(2014) AVK Vento- projekti

No niin... Ettäkö kaksi Ventoa samassa perheessä ei jo riittäisi ?
Nyt on sitten kolmannen vuoro. Joo... no comments anymore, please.

Myös tämä auton tarina - niinkuin monien muidenkin - alkoi netistä.
Tällä kertaa osoite oli www.avk.fi. 
Tämä varaosa-autojen etsiskely jäi jotenkin päälle ja silmiini osui toistamiseen Autovahinkokeskuksen Espoon varikolle toimitettu tumman sininen Vento GL, joka ei oikein kelvannut kellekään.
Alkujaan Vantaan Havukoskella vaikuttanut vanhemman herrasmiehen IGN-323- kilpinen Vento oli  lunastettu oikeasta etukulmastaan vaurioituneena 17. joulukuuta, 2013.

Pyyntihintaa vain viikottain laskettiin, mutta kukaan ei jättänyt ensimäistäkään tarjousta. Pian edessä olisi ollut Kuusakosken kierrätyksen kuorman kylmä koura. Päätin toimia ja tein tarjouksen, joka ilokseni hyväksyttiinkin muutaman päivän kuluttua.

Olin taas ostanut Venton !!!

12.02.2014
Ostin auton sananmukaisesti "sika säkissä", sillä varmistuttuani auton alkuperäisestä mittarilukemasta; ainoastaan 142tkm !!! (Total 142020) en viitsinyt enää enempiä miettiä.
Autolla tosiaan oli ajettu vain n. 7500km / vuosi, joten kyllä siinä jotain hyvääkin pitäisi olla.
Vauriokuvauksessa kerrottiin auton käynnistyneen hetkeksi, mutta sammuneen pian.
Etukulmassa etulokasuoja, ajovalo sekä ainakin konepelti olivat vaihtolistalla.
Luonnollisesti myös ruttuisten peltien peitossa saattoi olla ylläreitä.
Jos ei muuta, niin ainakin osiksi voisin tämän vähän ajetun GL-mallisen auton laittaa.
Osina varmasti saisin omani pois...

14.02.2014
Espoon AVK:lla käytännön järjestelyt olivat mutkattomia ja palvelu ystävällistä. Olin maksanut auton etukäteen ja kuitin näyttäessäni paperityöt olivat ohi luokkaa minutissa. Sain luovutuspaperin ja kaksi avainta.Sitten vain trukkikuskia viittelöimaan nostamaan ostokseni kyytiin. Noutoreissun veturina toimi kesällä uudemmaksi päivittynyt Volvo V70 perässään tuttu lainatraileri. Aikaisemmin mainitsemani VW-tukihenkilöni, naapurini Tero, tuli mukaan noutoreissulle henkiseksi tueksi ja yleisen uteliaisuuden siivittämänä.
Kepeän näköisesti ja tarkasti keskelle pyöräkuormaaja Venton heilautti. Sitten vain kuormaliinat ristiin kiinni ja matkaan kohti varsinaista Suomea.

Liisa- vaimo ei enää jaksanut paljoa kiinnostua asiasta; "pääasia on ettei piha täyty niistä ja tarvii hävetä naapureiden silmissä". Lupasin, että rojut (siis melkein kaikki) pysyvät autotallimme uumenissa. 

Kotipihassa alkoi taas perinteinen inventointi; Tämä Vento oli palanen parhainta ysäriä;
Panasonicin radio-kasettisoitin mallia "pesukone", puukuulaistuimet ja viimeisenä silauksena takaikkunan rullaverhot - jumat kun tuli omat nuoruusajat mieleen :)

Sisältä auto oli kuin uusi; GL-mallin useat yksityiskohdat, kuten parempi plyyshiverhoilu, paremmin säädettävät penkit ja ohjauspyörä - kaikki aivan virheettömiä. Ei ollut tupakankäryä tai koirankarvoja.
Takajalkotilasta löytyi yksi uudenkarhea Nokian kesärengas alumiinivanteella... kolmea muuta ei ollut AVK:llakaan, eikä alkuperäinen omistaja vastannut viesteihini tai soittoihini...
harmi, niille olisi ollut käyttöä.

