". Rahan en haluakaan olevan tämän lahjan arvon mittari, vaan annankin jotain mielestäni arvokkaampaa; oppimaani tietoa, taitoa ja ennenkaikkea aikaa.
Siispä tuumasta toimeen !
Ilmoitin ideastani Facebookissa Salon kuntalaiforumilla. Pyysin halukkaita ilmoittautumaan minulle. Ideana oli, että nuorella itsellään, tai hänen vanhemmillaan ei ole puitteita hommata ajokorttia. Ilmoittautuneita tuli kaikkiaan 25. Tarinoista paljastui se monelle meistä
näkymättömiin jäävä arkinen niukkuus ja välttämättömien asioiden kanssa kikkailu.
Ei heidän ollut varmaan helppoa kertoa tilanteistaan. Ei näistä asioista ylpeillä, vaan ollaan usein häpeillen hiljaa... Joissakin jutuissa välittyi tosiaan häpeä omasta tilanteesta... vähän kuulkaa herätti lukea noita tarinoita.
Joulun alla tein siten päätökseni noiden kandidaatien joukosta. Voitte uskoa, että tehtäväni ei tosiaankaan ollut helppo, sillä nuo tarinat luettuani olisin halunnut auttaa useimpia heistä. Joka tapauksessa; kandit ovat nyt kokelaita; yksi tyttö ja yksi poika, kuten halusinkin heidät valittavan.
Tammmikuussa 2017 aloitimme paperitöillä. Pian postissa saapuivat lupapaperit.
Sitten vain muutama teoriatunti pohjalle ja eikun ratin taakse tärisemään.
Aloitimme varmuuden vuoksi vanhimman poikamme, Markuksen, automaatti-Focuksella. Siinä kun on yksi poljin vähemmän, niin ei tarvii häkeltyä heti alkuunsa. Suljetulla isolla parkkialueella saimme ensituntuman autoiluun. Oli siinä välillä auto täysi naurua ja välillä keskittyessä hiiren hiljaista.
Sittemmin helmikuussa "BYO satanelonen" sai apupolkimensa ja -peilinsä. Katsastuksen kautta siitä tuli virallinen opetusauto, jolla olemme jo tutustuneetkin Salon liikenteeseen. Kevään mittaan on tarkoitus syventää osaamista kohti Juhannusta, jolloin toivottavasti
kummallakin on ajokortti taskussaan.
Tempaukseni kiinnosti mediaakin... Ohessa Salon Seudun Sanomien artikkeli
Kevät kului ja ajotunteja karttui teoriatuntien lomassa. Välillä oli parin viikon taukojakin, kun työasiat viskasivat minut taas vaihteeksi Kiinaan ja muutaman kerran Eurooppaankin. Kuten olin alussa luvannutkin, ajamme näitä Salon katuja ja seutuja sen verran taajaan, että ne muistavat ulkoa niin oppilaat kuin autokin. Pimeä keli, liukas keli ja kerran kaupunkiajoa Turussakin olivat mukavia poikkeamia rutiineihin. Kaikista noistakin selvittiin kolhuitta ja kunnialla.
Oli vähän erilaista opettaa toisia nuoria - ei siis omia lapsiani. Välillä kävi mielessä, että ovatko opetusmetodini riittävän hyviä ja onnistunko tuomaan esille sen olennaisen tiedon oppimisen kannalta ja mitä kokeissa tarvitaankaan.
Lopulta lähes puolen vuoden urakka sai päätöksensä, kun kummankin autokoululaisen oppimäärät oli suoritettu ja jännittävät teoria- ja ajokokeet läpäisty. Molemmat saivat ajokorttinsa samana perjantaina, 16. kesäkuuta. Ohessa kuva onnellisista nuorista ja minustakin siinä keskellä...
Hieno fiilis !
Tuon kuvanoton jälkeen oli hyvästien vuoro;
Kättelyt, halaukset ja onnen toivotukset - tsemppiä ja turvallisia kilometrejä Aadalle ja Roopelle !!!
Kuvanoton jälkeen minä hyppäsin vaihteeksi ratin taakse ja suunnistin kotia kohti.
