Autoilun aloitin arvatenkin jo 18- vuotiaana, samoin kuin silloinen tytöystäväni ja sittemmin rakas vaimoni Liisa, joten tässä jutussa vilahtelee niin "minun", "Liisan" ja meidän" autojamme.
Lyhyesti listattuna vuoden 2022 laivastomme;
Volvo XC60 T8 -20
Volvo V70 eDrive -12
Volvo V70 -02
Volvo 240 -88
Volkswagen Golf 5D -94
Volkswagen Golf 5D -95
Volkswagen Golf Variant -96
Volkswagen Vento -92
Volkswagen Vento -94
Volkswagen Kupla -74
Volkswagen New Beetle Cabrio -04
Ford Focus 5D -00
Ford Focus 5D -03
Ford Mondeo -02
Ford Galaxy -99
(Lisäksi jälkikasvulla on useita omia autojaan)
Siispä... aloitetaan...
1. Toyota Corolla -76 "pikku-corolla" (1986 - 1988)
Tämä auto tuli minulle kolarin kautta kevättalvella -86. Isäni kolaroi pahoin perheemme auton ja minä 18- vuotiaana abina halusin säästää tuon raadon tehdäkseni siitä auton.
No tulihan siitä auto, jolla kävin armeijat ja aloitin opiskelutkin.
Ajoiltaan Corolla oli talvisin aika kamala; kevytperäisenä ja kehnosti sisäilmaa vaihtavana se oli varmasti aika vaarallinenkin, mutta muuta ei ollut siihen aikaa ja sillä rahalla.
Autoon vaihdettiin uudempi moottorikin ja maalautin sen kertaalleen. Vahingoiltakaan ei säästytty...
Lopulta Corolla meni vaihdossa Ford Fiestaan.
Myöhemmin kuulin sen romuttuneen varastettuna jossain Kuopion suunnalla.
Nöyrä kulkuväline - oman aikansa auto
R.I.P
 |
| Tällaisena sen sain helmikuussa 1986 |
 |
| Ja tällaisenä se läksi minulta pois 1988 |
Tämä auto tuli hankittua, kun Corolla osoitti loputtoman korjaamisen merkkejä.
Alkujaan joku beigenharmaa auto oli just maalattu valkoiseksi.
Auto tuntui modernilta aina käyntiääntä myöden. Varusteiltaan ei auto olisi voinut olla spartalaisempi - ei niin mitään varusteita, äänieristeitä tai muita ylellisyyksiä.
Juhlavaa olivat myös kääntösäde ja työntötankokoneen polttoaineenkulutus.
Ihan soiva peli, mutta oli minulla vain reilun vuoden.
En enää koskaan kuullut tai nähnyt tätä autoa...minnekähän se päätyi...
 |
| Järkiperä :) |
3. Datsun 100A -76 (1987...)
Tämän auton tarina on kerrottu toise otsikon alla, joten ei siitä tässä yhteydessä sen enempää. Auto on ollut meillä vuodesta 1987 ja on tällä hetkellä museokuntoisena pitkäaikaissäilytyksessä.
4. Toyota corolla LB -86 (1989 - 1991)
Tämä auto oli hakusessa jo hetken aikaa ja idea oli selkeä; Corolla Liftback sen olla pitää.
Tämä auto löytyi Espoosta Auto-Jaloselta. Ford Fiesta meni sutjakkaasti vaihdossa.
Toyota oli selkeä hyppäys nykyaikaan; tehokas moottori, 5 vaihteinen ja tilava sekä mukava.
Toitsulla töristeltiinkin melkoiset matkat. Kesällä -91 ajelimme häämatkallamme pitkän Euroopan reissun. Käytännössä viaton auto - hyvät muistot :)
Auto päätyi lopulta jonnekin Itä-Suomeen (Joensuu ?) jossa se palveli yhdessä ja samassa perheessä pitkään.
5. Mazda 323 -90 (1991 - 1994)
Tämä auto Mazda-Kaivokselan vaihtoautorivistöstä. Valittavana oli toistakymmentä samanlaista, sillä lamavuosina eräs kiinteistövälitysliike heitti konkat ja autot palautuivat tuonne liikkeeseen.
Mazda oli ihan OK noin perusautoksi, mutta ei loppukädessä säväyttänyt mitenkään erityisesti. Huollot olivat ihan sikahintaisia ja maali alkoi hilseillä takaluukusta just takuuajan jälkeen... Autoon murtauduttiinkin kahdesti, vaikkei sitä mihinkään siitä lähtenyt.
Näin tämän auton Espoossa useasti myöhemminkin - aika pian ruosteisena, eli ei varmaan ollut mitään veteraaniainesta.
6. Vw Vento -92 (1994-1996 & 2012 ...)
Tämä on jo legenda - "sininen Vento", auto, josta tämä blogi ja laajempi autoharrastus alkoi uudelleen.
7. Vw Golf Variant -96 (1996 - 1998 & 2015...)
Farmari-Golffi, joka oli perheemme ensimmäinen uusi auto.
Tässä autossa oli 75hv:n moottori, jolla ei oikein meinannut päästä minnekään - ainakaan rekkojen ohi. Autolle sattui parkkihallikolari ihan uutena ja sen korjaaminen uudelleen ja uudelleen vei vähän hohtoa muuten kivasta autosta. Farmarikori oli aivan loistava.
Auto seurasi meitä muuton myötä Espoosta Saloon, jossa oheinen kuvakin on jo otettu.
Auto päätyi sittemmin jonnekin Uudenkaupungin suunnalle, jossa se kuulemman
viettää eläkepäiviään Heinikkoon melkein hävinneenä...
No, siitähän se sitten läksi - taas yksi entinen automme palasi kotiin, kun ostin sen tuolta Uudestakaupungista takaisin syyskuussa 2015.
Usean vuoden harrastelun ja taukojen päätteeksi auto valmistui uudistettuna syksyllä 2020.
Valitettavasti auto joutui vandalismin uhriksi pitkäaikaissäilytyksessä ja kotiutin sen korjauksia varten. Nyt auto on melkein siistittynä lähes kunnossa (2024)
8. Open Kadett Berlina -84 (1998 - 2000)
Tämä Kadetti tuli hankittua Datsunin tilalle, koska halusimme kakkosauton, jossa on turvavyöt takapenkilläkin ja muutenkin nykyaikaisempi.
Auton rekisterinumero oli TUH-100 ja saikin lempinimen "tuhnu" sillä käynnistettäessä se pöläytti aina kohtuullisen savupilven. Tuhnu jäi odottamaan autotalliin, kun muutimme Saksaan ja sitä lainasivat sillä välin tutut ja sukulaisetkin. Lopulta auto päätyi Liisan siskolle, joka pehmitti sen romuksi vuodessa - lähes yhtä tehokkaasti, kun Datsuninkin tätä ennen.
Jotkut ovat vain lahjakkaampia tässä asiassa kuin toiset...
Auto päätyi lopulta peltoautoksi Maaningalle tai jonnekin jordaniaan.
("tuhnun" kuva puuttuu...)
9. Ford Mondeo Stw -98 (1998 - 1999)
Tämän auton "sain" tilata, kun perheeseemme oli syntymässä kolmas poika, nyttemmin "punaisen Vento" tuleva kuski.
Vaikka auton moottori oli vain 1.6 litrainen, se oli Golfia paljon pirteämpi. Hienoa oli amerikkalaistyylinen muotoilu, ilmastointi jne
Mondeo oli ollut meillä vain pari kuukautta, kun sain tarjouksen lähteä Saksaan töihin.
Siispä Mondeo myytiin eteenpäin vain puolen vuoden ikäisenä.
Sen osti puolituttu kaveri, jonka ohjaimissa näin auton useastikin täällä Salon suunnalla.
Sittemmin auto meni jonnekin pohjanmaalle.
Nyttemmin auto on jo poistunut Ford-taivaaseen... toivottavasti kuskille on myös paikka avoinna paratiisiin, sillä niinhän sanonta käy, että Ford kuskille on taivaspaikka avoinna, kun on kokenut helvetin jo maan päällä...
Hyvä auto se oli !!!
10. Ford Galaxy -99 (1999 - 2003)
Ensimmäinen tila-automme. Auto läksi mukanani Saksaan, eli oli ns. komennusauto työskennellessäni Nokian siirtotyöntekijänä Münchenissä.
Tilaa ja kokoa löytyi; koko viisihenkinen perheemme ja ajoittain meillä vierailleet sukulaisetkin sopivat samaan kyytiin. 2.3 litraisella bensakoneella pääsi riittävän ripeästi mmyös autobahnoilla. Varusteita oli kivasti, vaikkakin ilmastointi puuttuikin.Kesällä kyllä oli aika kuumaa, kun isoista ikkunoista porotti sisään.Tällä autolla tuli käytyä Saksaa ristiin rastiin, vähän Itävallan ja Italiankin puolella, Tanska ja Ruotsi niinikään.
Ikävä puolena oli vähän kehno laatu; auto oli tämän tästä rikki jostain kohdasta ja lopulta ongelmiin kyllästyneenä luovuimme autosta vaihdossa uuteen Chrysler Voyageriin loppuvuodesta 2003.
Auto on aina silloin tällöin pilkahtanut Salon liikenteessä, joten kovin kauas se ei jatkanut.
Ymmärtääkseni se on maanviljelijäperheen auton täällä Varsinais-Suomessa.
Viimeksi näin sen 2014 keväällä. Silloinkin sen kyydissä oli pieniä lapsia ja kyljet raskaasti ravassa;. Lapsivankkuri, joka oli edelleen siistissä kunnossa :)
Kuvassa auto Münchenissä kotikadullamme kuvattuna. Huom rekisterikipi !
EDIT 2017; .. ja kuinkas sitten kävikään... ?
11. Ford Escort -94 (1999 - 2002)
"esco" ostettiin Münchenistä kakkosautoksi, sillä Galaxy oli vähän iso kaupunkioloihin.
Tämä auto löytyi paikallisesta autoliikkeestä aivan Bavaria- filmistudioiden läheisyydessä.
Näköetäisyydellä oli mm legendaarinen U-96 "Das Boot" sukellusveneen kopio, jota käytettiin samannimisen elokuvan filmauksissa.
Auton ainoa aikaisempi omistaja oli herra Schumacher. Vitsailinkin, että meillä on Schumin entinen punainen urheiluauto. Escossa oli mm kattoluukku ja muutenkin se oli jotenkin tyylikkään runsaasti varusteltu. Auto oli myös tosi hyvä ja suorituskykyinen ajettava.
Auto seurasi meitä koti-Suomeen ja joitakin vuosia myöhemmin myin sen veljelleni, josta auto päätyi muistaakseni Kajaaniin... sitkeä ja näyttävä käyttöauto, jolla tein edelleenkin rikkomattoman nopeusennätyksen HelsinkiVantaan lentokentän ja Salon välillä... eikä niistä lukemista sen enempää...
Sittemmin auto on päätynyt jonnekin Kajaanin suunnalle jossa se oli yhdellä ja samalla omistajalla elinkaarensa loppuun.
Sittemmin auto on poistunut Trafin rekisteristä romutettuna (2014 lopulla).
12. Chrysler Voyager -03 (2003 - 2008)
Jos tila-autoa oli tuohon aikaan ostamassa, valinta varmaan aika usein kohdistui just Chrysler Voyageriin. Niin meilläkin, joskin valinnan viimeisteli Celine Dion... joo, emäntä on suuri Celine-fani ja kun tämä naikkonen mainosti Chrysleriä telkkarissa, oli valinta selkeä... niin, että miehethän ne autot valitse...
"Vojakkeri" tai "sysleri" oli tosi järeä ajettava; sitä eivät pikkutuulet ja asfaltin epätasaisuudet häirinneet. Ja aina kun vaihtoi kaistaa, niin tilaa tuli aika helposti, kun muut pelkäsivät jäävänsä alle.
Moottori oli 2.4 litrainen bensa + manuaalilaatikko. Varmatoiminen yhdistelmä, joskin automaatti olisi ollut varmaan vaivattomampi. Joitakin mitättömiä vikoja matkan varrelle osui, mutta hyvin tämä auto meitä palveli kaikki 120tkm jonka ajan se meillä oli.
Auto meni sittemmin jonnekin Lappeenrannan suunnalle koiraharrastajaperheeseen ja sittemmin Vantaalle.
13. Chrysler Voyager -08 (2008 - 2010)
Tämä auto seurasi kolmanneksi tila-autoksemme ja oli omistussuhteeltaan leasingauto.
Moottori oli 2.8-ltrainen diesel + automaatti. Varusteita oli kaikki, mitä autoon sai :)
Tukeva kulkine, jota piinasi sinnikäs sähkövika; akku tyhjeni muutamassa päivässä jos autolla ei ajanut, eikä ongelmaa saatu kuriin oikein koskaan.
Niin paljon se haittasi käyttöä, että luovuimme autosta etuajassa.
Auto oli meillä vain reilun vuoden, jolloin tosin kävimme pariin otteeseen Lapissakin sillä.
Matkaa oli kiva taittaa cruise-automaatilla lasten katsellessa elokuvia kotiteatterista :)
Sittemmin auto on myyty jonnekin Espooseen lapsiperheeseen... Good Luck !
14. Ford Mondeo -02 (2003 - 2006) Nämä autot eivät taida nyt mennä ihan aikajärjestyksessä. Joka tapauksessa tämä Mondeo oli ensimmäinen leasingautoni ja osui samaan aikaan vihreän Galaxyn kanssa ja oli siis punaisen Escon työnjatkaja. Voidaan varmaan puhua Ford-kaudesta perheessämme.
Tykkäsin myös auton sporttisesta ulkänäöstä ja sen loistavista ajo-ominaisuuksista.
Käytännössä viaton auto, joka kärsi ovien ja luukkujen ruostumisesta jo parin vuoden ikäisenä. Ne korjattiin ja ovet maalattiin uusiksi.
Auto poistui meiltä sopimuksenmaukaisesti kolmevuotiaana tullakseen korvatuksi Vw Passatilla. Mondeo päätyi Porvoon suunnalle ja sieltä se jatkoi vielä Vihtiin, josta....
Ja joulun alla 2020 ...no, kuinkas ollakkaan Mondeosta tuli 4. kotiinpalaaja :)
Vuonna 2024 auto on edelleen kesken ja sen jatkot ovat vähän epävarmat.
Toisteiseksi siis tallessa vain.
15. Vw Passat -05 (2005 - 2008)
"Pasuunan" tilasin sitä edes koeajamatta, kun automalli oli niin uusi ettei niitä ollut vielä edes koeajoon asti.
Tämä oli ensimmäinen dieselimme ja Mondeon jatkaja leasingautona.
Vw oli laadullisesti huippuluokkaa, ei vian vikaa koko 82tkm:n matkalla, jonka sen kanssa jaoimme kolmen vuoden aikana.
Sittemmin "Ossi" meni jonnekin Oulun suunnalle.
Siisti ja laadukas porrasperä.
16. Volvo V50 -04 (2010 - 2011)
Tämä Volvo astui kuvioihin kun sininen Voyager päätettiin palauttaa kesken leasingkauden liian vikaherkkänä autona. Tämän auton vaihteeksi ostimme, eli kummatkin perheen käyttöautot (vaalean sininen V70 ja tämä) olivat omia.
Autossa oli sama 1.8- litrainen bensamoottori, kuin sinisessä leasing-Mondeossa, mutta tämä auto oli jotenkin janoinen; oli ihan normaalia, että työmatka-ajossa se vei lähemmäs 10 l/100km. Maantielläkin harvoin pääsi seitsemän litran tuntumaan.
Autona "Raffi" oli kuten Volvot yleensä; yllätyksettön, luotettava ja hyvä ajaa.
Taisi siihen joku vikakin tulla; kuskin oven johtosarjan pätkiminen on näissä tyyppivika, joka sai kuskin peiliin integroidun ulkolämpötilamittarin näyttämään ihan omiaan ja keskuslukitus takkuili...no se korjattiin takuuna.
Auto oli meillä puolitoista vuotta ja myin se netti-ilmoituksella Rovaniemelle.
Sen uusi omistaja nimenomaan halusi tämänvärisen Volvon. Vähänajettuna ja siistinä yksilönä se oli helppo myytävä. Uusi omistaja kävi noutamassa auton itse ja viimeisen kerran kuulinkin siitä, kun sain tekstiviestin samana iltana, joka kertoi auton päässeen ehjänä pohjoisiin.
Siellä kuka ties vieläkin :)
17. Volvo V60 -11 (2011 - 2015)
Kun V50:n myytiin Rovaniemelle, sain mahdollisuuden tilata vaihteeksi leasing-auton ja valinta oli luonnollisesti Volvo. Tämä Torslandan tuliainen tuli minulle joulukuun alussa 2011 ja on siitä lähtien ollut perheelle "kakkos-Volvo" vaikka hyvin voisi olla se ykkönenkin.
Autossa ei ole ollut mitään vikaa - sellaisia ne Volvot, tai ainakin ne minun Volvoni, ovat.
Tykkäsin autosta niin, että jatkoin leasingsopimusta maksimiin, joten sillä sitten kurvaillaan aina joulukuulle 2015 asti.
Joulukuu 2015 lähenee ja Volvon taival perheessämme päättyi vääjäämättä. Täytyy todeta, ettei meillä ole ollut viattomampaa ja parempaa auto, kuin tämä V60. Ei mitään vikaa - ei edes palanutta polttimoa ja kuitenkin reilut 100tkm takana !!!