Ulkoisesti tumman sininen (LA5E) maalipinta oli himmentynyt ja pientä ruostekukkaa oli tarjolla vakiopaikoissa eli helmoissa ja takaluukussa. Eivät ne  kuitenkaan mitä sikapahoja olleet. Oikea etukulma oli tosiaan saanut mojovan pusun. Tuli mieleeni, että olisiko peräti joku aurauskone tai vastaavaa osunut autoon, kun vekki oli niin terävä ja paikallinen.

Konepellin alla oli perinteinen järjestys muualla kuin oikeassa etukulmassa; moottoriöljyt olivat kuin uudet. Kaikki nestepinnat olivat kunnossa ja nesteet kirkkaita ja suodattimet puhtaita. Jäähdytysneste oli väriltään vihreää, eli VW- konsernin tuotteille "väärää".
VW- moottoreiden nesteet ovat punaisia johtuen heidän materiaali- ja korroosionkestovaatimuksistaan. AVK:lla raportoima sammahtamisen syykin selvisi; ilmansuodatinkotelo oli saanut tällissä kunnon iskun ja välittänyt vaurion aina kaasuttimelle saakka, jolloin kaasarin (tai siis 1-pisteruisku) jalkaosa oli murtunut...
Tämä litteä tiivisteosa on muutenkin kuluvaa tavaraa ja vanhemmiten kovettuu ja siihen tulee hiusmurtumia, jotka päästävät ilmaa lävitseen heikentäen käyntiä.

Siis liikaa ilmaa = eipä käy varmaan ei !

Ensitöikseen pesin ja palautin tutun trailerin maalarimestarilleni - sama kaveri, joka työstää oman työnsä ohessa "punaisen Venton" peltejä maalauskuntoon kevättä varten.
Loistava kaveri, jolta olen saanut paljon hiljaista tietoa ja hyviä vinkkejä.

Sitten vain syynäämään tätä "kolmatta Ventoa". Tosiasiassa voisi kait puhua kuudennesta Ventosta, sillä kolme muuta ovat purkautuneet omiksi tarpeiksi tai osiksi tutuille ja tuntemattomille.
No, ensiksi läksi tietenkin kaikki poistettavat; etuvaloumpion jämät, konepelti ja etulokasuoja, puukuulapäälliset, verhot ja Wunderbaumit ja ruosteinen pakoputken koriste.
Tavaratilassa oli tuplamatot ja arvatenkin äänieristeenä käytettyä vaahtomuovia. Aikaisempi omistaja oli ollut arvatenkin aika tarkka autostaan.
Ohessa pari kuvaa painepesurikäsittelyn jälkeen. 

Vento kotiutumisiltana

Etulokasuoja kerkesi jo poistumaan ennenkuin hoksasin kuvata autoa...

Etupenkit - eivät uutta häpeä

Takapenkki - sama tarina

Tavaratila purettuna - ei ruosteen häivääkään... autollahan on ikää jo 19 vuotta...

15.02.2014
Irroitin akun latautumaan. Aikaisempi omistaja oli laittanut akun alle kumisuojan - pedantti kaveri. Sitten irroitin varovasti ilmansuodatinkotelon jäänteet sekä purin kaasuttimen vaihtaakseni sen murtuneen laipan. Homma oli aika helppoa perusmekaniikkaa, joskin tarkka pitää olla, että kaikki osat kootaan oikeassa järjestyksessä.
Tuomas- poikamme tuli avuksi.
Sen verran voi aina pitää taukoa ylioppilaskirjoituksiin luvuista :)

Kun tuo laippa ja kaasari olivat paikoillaan, kiinnitin ladatun akun ja tankkasin autoa hiukan kanisterista (AVK:n autoista imetään aina bensat pois turvallisuussyistä).
Oli aika kokeilla autoa käyntiin. Tuomaksen kääntäessä avainta, auto käynnistyi välittömästi ja jäi käymään nätisti huristen ! ei savuja ja kolinoita, vaan nättiä tyhjäkäyntiä :)

Ihan ihmeautoja nämä Volkkarit !