Se oli myös "sataneloselle" helpotuksen paikka; takana oli lähemmäs 3000 enemmän tai vähemmän haastavaa koulutuskilometriä. Focus taivalsi tuon matkan pimeässa, sateessa, pakkasessa, liukkaalla ja liukastetullakin tiellä. uusia vikoja ei ilmaantunut, vaikka kyllähän nuo ajetut kilometrit jo pieninä sivuääninä ja ruostekukkasina tuntuvatkin.
Kelpo peli kaikkiaan !
Ohessa linkki YLE:n juttuun ajokoulutuksestani: https://yle.fi/uutiset/3-9685979
Seuraavana päivänä sitten purin opetusvarustuksen pois, pesin ja vahasinkin auton, sillä "sataneloselle" oli jo seuraava komennus tiedossa. Auton uusi kuljettaja, nuori neiti, joka on ilmaantunut perheeseemme miniän muodossa, on Focuksen uusi kuljettaja.
Hän osallistui auton siivoukseen ja siviiliipalautukseen innokkaasti.
Tässä välillä muuten Focuksen ilmastointilaitekin huollettiin, joten kylmää pukkaa kabiiniin sitten tarvittaessa. Ei kait sitä enää nykynuoretkaan aja ilmastoimattomalla autolla, paitsi minä, jonka volkkareissa yhdessäkään ei ole kylmäkonetta.
Focus siis pysyy tavallaan perheessä jatkossakin. Koska auto ei meille tullessaan juuri mitään maksanut, ei siitä rahaa pyydetä nytkään. Laitetaan hyvä kiertämään ja olkoon "byosatanelonen" esimerkki siitä.
Niin ja meni ne opetuspolkimetkin heti lainaan toisaalle....
 |
| pesu, vahaus ja sisäsiivous + opetusreleet pois, kiitos ! |
Focus on hyrskytellyt näitä Salon seutukuntia ihan kunnialla koko syksyn.
Näin joulun alla moottorin käyntiääntä alkoi sävyttää jonkun hihnan kitinä...
Ajattelin, että kyllä se tapansa näytää ja niin tosiaan näyttikin samana iltana.
Moniurahihnan kiristysrulla oli ollut tämän kitinän taustalla ja sitten antautui hirttämällä kiinni oikein huolella. Moottori kun vielä kävi ja moniurahihna sen jatkona, se viimeisteli kiristimen tuhon, jonka tuloksena kaikki apulaitteet jäivät ilman käyttövoimaa.
Focus raahusti neidin taistelemana takaisin kotiin ja ajettiin saman tien talliin.
Pari iltaa myöhemmin tarvittavat osat oli hommattu ja tuttu Ford- huoltomies tuli asentamaan ne paikoilleen. Tuntia myöhemmin auto oli entistä ehompi ja käyntiääni tosi hiljainen ilman mitään kitinöitä, joita tosiaan oli kuulunut jo tovin aikaa...
EDIT Tammikuu 2018
Joel- poikamme siirryttyä valtion palvelukseen, jäi hänen Mersunsa tänne siviiliin miniälle, joka on tähän saakka suhannut "satanelosella". Eli Focus siirtyy vilttiketjuun, hetkeksi.
... mutta "satanelonen" on sitkeää tekoa.... seuraava komennus on jo tiedossa...
Poikaletkan viimeinen - Samuel, 15v hinkuaa autoa itselleen.
Uusi lakiehdotus tekee ajoharjoittelusta helpompaa, joten taitaa satanelonen sittenkin saada vielä kerran opetuspolkimet. Kunhan kuopus täyttää 16 vuotta, voidaan alkaa ajo-opetus.
Sitä ennen olisi kuitenkin tiedossa perusteellinen iso huolto nokkahihnoineen, suodattimineen, öljyineen ja tulppineen. Näin siis kevaan 2018 mittaan.
Sitten paneudutaan ulkoasuun.... meillä itselläkään ei ole tietoa, millaiselta "satanelonen" näyttää aikanaan... kandee käydä tällä sivulla katselemassa silloin tällöin.
 |
| Kotipihassa - seuraavaa komennusta odotellen... varaosien ja muidenkin palikoiden kerääminen on jo aloitettu... |
Maaliskuu 2018
Nyt on talli täysi ovia ja luukkuja. Pientä päivitystä Focukseen tiedossa kun vaihdan ruosteisten konepellin, takaluukun ja konepellin paikoille samanväriset ja huomattavasti siistimmät luukut. Pakettiin kuuluvat myös oikean puolen ovet, sekä uudemman mallin puskurit ja ajovalot.