Siitä joku saa hienon auton, kun se vuodenvaihteessa 2016 päätyi ALD:n vaihtoautoksi Vantaalle. Sittemmin en ole autosta kuullut mitään....
...jatkaja on niinikään samaa merkkiä.. V40 :)
18. Volvo V70 -08 (2008 - 2013)
Uuden Volvon hankinta oli ollut mielessäni jo tovin aikaa.
Kun vielä kotimatkallamme talvilomareissulta osuimme liikenneonnetomuuspaikalle auttajiksi, jossa perusauto oli rusentunut aika pahasti ja äiti lapsineen loukkaantui, oli päätös Volvon ostosta selkeä - sellainen turvalinen Volvo sitten, jos rahat riittävät.
Oli hienoa saada ihan itse määritellä varusteet ja värit, joiden kohdalla huomasin jälkikäteen vähän pihistelleeni joissakin kohdissa.
Volvo valmistui huhtikuussa Torslandan tehtaalta sovitussa aikataulussa ja luovutettiin meille heti vapun jälkeen 2008.
Volvo oli aivan huippuauto. Rittävän tehokas, tilava, toimiva ja luotettava.
Senkun ajoi, tankkasi ja huolsi silloin tällöin.
Auto, josta luopumista harmittelin jälkikäteenkin, vaikka uudempi V70 onkin hienompi.
Volvo ei pitkään lojunut vaihtoautohallissa, vaan se meni Turun suunnalle.
Sittemmin auto on viivähtänyt muutaman vuoden välein netissä myynnissä.
Vuoden 2022 lopulla auto oli taas myytävänä - joo, en saanut lupaa ostaa sitä takaisin - 3300€ hintaan. Siisti peli ajetuista 480tkm huolimatta.
Ja taas bongasin auton myynnistä... nyt mittarissa on jo 510tkm....
Vaimolta tuli jyrkkä- "EI" - siis jatkakoon tämä Volvo vielä taivaltaan jossain toisaalla...
19. Volvo V70 -12 (2013...)
Jotkut sanovat, että IKEA on edullinen ostospaikka. Sanoisinpa melkein että paskapuhetta, mutta itseäänhän tässä voi syyttää.
Meidän piti vaimon kanssa mennä käymään Rasion IKEAssa, mutta kuin tulikin poikettua siinä lähistöllä kattelemassa autoja, ihan kun nyt tuo zetaberttazeta olisi ollut vaihdon tarpeessa. Sehän oli just 180tkm ajettu ja vasta huollettukin ja uudet renkaat ja...
No, pätevä myyjä ja hieno auto; kaupat tuli niin sutjakkaasti, että itseänikin ihan ihmetytti.
Siltä istumalta vaihtuivat tavarat autosta toiseen ja tumman sinisellä V70:llä läksimme kotiin... Niin meni pasmat sekaisin, ettei IKEAsta ostettu yhtään lastulevyhässäkkää tai kipon kippoa. Jäätelöt sentään syötiin uuden auton kunniaksi.
Hyvinhän tuo on kulkea ruputtanut, vaikka ei tuolla säästödieselillä kyttiä karkuun ajetakaan.
Se kivasti samaa Ocean Race. mallia kuin ihan samanikäinen leasing- V60.
Kivat varusteet. mm Volvon originaali DVD järjestelmä kaksine näyttöineen, nahkasisustus, paljon sähkötoimintoja (kaikki toimivat edelleen) jne.
Allaolevassa kuvassa siis keskimmäinen kulkija.
Ja sattuihan sitä kaikkea matkan varrella.
Helsinki - Salo- väli tuli tutuksi reilun tuhannen kilometrin viikkotahtia parhaimmillaan.
Keväällä 2018 ilmastointi ei sitten alkanutkaan puhaltaa viileää... lauhdutin oli ottanut itseensä ja irtisanoutui. No, uusi palikka paikoilleen ja kylmäaineet sisään ja taas mennään.
Keväällä 2020 aloin vaihteeksi miettimään käyttöautojen päivitystä uudempiin.
Eihän noissa Ocean Raceissa mitään vikaa tai muuta syytä vaihtaa, mutta....
Parin tiedustelun jälkeen kävi aika selkeästi ilmi, että tämän Volvon arvo on enää muutamia tuhansia euroja. Muuten siistin auton rasitteena ovat runsaat ajokilometrit ja pieni moottori.
Ei auttanut kertoa, että olen pitänyt autosta todella hyvää huolta ja puolittanut kaikki huoltovälit, käyttänyt parasta öljyä ja origiaalisuodattimia....
Päädyin siihen, että jääköön Volle meille lopuksi ikäänsä. Siitä on enemmän iloa ja käyttöarvoa, kun muutama tuhatlappunen rahaa.
2020 - siis 8 vuotta meille tulonsa jälkeen ja reilut 260 mittarissaan, matka jatkuu.... vaikka välillä onkin huilitaukoja, kun kesäautot ja muut menopelit ovat ajossa.
Syksy on aina ollut muutoksen aikaa meidän perheessä.
Muutokset toivat CHR:lle uusia kuvioita, kun perheen äiti sai viran Ahvenanmaalta pieneltä
Kumlingen saarelta. Tuo piskuinen saari on sitten Volvon uusi koti joka toinen viikko.
Siellä paikalliset tunnistavat auton sen suåmalaisista kilvistä ja kuskin ruotsin kielestä vailla paikallista murretta.
Ja mikäs on mennessä, kun kaikki on kunnossa ja toimii.
Matka tuonne Kumlingen saarelle kulkee yhteysaluksilla Ahvenanmaan saarelta toiselle
Kyytikaveriksi sattuu sun millaisia Å-kilpisiä kapineita bensarekasta maanviljejelijöiden koneisiin ja varsinkin kesäisin kaikenkarvaisiin turisteihin.
Laivalle kyytiin pääsemisen ruuhkista huolimatta takaa tuulilasiin kiinnitettävä erityistunnus.
Kilometrejä ei kuitenkaan kerry kovin kummoisesti. Yhdellä tankillisella ajaa kuukauden verran. Eli siinä mielessä diesel ei ehkä olisi kaikkein taloudellisin vaihtoehto, mutta auton myyntiarvo on paljon käyttöarvoa pienempi, joten tällä kuviolla mennään tästä eteenpäin.
Västeråsissa autolla on parkkihallipaikka - ahdasta, mutta turvallista ja siistiä.
Jossain vaiheessa Västeråsin liikenteessä havaitsin, että Vollea ei tarvii paljon jarrutella, kun se tekee sen ilman jarrupoljinta. Havaitsin kuskin puolen etujarrun jumittavan. No, yhtenä viikonlopppuna parkkihallin lattialla annettiin tekohengitystä liuktappien ja jarumännän voitelulla. Tällä ratkaisulla päästiin sitten koti-Suomeen, jossa odotti perusteellisempi remppa.
Joulukuu 2023
Joulukuussa odotti sitten lopullinen kotiutuminen.
Joulun aikaan oli aikaa tarkastella jarruja paremmin. Kuskin jarrun sijaan toisetkin jarrut kaipaisivat huomiota ja uusia huolto-osia. Ei niinkään levyjä tai paloja vaan paremminkin liukutappeja, mäntiä ja tiivisteitä, jos ei nyt ihan uusia jarrusatuloita.
Eikä tässä vielä kaikki. Sisätilan lämppärin moottori pitää pakkasella omaa ulinaansa, ABS- merkkivalokin vieraili mittaristolla. Vikakoodeja lukiessa lisänumeroina tulivat PA- suuttimien ja kuskin oven katkokset... tunnettuja tyyppivikoja kaikki.
Ikä alkaa näkymään, vaikka kilometrejä nyt ei niin kauheasti kertyisikään.
Maaliskuu 2024
... mutta mutta. Ei ole vielä seikkailut tämän auton suhteen ohi.
Vaimon uusi työ vie hänet uudelleen Ahvenanmaan saaristoon. Vollehan oli joitakin vuosia sitten Kumlingen saaren viikottainen vakiovieras. Nyt destinaatio on Kökarin saari jossain keskellä ei yhtään mitään, Naapurisaari on Utö, eli aika aavalla merellä Volle sitten vierailee viikon tai kaksi kerrallaan....
Hetimiten autoon vaihdatettin nokkahihna, jarrut huollettiin ja tehtiin 140tkm:n määräaikaishuolto, niin että leimojen lista olisi katkeamaton eikä ihan heti tarviisi pellin ale huolehtia.
Lisäksi hommasin Fordin alumiinivanteet ja niille uudet kesärenkaat, varsinkin kun vähän ajetut pienemmät kesärenkaat menivät sujuvasti vaihdossa. Talvirenkaille hommasin uudet originaalikapselit. Lopuksi näpersin kiinni kiinteän Nokian BT autosarjan, niin ei tarvii kännykkään koskea ajon aikana.
Seuraavana keväänä olisi vuorossa opetuspolkimien asennus ja muutoskatsastus.
Kaikki tämä on ollut tähän asti vain tekniikkaa... nyt tuli eteen isän (kirjoittajan) kirjalliset kokeet, kun piti kait sitä sitten osoittaa olevansa "kirjansa lukenut mies" että pääsee virallisesti polkemaan opetuspolkimia. Läpihän se meni, vaikka pikkasen jännitti, täytyy myöntää. Teoriakoetta edeltäneet illat menivät kynttilänvalossa lukiessani, sillä Tapani-myrsky katkoi sähköt ja hyydyttivät kännykkäyhteydetkin.
Opetusajossa vierähti sitten puolisen vuotta, jonka jälkeen tulivat kirjalliset ja inssi.
Kun ne olivat läpi, saatoin purkaa opetusvarusteet pois ja auto siirtyi lopullisesti
Markuksen käyttöön.
Sittemmin auto on ollut jokapäiväisessä ajossa ja kilometrejä on kertynyt 10tkm tai vähemmän / vuosi. Mitään teknistä vikaa tai kulumaa ei ole ollut... kunnes... kesäkuussa 2014 kävi vähän vahinko kesähämärässä; peura hyppäsi auton eteen ABC Piihovin lähistöllä, eikä Markus kerennyt kuin säikähtää ennen rysähdystä... Onneksi vakuutukset ovat kunnossa ja auto oli viikkoa myöhemmin taas entistä ehompi.
Peuralla ei ollut niinkään hyvä tuuri. Se vaihtoi hiipakuntaa saman tien.
Itse kun en ole mikään metsämies, niin vähän säälitti sen bambin puolesta...
Saman vuoden - 2014 - joulukuussa tömähti taas: Salossa takana ajanut nuori neiti kiinnitti liikaa huomioitaan kännykkäänsä, jolloin edelleajaneen Fokuksen jarruttaminen jonossa oli yllätys, joka kostautui peräänajona. Focuksen takapuskuri meni uusiksi. Pikkujuttu sinällään, mutta pikkasen tietty harmitti ja olihan siitä vähän vaivaa.
Matka jatkui ja laulu soi. Vuodesta toiseen. Focus on palvellut todella hyvin ja aivan mitättömin korjauksin. On tullut tavaksi huoltaa auto perusteellisesti joulun pyhien aikaan ja katsastaa samalla. Näin tehtiin myös jouluna 2018. Kaikki oli hyvin.
... mutta sitten vuosi 2019 alkoi harmillisissa merkeissä. Hyvin luminen ja liukas talvi teki tepposet ja Markuksen ohjastama Focus kiepsahti varsin hitaasta vauhdista nokka tulosuuntaan ja saman tien puuta päin.
Voi kelju, että harmitti. Niin Markusta kuin isäänsäkin...
Onneksi kuskille ei sentään käynyt mitään, joten rahalla tai sen menettämisellä onneksi selviämme. Oliko tämä nyt sitten hyvin palvellen auton loppu ?
Focuksen markkinahinta on aivan mitätön verrattuna sen käyttöarvoon...
Ohessa kuva vahinkoillalta.
Onneksi autolla oli kasko, joten korvauksia oli luvassa.
Toisaalta, pelkona oli vakuutusyhtiön lunastaminen kun vauriot olivat suhteellisen suuria verrattuna auton nykyarvoon.
Onneksi LähiTapiolassa oltiin ymmärtäväisiä tilanteen suhteen.
Lopulta päädyimme yhteisymmärryksessä kertakorvaukseen, jolloin saimme auton markkina-arvon rahana ja auto jäi vielä meille joko korjattavaksi tai käytettäväksi osiksi.
Pari iltaa myöhemmin kotitallissa Focus oli purettu ja vauriot kartoitettu.
Uusia osia tarvittiin pari sylillistä, mutta niitähän meillä on yleensä entuudestaan ja pikkasen löytyi Tori.fi´n kautta lisää.
Viikkoa myöhemmin auto oli jo päällisin puolin kunnossa. Korjaamolle jäivät raidetangon uusiminen ja myöhemmin tehtävä 4-pyöräsuuntaus. Auto laitettiin siis kuntoon. Se on liian hyvä romutettavaksi. Siirrän sen muiden veteranien vierelle odottelemaan kesää ja amerikan sukulaisten lainaa tai muuta tarvetta. Ohessa kuva ulkoruokinnassa vietävästä kaksikosta hetki ennen parkkihalliin siirtymistä.
Focus ei siis enää palannut Markukselle...
Kas kun motto on, että autoja ei myydä, niitä ostetaan, niin hankittiin Markukselle ihan kokonaan toinen auto... Volvo V70. Astetta tukevampi peli vastaisen varalle !
... mutta se on sitten toinen juttu se..
Heinäkuu 2019: Focus palasi taas liikenteeseen. Ne amerikanserkut tosiaan tarvitsivat autoa muutamaksi viikoksi ja MRF-645 oli oiva vaihtoehto. Autossahan on katsastus voimassa, joten eikun Traficomin sivujen kautta auto liikenteeseen ja tankkauksen kautta kotipihaan pesuun jne.
Elokuu 2019: Focus palasi takaisin muutaman tuhatta kilometriä kokeneempana.
Pikkasen oli etupuskuri ottanut itseensä jossain mökkitiellä. Samoin kuulemma virtalukko joskus temppuilee. Ja pitäisi ne öljytkin vaihtaa...
Nämä siis huoltolistalle ennen seuraavaa komennusta, joka taitaa löytyå ihan naapurustosta.
Näinhän se on, että Focuksella on varmasti vielä monta hyvää ajokilometriä edessään.
Pikkuhuolloilla tämä sinnikäs perheenjäsen taivaltaa vielä vuosia, jos niin halutaan.
... ja niinhän minä haluan...
Marraskuu 2019: Focus taas tien päällä. Nyt uusi tukikohta odottaa Suonenjoella.
Focuksesta tulee perikunnan kesäauto. Sellainen vara-auto, jota suvun porukat voivat käyttää tarvitessaan paikallisiin ajoihin; kaatopaikkareissuihin jne...
Uudessa osoitteessa on ihan oma autotallikin - siellä sitten jatkuu tämän auton tarina.
2023 - BYO on edelleenkin laivastossamme, mutta parkissa kesäpaikallamme, kun juuri nyt ei ole käyttöä.... ja pieni ruostekorjauskin pitäisi tehdä, että viitsisi katsastukseen tarjota.
2024 - Kokeilin mökillä seisoskelleita autoja käyntiin.
Tankkasin kanisterista varoiksi tuoretta bensaa ja kytkin mukanani tulleen akun kiinni.
Ja eka startilla käymään ! - on tämä sitkeä peli.
Ehkäpä 2024 kesä soisi hiukan aikaa tälle veteraanille.
26. Volvo v40
Työsuhdeautorintamalla neljä vuotta palvelleen V60:n oli määrä palautua takaisin ja tilalle hankittiin - enemmänkin vaimon toiveista - pienempi Volvo, siis nykyisen mallin V40.
Yleensä leasingautot ovat uusia, mutta tämä tapaus oli olosuhteiden aikaansaama poikkaus; tämä auto on meillä mahdollisesti vuoden ajan.
Hieno peli, jossa on tehokas 5-sylinterinen turbo-diesel, jolla kyllä tuollainen pikkukippo kyllä kerkeää... pitää olla varovainen, ettei tule sakkoja.
Niin se heittää kohtalo pientä ihimistä ja siinä sivussa päättää autojenkin kohtalon.
Työnantajani - Microsoft -Mobile - päätti lopettaa koko liiketoimintayksikön ja työpaikan loppumisen ohessa päättyi myös tämän Volvon era perheessämme jo elokuussa 2016.
Tämä oli kiva auto, josta tehoja ei uupunut ja ohitukset kävivät sähäkästi.
Volvo palautui leasingfirmaan Vantaalle, joten joku sen varmaan ostaa omakseen ja saa siistin varmatoimisen kulkupelin. Ja eihän se pitkään siellä viipynytkään...
EDIT: Traficomin tiedoista selvisi sittemmin, että auto on poistunut kolarivaurioituneena varsin pian minulta lähdön jälkeen ja myyty rekisteristä poistettuna romuna ulkomaille
... viimeinen mittarilukema on ollut vain vähän yli 80tkm.
27. Volvo XC60 (2016 - 2020)
Volvot ovat vakiinnuttaneet paikkansa perheen ykkösautoina.
Kun vanhan työsuhteen mukana katosi leasingautonmahdolisuus, oli edessä auton hankkiminen, vaikka olisihan joutilailla autoilla, kuten tuolla Ford Focuksellakin voinut ajella.
No, nettiauton sivut vain auki ja sieltä sitten bongailemaan vaihtoehtoja.