Pienen koeajon jälkeen alkoi tuntua siltä, että tämä Vento korjataan kuntoon ennemmin kuin purettaisiin varaosiksi, kun kerran moottori ja voimansiirto sekä jarrutkin toimivat noin hyvin.

Seuraavana päivänä talvilomallani kävin vaihteeksi tutustumassa paikallisiin purkaamoihin. Kainalossani kotiin kantautuivat tavaratilan parempi sisustus, krominen takaluukun VW-logo haalistuneen tilalle ja pari muutakin pikkuosaa. Tavaratila oli helppo juttu, samoin sisutuksen siivous ja imurointi. Isompia juttuja oli odottamassa auton keulaosastossa.
Etupuskurin irroituksen jälkeen kävi selväksi, että keulan suurikokoinen muovikehys sekä puskurintakainen metallirunko olivat vaurioituneet vaihtokuntoon.
No problemo, niitähän löytyy autotallimme ullakolta varaosavarastosta "harmaan Venton" jäämistönä.
Ongelmana on jäähdyttimen irroittamisen jälkeinen jäähdytysnesteen täyttö; se kun ei ole joko minun vahvoja puoliani tai VW:n suunnittelun kukkanen; jäähdytysjärjestelmään jää hyvin, siis tosi helposti ilmalukko, joka estää jäähdytysnesteen kierron ja aiheuttaa ylikuumenemista. Tällä kerralla keulan osien vaihto sekä tämä nesteen (tällä kertaa sitten punainen neste) täyttö taisivat onnistua.
Pitäisi varmaan ottaa uusiksi "punaisen Venton" kohdalla tämä ylirauhallinen jäähdytysjärjestelmän täyttäminen + letkujen puristelu ilmakuplien poistamiseksi.

Tästä aloitin aamulla

n. tunti myöhemmin... keula purettuna ja jäähdytin irti

... ja kolmisen tuntia myöhemmin uudet keulapalat, jäähdytin, nesteet ja ajovaoumpiot paikoillaan

Aikaisemmin parjasin Motonetin peltiosia niiden kehnon istuvuuden vuoksi.
Nyttemmin VW:n peltiosien toimittaja on vaihtunut ja tämän saksalaisen toimittajan vaaleanharmaa lokasuoja tuntuisi mittatarkemmalta. Se selviää lopullisesti, kun pääsen istuttamaan sitä paikalleen. Sitä ennen kuitenkin pitää korjata kasaanpainunut runkorakenne. Kysehän on siis "vain" lokasuojan kiinnittämiseen tarkoitettu osa runkoa. Varsinainen runkoaika alempana sekä pyörätuenta eivät ole tässä tärskäyksessä kärsineet.

Lokasuojien hinnoista muuten hiukkasen.
Ensimmäisen Venton kohdalla, vuonna 2012 tarvikeosan hinta oli 29€, nyt 42€.
Originaalin sai vuonna 2012 85€, nyt saisi pulittaa 180€ !!!

Seuraavana hankintalistalla ovat kesärenkaille soveltuvat vanteet - ne löytynevät Helsingistä. Minulla onkin uutuudenkarheat Continentalit jo odottamassa (= sulovilen).
Myös uusi maski tarvitaan, sillä omia ei enää ole ylimääräisenä. Motonet taitaa auttaa siinäkin asiassa. Konepeltikin löytyy omasta varastosta samoin kuin ajovaloumpiokin ja puskurin sokkokoristeet ja muut pikkunippelit.

