(2015) Tulipunainen Vento- projekti












No eikö vain vielä ennen vuodenvaihdetta vielä yksi Vento saada tähänkin tarinaan liitettyä.

Perheemme ykkösautoina ovat olleet Volvot.
Nyt tuon työsuhdeauton - Volvo V60:sen - nelivuotinen taival alkaa olla viimeisiä kilometrejä ja viikkoja vaille valmis. Harmi, sillä auto on pelannut tuon yli 100 000km:n matkan täysin ilman vikoja !
Jatkokuviot ovat epäselvät. Yksi vaihtoehto olisi ostaa uusi auto ja sitä varten laitoin Toriín ostoilmoituksen romutustodistusauton ostamiseksi
- siis sika halvalla tietty !!!

No, sitten tietty kävi niin, että minulle tarjottiin Vw Ventoa, jota en raaskinutkaan laittaa paaliin. Niinpä tuo turkulainen Vento päätyi minulle minimaalisten kauppaneuvottelujen jälkeen. Kaupanteon pohjaksi kelpasivat myyjän vakuutus, että auto on vielä hetken katsastettu ja ajokuntoinen.
Ohessa poikani nappaama kuva. Kas kun hän ja "sininen Ventonsa" majailevat ihan naapurikorttelissa.





04.11.2015
Paikan päällä sovitusti odottivat tämä punainen Vento sekä sen omistaja - ystävällinen turkulaisrouva, joka kertoi kovasti pitävänsä Ventosta, mutta katsastuksessa havaitut ruosteet ja inssin käsiin rikkoutunut käsijarru olivat heille mahdoton rasti. Auto kun seisoi ulkona, eikä sen huoltamiseksi ollut mitään maksullista korjaamoa kummempaa vaihtoehtoa. BER = Beyond Economical Repair, sanoisi ammattilainen, muttei meikäläinen, jolle nämä Ventot ovat joku ihme nyrjähdyksen ja harrastuksen sekoitus.

Kaupat olivat aika nopeasti taputeltu. Nimet papereihin ja pari seteliä vaihtoi omistajaa. Avaimet ja huoltokirja käsissäni astelin autolle, jota en ollut sen kummemmin tutkinut.
Ihan riittävän siistiltä se minun silmiini näytti.
Niin vain tämäkin Vento hörähti heti käymään, kun vähän avainta näytti.
Mittarissa näytti olevan 266tkm, eli ei nyt ihan hirveästi tälle loppuvuodesta -97 taipaleelleen lähteneelle autolle.
Eli rapiat 15tkm vuodessa.





Kotimatkalla kuvatut lukemat




Tuulettajan moottori räpätti kuivien lehtien vuoksi niin kovasti, että laitoin koko vempeleen kiinni, ettei se häirinnyt ajamista.
Radiosta sen sijaan ei kuulunut mitään. Lienee antenni irti tai jotain. Piti siis tyytyä katselemaan 110- tien syksyisen kauniita maisemia samalla kun Vento varsin vikkelästi taivalsi kohti uutta kotia. Mikäs siinä oli ajellessa, kun kaikki toimi... paitsi tuulilasin pesuri, kun neste oli loppu.

Kotona ajattelin pikkasen pesaista tulijaa, ennenkuin ajaisin sen talliin tarkempaan syyniin.
Liukkarit kehiin ja painepesuria perään ja sama hoito myös konehuoneelle.


Monen vuoden pölyt konehuoneessa...

Ja pesun jälkeen, mutta...

No siitä moottorinpesustakos se auto vimmastui; eipä käynnistynytkään enää !
Pienen pähkäilyn jälkeen haarukoin sytkäpuolan halvaantuneeksi..
Ei sitten tykännyt painevedestä. On mahtanut temppuilla jo aikaisemminkin, veikkaan.


Sytytyspuolan kuoressa oli halkeamia, josta painepesurin tuikkasi vedet sisään
Sen kun vaihdoin uuteen (näitähän on varastossa, kun jokunen Vento on päättänyt päivänsä päätyen varaosiksi) ja heti hörähti taas käymään.
Lämppärin moottorin räpätykset selvisivät niinikään; eipä ollut minkäänlaista raitisilmasuodatinta paikoillaan estämässä roskien menemisen tuonne lämppärin moottorille. Moottorin siivet olivat selkeästi kolhiutuneet... Onhan se lämppärin moottori tuon suppilon pohjalla, joten se on yrittänyt jauhaa kaiken sinne pudonneen rojun...
No, noita uudenveroisia moottoreita löytyy varaosina omista varastoista, joten uutta kehiin jos ei vanha enää kelpaisi. Samalla tietty uusi raitisilmasuodin paikoilleen ja homma bueno !