Lopulta päädyimme -12 malliseen Volvo XC60 Ocean Raceen. Onhan meillä jo yksi Ocean Race perheessämme (V70). Tämä auto onkin perheen ensimmäinen neliveto. Katsotaan nyt, onko siitä meille mitään riemua. Hieno ja laadukas peli kaikkiaan.
Marraskuussa 2016 kävin työreissulla Tukholmassa tällä autolla.
Nelivetoinen Volle ei ollut pätkääkään pahoillaan lumimyrskystä,
joka suomalaisten uutistenkin mukaan sotki ruotsalaisten tieliikenteen täysin.
Hauska pikku juttu oli vitosen tietullimaksu Tukholman tieviranomaisilta; olin ajanut (huomaamatani) kahdesti jonkun tietullikameran ohi, joka oli kuvannut auton ja lähettänyt laskun rekisteriin merkitylle omistajalle. No, saakoon ruotsalaiset rahansa, ajattelinj ja maksoin laskun kuuliaisesti pois.
Volvo on näyttävä auto, mutta varsin kallis ylläpitää....
Kun laskee mukaan polttoaineet, huollot, renkaat, vakuutukset ja verot, niin verrattuna veljeensä V70:een, on tämän auton kulut lähes kolminkertaiset !!!
2020 kesällä päätimme päivittää XC60:n uuteen hybridi- XC60:een.
Niin vain tämä Volvo palasi samaan liikkeeseen, josta oli aikoinaan uuten tien päälle lähtenyt.
Pitkään se ei siellä viihtynyt vaan päätyi jonnekin Tampereen seudulle.
Sama syksynä näin sen vilaukselta ajamassa vastaan Lakalaivan kohdalla.... hyvää matkaa vain !!!
27. Volkswagen Beetle Cabriolet -04
Tämä sydämet sulattava kaunotar löytyi perheeseemme yhden päivän pohdinnan jälkeen. Liisa- vaimoni oli saanut tietää tällaisen auton tuleen myyntiin aivan hiljattain eräältä tunnetulta autourheilutoimittajalta. Liisa iski silmänsä tuohon avo-pulleroon ja alkoi höpöttää siitä tämän tästä; vaimolla autokuume ! - no, kerta se on ensimmäinenkin, ajattelin.
Pienen puhelinkeskustelun päätteeksi sovimme tulevamme katsomaan autoa työpäivän jälkeen. Jo kadulta katsottuna autokatoksessa odotellut pullero oli meidän, jos on Liisan kommentteihin luottaminen.
Pieni koeajo oli lähinnä muodollisuus; vaikka autossa oli joitakin käytön jälkiä (onhan auto jo 13- vuotias) ja pikkainen rahina kuului etupään kääntölaakereista (Golfeista peritty suunnittelun kukkanen), ei se tarinaa muuksi muuttanut. Vielä kun myyjä oli herrasmies, jonka kanssa oli ilo keskustella hetki autoista ja autourhelusta, ja jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen hinnnasta parilla sanalla puolin ja toisin.
Olimme varmasti kummatkin tyytyväisiä kauppaan.
Auto oli hiljattain huollettu ja katsastettu, joten sen suhteen ei ongelmia pitäisi olla.
Autossa toimivat kaikki sähköt, joita tällaisessa Highline- varusteisessa autossa on ihan mukavasti käyttöä helpottamassa. Autolla kerrottiin ajetun vain kesäisin ja siksi auton pohja oli kuin uudessa autossa. Talvirenkaita autossa ei koskaan ole ollutkaan. Allaolevat Nokian kesärenkaat edustivat autoa yleisestikin; lähes uuttavastaavat, eivätkö ne halvimmat hyllystä löytyvät donitsit.
Teknisestihän auto perustuu 4-sarjan Vw Golfiin, josta on lainattu moottori ja voimalinja + lukuisia pikkuosia ja käyttökytkimiä. Muotoilu on omaansa; hauska, mutta kuitenkin toimiva.
Etupenkkiläisiä hellitään hyvillä penkeillä ja mukavilla säädöillä. Nahkasisustus, ilmastointi ja silleen. Takapenkkiläisillä on sitten vähän ahtaanpaa... sanoisin, että auto on 2+2 paikkainen paremminkin. Se kaikkein hauskin osasto löytyy takapenkin takaa;
tavaratila on varmaan pienin näkemistäni. Sinne ei sovi oikein mitään.. no ehkä just se kaksi ruokakassia. Toisaalta... tämän auton missio on olla 100% kesäauto eikä mikään Ikea-reissujen tilaihme.
Kävimme noutamassa auton myöhemmin samana iltana.
Myyjäperheelle lupasimme pitää autosta hyvää huolta ja se tuntui merkitsevän paljon auton myyneelle herrasmiehelle, jolle auton myyminen oli elämän tuoma välttämättömyys.
Ennenkuin edes läksimme pihasta, oli myyjä jo halunnut sisään taloonsa.
Hän ei halunnut katsoa rakkaan kuplansa lähtöä ...
Kotona alkoi jälkikasvun kanssa kumma tinkiminen; kyllä vanhempien autot, varsinkin avo-auto, kinnostaisi lainata...on meillä dementeillä vielä joku arvo... jos ei muuta, niin avoauton lainaaja.
Heinäkuu 2017
Nyt, kun auton hankinnasta on kulunut lähemmäs kuukauden päivät, sain lukea suru-uutisen koskien auton meille myynyttä herrasmiestä.
Miiro Koivula - mediasta tuttu autourheilutoimittaja - oli siirtynyt taivaallisille pikataipaleille. Lainaten hänen viimeisiä postauksiaan, hän ja syöpä kävivät taistelua ja hän kertoi tulleensa hyvälle hopealle....
Ymmärsin hänen tilanteensa, kun kävimme Kuplasta kauppoja hieromassa. Hänelle oli arvatenkin tärkeää saada kupla myydyksi ennenkuin....
Lupaus pitää Kuplasta hyvää huolta on itsestäänselvyys. Sen olemme Kuplalle ja
Miiron muistolle velkaa. Kupla muistuttaa meitä usein siitä, että kannattaa nauttia jokaisesta päivästä ! - vaikka avoauton muodossa.
Kuten jo etusivulla kirjoittelin, on jokaiselle autollamme oma tarinansa.
Tällainen tarina on avo-Kuplallamme.
2017
Kiltisti Kupla kuljetti meitä, mutta niin vain syksy saapui väistämättä ja "Pulleron" oli vuoro siirtyä talvilevolle. Sijoituspaikka löytyi omasta tallista, jossa ilmalämpöpumppu pitää huolen että tallissa on tasaisen lämmintä ja riittävän kuivaa.
Eli ensi keväänä taas tavataan...!
2018
Hyvin meni tämäkin vuosi. Jotain pikkuista tuli matkan varrella vastaan. Jäähdytinnestettä oli vajunut jonnekin, eli sitä piti lisätä, mutta vain se yhden kerran, joten kovin fataalista asiasta ei ole varmaan kyse.
Sitten vaihdoimme öljyt ja kaikki suodattimet. Castrolia kului aina jonkin verran ja sitä piti lisätäkin edellisenä ajokautenakin. Kun vaihdoin Mobilit, alkoivat öljyt pysymään koneessa. Niin noissa öljyissä on vielä eroja vaikka varmasti hyviä voitelijoita ovat kaikki.
Tuulilasi sai damagea mökkitiellä ja volkkari kun on, läksi tuollainen kiveniskeämä laajenemaan niin, että tuulilasi menee vaihtoon. Syksy tuli kuitenkin sen verran pian, että päätin lykätä lasin vaihdon keväälle, kun korjaamoissa ei ollutkaa tilaa ennen suunniteltua seisonta-aikaa.
2019
Uusi ajokausi alkoi tuulilasirempalla. Uusi lasi asentui paikallisessa Vw-liikkeessä. Sen jälkeen katsastus ja taas tien päälle. Edes öljyjä en heti vaihtanut, kun niillä ei oltu ajettu paljoa ja eikä ne olleet edes huvenneet samalla tavalla kuin Castrolit tekivät.
Pullero onkin taivaltanut tiellä ahkerasti, kun vanhemman sukupolven poistuminen "rajan toiselle puolelle" on edellyttänyt useamman kerran käyntiä sisä-Suomessa.
Hyvin on pullero tietä taivaltanut - usein vielä katto auki.
Elokuussa vaiohdoimme autoon öljyt ja suodattimet - ihan perusjuttujahan ne, eikä kait joka kesä tarviisi edes vaihtaa, kun kilometrejä tulee sen 5tkm seutuun.
Ajoittaisen moottorin häiriön merkkivalon (vikakoodi kertoo toisen lambdan kettuilevan) lisäksi turvatyynyn merkkivalokin ilostutti muuten sinipunaista mittaristoa...
Vikakoodit kertoivat kuskin penkin johtosarjan olevan jotenkin rikki...
Noihin voin paneutua sitten tulevan talven mittaan, sillä syyskuu saapui vääjäämättä.
Alkaa olla ajokausi siinä. Pian on tankkauksen ja tarkstusten lisäksi pesu ja puunaus + oman tallin lämpöön taas reiluksi puoleksi vuodeksi odottelemaan.
2020
Corona ja kylmä kevät lykkäsivät pulleron paluuta tien päälle.
Helatorstaina se sitten kuitenkin tapahtui, kun auto otettiin tieliikenteeseen ja saman tien perheen nuorimmainen ojasti sillä mökillemme. Auto katsastettiin huomautuksitta pari viikkoa aikaisemmin. Katsuri tosin mainitsi kuluneista eturenkaista, joten ne nyt menevät sitten vaihtolistalle piakkoin.
2021
Corona ja kylmä kevät - osa 2. Bonuksena jälleen kerran haljennut tuulilasi.
Tähän autoon vaihdetaan tuulilaseja useammin kuin öljyjä moottoriin.
Epäilys on, että edellisen tuulilasin vaihdossa jotain jäi kesken tai kantamaan, kun tämä tuulilasi alkoi halkeamaan suojamuovin alta.... helekkarin huono tuuri.
No, kun se saadaan vaihdettua, voidaan kuppelia tarjota katsastukseen.
Eli tänä vuonakin Helatorstain aikoihin.
2022
Ei enää Coronaa, mutta cylmää cyllä.
Ja taisi se auto käydä jossain Ahvenanmaan saarillakin keikkaluontoisesti kesän aikana.
Kesä ja syksyn 2020:
Auto kulki oikein hyvin. Kilometrejä kertyi keskimääräisen suomalaisen auton verran.
Bensa maistui tuolle 5-pyttyiselle Volvon "jumalkoneelle"
Tammikuu 2021:
Oli taas katsastuksen vuoro. Sitä ennen ihan vain perushuolto öljyineen ja suodattimineen.
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta; kaikki kunnossa ja kehuja tuli siisteydestä ja eheydestä.
Katsastuksen kunniaksi vielä tankkaus täyteen.
Aina kun poika tai joku pojistani - neljä kaikkiaan - lähtevät tien päälle, kysyn, että onhan kaikki ok ja ethän ole väsynyt ja että auto on kunnossa tms. Toivotan turvallista matkaa.
Se on sitä vanhemman huolta lapsistaan, vaikka he ovat jo kaikki aikuisia ja 3/4 ovat jo pois kotoakin.
Näin myös tamminkuun viimeisenä lauantaina kun nuorin poikani peruutti tätä Volvoa tallin lämmöstä tammikuiseen iltahämärään. Kavereiden kanssa kaupungille piti päästä.
Oli sovittu, että poika kotiutuu puoleen yöhön mennessä.
Se on sovittu sääntö meillä.
Lauantaisaunan jälkeen telkkaria katsoessani puhelimeni soi. Kello 22:38
"me ajettiin ojaan ja auto kävi katollaan - me ollaan ihan ok. Tule auttamaan nyt !"
Siinä ei pitkään mennyt minullakaan saunan jälkeen vaatteita pukiessa... nyt taisi olla tosi kyseessä. Pää täysi kysymyksiä ja huolta - ei vastauksia ennenkuin pääsin paikalle.
Pikkasen isääkin kylmäsi, kun onnettomuuspaikalle saavuttuani moottoritie oli jo blokattu ja paikalla sen seitsemän hälytysajoneuvoa; paloautoja, ambulansseja ja poliiseja.
Ammattiapu oli jo paikalla. Tuolloin hoksasin taas olla kiitollinen maksamistaan veroista;
15-20 ammattilaista ja huippukalusto - meidän apuna ja just nyt !
Ei yhtään syyttävää sanaa tai huonoa vitsiä - asiallista ja kohtelista toimintaa.
Liukastellessani (asfaltin pinta oli todella jäinen) paikalle ja saatuani poliisilta luvan, näin poikani ja hänen kyydissä olleet kaverinsa kahden eri ambulanssin kyydissä tarkastettavina.
Kunnossa olivat - nuoret meinaan. Ja se oli tärkeintä se.
Varmuuden vuoksi käytin heidät Salon aluesairaalassa tarkastuksessa, josta tuli kaikille puhtaat paperit. Seuraavana päivänä soittelimme, eikä kellekään ollut ilmaantunut kipuja tai muitakaan jälkioireita. Huh huh - huojensi kummasti !
Kun sairaalasta oli kotiuduttu, oli hinausliikekin jo kerennyt raapimaan raadon ojan pohjalta.
Puolen yön aikoihin auto laskettiin alas tutun korjaamon pihalle meidän seuratessa toimitusta vierestä. Lohduton näky; ei juuri kolhutonta kohtaa koko autossa. Ei ollut enää peilejä tai pyyhkijöitä, oikea etukulma oli surkeassa kunnossa ja joka rako täysi pakkautunutta jäistä lunta.
Vääntäydyin lumiselle kuskin penkille ja kokelin auton käyntiin. Useamman yskähtelyn jälkeen tuttu 5-pyttyinen pannu ärjäisi käymään ja jäi käymään ihan nätisti. "ei tässä kuolleita olla,vaikka joka kulmaa kolottaakin"
Ohessa muutama otos autosta seuraavana päivänä.
Kun arki koitti, aloitin keskustelun vakuutusyhtiön kanssa, josta tuli lohdullinen viesti; vakuutukset olivat kunnossa ja kasko kyllä korvaa. Oli ilmeistä, että auto menee lunastukseen, sillä ulkopintojen uusiminen - puhumattakaan mahdollisista rakenteellisista muutoksista - maksaisi arvion mukaan 10500€ eli hyvinkin 4-5 kertaa auton realiarvon.
Asia ei kuitenkaan kummoisesti edennyt sen viikon aikana.
Kyllähän autossa rutuja riitti. Kävi mielessäni, että pelastuslaitoksen reuhkiminen paikan päällä viimeisteli vauriot; joka ovessa oli kolhuja alaosissaan, kun niitä hakattiin auki siellä ojan pohjalla. Toisaalta, heidän primääri tehtävänsä olikin henkilöiden turvallisuuden varmistaminen, eikä miettiä jotain pintapeltejä.
Rakenteellisesti ja ristimitattuna auto oli suora. Kaikki ikkunat olivat ehjiä, turvatyynyt eivät olleet lauenneet ja ovet menivät edelleenkin kiinni kuten ennenkin.Yksikään korin sauma ei tai liitos ei irvistänyt. Rattikin oli suorassa.
Kuukausi vahingosta, auto seisoo edelleen tallissamme keskeneräisenä.
Luvattuja osia ei ole saatu toimitettua... pitää vain kärsivällisesti odottaa.
Kävin pyörähtämässä kolaripaikalla ja keräsin talteen sinne sirottuineita osia.
Pelkääjän puolen peili ei olisi voinut olla enää pienempinä palasina. Kaikki palaset yhdessä paikassa kertomassa missä kohtaa auton pyörähti ympäri - liike-energia kumosi maan vetovoiman ja kuljettajasta oli tullut matkusta.
Määränpää jäi onneksi metrien päähän kalliosta...
Valitettavasti auto joutui vandalismin uhriksi pitkäaikaissäilytyksessä ja kotiutin sen korjauksia varten. Nyt auto on melkein siistittynä lähes kunnossa (2024)
 |
| Heinikkoon hukkunena Uudessakaupungissa 2015 |
8. Open Kadett Berlina -84 (1998 - 2000)
Tämä Kadetti tuli hankittua Datsunin tilalle, koska halusimme kakkosauton, jossa on turvavyöt takapenkilläkin ja muutenkin nykyaikaisempi.
Auton rekisterinumero oli TUH-100 ja saikin lempinimen "tuhnu" sillä käynnistettäessä se pöläytti aina kohtuullisen savupilven. Tuhnu jäi odottamaan autotalliin, kun muutimme Saksaan ja sitä lainasivat sillä välin tutut ja sukulaisetkin. Lopulta auto päätyi Liisan siskolle, joka pehmitti sen romuksi vuodessa - lähes yhtä tehokkaasti, kun Datsuninkin tätä ennen.
Jotkut ovat vain lahjakkaampia tässä asiassa kuin toiset...
Auto päätyi lopulta peltoautoksi Maaningalle tai jonnekin jordaniaan.
("tuhnun" kuva puuttuu...)
9. Ford Mondeo Stw -98 (1998 - 1999)
Tämän auton "sain" tilata, kun perheeseemme oli syntymässä kolmas poika, nyttemmin "punaisen Vento" tuleva kuski.
Vaikka auton moottori oli vain 1.6 litrainen, se oli Golfia paljon pirteämpi. Hienoa oli amerikkalaistyylinen muotoilu, ilmastointi jne
Mondeo oli ollut meillä vain pari kuukautta, kun sain tarjouksen lähteä Saksaan töihin.