Koska ajovalot tarvitsee johdottaa uudelleen, en vielä ryhtynyt niihin hommiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että siistimpään suuntaan ollaan menossa.
 |
| Ovia talli täysi |
Se, mihin suuntaan auto nyt sitten tästä kehittyy, on vielä hahmottumatta....
Isän suuntaus olisi jotain tällaista...
... kun taas pojan tahtotaso olisi jotain tällaista...
Perushuolto pikkaisen venähti isommaksi kuin ajattelin.
Nyt on moottoripuoli huollettu perusteellisesti, kun öljyjen ja suodattimien lisäksi vaihdettiin myös sytytystulpat ja -johtimet, nokkahihna kirisitimineen, vesipumppu ja laturikin, kun kerran oli kaikki auki. Venttiilit säädettin ja pari alipaineletkua kans meni uusiksi jne.
kaikkea pikkukivaa.
Nyt tuon 260tkm ajetun auton moottori käy tosi nätisti.
Kesäkuu 2018
Focuksen huilattua taas tovin, ilmeni taas tarvetta laina-autolle.
Tuomas kävi hakemassa BYO´n säilytyshallista. Auto käynnistyi iloisesti heti eka yrittämällä.
Parin koejarrutuksen jälkeen leimalle ja kerrasta läpi !
Sitten vain peruspesut ja tankkaukset. Tiedossa oli amerikan serkkujen kuukauden mittainen pesti jossain Hauhon suunnalla. Tuon keikan Focus heitti helposti ja kunnialla.
Takaisin tullessaan sain jopa kohtuullisen korvauksen, joten Focushan ihan tienasi.. tai ainakin kattoi kulujaan.
Sittemmin BYO on pysynyt liikenteessä; Pojistamme nuorin - Samuel - saattoi ryhtyä harjoittelemaan B-korttia varten, sillä lakimuutos salli ajo-opetuksen jo 16-vuotiaalle.
Taas asentuivat tutut pulkimet paikoilleen. Asentajana käsistään kätevä Tuomas- veli, joka piakkoin valmistuu inssiksi. Näin ne vuodet vierivät, mutta autot vain pysyvät.
Vaikka ajotunteja on kertynyt verkkaisesti, on BYO´lla taas oikea pesti edessään.
Ja välillä me vanhemmat sitä lainaamme arkisiin ajoihimme.
On se nöyrä ja kestävä peli - ei voi muuta todeta !!!
2019
Samuelin ajokortin saamisen oli vielä alkuvuonna aikaa ja kouluajoja tuli aika harvakseen.
Päätettiin laittaa taas "satanelonen" seisontaan. Tuttu parkkihalli ja tutut toiset veteraanit vierellään. Nastarenkaat jäivät alle. Pesu ja puunaus + huppu päälle.
Loppuvuonna Joelia pari vuotta palvelleen Mersun katsastus läheni. Edessä oli sekä tiedostettuja remppoja että ihan ylläreitäkin.... Mersusta ei tulisi ihan pikkurahalla leimallista ajopeliä. Korjauksiin menisi sekä rahaa, että aikaa.
No, mitäs sitten.... Eikun Mese seisontaan ja remppoihin. Ja taas "satanelonen" taipaleelle. Focus läpäisi katsastuksen kerralla - ihan ihme peli ! - ja eikun bensatankin kautta ajoon.
Focus palvelee Turun suunnalla toistaiseksi. Kunhan tuo johtotähti saadaan taas kuntoon, palautuu satanelonen taas kotikulmille. Hyvä heittoauto !
Niin ja sinä välissä kouluajoon Focusta ei enää nöyryytetä. Sitä varten Samuel osti omilla kesätienesteillään Volvon.
Lehtosen autokoulu siis jatkaa vielä seitsemänteen osaansa ja auton järeys kuittaa puuttuvan ajotaidon - heh heh .