Tässä pitäisi olla raitisilmasuodatin...
Seuraavana iltana kiinnitin lopullisesti tuon uuden sytytyspuolan ja samalla otin auki tuulilasipyyhkimien paneloinnin. No huh huh,  mikä määrä kuivia ja vähemmän kuivia lehtiä sieltäkin löytyi.
Tänne kun ei oikeastaan koskaan ole asiaa, joten sinne pääsee kerääntymään vuosien limat ja lehdet. Nyt on puhdasta, kiristettyä ja voideltua.
Sitten siirryin sisälle. Imuroin ja siistin autoa sisältä. Veivasin sen pelkkää kohinaa pitäneen mankan hinettoon ja napsautin paikalle aluperäisen peitelevyn.Siisti, sanoisin !
Niin ja löytyihän se perinteinen kolikkokin - tosin vain 5c kolikko ja sitten tuollainen ostoskärrikolikko kans.
Takakontin suunnalla imurointi auttoi siistimään pintoja. Ihmeellisesti äännellyt ja toimimaton keskuslukitus korjautui pumpun vaihdolla. Kuinkas ollakaan niitäkin löytyi omasta varastosta. Jopa Defan kauko-ohjaus alkoi pienen herkistelyn jälkeen rokkaamaan. Rekisterikilven valot ja takavalot korjautuivat uusilla polttimoilla ja kantojen herkistelyillä sekä puhdistuksilla. Ohjauspyöränkin vaihdoin, kun alkuperäisestä oli puraistu palanen pois yläreunasta. Turvatyynyn kellojousen kanssa on oltava tarkka, ettei tyri sitä rikki.

Eli kyllä tästä auto saadaan, vaikkei niiltä pakollisilta peltitöiltä voidakaan välttyä.
Helmojen etureunat (etuovien alla tarkalleen) ovat aika pehmeässä kunnossa, joten tuollaisen 30-40cm verran  kun uusi peltiä, niin alkaa taas helmatkin näyttämään siltä miltä pitääkin - tämän työn tosin saatan säästää tuonnemmaksi.
Helmojen lisäksi on jonkin verran  paikallisia pintaruosteylläreitä, joiden korjaaminen siististi on meikäläiselle haaste, jossa olen joskus jopa onnistunut, yleensä en...


Lokasuojasavet ylsivät kylkilistaan saakka...
Tämä on niin tyypillistä Ventoille ja Golf 3:lle


Bonarina terveet lokasuojat !!!

Olin varannut tämän auton siistimiseen pari-kolme iltaa ja se tuntuu suurinpiirtein riittävänkin vaikka kävin läpi kaikki pinnat ja maalipinnan pariinkin otteeseen. Se on tämä peruspunainen semmoinen hankalan haalistuva väri, että vanhemmiten saa olla koko aika kiillottelemassa. Kyllä siinä ranteet ja rystyset rutisivat ja Autoglym sai kyytiä, mutta nyt näyttää siistimmältä.
Nyt on edessä pikkanen tauko, kas kun hitsauksista huolehtiva kaveri on vielä valtion leivissä muutaman kuukauden. Sitten pääsevät sekä tämä Vento että "Valkoinen Golf" kunnolliselle nosturille ja karieksen poiston kautta maalaukseen.




Näihin kuviin - näihin tunnelmiin :)

Marraskuussa löysin hyvät talvirenkaat Espoosta.
Ne olivat jääneet jäljelle niinikään romutuspalkkion uhriksi joutuneesta Ventosta. Oli karmivaa kuulla, miten hyväkuntoinen ja vähänajettu Vento oli joutunut romuksi...
No, joo.. ei kaikkia maailman Ventoja voi pelastaa... mut jos vaikka joka toisen yrittäisi :)

Tammikuu 2016



Ei juuri projejtit etene...
kaikille ei ole sijaa majatalossa, joten tulipunainen Vento ja Valkoinen Golf Variant
saavat odotella kevättä suojahuppujen alla tallin takana.