Siispä Mondeo myytiin eteenpäin vain puolen vuoden ikäisenä.
Sen osti puolituttu kaveri, jonka ohjaimissa näin auton useastikin täällä Salon suunnalla.
Sittemmin auto meni jonnekin pohjanmaalle.
Nyttemmin auto on jo poistunut Ford-taivaaseen... toivottavasti kuskille on myös paikka avoinna paratiisiin, sillä niinhän sanonta käy, että Ford kuskille on taivaspaikka avoinna, kun on kokenut helvetin jo maan päällä...
Hyvä auto se oli !!!
10. Ford Galaxy -99 (1999 - 2003)
Ensimmäinen tila-automme. Auto läksi mukanani Saksaan, eli oli ns. komennusauto työskennellessäni Nokian siirtotyöntekijänä Münchenissä.
Tilaa ja kokoa löytyi; koko viisihenkinen perheemme ja ajoittain meillä vierailleet sukulaisetkin sopivat samaan kyytiin. 2.3 litraisella bensakoneella pääsi riittävän ripeästi mmyös autobahnoilla. Varusteita oli kivasti, vaikkakin ilmastointi puuttuikin.Kesällä kyllä oli aika kuumaa, kun isoista ikkunoista porotti sisään.Tällä autolla tuli käytyä Saksaa ristiin rastiin, vähän Itävallan ja Italiankin puolella, Tanska ja Ruotsi niinikään.
Ikävä puolena oli vähän kehno laatu; auto oli tämän tästä rikki jostain kohdasta ja lopulta ongelmiin kyllästyneenä luovuimme autosta vaihdossa uuteen Chrysler Voyageriin loppuvuodesta 2003.
Auto on aina silloin tällöin pilkahtanut Salon liikenteessä, joten kovin kauas se ei jatkanut.
Ymmärtääkseni se on maanviljelijäperheen auton täällä Varsinais-Suomessa.
Viimeksi näin sen 2014 keväällä. Silloinkin sen kyydissä oli pieniä lapsia ja kyljet raskaasti ravassa;. Lapsivankkuri, joka oli edelleen siistissä kunnossa :)
Kuvassa auto Münchenissä kotikadullamme kuvattuna. Huom rekisterikipi !
EDIT 2017; .. ja kuinkas sitten kävikään... ?
11. Ford Escort -94 (1999 - 2002)
"esco" ostettiin Münchenistä kakkosautoksi, sillä Galaxy oli vähän iso kaupunkioloihin.
Tämä auto löytyi paikallisesta autoliikkeestä aivan Bavaria- filmistudioiden läheisyydessä.
Näköetäisyydellä oli mm legendaarinen U-96 "Das Boot" sukellusveneen kopio, jota käytettiin samannimisen elokuvan filmauksissa.
Auton ainoa aikaisempi omistaja oli herra Schumacher. Vitsailinkin, että meillä on Schumin entinen punainen urheiluauto. Escossa oli mm kattoluukku ja muutenkin se oli jotenkin tyylikkään runsaasti varusteltu. Auto oli myös tosi hyvä ja suorituskykyinen ajettava.
Auto seurasi meitä koti-Suomeen ja joitakin vuosia myöhemmin myin sen veljelleni, josta auto päätyi muistaakseni Kajaaniin... sitkeä ja näyttävä käyttöauto, jolla tein edelleenkin rikkomattoman nopeusennätyksen HelsinkiVantaan lentokentän ja Salon välillä... eikä niistä lukemista sen enempää...
Sittemmin auto on päätynyt jonnekin Kajaanin suunnalle jossa se oli yhdellä ja samalla omistajalla elinkaarensa loppuun.
Sittemmin auto on poistunut Trafin rekisteristä romutettuna (2014 lopulla).
12. Chrysler Voyager -03 (2003 - 2008)
Jos tila-autoa oli tuohon aikaan ostamassa, valinta varmaan aika usein kohdistui just Chrysler Voyageriin. Niin meilläkin, joskin valinnan viimeisteli Celine Dion... joo, emäntä on suuri Celine-fani ja kun tämä naikkonen mainosti Chrysleriä telkkarissa, oli valinta selkeä... niin, että miehethän ne autot valitse...
"Vojakkeri" tai "sysleri" oli tosi järeä ajettava; sitä eivät pikkutuulet ja asfaltin epätasaisuudet häirinneet. Ja aina kun vaihtoi kaistaa, niin tilaa tuli aika helposti, kun muut pelkäsivät jäävänsä alle.
Moottori oli 2.4 litrainen bensa + manuaalilaatikko. Varmatoiminen yhdistelmä, joskin automaatti olisi ollut varmaan vaivattomampi. Joitakin mitättömiä vikoja matkan varrelle osui, mutta hyvin tämä auto meitä palveli kaikki 120tkm jonka ajan se meillä oli.
Auto meni sittemmin jonnekin Lappeenrannan suunnalle koiraharrastajaperheeseen ja sittemmin Vantaalle.
 |
| Gotlannin nummilla kesälomareissulla |
13. Chrysler Voyager -08 (2008 - 2010)
Tämä auto seurasi kolmanneksi tila-autoksemme ja oli omistussuhteeltaan leasingauto.
Moottori oli 2.8-ltrainen diesel + automaatti. Varusteita oli kaikki, mitä autoon sai :)
Tukeva kulkine, jota piinasi sinnikäs sähkövika; akku tyhjeni muutamassa päivässä jos autolla ei ajanut, eikä ongelmaa saatu kuriin oikein koskaan.
Niin paljon se haittasi käyttöä, että luovuimme autosta etuajassa.
Auto oli meillä vain reilun vuoden, jolloin tosin kävimme pariin otteeseen Lapissakin sillä.
Matkaa oli kiva taittaa cruise-automaatilla lasten katsellessa elokuvia kotiteatterista :)
Sittemmin auto on myyty jonnekin Espooseen lapsiperheeseen... Good Luck !
14. Ford Mondeo -02 (2003 - 2006) Nämä autot eivät taida nyt mennä ihan aikajärjestyksessä. Joka tapauksessa tämä Mondeo oli ensimmäinen leasingautoni ja osui samaan aikaan vihreän Galaxyn kanssa ja oli siis punaisen Escon työnjatkaja. Voidaan varmaan puhua Ford-kaudesta perheessämme.
Tykkäsin myös auton sporttisesta ulkänäöstä ja sen loistavista ajo-ominaisuuksista.
Käytännössä viaton auto, joka kärsi ovien ja luukkujen ruostumisesta jo parin vuoden ikäisenä. Ne korjattiin ja ovet maalattiin uusiksi.
Auto poistui meiltä sopimuksenmaukaisesti kolmevuotiaana tullakseen korvatuksi Vw Passatilla. Mondeo päätyi Porvoon suunnalle ja sieltä se jatkoi vielä Vihtiin, josta....
Ja joulun alla 2020 ...no, kuinkas ollakkaan Mondeosta tuli 4. kotiinpalaaja :)
Vuonna 2024 auto on edelleen kesken ja sen jatkot ovat vähän epävarmat.
Toisteiseksi siis tallessa vain.
 |
| Mondeo aikaisemman talomme keskeneräisessä autokatoksessa |
15. Vw Passat -05 (2005 - 2008)
"Pasuunan" tilasin sitä edes koeajamatta, kun automalli oli niin uusi ettei niitä ollut vielä edes koeajoon asti.
Tämä oli ensimmäinen dieselimme ja Mondeon jatkaja leasingautona.
Vw oli laadullisesti huippuluokkaa, ei vian vikaa koko 82tkm:n matkalla, jonka sen kanssa jaoimme kolmen vuoden aikana.
Sittemmin "Ossi" meni jonnekin Oulun suunnalle.
Siisti ja laadukas porrasperä.
 |
| Pasuuna kotipihassa kuvattuna viimeisenä iltanaan meillä. |
16. Volvo V50 -04 (2010 - 2011)
Tämä Volvo astui kuvioihin kun sininen Voyager päätettiin palauttaa kesken leasingkauden liian vikaherkkänä autona. Tämän auton vaihteeksi ostimme, eli kummatkin perheen käyttöautot (vaalean sininen V70 ja tämä) olivat omia.
Autossa oli sama 1.8- litrainen bensamoottori, kuin sinisessä leasing-Mondeossa, mutta tämä auto oli jotenkin janoinen; oli ihan normaalia, että työmatka-ajossa se vei lähemmäs 10 l/100km. Maantielläkin harvoin pääsi seitsemän litran tuntumaan.
Autona "Raffi" oli kuten Volvot yleensä; yllätyksettön, luotettava ja hyvä ajaa.
Taisi siihen joku vikakin tulla; kuskin oven johtosarjan pätkiminen on näissä tyyppivika, joka sai kuskin peiliin integroidun ulkolämpötilamittarin näyttämään ihan omiaan ja keskuslukitus takkuili...no se korjattiin takuuna.
Auto oli meillä puolitoista vuotta ja myin se netti-ilmoituksella Rovaniemelle.
Sen uusi omistaja nimenomaan halusi tämänvärisen Volvon. Vähänajettuna ja siistinä yksilönä se oli helppo myytävä. Uusi omistaja kävi noutamassa auton itse ja viimeisen kerran kuulinkin siitä, kun sain tekstiviestin samana iltana, joka kertoi auton päässeen ehjänä pohjoisiin.
Siellä kuka ties vieläkin :)
17. Volvo V60 -11 (2011 - 2015)
Kun V50:n myytiin Rovaniemelle, sain mahdollisuuden tilata vaihteeksi leasing-auton ja valinta oli luonnollisesti Volvo. Tämä Torslandan tuliainen tuli minulle joulukuun alussa 2011 ja on siitä lähtien ollut perheelle "kakkos-Volvo" vaikka hyvin voisi olla se ykkönenkin.
Autossa ei ole ollut mitään vikaa - sellaisia ne Volvot, tai ainakin ne minun Volvoni, ovat.
Tykkäsin autosta niin, että jatkoin leasingsopimusta maksimiin, joten sillä sitten kurvaillaan aina joulukuulle 2015 asti.
 |
| V60 Ocean Race kuvattuna muutama päivä ennen luovutusta vielä kuljetussuojat päällä. |
Siitä joku saa hienon auton, kun se vuodenvaihteessa 2016 päätyi ALD:n vaihtoautoksi Vantaalle. Sittemmin en ole autosta kuullut mitään....
 |
| Sama parkkiruutu kuin aikaisemmassa kuvassa. Näiden välissä oli 4 vuotta ja 104000 laatukilometriä. |
...jatkaja on niinikään samaa merkkiä.. V40 :)
18. Volvo V70 -08 (2008 - 2013)
Uuden Volvon hankinta oli ollut mielessäni jo tovin aikaa.
Kun vielä kotimatkallamme talvilomareissulta osuimme liikenneonnetomuuspaikalle auttajiksi, jossa perusauto oli rusentunut aika pahasti ja äiti lapsineen loukkaantui, oli päätös Volvon ostosta selkeä - sellainen turvalinen Volvo sitten, jos rahat riittävät.
Oli hienoa saada ihan itse määritellä varusteet ja värit, joiden kohdalla huomasin jälkikäteen vähän pihistelleeni joissakin kohdissa.
Volvo valmistui huhtikuussa Torslandan tehtaalta sovitussa aikataulussa ja luovutettiin meille heti vapun jälkeen 2008.
Volvo oli aivan huippuauto. Rittävän tehokas, tilava, toimiva ja luotettava.
Senkun ajoi, tankkasi ja huolsi silloin tällöin.
Auto, josta luopumista harmittelin jälkikäteenkin, vaikka uudempi V70 onkin hienompi.
Volvo ei pitkään lojunut vaihtoautohallissa, vaan se meni Turun suunnalle.
Sittemmin auto on viivähtänyt muutaman vuoden välein netissä myynnissä.
Vuoden 2022 lopulla auto oli taas myytävänä - joo, en saanut lupaa ostaa sitä takaisin - 3300€ hintaan. Siisti peli ajetuista 480tkm huolimatta.
Ja taas bongasin auton myynnistä... nyt mittarissa on jo 510tkm....
Vaimolta tuli jyrkkä- "EI" - siis jatkakoon tämä Volvo vielä taivaltaan jossain toisaalla...
 |
| Zeta-Bertta-Zeta kotikadulla, joka oli vielä vuonna 2008 sorapintainen |
19. Volvo V70 -12 (2013...)
Jotkut sanovat, että IKEA on edullinen ostospaikka. Sanoisinpa melkein että paskapuhetta, mutta itseäänhän tässä voi syyttää.
Meidän piti vaimon kanssa mennä käymään Rasion IKEAssa, mutta kuin tulikin poikettua siinä lähistöllä kattelemassa autoja, ihan kun nyt tuo zetaberttazeta olisi ollut vaihdon tarpeessa. Sehän oli just 180tkm ajettu ja vasta huollettukin ja uudet renkaat ja...
No, pätevä myyjä ja hieno auto; kaupat tuli niin sutjakkaasti, että itseänikin ihan ihmetytti.
Siltä istumalta vaihtuivat tavarat autosta toiseen ja tumman sinisellä V70:llä läksimme kotiin... Niin meni pasmat sekaisin, ettei IKEAsta ostettu yhtään lastulevyhässäkkää tai kipon kippoa. Jäätelöt sentään syötiin uuden auton kunniaksi.
Hyvinhän tuo on kulkea ruputtanut, vaikka ei tuolla säästödieselillä kyttiä karkuun ajetakaan.
Se kivasti samaa Ocean Race. mallia kuin ihan samanikäinen leasing- V60.
Kivat varusteet. mm Volvon originaali DVD järjestelmä kaksine näyttöineen, nahkasisustus, paljon sähkötoimintoja (kaikki toimivat edelleen) jne.
Allaolevassa kuvassa siis keskimmäinen kulkija.
 |
| Samassa kuvassa kaikki perheen Volvot; sinisiä farmareita jokainen :) |
Helsinki - Salo- väli tuli tutuksi reilun tuhannen kilometrin viikkotahtia parhaimmillaan.
Keväällä 2018 ilmastointi ei sitten alkanutkaan puhaltaa viileää... lauhdutin oli ottanut itseensä ja irtisanoutui. No, uusi palikka paikoilleen ja kylmäaineet sisään ja taas mennään.
 |
| Vanha lauhdutin näyttää kun haulikolla ammutulta |
Kilometrejä ja vuosia kertyy...
Lokakuussa 2019 satoi. Tai oli satanut jo syyskuussakin... ja paljon.
No long story short; Volvo kärsi peltivauroita oikealle kyljelleen, kun sateen liukastama savinen mökkitie muuttuikin liukuradaksi ja Volle valui sivuttain vasten tietä reunustaneita puita... No, voi helekkari sentään !
Lopputulos oli, että etupuskuri, etulokasuoja ja etuovi maalataan uusiksi. Etulokasuoja ja peili myös vaihdetaan uusiksi ennen maalausta. Myös oikean puolen etuvanne vaihdetaan...
Kuvassa potilas hoidossa Salon Kesusautohallissa.
Samana syksynä tuli käytyä "pikkukeikka" Ii:ssä. Vaimo bongasi jonkun antiikkikaapin, joka sitten piti hakea jostain Oulun takamailta. Ja tietenkin peräkärri mukana.
AIka kamala keli oli, joista yhtenä soittona lähemmäs 13 tuntia - koko reissun ajoon meni yli 20h.... mitäs sitä ei vaimon mieliksi teksi...
Lokakuussa 2019 satoi. Tai oli satanut jo syyskuussakin... ja paljon.
No long story short; Volvo kärsi peltivauroita oikealle kyljelleen, kun sateen liukastama savinen mökkitie muuttuikin liukuradaksi ja Volle valui sivuttain vasten tietä reunustaneita puita... No, voi helekkari sentään !
Lopputulos oli, että etupuskuri, etulokasuoja ja etuovi maalataan uusiksi. Etulokasuoja ja peili myös vaihdetaan uusiksi ennen maalausta. Myös oikean puolen etuvanne vaihdetaan...
Kuvassa potilas hoidossa Salon Kesusautohallissa.
Samana syksynä tuli käytyä "pikkukeikka" Ii:ssä. Vaimo bongasi jonkun antiikkikaapin, joka sitten piti hakea jostain Oulun takamailta. Ja tietenkin peräkärri mukana.
AIka kamala keli oli, joista yhtenä soittona lähemmäs 13 tuntia - koko reissun ajoon meni yli 20h.... mitäs sitä ei vaimon mieliksi teksi...
Keväällä 2020 aloin vaihteeksi miettimään käyttöautojen päivitystä uudempiin.
Eihän noissa Ocean Raceissa mitään vikaa tai muuta syytä vaihtaa, mutta....
Parin tiedustelun jälkeen kävi aika selkeästi ilmi, että tämän Volvon arvo on enää muutamia tuhansia euroja. Muuten siistin auton rasitteena ovat runsaat ajokilometrit ja pieni moottori.
Ei auttanut kertoa, että olen pitänyt autosta todella hyvää huolta ja puolittanut kaikki huoltovälit, käyttänyt parasta öljyä ja origiaalisuodattimia....