Olen ajatellut rakentaa auton kuntoon ja laittaa sen myyntiin. Ainakaan tällä hetkellä myytävänä ei ole yhtään näin vähän ajettua, joten voisin kuvitella auton kiinnostavan juuri hyvän originaalikuntonsa ja vähäisten kilometriensä ansiosta. Varsinkin vanhempi kansa kunnioittaa autoja, joissa ei turhia sähköhimmeleitä ole sotkemassa ja rikkoutumassa ja löytyy se pakollinen vetokoukkukin.
Myyntikuntoon laittaakseni on vielä monta juttua tehtäväksi ja vielä päälle uudelleenrekisteröintikatsastus. Tarkoitukseni ei ole oikoa korjauksissa, vaan tehdä tästä oiva kulkupeli jollekin luotettavaa perusautoa haluavalle.
Katsotaan sitten, kelpaako käteni jälki ja minne auto sitten päätyykään. 

22.02.2014
Helsingin reissulla tarttui mukaani näyttävät aluvanteet Nokian- kesärenkaineen.
Ajattelin ottaa kuljettajan puolen etulokasuojaa sen verran auki, että voisin poistaa sivuvilkun alle taskuun kerääntyneen savikerroksen, joka on näiden autojen "helmasynti". Rengasta poistaessani tuli eteen yllätys; telvirenkaat olivat kiinni lukkopulteilla !!!
Voi elämän kevät ! - ja arvatenkaan sitä avainta ei ollut auton mukana...

Lukkopultti, muttei avainta...

Pikainen kohtelias soitto auton viimeksi omistaneelle vantaalaisherralle ja pääsimme sopimaan vierailustani heille tutkimaan autosta pelastetut irtoasiat... Niiden joukosta löytyivät autoon kuuluvia tarvikkeita, kuten lämmitysjohto, perustyökaluja ja se kaivattu lukkopulttien avain :)
Kahvikupposen äärellä tarinoimme hetken tämän ystävällisen eläkeläispariskunnan kanssa ja sain kuulla autosta yhtä ja toista. Vanhalle herralle on sattunut yksikertainen peräänajo. Vahingon toinen osapuoli oli ollut jakeluauto, jonka metallinen takapuskuri oli ollut juuri oikealla korkeudella tehdäänkseen tuhojaan Venton keulaan. Tämä iäkkäämpi pariskunta ei sittemmin enää hommannut uutta autoa lunastetun Ventonsa tilalle. Vahingon jälkeen heidän naapurinsa oli "siivonnut" autosta kaiken ylimääräisen kuten työkalut ja huoltokirjakansion, joka oli sittemmin kadonut jonnekin. En viitsinyt mainita, että lunastetun auton mukaan kuulisivat myös toiset renkaat ja huoltokirja sekä kaikki muutkin katsastusvarusteet...
Läksin kotimatkalle lupauksella lähettää heille valokuvia autosta, jahka se etenee ja valmistuu sitten aikanaan.

03.03.2014
Viikonloppu ja Vento-projekti jatkuu.
Vaikka sää on keväinen, on ilman lämpötila aika tarkkaan nollassa... viileä on Ventoa värkätessä, mutta hiljaa hyvä tulee...

Rälläkkä rääkyi ja leka lauloi; alkoi pelti paikoittua paikoilleen :)
Ohesen kuvan mukaisesti pääsin eteenpäin. Tarvikelokasuoja on... sanotaanko nyt, että riipaisevan lähellä oikeaa. Kyllä siinä vähän yritystä tarvitaan, että saadaan saumat suoraan ja vekit linjaan. Konepelliksi päätyi "Sinisen Venton" alkuperäinen pelti. Nyt kun vain saan jostain sen puuttuvan maskin, niin pääsen toimittamaan nuo osat maalaamolle.

Pellit melkein linjassa...

04.03.2014
Maski löytyi aika läheltä Raisiosta.
Nyt vain osat maalaamoon, niin päästään eteenpäin.

07.03.2014
Osat on nyt maalattu ja projekti voi jatkua. Maalaus ei ole edullista...
Tältä auto näyttää nyt perjantai-iltana.