Helmikuu 2016
Otin vokkelot esille ja ensimmäisenä pajalle läksi tämä tulipunainen Vento. Hinaustapa oli uusi; dolly. Nyt en tarvinnut enää siirtolupia tai painavaa traileria. Kuten kuvasta näkyy, oli keli aika sohjoinen, mutta niin se vaan tuo reilun 15km matka taittui.
Nyttemmin Vento on enää metrien päässä nosturipaikasta, joten kun yhteistä aikaa vain löytyy, niin tämä projekti pääsee jatkumaan,


Dollyä odotellessa hyrisen tässä täyhjäkäynnillä







Dollyllä matka taittuu


Huhtikuu 2016
Nyt on ruosteet korjattu, käsijarrukin pitää auton paikallaan ja toiseen etutukivarteen prässättiin paikoilleen uusi pusla väsähtäneen tilalle. Auton pitäisi olla nyt katsastuskuntoinen. Vielä hetki menee, kun saan nuo hitsatuskohdat hiotuiksi, maalatuiksi ja massatuiksi. Lisäksi kunnon siivous ja vahaus, niin auto näyttää asiallisemmalta.


Oikea helma ja pikkasen pohjaakin paikattiin...

Vasen helmapelti - aika perusjuttu...


Oulusta löytyi Sonyn mankka, niin saadaan audiotkin kuntoon.
Ei kait sitä autoa voi myyntiin laittaa , jos ei poppi soi...


Vappu 2016 

Tämän auton kohdalla kävikin niin, että se vaihtoi omistajaansa vielä olleessaan nosturilla. Myin auton eteenpäin katsastusta varten korjattuna, mutta katsastamattomana, sillä eräälle paikalliselle nuorelle miehelle tuli akuutti tarve autolle ja tämä oli kuulemma joutilas.
No, niinhän se olikin.
Niin vain tämäkin Vento palaa tien päälle, vaikken sitä itse olekaan näkemässä.
Ja myyntihinta... no, harrastushan tämä on ja kun ei nyt hirveästi tappiolle mene, niin hyvä näin :)
Hyvää matkaa vain "tulipunaiselle Ventolle" !!!

EDIT 05.05.2016
Vento läpäisi kuulemma katsastuksen pienen uusinnan (toisenkin tukivarren pusla) jälkeen. Olenkin nähnyt auton pyyhältävän vastaan paikallisessa liikenteessä pariin otteeseen ja kuulut sillä käydyn useamman pidemmän Keski-Suomen reissun, joten matka jatkuu ja
laulu soi tämänkin Venton suhteen....

EDIT tammikuu 2017

Vento oli ajossa reilun puolen vuotta ja tuona aikana sen mittariin kertyi huimasti kilometrejä. Jossain vaiheessa autoa käyttänyt kaveri hommasi itselleen toisen auton ja tämä Vento jäi vähän ylimääräiseksi. Nyttemmin auto seisoo kuivassa ulkorakennuksessa ja odottelee seuraavaa komennustaan.

EDIT kesäkuu 2017
Ja taas kuulemma mennään... Eräs nuorimies tarvitsi kesäautoa ja tässä oli soiva peli tarjolla.... siispä tien päälle taas.
Sittemmin autolla on menoa riittänyt aina syksyyn saakka, jolloin katsastuksessa ponnahti ilmi muutamia "pikkujuttuja" jotka sitten sukautuivatkin mekoiseksi rempaksi;
peltiä vaihdettiin vähän enemmänkin ja lopulta autosta maalattiin surin osa kokonaan uusiksi. Menoa kiidättävät uudet kesärenkaat, jotka heille löysin työmatkallani Tammisaaren suunnalta, Taas meno maistuu ja tulipunainen Vento matkaa mutkaista tietä näkymättömiin....


EDIT Joulukuu 2017
Taisi tulla tunnit täyteen Venton originaalille moottorille, sillä se oli alkanut kolisemaan kovasti, vaikka öljyä ja muita nesteitä oli riittävästi ja lämmötkin pysyivät kurissa...
Kovenevan kolinan säestyksellä se vielä kerran tuli takaisin Tampereelta, jonne oli kotiutunut viikoiksi nykyisen kuskinsa opiskelujen tiimoilta.
Sitten kotipihaansa päästyään ei moottori enää suostunut käynnistymään.

No, olihan noita varamoottorreita... eikun kokonaan uusi tekniikka nokalle ja taas meno jatkuu. Näin minulle kerrottiin... Nämä Ventot ovat puoli-ikuisia !!!


Tämä sivusto ja sen useat tarinasta saivat alkunsa eräästä vanhasta Vw Ventosta, ihan tavallisesta perheautosta, joka kerran oli nuoren lapsiperheemme auto Espoossa. Löysin tämän auton vuosikausia myöhemmin hylättynä Salosta. Päätin ostaa auton takaisin kunnostaakseni se ensiautoksi pojallemme, joka kerran tuli synnytyssairaalasta tämän auton kyydissä. Ja kuten harrastuksilla on tapana, alkoi tämänkin juttu laajentumaan; linkit oikealla kertovat jokainen oman tarinansa...