Päädyin siihen, että jääköön Volle meille lopuksi ikäänsä. Siitä on enemmän iloa ja käyttöarvoa, kun muutama tuhatlappunen rahaa.
 |
| Perheen Bernille ei tarvitse paljon vinkata mökistä, niin hän on jo Volvo perällä odottelemassa... Aivan loistava auto kaiken kuljettamiseen - lonkkavikaisen Berninkin mielikki. |
2020 - siis 8 vuotta meille tulonsa jälkeen ja reilut 260 mittarissaan, matka jatkuu.... vaikka välillä onkin huilitaukoja, kun kesäautot ja muut menopelit ovat ajossa.
 |
| Syksyllä tehtiin vähän isompi remppa; Vakiojouset, uudet jarrut joka nurkkaan, moottorin huolto ja kaiken päälle nokkahihnaremppa kaikkine hiluineen - ja taas matka jatkuu |
Syksy on aina ollut muutoksen aikaa meidän perheessä.
Muutokset toivat CHR:lle uusia kuvioita, kun perheen äiti sai viran Ahvenanmaalta pieneltä
Kumlingen saarelta. Tuo piskuinen saari on sitten Volvon uusi koti joka toinen viikko.
Siellä paikalliset tunnistavat auton sen suåmalaisista kilvistä ja kuskin ruotsin kielestä vailla paikallista murretta.
Ja mikäs on mennessä, kun kaikki on kunnossa ja toimii.
Matka tuonne Kumlingen saarelle kulkee yhteysaluksilla Ahvenanmaan saarelta toiselle
Kyytikaveriksi sattuu sun millaisia Å-kilpisiä kapineita bensarekasta maanviljejelijöiden koneisiin ja varsinkin kesäisin kaikenkarvaisiin turisteihin.
Laivalle kyytiin pääsemisen ruuhkista huolimatta takaa tuulilasiin kiinnitettävä erityistunnus.
Kilometrejä ei kuitenkaan kerry kovin kummoisesti. Yhdellä tankillisella ajaa kuukauden verran. Eli siinä mielessä diesel ei ehkä olisi kaikkein taloudellisin vaihtoehto, mutta auton myyntiarvo on paljon käyttöarvoa pienempi, joten tällä kuviolla mennään tästä eteenpäin.
Toukokuussa 2021 Volle jäi huilimaan, kun avokuplan oli aika päästä tien päälle.
Taukoa kestikin sitten reilut neljä kuukautta. Lokakuun alussa taas tuttu diesel hörähti käymään. Seisominen ei ole hyvästä autolle noin yleisesti, eikä se tätäkään Vollea parantanut.
Parin päivän ajon jälkeen moottorin vikavalo syttyi ja turbo putosi pois pelistä.
Vikakoodien luku kertoi anturiviasta, joka taisi parantua hukkaporttianturia herkistelemällä.
Samoin start-stop- toiminto palasi reilun 500km ajon jälkeen mukaan.
Vielä kun ikkunoiden nosto- ja laskuautomatiikka palaisi, niin oltaisiin alkupisteessä...
Ja palasihan ne toiminnot yksi kerrallaan.
Joulutauolla 2021 tehtiin vuosihuolto. Pieniä ovat kilometrien kertymiset.
Joutessaan auto kävi lainassa yhdellä pojistamme Turussa kuukauden päivät keväällä -22, jonka jälkeen se palasi tallimme, jossa on seisoskelut sittemmin.
Nykyinen dieselin hinta (historiallisti diesel maksaa bensaa enemmän) + dieselvero pitävät huolen, ettei autolla liikkuminen ole ainakaan taloudellisesti kannattavaa.
Kesän alussa vaihdettiin uudet kesärenkaat, mutta huilitauko muuten jatkui. Liikenteestä poissa auto olikin sitten lopulta lähemmäs 10 kk, ennenkuin palasi jouluna 2022 taas tien päälle öljynvaihdon kautta.
Tammikuussa 2023 taas veteraania viedään. Uusi työpaikkani viekin minut pois Suomesta. Onneksi ei nyt sentään Ruotsia kauemmaksi, mutta tarvii sitä auton sielläkin.
Siispä veteraani- Volle siirtyi synnyinmaahansa helmikuun alussa 2023.
Siellä sitä sitten ollaan kuljettu yhdessä Västeråsin hulinassa ja sitten välillä Tukholman ja Turun kautta kotona Salossakin pyörähtämässä.
Autossa on vielä Suomen kilvet ja sellaisena varmaan pidetäänkin.
Västeråsin paikallisliikenteessä kilometrejä ei paljoa kerry.
Jotain pikkureissuja, kuten käynti Göteborgissa - synnyinseudullaan, tuli tehtyä.
Taukoa kestikin sitten reilut neljä kuukautta. Lokakuun alussa taas tuttu diesel hörähti käymään. Seisominen ei ole hyvästä autolle noin yleisesti, eikä se tätäkään Vollea parantanut.
Parin päivän ajon jälkeen moottorin vikavalo syttyi ja turbo putosi pois pelistä.
Vikakoodien luku kertoi anturiviasta, joka taisi parantua hukkaporttianturia herkistelemällä.
Samoin start-stop- toiminto palasi reilun 500km ajon jälkeen mukaan.
Vielä kun ikkunoiden nosto- ja laskuautomatiikka palaisi, niin oltaisiin alkupisteessä...
Ja palasihan ne toiminnot yksi kerrallaan.
Joulutauolla 2021 tehtiin vuosihuolto. Pieniä ovat kilometrien kertymiset.
Joutessaan auto kävi lainassa yhdellä pojistamme Turussa kuukauden päivät keväällä -22, jonka jälkeen se palasi tallimme, jossa on seisoskelut sittemmin.
Nykyinen dieselin hinta (historiallisti diesel maksaa bensaa enemmän) + dieselvero pitävät huolen, ettei autolla liikkuminen ole ainakaan taloudellisesti kannattavaa.
Kesän alussa vaihdettiin uudet kesärenkaat, mutta huilitauko muuten jatkui. Liikenteestä poissa auto olikin sitten lopulta lähemmäs 10 kk, ennenkuin palasi jouluna 2022 taas tien päälle öljynvaihdon kautta.
Tammikuussa 2023 taas veteraania viedään. Uusi työpaikkani viekin minut pois Suomesta. Onneksi ei nyt sentään Ruotsia kauemmaksi, mutta tarvii sitä auton sielläkin.
Siispä veteraani- Volle siirtyi synnyinmaahansa helmikuun alussa 2023.
Siellä sitä sitten ollaan kuljettu yhdessä Västeråsin hulinassa ja sitten välillä Tukholman ja Turun kautta kotona Salossakin pyörähtämässä.
Autossa on vielä Suomen kilvet ja sellaisena varmaan pidetäänkin.
 |
| Lähtöaamuna ja auto lastattuna - näkemiin koti-Suomi ! |
Jotain pikkureissuja, kuten käynti Göteborgissa - synnyinseudullaan, tuli tehtyä.
 |
| Volvo museolla - ei kelvannnut kokoelmiin, joten matka jatkuu.. . |
 |
| "tuolla takana jossain olen syntynyt reilut 11 vuotta sitten" |
Västeråsissa autolla on parkkihallipaikka - ahdasta, mutta turvallista ja siistiä.
 |
| Paljon aikaa parkkihalissa Bäckahästgatanilla, Östra Mellanstrandissa, Västeråsissa. |
 |
| Ja aina Suomeen tullessani "jotain pientä" mukaan - kuten kulmasohva pojalle. (kuvattuna Tukholmassa Viikkarin terminaalilla) |
Jossain vaiheessa Västeråsin liikenteessä havaitsin, että Vollea ei tarvii paljon jarrutella, kun se tekee sen ilman jarrupoljinta. Havaitsin kuskin puolen etujarrun jumittavan. No, yhtenä viikonlopppuna parkkihallin lattialla annettiin tekohengitystä liuktappien ja jarumännän voitelulla. Tällä ratkaisulla päästiin sitten koti-Suomeen, jossa odotti perusteellisempi remppa.
Joulukuu 2023
Joulukuussa odotti sitten lopullinen kotiutuminen.
Joulun aikaan oli aikaa tarkastella jarruja paremmin. Kuskin jarrun sijaan toisetkin jarrut kaipaisivat huomiota ja uusia huolto-osia. Ei niinkään levyjä tai paloja vaan paremminkin liukutappeja, mäntiä ja tiivisteitä, jos ei nyt ihan uusia jarrusatuloita.
Eikä tässä vielä kaikki. Sisätilan lämppärin moottori pitää pakkasella omaa ulinaansa, ABS- merkkivalokin vieraili mittaristolla. Vikakoodeja lukiessa lisänumeroina tulivat PA- suuttimien ja kuskin oven katkokset... tunnettuja tyyppivikoja kaikki.
Ikä alkaa näkymään, vaikka kilometrejä nyt ei niin kauheasti kertyisikään.
Maaliskuu 2024
... mutta mutta. Ei ole vielä seikkailut tämän auton suhteen ohi.
Vaimon uusi työ vie hänet uudelleen Ahvenanmaan saaristoon. Vollehan oli joitakin vuosia sitten Kumlingen saaren viikottainen vakiovieras. Nyt destinaatio on Kökarin saari jossain keskellä ei yhtään mitään, Naapurisaari on Utö, eli aika aavalla merellä Volle sitten vierailee viikon tai kaksi kerrallaan....
 |
| "Viggenin" autokannella ei talviaikaan ole ruuhkaa |
 |
| Matkalla Kumlingesta Kökariin - monille ei sano mitään, mutta saaristoa se on... Ruuhka-Ruotsi ja Varsinainen Suomi ovat vaihtuneet nyt rauhalliseen saaristoon. Ainakin ennen turistikautta. |
 |
| Kevään koitaessa Joutsenetkin vahtivat vieressä reviiriään |
Kesällä sitten voi olla huilivuoro avo-Kuplan siirtyessä liikenteeseen.
Sitten viimeistään laitetaan jarrut ja muut paikat uuteen uskoon.
20. Vw Vento -94 ("punainen Vento" 2012...)
Tästäkin autosta on kirjoitettu paremmin toisella alasivulla, joten ei siitä sen kummempaa.
Tästä autosta tuleekin sitten sellainen näyttävä ja kuuluva (poppikoneet) peli Joel-pojallemme.
Auto oli ajossa 2014 - 2017. Sittemmin säilössä veteraaniparkissa ja vandalismin kärsittyään kotitallissa kuntoitumassa (2022-->)
21. Ford Focus -03 (2011...)
Tällä autolla oli ihan selkeä tilaus. Se hommattiin vanhimmalle pojallemme Markukselle ensin opetusautoksi, mutta sittemmin ihan käyttöpeliksi.
Etsiskelin näitä automaattivaihteisia, vähän ajettuja ja ilmastoituja Focuksia, Golfeja ja muita peruspelejä. Tämä tarttui netistä haaviini. Auto oli myytävänä Turussa. Se oli kuulunut samaan sukuun koko ikänsä, mutta jäänyt ylimääräiseksi kun perheeseen oli ostettu uusi auto. Ei siis mikään pakkomyyntimiina.
Tämä hopean harmaa yksilö oli oikein siisti ja säännöllisesti huollettu... paitsi että se uusin huolto + nokkahihna olivat vaihtamatta. Renkaatkin olivat kohtuulliset, tosin vain kolmeen renkaaseen riitti kapseleita ja nekin tarvikehärpäkkeitä.
Focuksien tyyppivikahan on ovien ja luukkujen alareunojen ruostuminen kittisauman materiaalivirheen vuoksi. Nämä kaikki oli korjattu takuuna jo aikaisemmin. Ovet olivat ruosteettomat ja ovat sitä nykyäänkin.
Koeajolla ei ilmennyt mitään erityistä; kaikki toimi, niinkuin pitikin; ei kun tarjousta tekemään.
Lopulta muutaman sataa halvemmalla juuri katsastettu Ford Focus vaihtoi omistajaansa ja siirsin sen meille kotiin Salon suunnalle.
Sitten viimeistään laitetaan jarrut ja muut paikat uuteen uskoon.
20. Vw Vento -94 ("punainen Vento" 2012...)
Tästäkin autosta on kirjoitettu paremmin toisella alasivulla, joten ei siitä sen kummempaa.
Tästä autosta tuleekin sitten sellainen näyttävä ja kuuluva (poppikoneet) peli Joel-pojallemme.
Auto oli ajossa 2014 - 2017. Sittemmin säilössä veteraaniparkissa ja vandalismin kärsittyään kotitallissa kuntoitumassa (2022-->)
21. Ford Focus -03 (2011...)
Tällä autolla oli ihan selkeä tilaus. Se hommattiin vanhimmalle pojallemme Markukselle ensin opetusautoksi, mutta sittemmin ihan käyttöpeliksi.
Etsiskelin näitä automaattivaihteisia, vähän ajettuja ja ilmastoituja Focuksia, Golfeja ja muita peruspelejä. Tämä tarttui netistä haaviini. Auto oli myytävänä Turussa. Se oli kuulunut samaan sukuun koko ikänsä, mutta jäänyt ylimääräiseksi kun perheeseen oli ostettu uusi auto. Ei siis mikään pakkomyyntimiina.
Tämä hopean harmaa yksilö oli oikein siisti ja säännöllisesti huollettu... paitsi että se uusin huolto + nokkahihna olivat vaihtamatta. Renkaatkin olivat kohtuulliset, tosin vain kolmeen renkaaseen riitti kapseleita ja nekin tarvikehärpäkkeitä.
Focuksien tyyppivikahan on ovien ja luukkujen alareunojen ruostuminen kittisauman materiaalivirheen vuoksi. Nämä kaikki oli korjattu takuuna jo aikaisemmin. Ovet olivat ruosteettomat ja ovat sitä nykyäänkin.
Koeajolla ei ilmennyt mitään erityistä; kaikki toimi, niinkuin pitikin; ei kun tarjousta tekemään.
Lopulta muutaman sataa halvemmalla juuri katsastettu Ford Focus vaihtoi omistajaansa ja siirsin sen meille kotiin Salon suunnalle.
 |
| Just hankittuna ja huollettuna kotipihassa |
Hetimiten autoon vaihdatettin nokkahihna, jarrut huollettiin ja tehtiin 140tkm:n määräaikaishuolto, niin että leimojen lista olisi katkeamaton eikä ihan heti tarviisi pellin ale huolehtia.
Lisäksi hommasin Fordin alumiinivanteet ja niille uudet kesärenkaat, varsinkin kun vähän ajetut pienemmät kesärenkaat menivät sujuvasti vaihdossa. Talvirenkaille hommasin uudet originaalikapselit. Lopuksi näpersin kiinni kiinteän Nokian BT autosarjan, niin ei tarvii kännykkään koskea ajon aikana.
Seuraavana keväänä olisi vuorossa opetuspolkimien asennus ja muutoskatsastus.
Kaikki tämä on ollut tähän asti vain tekniikkaa... nyt tuli eteen isän (kirjoittajan) kirjalliset kokeet, kun piti kait sitä sitten osoittaa olevansa "kirjansa lukenut mies" että pääsee virallisesti polkemaan opetuspolkimia. Läpihän se meni, vaikka pikkasen jännitti, täytyy myöntää. Teoriakoetta edeltäneet illat menivät kynttilänvalossa lukiessani, sillä Tapani-myrsky katkoi sähköt ja hyydyttivät kännykkäyhteydetkin.
Opetusajossa vierähti sitten puolisen vuotta, jonka jälkeen tulivat kirjalliset ja inssi.
Kun ne olivat läpi, saatoin purkaa opetusvarusteet pois ja auto siirtyi lopullisesti
Markuksen käyttöön.
Sittemmin auto on ollut jokapäiväisessä ajossa ja kilometrejä on kertynyt 10tkm tai vähemmän / vuosi. Mitään teknistä vikaa tai kulumaa ei ole ollut... kunnes... kesäkuussa 2014 kävi vähän vahinko kesähämärässä; peura hyppäsi auton eteen ABC Piihovin lähistöllä, eikä Markus kerennyt kuin säikähtää ennen rysähdystä... Onneksi vakuutukset ovat kunnossa ja auto oli viikkoa myöhemmin taas entistä ehompi.
Peuralla ei ollut niinkään hyvä tuuri. Se vaihtoi hiipakuntaa saman tien.
Itse kun en ole mikään metsämies, niin vähän säälitti sen bambin puolesta...
 |
Focuksen keula vähän kärsi kesäkuussa 2014. Etupuskuri, konepelti, maski, kilpi jne menivät vaihtoon... |
... mutta sitten vuosi 2019 alkoi harmillisissa merkeissä. Hyvin luminen ja liukas talvi teki tepposet ja Markuksen ohjastama Focus kiepsahti varsin hitaasta vauhdista nokka tulosuuntaan ja saman tien puuta päin.
Voi kelju, että harmitti. Niin Markusta kuin isäänsäkin...
Onneksi kuskille ei sentään käynyt mitään, joten rahalla tai sen menettämisellä onneksi selviämme. Oliko tämä nyt sitten hyvin palvellen auton loppu ?
Focuksen markkinahinta on aivan mitätön verrattuna sen käyttöarvoon...
Ohessa kuva vahinkoillalta.
Onneksi autolla oli kasko, joten korvauksia oli luvassa.
Toisaalta, pelkona oli vakuutusyhtiön lunastaminen kun vauriot olivat suhteellisen suuria verrattuna auton nykyarvoon.
Onneksi LähiTapiolassa oltiin ymmärtäväisiä tilanteen suhteen.
Lopulta päädyimme yhteisymmärryksessä kertakorvaukseen, jolloin saimme auton markkina-arvon rahana ja auto jäi vielä meille joko korjattavaksi tai käytettäväksi osiksi.