Kuvat näyttävät auton olevan valmiimpi kuin onkaan. Koska saan hitsausvehkeet lainaan vasta reilun viikon kuluttua, voin kiinnittää paikalleen sen puuttuvan palkinpätkän, joka kyllä piiloutuu etulokasuojan ja ilmansuodatinkotelon uumeniin, mutta idea ei ole jättää piilonjääviä rakenteitakaan kunnostamatta. Samalla voin sitten (koettaa) hitsata pienet ruostereiät helmojen takapäissä kuntoon. Myös etulokasuoja pitää massata sisältä.

12.03.2014
Hiukkasen hitsaamista ja pientä päivitystä.
Oikean etulokasuojan alle täytyi hitsata uusi palkinpätkä.
Koska autoa ei voinut laillisesti ajaa tiellä ja ammattihitsaajat ottaisivat hommasta helposti satasia, päätin kokeilla hommaa itse. Migin sain lainaan työpaikkani harrastekerhosta.
Sitten vain kokeilemaan.
Mig-hitsaamisen perusidean jo tiesinkin, mutta monenlaista kikkaa ja oppimiskokemusta rikkaanpana alkoivat palikat taipua paikoilleen. Ensin mittasin,mittasin uudelleen, leikkasin  ja leikkasin lisää pois ja lopulta hitsasin tuon palkin paikoilleen. Koeponnistin työni tuloksen monottamalla tuo palkkia sen mitä nyt näistä käpälistä lähtee tuollaisen 65cm korkeudelle... ei hievahtanutkaan - auto vain heilui. Vielä muutama hitsi ja homma oli siltä osin valmis.
Sitten vain sauman siistiminen, pohjamaali ja massa, kuten ennen vahinkoakin oli.

Pysty hitsisauma näkyy suuremman aukon vasemmasta yläkulmasta ylöspäin.
Ammattilainen saattaisi arvostella, mutta luja siitä tuli ja jää onneksi lokasuoja ja ilmanpuhdistimen
alle ja taakse melkein näkymättömiin.

Samaan aikaan oli hyvä massata tuo uusi etulokasuoja sisäpuolelta. Yhtä hyvin olisin voinut jättää sen tekemättä, sillä ei se uusi pelti muutamassa vuodessa siitä happane, eikä kukaan katso lokasuojan sisälle. Ideani on kuitenkin se, että jos tämän auton joku ostaa, ei hänen tarvitse yllättyä auton huonoa kuntoa tai kehnoa korjausta. Siis reilusti massaa ja erityisesti sinne alas, josta lokasuojat useimmin just ruostuvat sen seisovan kuran vuoksi. sitten vain peltiä paikalleen sovittamaan. Tämä lokasuoja oli jonkun toisen tarvikevalmistajan tekele kuin ne aikaisempien (ks. "sininen Vento") ja ikäväkseni täytyy todeta, että ne eivät ole aivan mittatarkkojakaan. Jouduin väkisin jättämään suuremman raon etuovea vasten, sillä sauma ei ollut tasaisen suora kauttaaltaan. Samoin kiinnitysreikien kanssa piti vähän taiteilla.

Kun hintaero tarvikkeen ja alkuperäisen välillä on nelinkertainen, päätin tehdä tämän uhrauksen ja tyytyä aavistuksen verran mittaepätarkempaan vaihtoehtoon.

Etulokasuoja massattuna taustapuoleltaan ja maalatuna pintapuoleltaan.

Ja tekemistä riittää, mutta mikäs on harrastaessa.
On tämä kivempaa, kuin löhötä sisällä telkkarin ääressä.

Helmojen takakulmien ruosteet saivat kyytiä rälläkällä ja helmojen korjauspaloilla.
Ruostevauriot eivät olleet suuria, mutta leikkasin varmuuden vuoksi enemmän pois ja hitsasin korjauspalat paikoilleen. Hioin hitsijäljet mahdollisimman tarkasti pois jatkaakseni mahdollisesti paklaamisella, pohjamaalilla, massalla ja pintamaalilla.
Nyt vain kävi niin, että tänne etelään tuli takatalvi... joo koko talven suurin lumimäärä ropsahti alas muutamassa tunnissa yöaikaan ja siihen aikaan keväästä, että "ykköspyssyssä" eli Volvossani oli jo kesärenkaatkin alla... Tyhmästä päästä kärsii koko keho - tässä tapauksessa rengasrumba x 2. Koska keli on sekä kostea, että kylmä... ei tehdä sitten mitään Ventollekaan, ennenkuin säät paranevat.