2020 - BYO-104 katsastettiin. Eka kerta moneen vuoteen, auto ei läpäissytkään katsastusta.
Auton ns. "etukelkka" oli ruostunut. No, parempi löydettiin paikallisesta romuliikkeestä. Puhdistuksen ja suojamaalauksen jälkeen asennus ja uudelleenkatsastus = Leima tuli !
Mittarilukema oli 273900 eli edellisen katsastuksen jälkeen oli näköjään ajettu pari tuhatta.
2021 - auto katsastettiin taas tunnollisesti. Leima tuli kerralla, kuten kuuluukin.
Vuodessa ei tullut enää kuin tuhannen kilometriä, eli kyllä sitä joku pojista varmaan käytti hetken.
2022 - halusin vaihtaa (kun halavalla sain saman värisen) uuden kuskin puolen etulokasuojan.
Samalla irroitin helman muovit, jonka alta löytyi lähes ehjä helmapelti. Lähes ehjä, eli takapyörän suunnalla oli ruostereikiä, joita ei viitsinyt jättää korjaamatta.
Auto jäi kesken, sillä läksin työkomennukselle Saksaan ja sieltä palattuani otin vastaan uuden työn Ruotsista.
Fokkeri jäi nyt sitten kesken. Pojilla on yhä vain uudemmat autot, eikä vara-autolle ole nyt niin tarvetta. Vanhasta kaverista en kuitenkaan viitsisi luopua, vaikka vaimon kanssa ollaan jo käyty vakaviakin keskusteluja laivastoni olemassaolosta.... toistaiseksi olen voittanut...
2023 kesällä siirsin sen kesäpaikalla, jonne keskitin kaikki Fordit.
Siellä ne nyt seisovat vierekkäin, Galaxy, Mondeo ja tämä Focus.
Marraskuussa kävin niitä katsomassa, kun poikkesin Suomessa.
Suojahuput olivat syysmyrskyssä lennelleet pois päältä, joten en niitä märkien autojen päälle edes koettanut virittää. Annan niiden nyt viettää talvensa ihan taivasalla.
Toivotaan, että 2024 tuo parannusta tämänkin Fokkerin olotilaan....
Auton ns. "etukelkka" oli ruostunut. No, parempi löydettiin paikallisesta romuliikkeestä. Puhdistuksen ja suojamaalauksen jälkeen asennus ja uudelleenkatsastus = Leima tuli !
Mittarilukema oli 273900 eli edellisen katsastuksen jälkeen oli näköjään ajettu pari tuhatta.
2021 - auto katsastettiin taas tunnollisesti. Leima tuli kerralla, kuten kuuluukin.
Vuodessa ei tullut enää kuin tuhannen kilometriä, eli kyllä sitä joku pojista varmaan käytti hetken.
2022 - halusin vaihtaa (kun halavalla sain saman värisen) uuden kuskin puolen etulokasuojan.
Samalla irroitin helman muovit, jonka alta löytyi lähes ehjä helmapelti. Lähes ehjä, eli takapyörän suunnalla oli ruostereikiä, joita ei viitsinyt jättää korjaamatta.
Auto jäi kesken, sillä läksin työkomennukselle Saksaan ja sieltä palattuani otin vastaan uuden työn Ruotsista.
Fokkeri jäi nyt sitten kesken. Pojilla on yhä vain uudemmat autot, eikä vara-autolle ole nyt niin tarvetta. Vanhasta kaverista en kuitenkaan viitsisi luopua, vaikka vaimon kanssa ollaan jo käyty vakaviakin keskusteluja laivastoni olemassaolosta.... toistaiseksi olen voittanut...
2023 kesällä siirsin sen kesäpaikalla, jonne keskitin kaikki Fordit.
Siellä ne nyt seisovat vierekkäin, Galaxy, Mondeo ja tämä Focus.
Marraskuussa kävin niitä katsomassa, kun poikkesin Suomessa.
Suojahuput olivat syysmyrskyssä lennelleet pois päältä, joten en niitä märkien autojen päälle edes koettanut virittää. Annan niiden nyt viettää talvensa ihan taivasalla.
Toivotaan, että 2024 tuo parannusta tämänkin Fokkerin olotilaan....