Pari iltaa myöhemmin kotitallissa Focus oli purettu ja vauriot kartoitettu.
Uusia osia tarvittiin pari sylillistä, mutta niitähän meillä on yleensä entuudestaan ja pikkasen löytyi Tori.fi´n kautta lisää.
Viikkoa myöhemmin auto oli jo päällisin puolin kunnossa. Korjaamolle jäivät raidetangon uusiminen ja myöhemmin tehtävä 4-pyöräsuuntaus. Auto laitettiin siis kuntoon. Se on liian hyvä romutettavaksi. Siirrän sen muiden veteranien vierelle odottelemaan kesää ja amerikan sukulaisten lainaa tai muuta tarvetta. Ohessa kuva ulkoruokinnassa vietävästä kaksikosta hetki ennen parkkihalliin siirtymistä.
 |
| Kaverukset taas parkissa samassa pihassa vuosien jälkeen. |
Focus ei siis enää palannut Markukselle...
Kas kun motto on, että autoja ei myydä, niitä ostetaan, niin hankittiin Markukselle ihan kokonaan toinen auto... Volvo V70. Astetta tukevampi peli vastaisen varalle !
 |
| MRF:n työn jatkaja |
... mutta se on sitten toinen juttu se..
Heinäkuu 2019: Focus palasi taas liikenteeseen. Ne amerikanserkut tosiaan tarvitsivat autoa muutamaksi viikoksi ja MRF-645 oli oiva vaihtoehto. Autossahan on katsastus voimassa, joten eikun Traficomin sivujen kautta auto liikenteeseen ja tankkauksen kautta kotipihaan pesuun jne.
Elokuu 2019: Focus palasi takaisin muutaman tuhatta kilometriä kokeneempana.
Pikkasen oli etupuskuri ottanut itseensä jossain mökkitiellä. Samoin kuulemma virtalukko joskus temppuilee. Ja pitäisi ne öljytkin vaihtaa...
Nämä siis huoltolistalle ennen seuraavaa komennusta, joka taitaa löytyå ihan naapurustosta.
Näinhän se on, että Focuksella on varmasti vielä monta hyvää ajokilometriä edessään.
Pikkuhuolloilla tämä sinnikäs perheenjäsen taivaltaa vielä vuosia, jos niin halutaan.
... ja niinhän minä haluan...
Marraskuu 2019: Focus taas tien päällä. Nyt uusi tukikohta odottaa Suonenjoella.
Focuksesta tulee perikunnan kesäauto. Sellainen vara-auto, jota suvun porukat voivat käyttää tarvitessaan paikallisiin ajoihin; kaatopaikkareissuihin jne...
Uudessa osoitteessa on ihan oma autotallikin - siellä sitten jatkuu tämän auton tarina.
Marraskuu 2020; Focus is on the road again. Suonenjoen pesti päättyi ja auto siirtyi katsastuksen jälkeen niille tutuille amerikan serkuille, jotka muuttivat Suomeen "trumpismia" karkuun ja kokeilemaan eläkepäivien viettoa oikeassa eurooppalaisessa demokratiassa.
Siihen tarvittiin automaattivaihteista Focusta; "have a good journey, my man"
Suonenjoelle vara-autoksi siirtyi sitten se toinen, manuaalivaihteinen, BYO-104:nen.
2020... 2024 Fokkeri on palvellut oikein hyvin Hämeenlinnassa "lainassa".
Välillä se pyörähtää kotona huollossa ja.... lievissä korikorjauksissa
(ei niistä sitten sen enempää...)
2024 - Vuosikatsastus lainaajaperheessä venähti uuden vuoden puolelle.
Eipä enää fokkeri läpäissytkään katsastusta. Syitä oli useita; pakoputki poikki, päästöt pielessä, jarrut jumissa ja sähköt sekaisin.
Nyt auton alamäki on jo selkämpää... ikävä kyllä.
Viime vuodet lainassa ovat olleen vanhukselle jo haastavampia. Olemme aina huoltaneet autoa säännöllisesti, mutta useat kolhut ja säilytys kadun varressa kurassa ja märässä alkavat jättämään jälkensa.
Fokkerin mittariin ei ole kertynyt kilometrejä kummastikaan, ja se ehkä onkin syy useille ilmenneille violle.
... mutta ei luovuteta - EI !
Fokkeri palasi tammikuussa kotitalliin kuntoutumaan.
Se on nyt tutussa tallissa niin pitkään, että saadaan viat kuntoon ja uusintakatsastuksen kautta lupa liikkua kohti kevättä.
Kolmisen viikkoa myöhemmin uudistetuilla takajarruilla, uudella pakoputkella ja muilla pikkukorjauksilla fokkeri läpäisi uusintakatsastuksen. Oli taas aika palata asemapaikkaansa Hämeenlinnaan, jonne sen ajoin itse ja samalla kyläilimme auton käyttäjien luona.
22. Volvo 240 -89 (2011)
No tässä oli taas hankinta, josta ei oikein keskusteltu perheessä - tai kun keskusteltiin, niin siten olikin äänessä jo muutakin kuin ysätävällisiä vivahteita.
Elettiin siis vuotta 2011 kun minulla eka kerran alkoi viskata siihen malliin, että kantti-Volvo olisi saatava.
Tämä vain reilut 200tkm ajettu kaukokainen löytyi Forssasta ja ostin sen ihmeemmin asiasta kotona mainitsematta... bad mistake !!!
No... kun Volvo siten ilmestyi kotipihaan, alkoivat ensin pojat koulusta tullessaan ihmetellä, että mikä tuo on... ? - sama mantra jatkui kun Liisa-vaimo kotiutui... siinä ei oikein enää auttanut kertoa vitsejä siitä, miten Volvon mankasta kuuluu aina vain ABBAa ja miten kestäviä ne on jos tulee 3. maailmansota tms. Näin siis eräänä perjantaina...
Tuo perheen sanaton vastustus laittoi näinkin positiivisen miehen hartiat kumaraan ja pahoittelemaan typeriä hankintojaan... nyt taisin kämmätä pahemman kerran...
Lauantaina ja sunnuntaina putsailin autoa, mutta harmitus ei päästänyt otteestaan...
Ajattelin, että auto ei tainnut olla kovin fiksu hankinta ja laitoin sen sunnuntaina sitten myyntiin nettiin samalla hinnalla kun olin sen ostanutkin.
Se meni saman tien jonnekin Pohjan tai Karjaan suunnalle ja soittoja riitti vielä vaikka olin jo myynti-ilmoituksen poistanut...
Sittemmin bongasin auton uudelleen myytävänä - hintapyyntö oli yli kaksinkertainen...
Elämäni lyhyin autonomistus...ja harmittaa että myin tämän "Palmen" pois.
Sillä olisi saanut katu-uskottavuutta (=myötähäpeää), eikä olisi naiset vihelleet perään.
Ehkä joku toinen kerta...
23. Volvo 940 -91 (2014 - 2015)
Vaikka volkkareissa on ollut haastetta joskus yli oman tarpeen, on käynyt mielessäni hankkia ihan "oma" harrastusauto, kun Datsun on Liisa-vaimon (joo joo, on on) ja Volkkarit ovat Tuomaksen ja Joelin...
Volvo - sellainen kanttipeli - se olisi äijäauto !!!
Sellainen millä voisi ajaa kolmanteen maailmansotaan ja tulla takaisinkin.
Sellainen, minkä muotokielen voi kuvat parilla Lego-palikalla, niinkuin tuossa alla...
Koetin onneani jo pari vuotta aikaisemin yhdellä 240- farmarilla, mutta se sai sen verran arvostelua osakseen, että päätin luopua siitä saman tien. Nyt on emäntä ja naapurit pehmitetty siihen malliin, että voisi olla uuden testauksen vuoro...
Siis ihan lievät odotukset, hei :)
No, kuinka kävi; kuka arvaa jo... ?
Ha haa, eipäs ollutkaan nettiauto tällä kertaa ! Nyt saattoi syyttää volvolandian sivuja.
Siellä oli myytävänä just sopiva 940 farmari - oikea Herrgårdsvagn !
Tämä Volvo oli jäänyt omistajaltaan seisomaan, koska siihen oli tullut itsepintainen käynnistymisongelma moottorin ollessa lämmin. Siis "suoraan ajosta" voisi joku myyjä sanoa. Ja sitä seisomista olikin sitten tullut joitakin vuosi...
Auto oli ollut myytävänä jo tovin aikaa - aika yhteinen nimittäjä näille minun ostoksilleni...
eikä se ollut oikein kelvannut kellekään.
Minua kovin kutkutti tuo Volvo ja otin yhteyttä myyjään kesälomani aluksi.
Auto oli kuvauksen mukainen; perussiisti, mutta arkikäytössä tietenkin kulahtanut.
Mittarissa oli rapiat 300tkm eli ei Volvolle nyt ihan hirveästi.
Se pahin juttu oli totaalinen hiljaisuus, kun virta-avainta käänsi. Virtaa kyllä oli tarjolla, mutta se ei kulkeutunut edes startille asti... vuosien seisominen ulkona oli tehnyt tehtävänsä...
"Aj sjutton" sanoisi svensson tässä nyt...
Jätin auton sinne Vihdin perukoille. Sovimme myyjän kanssa, että viestittelemme kuitenkin.
Ohessa pari kuvaa Volvosta tuolloin.
Pienen viestittelyt jälkeen sovimme hinnan, joka oli vähintäänkin kohtuullinen.
Hiphei - minusta tuli kartano-volvon omistaja !!!
Nyt vain tuli ongelmaksi auton nouto; tuollainen tankki tarvii varmaan 4-vetoisen raskaan sarjan rekkahinurin... toinen ongelma oli maaseutupiha, jossa ei ihmeemmin ollut tilaa vekslata tuota aikas kuollutta ja pirun painavaa ruotsinrautaa...
No, lopulta avuksi tuli entinen naapurini, jolla oli tähän tehtävään soveltuva 4-vetoinen Toyota Rav4 lainaksi. Trailerina tuttu ja tukeva maalarimestarimme kärri.
Eikun ostosta noutamaan - ja perinteitä kunnioittaen ei tietenkään hiiskaustakaan vaimoväelle...saattais mennä pilalle koko projekti.
Niin vain Volvo-vanhus nousi trailerille sähkövinssi armeliaasti auttaen.
Kauppan sisältyi kahdet renkaat, kattotelineet, koiraverkko ja miljoona hämähäkinsiettiä :)
- eikun kaikki kyytiin vaan ja matkaan.Apinan raivolla kuormaliinat kiinnittyinä läksin varovasti matkaan. Enpä ole aikaisemmin ajanut noin painavaa yhdistelmää (joo, kortti oikeutti kyllä) ja Vihdin mutkaisilla teillä peräkärri lasteineen huojutti jonkin verrankin veturia ja valkorystyistä kuskia...
"ei pelota yhtään ja kyllä se siellä pysyy"... hoin koko aika itselleni.
Lopulta kotikatu vastaanotti taas uuden tulokkaan - Volvo 940:n :)
Liisa- vaimokin vain vilkaisi autoa kotiintullessaan - lienee huokaissut vasta sisällä talossa.
Naapurin nuori rouva haukkui tulokasta rumaksi... tämä vain todistaa, että naiset eivät ymmärrä näitä autojuttuja ollenkaan !
Selvittelin vähän ostokseni taustoja sähköisesti ja jotain sainkin selville.
Tämä Volvo oli toimitettu uutena keväällä 1991 "Diplomatic sales" erikoisautona suomalaiselle rakennusliikkeelle tullikilvillä siirrettäväksi "ulkomaankomennukselle".
Käytännössä Volvo kävi siis Suomessa kääntymässä ja palasi veropakolaiseksi Ruotsiin, josta se palasi Suomeen ainakin vuotta myöhemmin.
Suomessa se vaihtoi omistajaansa aika pian ja uusiksi omistajiksi tuli hammaslääkäripariskunta Helsingistä. Heillä auto viihtyikin sitten useamman vuoden, josta on muistona esim Helsingin Yliopistollisen sairaalan pysäköintitarra takaikkunassa, sekä pitkä liuta huoltomerkintöjä huoltokirjassa ja dokumenteissa.
Seuraavaksi omistajaksi - viimeiseksi ennen minua - tuli helsinkiläinen valokuvaaja, joka käytti Volvoa niin Helsingin Bulevardeilla, kuin sittemmin pidemmillä työmatkoillaan Helsingin ja Vihdin välillä.
Autoa oli huollettu säännöllisesti, mutta tuo itsepintainen lämpimänä onneton käynnistyminen oli johtanut auton hylkäämiseen pihan perälle. Sittemmin perhe oli hommannut uudemman Volvon, joten saman merkin sisällä sentään pysyttiin.
Tästä sitten alkaa uusi projekti. Tekniikka on outoa ja viat uusia...
Katsotaan mitä tästä tulee. Kiirehän tällä ei ole, joten...
Laitetaan tähän nyt muutama kuva puhdistuksien ja puunausten jälkeen.
Autoa vahatessa meinasi usko loppua heinäkuun helteissä; tällaisen auton katossa tai konepellissä on neliöitä ja peltiä enemmän kuin keskiverto NIssan Micrassa. No, kyllä se nyt kiiltää... aika hyvin. Ja naapurin Tero oli taas avuksi ammattitaitoineen ja aineineen.
Hommma ei etene niinkuin Strömsössä...auto ei siis edelleenkään käynnisty, mutta osa sähköistä on jo alkanut toimia maadoitusten ja liittimien läpikäyntien myötä...
16.10.2014
Työkaverini kuuli ongelmastani ja mainitsi, että hänen "melkein vävynsä" on aika velho autojen vikojen etsinnässä. Pyytelin heitä käymään ja katsomaan, mitä Vollelle voisi tehdä.
Kerroin tarkkaan sen mitä tiesin ja siitä sitten aloitettiin haarukoimaan vikakenttää.
Aikaisemman omistajan kertoman mukaan startin solenoidin kytkeminen johdonpätkällä sai auton starttaamaan väkisin. Tätä kokeiltiin niinikään, mutta niin vain pysyi volle vaiti.
Pieni koputtelu starttiin auttoi ja vaivalloisesti moottori alkoi kiertää startin avulla.
Moottori ei kuitenkaan missään vaiheessa luvannutkaan käyntiin vaikka tarjolla oli starttiapua ja starttisprayta... olisko kipinä hukassa ?
Ja olihan se... ja on edelleenkin.
Kokeilimme erilaisia kobinaatioita haarukoidaksemme vikaa ja tässä vaiheessa, kun sekä viileä ilma että hämäryys päättivät yrityksemme, jäimme ajatukseen että joko sytytyspuola ja/tai sytkäboksi ovat kapuzinoja. Myös virranjakajan HAL-anturi sekä vaihteenvalitsimen anturi ovat epäiltyjen listalla.
Seuraavaksi pitäisi löytää se halavatun sytkäboksi (=sytytyksenohjaus). ainakaan moottoritilassa se ei ollut ja kuskin jalkotilasta löytyi ruiskunohjaus... Tässä mielessä Volvot, tai ainakin tämä Volvo-malli on vähän sellainen hujanhajan tehty; miksi moottorityypistä tai vuosimallista riippuen sytytyksenohjaus voi olla kolmessa eri paikassa autoa ?
Volkkareissa (yksinkertaisempia, sorry to say) niitä ei tarvitse noin paljoa etsiä.
Lopulta se löytyi ohjausakselin vierestä, kojelaudan sisältä.
No, remppa jatkuu - vielä ei luovuteta !
Monta vuotta ulkona seistyään, on kohtuullista antaa Vollelle paikka tallista, jos se vain sinne sopisi. Ennen joulua raahasin Vollen talliin suojaan talven vesisateilta.
Ainakaan täällä Varsinais-Suomessa sateet ovat tulleet vetenä, joskin jouluksi sentään saimme vähän valkoistakin maahan.
Miten voi auto painaa niin pirusti ? On kun ylipainoista eläkelläistä elvyttäisi; tahto on hyvä, mutta kyllä siinä raavaamankin miehen voimat hyytyvät. Pikainen puhelu yhdelle naapureistani ja pelastavaa miesvoimaa tuli just riittävä määrä, jotta Volle saatiin nousemaan tallin kyynyksen yli. No, ehkä se oikean puolen jumittanut takajarru vähän lisäsi vastusta...
Siellä ne nyt ovat tallissa: sininen ja punainen Vento, tämä vanha Volle, sekä käyttö-Volvot; V60 ja V70.
Joulunpyhien aikaan saallistin uuden ECU:n (Engine Control Unit = toinen niistä auton "mustista bokseista" - tämä vastaa sytytyksestä). Jatkan toisten osien ja boksien metsästystä ja makselua sitten keväämmällä. Johan nyt on kumma, jos ei ala kone kalkattaa, jos kaikki palikat vaihtaa... pidetään nyt peukut pystyssä, kun noin sanon.
Sain myös mukavan viestin sähköpostiini, jossa aikaisemin mainitsemani hammaslääkäri kertoi, että auto oli ollut heille monivuotinen kulkupeli, johon oli jo tuolloin vaihdettu bensapumpun rele (tyyppivika, olen oppinut) satunnaisten sammahtelujen vuoksi.
Nyt talven mittaan ei varmaan kummoisestikaan tapahdu tälle autolle, mutta katsotaanpa keväämmällä. Josko sitten olisi osia ja ymmärrystä enemmän saada Volvo taas elävien kirjoihin.
2015
Kevät ja uudet tuulet saapuivat.