Yks juttu pitää vielä kertoa eiliseltä.
Olin huomannut, että moottorin lämmettyä sen käyntiin tuli pientä epämääräisyyttä. Sellainen hörhöttävä töftöftöf- ääni kuului pakoputkesta. Ei auto sammunut koskaan, mutta kävi jotenkin vajaasti, vaikka annoin kierroksiakin. Kerkesin jo miettimään, että onks tässä autossa joku kansivika tai joitain muuta vakavaa...
Selailin forumeita www.vagarena.fi ja www.ffp.fi joista olen löytänyt usein apuja ongelmiini ja niin kävi tälläkin kertaa !!!
Jarrutehostimen alipaineletku oli haljennut. Tyhjäkäynti aaltoili sitä mukaa, kun letkun halkeamaa puristelin ja peittelin sormellani. Muutaman euron investoinnilla (pätkä kumiletkua ja uudet klemmarit) hoitui tämäkin ongelma pois ja nyt on käynti tasaista niinkuin kuuluukin.

23.03.2014
Kyllä nyt kiiltää.
Vento pääsi naapurin Teron talliin, jossa puleeraus- ja vahauskoneet tekivät ihmeitä.
Nyt auto näyttää kuin vaihtoautohallista karanneelta. Aina vain lähemmäksi valmistumista tässä mennään.

Viime viikolla kävi ilmi, että autoa onkin turha tarjota katsastukseen ennen kuin 4-pyöräsuuntaus on tehty ja esittää katsastuksessa. Tässäpä sitä onkin sitten maksamista, sillä katsastus itsessään (vaurioituneena poistettu rekisteristä tällä hetkellä) maksaa reilut pari sataa ja siihen vielä lähes samanhintainen 4-pyöräsuuntaus, niin alkaa ollakin jo auton markkina-arvo ylitetty näissä kustannuksissa.
Tarkoituksenihan oli korjata tämä myyntiin, mutta alkaa arvelluttaa, saanko omiani edes pois....

04.04.2014
Pientä päivitystä kuvien muodossa.
Ventoon ei ole nyt työkiireiden vuoksi ollut aikaa paneutua ja tämä trendi taitaa jatkua seuraavat pari viikkoa. Ohessa muutama otos nykytilasta, eli katsastusta odotellessa...

Keula kiiltää

Vasen kylki

Ja sama takaviistosta

... ja ihan takaa kans...

Oikea kylki...

Moottoritila kans... kone käy tosi nätisti, Uutta ovat öljyt, suodattimet, tulpat hihnat, nesteet ja muut...

Sitten sisälle... kojelauta, missä on nyt Sonyn CD-soitin musisoimassa.

Mittarilukema; Total 142tkm eli rapiat 7tkm /  vuosi

Etupenkit eivät uusiä häpeile. Ainoastaan sisätilalämmittimen ruuvin reiät häiritsevät...

Onkohan näillä plyyshitakapenkeillä edes istuttu...