Ne uudet tuulet olivat lähinnä autotallin rakentaminen loppuun, sillä kaupunkini rakannusvalvonta muistutti, että tuon rakennuksen lopputarkastus on suorittamatta... no, on varmaankin joo...
Eli autotalli piti siivota, että pääsen nikkaroimaan välikaton kuntoon.
Siinä yhteydessä tämä Volvo sai uuden näkökulman;
Se taitaa nyt olla vähän ylimääräinen ja joutaisi myyntiin.
Sosiaalinen media näytti taas voimansa ja FB:n sivuilta löytyi uusi omistaja. Eräs Juha Jämsästä halusi Volvon itselleen.
Päätöstä auttoi kummasti hänen lupauksensa laittaa Volvo vielä käymään ja liikenteeseen. Niitä ilouutisia uudelta omistajalta odotellen päätän tämän sivun päivityksen tähän toistaiseksi
Eli näihin kuviin - näihin tunnelmiin - hiukan haikeisiin...
Hyvää matkaa Volvolle !
EDIT: Syyskuussa 2015 sain puhelinsoiton.
Auto oli jatkanut edelleen eräälle Volvo- harrastajalle, joka tutki autoa tarkemmin. Nyttemmin moottori saatiin käyntiin, mutta jäähdytysnesteet tulivat ulos vähän mistä sattuu. Niinpä moottori aukaistiin ja kunnostetaan sitten ihan huolella.
Jään odottelemaan viestiä, että Volvo rullaa taas teitä pitkin joku päivä.
24. Mosse 407 Scandinavia -62 (1990 - 2005)
Tällainenkin auto meillä oli.
Mossen historia kantautuu aina ostohetkeen, vuoteen 1962, jolloin vaimoni isoisä osti sen uutena eläkeautokseen. Hänellä auto oli käytössä viitisen vuotta ja sillä ajettiin vain 52tkm.
Vanhan herran jättäessä autoilun, ei Mossea kuitenkaan myyty, vaan se jäi talliin seisomaan, josta sitä aina kerran, pari vuosikymmenessä käynnisteltiin ja ajaa retuutettiin rantasaunalle.
1990-luvun alkupuolella auto päätyi perinnönjaossa vaimolleni Liisalle.
Ajatukseni oli ainakin jatkaa sen säilyttämistä määrättömän ajan, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun perinnössä yhteiseksi määritelty kesäpaikka päätyi lopulta sille toiselle sisarukselle ja meidän omaisuutemme oli määrä poistua tiluksilta jossain vaiheessa.
Auto itsessään oli perussiisti. Ovipahvien suojamuovit olivat vielä paikoillaan ja penkit sekä muukin sisustus lähinnä pesua vaille.
Ulkopinnassa oli sitten enemmän sanomista, sillä erityisesti takalokasuojat olivat ruostuneet selkeästi ja jopa jollain pakkelilla joskus paikatutkin. Kaikki pisteosat listoja, puskureita ja kapseleita myöden olivat tallella. Myös documentit ostokuitista lähtien oli aikoinaan tallennettu mukaan annettavaksi.
Mosse olisi kuitenkin tarvinnut kunnollisen läpikäymisen ja tilat niin remonttia kuin säilytystäkin varten ja niitä minulla ei ollut tarjota
Koska Datsunin kanssa oli tuolloin jo riittävästi haasteita, päädyin tarjoamaan autoa Suomen Mossekerhon kautta myytäväksi. Ehdoksi ja jopa hinnan edelle asetin sen, että auton ostaja sitoutuisi - jos ei nyt entisöimään sen - niin ainakaan ei laittamaan osiksi.
Oltuaan lähes vuoden myytävänä, eräs nuorimies Nokian suunnalta soitti ja ilmoitti haluavansa ostaa sen entisöitäväksi isälleen syntymäpäivälahjaksi, Tämän synttärisankarin ensimmäinen auto oli kuulemma ollut juuri tällainen Mosse.
Siinäpä ei pitkään nokka tuhissut, kun kaupat sovittiin nimellisellä hinnalla ja Mosse vaihtoi maisemaa ensimmäisen kerran sitten 60- luvun lopun.
Hauska yksityiskohta oli, että ajoimme hetken matkaa Mossen noutajien perässä, mutta heidän vauhtinsa oli niin kova, ettemme pysyneet itse perässä... sai siinä Mosse elämänsä kyydi trailerin päällä tosin :)
Muutama vuosi myöhemmin tämä samainen kaveri lähestyi minua sähköpostitse kertomalla, että Mosse oli nyt valmis museokatsastukseen samoilla kilvillä kuin se aikanaan oli liikkunut. Hienoa työtä oli Nokian suunnalla tehty.
Itselleni tuli oikein hyvä mieli, että olin hoksannut luopua tästä autosta ajoissa, ja että se oli löytänyt omistajikseen näin taitavat entisöijät.
Hyviä eläkekilometrejä vaan Mosselle !!!
25. Ford Focus -00
Meillähän on jo yksi Ford Focus !
Se automaatti, mikä hommattiin jo vuonna 2011...
Nyt perheeseen tuli toinen, pikkasen vanhempi, mutta jopa saman värinenkin yksilö.
Tämä auto on osa kierrätysketjua, jonka alku oli "mustan Venton" romuttaminen ja loppupää oli veljeni ostama uusi auto. Tämä Focus jäi siihen välille ja vähän niinkuin vaille uutta isäntää.
Niinpä... eräänä synkkänä ja sumuisena lokakuun iltana Focus suunnisti Kirkkonummelta kohti uutta kotia. Ei tuo velipoika minua ihan kyninyt,kun auton hinnalla ei edes perhe söisi ravintolassa.
Eli olin taas hommannut uuden auton !!!
Ajetut kilometrit ja vuodet jo näkyivät tässä autossa Markuksen Focusta enemmän; pakokaasut pääsevät ulos jo useammasta reiästä. Oli niitä reikiä on alkanut kehittyä jo takaovien ja takaluukun alereunoihin ruosteen muodossa. Kaikkiaan perussiisti Fordi voisi olla ihan oiva kulkupeli, kun siitä vähän pitää vähän huolta; kunnon huolto konehuoneeseen, vähän ruosteiden rapsuttelua, pakoputken vaihtoa, kesärenkaiden vaihtoa jne...
Katsastushan tässä autossa on voimassa vuoden 2016 kesälle, joten ei nyt ihan heikosta yksilöstä tässä puhuta.
Toisaalta nämä "pikkujutut" ovat juuri sellaisia, mitkä vaativat useamman sadan euron panoksen ja moni ei ole enää halukas tuplaamaan autonsa arvon huoltoja tekemällä...
Focuksen suhteen vuodeaika - kolea syksy -ei ole omiaan näille rempoilla, mutta koetetaan...
Perusteellisen pesun jälkeen ajoin auton talliin kuivamaan ja purin siitä kaikenlaisia paneleita ja muita peitteitä, jotta saan kuivat lehdet, roskat ja kosteudet pois.
Konehuoneen puolelle päivitin kaikki uudet suodattimet, öljyt ja tulpat.
Nyt ovat nesteet ja muutkin ajan tasalla ja talvea varten.
Paikalliselta romikselta löysin Focuksen orkkisaluvanteet 40€:lla, joissa oli jopa paremmat renkaat, kuin auton mukana tullessaan - ne vain alle vielä hetkeksi, sillä talvi tekee tuloaan.
Pikkasen tuninkia harrastin myös vaihtamalla etupää vilkut harmaiksi / läpinäkyviksi.
Samoin poppikone päivittyi Fordin kasettisoittimesta (eipä ole kuulkaa enää kasetteja tallella) saman sarjan tehokkaampaan 6000-sarjan CD-soittimeen ja ohjausvarteen kiinnitettävään kauko-ohjaimeen.
Hauskaa oli huomata, miten netistä oli apua, kun kaivelin lukkoon naputellun soittimen purkukoodia - niinpä vain aukesi senkin grammarin lukitus ja nyt on hyvä mieli kun poppi soi !
Seuraavana olisi vuorossa pakoputkiston korjaus.
Pörinä on sitä luokkaa, että taitaa mennä useampi pala uusiksi, mutta niitähän löytyy Motonetistä, joten eikun analysoimaan, mitä sitä tarvitaankaan.
Talvea varten ovat kunnolliset nastarenkaat odottamassa.
Niihin hommasin Ghia- kapselit, niin näyttää äveriäämmältä.
Syksyn ja talven Focus palveli Tuomaksen autona, sillä "sininen Vento" meni vuorostaan huilivuoroon.
Kesärengaskausi alkoi uusilla tassuilla; Coceilenpa Continentaaleja tällä kertaa.
Kesäkuussa 2016 katsastin auton. Sitä ennen hitsattiin (joo, en minä, vaan hovihitsuri) pakoputkiston haitariosa uusiksi. Muuta ei tarvittukaan ja homma bueno; uusi leima vuosi lisää ajoaikaa :)
Elokussa 2016 Tuomas osti itselleen uudemman auton; Vw Golf Variant -08, päästäkseen tällä dieselillä halvemmalla lähdettyään opiskelemaan kauemmaksi. Focus jäi siis joutilaaksi. En halunnut siitä luopua, sillä ei auto alkujaankaan paljoa maksanut, eikä siitä ihmeitä saisikaan. Focus jäi siis toistaiseksi seisomaan. Olkoon se valmiiksi tankattuna meidän vara-automme, jos jollekin arkikulkupelille sattuu haavereita tms.
Siinäpä se nyt seisoskelee, hupun alla, proto-Golfien vierellä.
Lokakuussa tulikin pikainen tarve vara-autolle, joten Focus heräsi hetkeksi eloon, kun Punaista Ventoa rempattiin. Nöyrä peli joka päätyi pian taas hupun alle huilaamaan.
... mutta voisiko sanoa, että uusi vuosi - uudet kujeet.
Pysykääpä kuulolla, mitä vuosi 2017 tälle autolle tarkoittaakaa
- Hoppa palaa liikenteeseen, mutta mikä onkaan missio ???
Siitä sitten lisää ihan omalla sivullaan (2017...)
Marraskuu 2020: "BYO" siirtyi Suonenjoelle. Se vaihdettin tuolla savon sydämessä majaansa pitäneen automaattivahteisen Focuksen kanssa, sillä amerikan serkut muuttivat Suomeen ja heille oli hyvä antaa automaattivaihteinen auto lainaan. Manuaalivaihteinen BYO oli taas joutilaana, joten se siirtoajettiin Suonenjoelle, jossa sitä käytetään silloin tällöin.
Siihen tarvittiin automaattivaihteista Focusta; "have a good journey, my man"
Suonenjoelle vara-autoksi siirtyi sitten se toinen, manuaalivaihteinen, BYO-104:nen.
2020... 2024 Fokkeri on palvellut oikein hyvin Hämeenlinnassa "lainassa".
Välillä se pyörähtää kotona huollossa ja.... lievissä korikorjauksissa
(ei niistä sitten sen enempää...)
2024 - Vuosikatsastus lainaajaperheessä venähti uuden vuoden puolelle.
Eipä enää fokkeri läpäissytkään katsastusta. Syitä oli useita; pakoputki poikki, päästöt pielessä, jarrut jumissa ja sähköt sekaisin.
Nyt auton alamäki on jo selkämpää... ikävä kyllä.
Viime vuodet lainassa ovat olleen vanhukselle jo haastavampia. Olemme aina huoltaneet autoa säännöllisesti, mutta useat kolhut ja säilytys kadun varressa kurassa ja märässä alkavat jättämään jälkensa.
Fokkerin mittariin ei ole kertynyt kilometrejä kummastikaan, ja se ehkä onkin syy useille ilmenneille violle.
... mutta ei luovuteta - EI !
Fokkeri palasi tammikuussa kotitalliin kuntoutumaan.
Se on nyt tutussa tallissa niin pitkään, että saadaan viat kuntoon ja uusintakatsastuksen kautta lupa liikkua kohti kevättä.
Kolmisen viikkoa myöhemmin uudistetuilla takajarruilla, uudella pakoputkella ja muilla pikkukorjauksilla fokkeri läpäisi uusintakatsastuksen. Oli taas aika palata asemapaikkaansa Hämeenlinnaan, jonne sen ajoin itse ja samalla kyläilimme auton käyttäjien luona.
22. Volvo 240 -89 (2011)
No tässä oli taas hankinta, josta ei oikein keskusteltu perheessä - tai kun keskusteltiin, niin siten olikin äänessä jo muutakin kuin ysätävällisiä vivahteita.
Elettiin siis vuotta 2011 kun minulla eka kerran alkoi viskata siihen malliin, että kantti-Volvo olisi saatava.
Tämä vain reilut 200tkm ajettu kaukokainen löytyi Forssasta ja ostin sen ihmeemmin asiasta kotona mainitsematta... bad mistake !!!
No... kun Volvo siten ilmestyi kotipihaan, alkoivat ensin pojat koulusta tullessaan ihmetellä, että mikä tuo on... ? - sama mantra jatkui kun Liisa-vaimo kotiutui... siinä ei oikein enää auttanut kertoa vitsejä siitä, miten Volvon mankasta kuuluu aina vain ABBAa ja miten kestäviä ne on jos tulee 3. maailmansota tms. Näin siis eräänä perjantaina...
Tuo perheen sanaton vastustus laittoi näinkin positiivisen miehen hartiat kumaraan ja pahoittelemaan typeriä hankintojaan... nyt taisin kämmätä pahemman kerran...
Lauantaina ja sunnuntaina putsailin autoa, mutta harmitus ei päästänyt otteestaan...
Ajattelin, että auto ei tainnut olla kovin fiksu hankinta ja laitoin sen sunnuntaina sitten myyntiin nettiin samalla hinnalla kun olin sen ostanutkin.
Se meni saman tien jonnekin Pohjan tai Karjaan suunnalle ja soittoja riitti vielä vaikka olin jo myynti-ilmoituksen poistanut...
Sittemmin bongasin auton uudelleen myytävänä - hintapyyntö oli yli kaksinkertainen...
Elämäni lyhyin autonomistus...ja harmittaa että myin tämän "Palmen" pois.
Sillä olisi saanut katu-uskottavuutta (=myötähäpeää), eikä olisi naiset vihelleet perään.
Ehkä joku toinen kerta...
 |
| Elämäni lyhyin autonomistus - kolme päivää... |
23. Volvo 940 -91 (2014 - 2015)
Vaikka volkkareissa on ollut haastetta joskus yli oman tarpeen, on käynyt mielessäni hankkia ihan "oma" harrastusauto, kun Datsun on Liisa-vaimon (joo joo, on on) ja Volkkarit ovat Tuomaksen ja Joelin...
Volvo - sellainen kanttipeli - se olisi äijäauto !!!
Sellainen millä voisi ajaa kolmanteen maailmansotaan ja tulla takaisinkin.
Sellainen, minkä muotokielen voi kuvat parilla Lego-palikalla, niinkuin tuossa alla...
Koetin onneani jo pari vuotta aikaisemin yhdellä 240- farmarilla, mutta se sai sen verran arvostelua osakseen, että päätin luopua siitä saman tien. Nyt on emäntä ja naapurit pehmitetty siihen malliin, että voisi olla uuden testauksen vuoro...
 |
| Sininen farmari-Volvo |
Siis ihan lievät odotukset, hei :)
No, kuinka kävi; kuka arvaa jo... ?
Ha haa, eipäs ollutkaan nettiauto tällä kertaa ! Nyt saattoi syyttää volvolandian sivuja.
Siellä oli myytävänä just sopiva 940 farmari - oikea Herrgårdsvagn !
Tämä Volvo oli jäänyt omistajaltaan seisomaan, koska siihen oli tullut itsepintainen käynnistymisongelma moottorin ollessa lämmin. Siis "suoraan ajosta" voisi joku myyjä sanoa. Ja sitä seisomista olikin sitten tullut joitakin vuosi...
Auto oli ollut myytävänä jo tovin aikaa - aika yhteinen nimittäjä näille minun ostoksilleni...
eikä se ollut oikein kelvannut kellekään.
Minua kovin kutkutti tuo Volvo ja otin yhteyttä myyjään kesälomani aluksi.
Auto oli kuvauksen mukainen; perussiisti, mutta arkikäytössä tietenkin kulahtanut.
Mittarissa oli rapiat 300tkm eli ei Volvolle nyt ihan hirveästi.
Se pahin juttu oli totaalinen hiljaisuus, kun virta-avainta käänsi. Virtaa kyllä oli tarjolla, mutta se ei kulkeutunut edes startille asti... vuosien seisominen ulkona oli tehnyt tehtävänsä...
"Aj sjutton" sanoisi svensson tässä nyt...
Jätin auton sinne Vihdin perukoille. Sovimme myyjän kanssa, että viestittelemme kuitenkin.
Ohessa pari kuvaa Volvosta tuolloin.
Pienen viestittelyt jälkeen sovimme hinnan, joka oli vähintäänkin kohtuullinen.
Hiphei - minusta tuli kartano-volvon omistaja !!!
Nyt vain tuli ongelmaksi auton nouto; tuollainen tankki tarvii varmaan 4-vetoisen raskaan sarjan rekkahinurin... toinen ongelma oli maaseutupiha, jossa ei ihmeemmin ollut tilaa vekslata tuota aikas kuollutta ja pirun painavaa ruotsinrautaa...
No, lopulta avuksi tuli entinen naapurini, jolla oli tähän tehtävään soveltuva 4-vetoinen Toyota Rav4 lainaksi. Trailerina tuttu ja tukeva maalarimestarimme kärri.