12.04.2014
Nyt on työreissut kaukoitään heitetty ja aikaa olisi taas paneutua tähän Ventoon.
Katsastusmies vaati, että autolle pitää tehdä 4-pyöräsuuntaus, koska auto on poistettu rekisteristä kolarivaurion seurauksena. No, itse olin sitä mieltä, että moinen tarkastus on sekä ajan että ennenkaikkea rahan tuhlausta. Maalaisjärjen käyttö olisi ihan suotavaa, sillä tuskin alustageometria kummoisesti muuttuu, jos vaurio tulee ajovalon kohdalle.
No, onneksi Juha-Cars Halikossa avusti asiassa näin viikonloppunakin ja tämä muodollisuus saatiin pois päiväjärjestyksestä.
Mittauksissa havaittiin, että erityisesti etupyörien suuntaus ja kulmat olivat uuden vastaavan auton mitoissa... Mitäs mää sanosisin :) (Salon murteella sanottuna)

Kun kuponki oli kädessä, saatoin suunnistaa siirtokilpisellä Ventolla katsastuskonttorille.
Täytyy myöntää, että pikkasen jännitti, sillä auto ei ollut liikkunut liikenteessä sitten joulukuun, eikä minulla ollut tarkkaa tietoa, jos vaikka jotain vikaa autossa olisi tuolloin ollutkin.

Tuttu paikka - tuttu tunne - kuis käy... ?

Katsastus oli aivan normaali vuosikatsastus, joskin korjauskohta tutkittiin yhdessä perusteellisesti; Olin varannut mukaan printatut kuvat työn eri vaiheista, sekä listannut  kaikki vaihdetut osat, koska niitä kuitenkin kysyttäisiin. Summauksen katsastuksesta:

Iskunvaimennus - normaali ja hyväksyttävissä - PASS
Jarrut - kaikki kunnossa ja viisarit nousivat tasaisesti - PASS
Valot, vilkut ja äänimerkki - kaikki kunnossa - PASS
Päästöt & pakoputkisto - kaikki kunnossa - PASS
Alustarakenteet ja pyöräntuenta - kaikki kunnossa, ei väljiä missään - PASS
Runkorakenteet - kaikki kunnossa - PASS

Eli ei mitään huomautettavaa !
Pienen paperityön ja parin satasen (joo, ei halpaa tämä homma) jälkeen minulle ojennettiin rekisteriote ja samaiset IGN-323- kilvet; Vento palasi taas elävien kirjoihin !!!

Kilvet kiinni !

Tästä eteenpäin on tarkoitukseni ajella sillä hetken aikaa ja varmistaa, että kaikki toimii ja kestää. Sen jälkeen laitan sen myyntiin, silllä "majatalossa" ei ole tilaa ihan kaikille autoille, mitä keksinkään haalia ja toisaalta tuon "punainen Vento" saa toivottavasti tästä vähän finanssia päästäkseen eteenpäin.

15.04.2014
Oltuaan reilun vuorokauden myytävänä nettiautossa, Ventosta esitettiin useita tekstareita ja puhelinsoittoja. Eräs Aila saapui paikalle ja pienen keskustelutuokion päätteeksi IGN:n rekisteriotteeseen kirjattiin uuden omistajan tiedot.
Kauppahinta oli lähes pyyntihinta. En tehnyt ihan tappiota, mutta en juuri voittoakaan.
Tulee mieleen telkkarissa pyörivä brittiläinen "Wheeler Dealers" tv-sarja; Pääasia on, että Vento pääsi takaisin liiikenteeseen, josta se oli joutunut pois kuntoonsa nähden liian aikaisin.

Ohessa viimeinen kuva Ventosta sen lähtiessä kohti uutta kotiaan.
Hyvää matkaa ja hyviä kilometrejä !!!

Joulun alla sain Ailalta tekstiviestin, jossa hän toivotti Hyvää Joulua ja kertoi Venton pelanneen oikein hyvin - kiva kuulla, ettei työni ollut mikään pikaivoitto :)

... ja maaliskuussa 2015 Aila lähetti uuden viestin, jossa kertoi Venton läpäisseen katsastuksen moitteitta :) - kiva kun kuulen jotain entisistä autoistani :)

... ja taas maaliskuu - tällä kertaa 2016.
Aila muisti taas viestillä; kerralla taas meni Vento läpi leimasta :)
Hyvää kyytiä vain jatkossakin Ventolle ja Ailalle !!!

Edit... Sittemmin en ole kuullut autosta mitään, mutta rekisterissä ja katsastettuna auto on edelleen.