Eikun ostosta noutamaan - ja perinteitä kunnioittaen ei tietenkään hiiskaustakaan vaimoväelle...saattais mennä pilalle koko projekti.
Niin vain Volvo-vanhus nousi trailerille sähkövinssi armeliaasti auttaen.
Kauppan sisältyi kahdet renkaat, kattotelineet, koiraverkko ja miljoona hämähäkinsiettiä :)
- eikun kaikki kyytiin vaan ja matkaan.Apinan raivolla kuormaliinat kiinnittyinä läksin varovasti matkaan. Enpä ole aikaisemmin ajanut noin painavaa yhdistelmää (joo, kortti oikeutti kyllä) ja Vihdin mutkaisilla teillä peräkärri lasteineen huojutti jonkin verrankin veturia ja valkorystyistä kuskia...
"ei pelota yhtään ja kyllä se siellä pysyy"... hoin koko aika itselleni.
Lopulta kotikatu vastaanotti taas uuden tulokkaan - Volvo 940:n :)
Liisa- vaimokin vain vilkaisi autoa kotiintullessaan - lienee huokaissut vasta sisällä talossa.
Naapurin nuori rouva haukkui tulokasta rumaksi... tämä vain todistaa, että naiset eivät ymmärrä näitä autojuttuja ollenkaan !
Selvittelin vähän ostokseni taustoja sähköisesti ja jotain sainkin selville.
Tämä Volvo oli toimitettu uutena keväällä 1991 "Diplomatic sales" erikoisautona suomalaiselle rakennusliikkeelle tullikilvillä siirrettäväksi "ulkomaankomennukselle".
Käytännössä Volvo kävi siis Suomessa kääntymässä ja palasi veropakolaiseksi Ruotsiin, josta se palasi Suomeen ainakin vuotta myöhemmin.
Suomessa se vaihtoi omistajaansa aika pian ja uusiksi omistajiksi tuli hammaslääkäripariskunta Helsingistä. Heillä auto viihtyikin sitten useamman vuoden, josta on muistona esim Helsingin Yliopistollisen sairaalan pysäköintitarra takaikkunassa, sekä pitkä liuta huoltomerkintöjä huoltokirjassa ja dokumenteissa.
Seuraavaksi omistajaksi - viimeiseksi ennen minua - tuli helsinkiläinen valokuvaaja, joka käytti Volvoa niin Helsingin Bulevardeilla, kuin sittemmin pidemmillä työmatkoillaan Helsingin ja Vihdin välillä.
Autoa oli huollettu säännöllisesti, mutta tuo itsepintainen lämpimänä onneton käynnistyminen oli johtanut auton hylkäämiseen pihan perälle. Sittemmin perhe oli hommannut uudemman Volvon, joten saman merkin sisällä sentään pysyttiin.
Tästä sitten alkaa uusi projekti. Tekniikka on outoa ja viat uusia...
Katsotaan mitä tästä tulee. Kiirehän tällä ei ole, joten...
Laitetaan tähän nyt muutama kuva puhdistuksien ja puunausten jälkeen.
 |
| Sinisiä Volvoja kaikki tyyni |
Autoa vahatessa meinasi usko loppua heinäkuun helteissä; tällaisen auton katossa tai konepellissä on neliöitä ja peltiä enemmän kuin keskiverto NIssan Micrassa. No, kyllä se nyt kiiltää... aika hyvin. Ja naapurin Tero oli taas avuksi ammattitaitoineen ja aineineen.
Hommma ei etene niinkuin Strömsössä...auto ei siis edelleenkään käynnisty, mutta osa sähköistä on jo alkanut toimia maadoitusten ja liittimien läpikäyntien myötä...
16.10.2014
Työkaverini kuuli ongelmastani ja mainitsi, että hänen "melkein vävynsä" on aika velho autojen vikojen etsinnässä. Pyytelin heitä käymään ja katsomaan, mitä Vollelle voisi tehdä.
Kerroin tarkkaan sen mitä tiesin ja siitä sitten aloitettiin haarukoimaan vikakenttää.
Aikaisemman omistajan kertoman mukaan startin solenoidin kytkeminen johdonpätkällä sai auton starttaamaan väkisin. Tätä kokeiltiin niinikään, mutta niin vain pysyi volle vaiti.
 |
| Tällä lenkillä käyntiin ??? hä ? |
Pieni koputtelu starttiin auttoi ja vaivalloisesti moottori alkoi kiertää startin avulla.
Moottori ei kuitenkaan missään vaiheessa luvannutkaan käyntiin vaikka tarjolla oli starttiapua ja starttisprayta... olisko kipinä hukassa ?
Ja olihan se... ja on edelleenkin.
 | |
| Video Volvon vaikerruksesta |
Kokeilimme erilaisia kobinaatioita haarukoidaksemme vikaa ja tässä vaiheessa, kun sekä viileä ilma että hämäryys päättivät yrityksemme, jäimme ajatukseen että joko sytytyspuola ja/tai sytkäboksi ovat kapuzinoja. Myös virranjakajan HAL-anturi sekä vaihteenvalitsimen anturi ovat epäiltyjen listalla.
Seuraavaksi pitäisi löytää se halavatun sytkäboksi (=sytytyksenohjaus). ainakaan moottoritilassa se ei ollut ja kuskin jalkotilasta löytyi ruiskunohjaus... Tässä mielessä Volvot, tai ainakin tämä Volvo-malli on vähän sellainen hujanhajan tehty; miksi moottorityypistä tai vuosimallista riippuen sytytyksenohjaus voi olla kolmessa eri paikassa autoa ?
Volkkareissa (yksinkertaisempia, sorry to say) niitä ei tarvitse noin paljoa etsiä.
Lopulta se löytyi ohjausakselin vierestä, kojelaudan sisältä.
No, remppa jatkuu - vielä ei luovuteta !
Monta vuotta ulkona seistyään, on kohtuullista antaa Vollelle paikka tallista, jos se vain sinne sopisi. Ennen joulua raahasin Vollen talliin suojaan talven vesisateilta.
Ainakaan täällä Varsinais-Suomessa sateet ovat tulleet vetenä, joskin jouluksi sentään saimme vähän valkoistakin maahan.
Miten voi auto painaa niin pirusti ? On kun ylipainoista eläkelläistä elvyttäisi; tahto on hyvä, mutta kyllä siinä raavaamankin miehen voimat hyytyvät. Pikainen puhelu yhdelle naapureistani ja pelastavaa miesvoimaa tuli just riittävä määrä, jotta Volle saatiin nousemaan tallin kyynyksen yli. No, ehkä se oikean puolen jumittanut takajarru vähän lisäsi vastusta...
Siellä ne nyt ovat tallissa: sininen ja punainen Vento, tämä vanha Volle, sekä käyttö-Volvot; V60 ja V70.
Joulunpyhien aikaan saallistin uuden ECU:n (Engine Control Unit = toinen niistä auton "mustista bokseista" - tämä vastaa sytytyksestä). Jatkan toisten osien ja boksien metsästystä ja makselua sitten keväämmällä. Johan nyt on kumma, jos ei ala kone kalkattaa, jos kaikki palikat vaihtaa... pidetään nyt peukut pystyssä, kun noin sanon.
Sain myös mukavan viestin sähköpostiini, jossa aikaisemin mainitsemani hammaslääkäri kertoi, että auto oli ollut heille monivuotinen kulkupeli, johon oli jo tuolloin vaihdettu bensapumpun rele (tyyppivika, olen oppinut) satunnaisten sammahtelujen vuoksi.
Nyt talven mittaan ei varmaan kummoisestikaan tapahdu tälle autolle, mutta katsotaanpa keväämmällä. Josko sitten olisi osia ja ymmärrystä enemmän saada Volvo taas elävien kirjoihin.
2015
Kevät ja uudet tuulet saapuivat.
Ne uudet tuulet olivat lähinnä autotallin rakentaminen loppuun, sillä kaupunkini rakannusvalvonta muistutti, että tuon rakennuksen lopputarkastus on suorittamatta... no, on varmaankin joo...
Eli autotalli piti siivota, että pääsen nikkaroimaan välikaton kuntoon.
Siinä yhteydessä tämä Volvo sai uuden näkökulman;
Se taitaa nyt olla vähän ylimääräinen ja joutaisi myyntiin.
Sosiaalinen media näytti taas voimansa ja FB:n sivuilta löytyi uusi omistaja. Eräs Juha Jämsästä halusi Volvon itselleen.
Päätöstä auttoi kummasti hänen lupauksensa laittaa Volvo vielä käymään ja liikenteeseen. Niitä ilouutisia uudelta omistajalta odotellen päätän tämän sivun päivityksen tähän toistaiseksi
Eli näihin kuviin - näihin tunnelmiin - hiukan haikeisiin...
Hyvää matkaa Volvolle !
EDIT: Syyskuussa 2015 sain puhelinsoiton.
Auto oli jatkanut edelleen eräälle Volvo- harrastajalle, joka tutki autoa tarkemmin. Nyttemmin moottori saatiin käyntiin, mutta jäähdytysnesteet tulivat ulos vähän mistä sattuu. Niinpä moottori aukaistiin ja kunnostetaan sitten ihan huolella.
Jään odottelemaan viestiä, että Volvo rullaa taas teitä pitkin joku päivä.
 |
| Matka jatkuu - trailerilla vielä tälläkin kertaa... |
24. Mosse 407 Scandinavia -62 (1990 - 2005)
Tällainenkin auto meillä oli.
Mossen historia kantautuu aina ostohetkeen, vuoteen 1962, jolloin vaimoni isoisä osti sen uutena eläkeautokseen. Hänellä auto oli käytössä viitisen vuotta ja sillä ajettiin vain 52tkm.
Vanhan herran jättäessä autoilun, ei Mossea kuitenkaan myyty, vaan se jäi talliin seisomaan, josta sitä aina kerran, pari vuosikymmenessä käynnisteltiin ja ajaa retuutettiin rantasaunalle.
1990-luvun alkupuolella auto päätyi perinnönjaossa vaimolleni Liisalle.
Ajatukseni oli ainakin jatkaa sen säilyttämistä määrättömän ajan, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun perinnössä yhteiseksi määritelty kesäpaikka päätyi lopulta sille toiselle sisarukselle ja meidän omaisuutemme oli määrä poistua tiluksilta jossain vaiheessa.
Auto itsessään oli perussiisti. Ovipahvien suojamuovit olivat vielä paikoillaan ja penkit sekä muukin sisustus lähinnä pesua vaille.
Ulkopinnassa oli sitten enemmän sanomista, sillä erityisesti takalokasuojat olivat ruostuneet selkeästi ja jopa jollain pakkelilla joskus paikatutkin. Kaikki pisteosat listoja, puskureita ja kapseleita myöden olivat tallella. Myös documentit ostokuitista lähtien oli aikoinaan tallennettu mukaan annettavaksi.
Mosse olisi kuitenkin tarvinnut kunnollisen läpikäymisen ja tilat niin remonttia kuin säilytystäkin varten ja niitä minulla ei ollut tarjota
Koska Datsunin kanssa oli tuolloin jo riittävästi haasteita, päädyin tarjoamaan autoa Suomen Mossekerhon kautta myytäväksi. Ehdoksi ja jopa hinnan edelle asetin sen, että auton ostaja sitoutuisi - jos ei nyt entisöimään sen - niin ainakaan ei laittamaan osiksi.
Oltuaan lähes vuoden myytävänä, eräs nuorimies Nokian suunnalta soitti ja ilmoitti haluavansa ostaa sen entisöitäväksi isälleen syntymäpäivälahjaksi, Tämän synttärisankarin ensimmäinen auto oli kuulemma ollut juuri tällainen Mosse.
Siinäpä ei pitkään nokka tuhissut, kun kaupat sovittiin nimellisellä hinnalla ja Mosse vaihtoi maisemaa ensimmäisen kerran sitten 60- luvun lopun.
Hauska yksityiskohta oli, että ajoimme hetken matkaa Mossen noutajien perässä, mutta heidän vauhtinsa oli niin kova, ettemme pysyneet itse perässä... sai siinä Mosse elämänsä kyydi trailerin päällä tosin :)
 |
| Mosse Skandinavia -62 lähdössä eteenpäin |
 |
| Samainen Mosse uuden omistajansa toimesta museoajoneuvoksi kunnostettuna ja katsastettuna |
Itselleni tuli oikein hyvä mieli, että olin hoksannut luopua tästä autosta ajoissa, ja että se oli löytänyt omistajikseen näin taitavat entisöijät.
Hyviä eläkekilometrejä vaan Mosselle !!!
25. Ford Focus -00
Meillähän on jo yksi Ford Focus !
Se automaatti, mikä hommattiin jo vuonna 2011...
Nyt perheeseen tuli toinen, pikkasen vanhempi, mutta jopa saman värinenkin yksilö.
Tämä auto on osa kierrätysketjua, jonka alku oli "mustan Venton" romuttaminen ja loppupää oli veljeni ostama uusi auto. Tämä Focus jäi siihen välille ja vähän niinkuin vaille uutta isäntää.
Niinpä... eräänä synkkänä ja sumuisena lokakuun iltana Focus suunnisti Kirkkonummelta kohti uutta kotia. Ei tuo velipoika minua ihan kyninyt,kun auton hinnalla ei edes perhe söisi ravintolassa.
Eli olin taas hommannut uuden auton !!!
Ajetut kilometrit ja vuodet jo näkyivät tässä autossa Markuksen Focusta enemmän; pakokaasut pääsevät ulos jo useammasta reiästä. Oli niitä reikiä on alkanut kehittyä jo takaovien ja takaluukun alereunoihin ruosteen muodossa. Kaikkiaan perussiisti Fordi voisi olla ihan oiva kulkupeli, kun siitä vähän pitää vähän huolta; kunnon huolto konehuoneeseen, vähän ruosteiden rapsuttelua, pakoputken vaihtoa, kesärenkaiden vaihtoa jne...
Katsastushan tässä autossa on voimassa vuoden 2016 kesälle, joten ei nyt ihan heikosta yksilöstä tässä puhuta.
 |
| Fordin "new edge" designia vuosituhannen vaihteesta |
 | |
| Veljekset kuin ilvekset. Vasemmalla tämä uusi tuliainen ja oikealla jo nelisen vuotta meillä ollut Focus. |
Toisaalta nämä "pikkujutut" ovat juuri sellaisia, mitkä vaativat useamman sadan euron panoksen ja moni ei ole enää halukas tuplaamaan autonsa arvon huoltoja tekemällä...
Focuksen suhteen vuodeaika - kolea syksy -ei ole omiaan näille rempoilla, mutta koetetaan...
Perusteellisen pesun jälkeen ajoin auton talliin kuivamaan ja purin siitä kaikenlaisia paneleita ja muita peitteitä, jotta saan kuivat lehdet, roskat ja kosteudet pois.
Konehuoneen puolelle päivitin kaikki uudet suodattimet, öljyt ja tulpat.
Nyt ovat nesteet ja muutkin ajan tasalla ja talvea varten.
Paikalliselta romikselta löysin Focuksen orkkisaluvanteet 40€:lla, joissa oli jopa paremmat renkaat, kuin auton mukana tullessaan - ne vain alle vielä hetkeksi, sillä talvi tekee tuloaan.
Pikkasen tuninkia harrastin myös vaihtamalla etupää vilkut harmaiksi / läpinäkyviksi.
Samoin poppikone päivittyi Fordin kasettisoittimesta (eipä ole kuulkaa enää kasetteja tallella) saman sarjan tehokkaampaan 6000-sarjan CD-soittimeen ja ohjausvarteen kiinnitettävään kauko-ohjaimeen.
Hauskaa oli huomata, miten netistä oli apua, kun kaivelin lukkoon naputellun soittimen purkukoodia - niinpä vain aukesi senkin grammarin lukitus ja nyt on hyvä mieli kun poppi soi !
 |
| Towards new adventures and beyond ! |
Seuraavana olisi vuorossa pakoputkiston korjaus.
Pörinä on sitä luokkaa, että taitaa mennä useampi pala uusiksi, mutta niitähän löytyy Motonetistä, joten eikun analysoimaan, mitä sitä tarvitaankaan.
Talvea varten ovat kunnolliset nastarenkaat odottamassa.
Niihin hommasin Ghia- kapselit, niin näyttää äveriäämmältä.
Syksyn ja talven Focus palveli Tuomaksen autona, sillä "sininen Vento" meni vuorostaan huilivuoroon.
Kesärengaskausi alkoi uusilla tassuilla; Coceilenpa Continentaaleja tällä kertaa.
Kesäkuussa 2016 katsastin auton. Sitä ennen hitsattiin (joo, en minä, vaan hovihitsuri) pakoputkiston haitariosa uusiksi. Muuta ei tarvittukaan ja homma bueno; uusi leima vuosi lisää ajoaikaa :)
Elokussa 2016 Tuomas osti itselleen uudemman auton; Vw Golf Variant -08, päästäkseen tällä dieselillä halvemmalla lähdettyään opiskelemaan kauemmaksi. Focus jäi siis joutilaaksi. En halunnut siitä luopua, sillä ei auto alkujaankaan paljoa maksanut, eikä siitä ihmeitä saisikaan. Focus jäi siis toistaiseksi seisomaan. Olkoon se valmiiksi tankattuna meidän vara-automme, jos jollekin arkikulkupelille sattuu haavereita tms.
Siinäpä se nyt seisoskelee, hupun alla, proto-Golfien vierellä.
Lokakuussa tulikin pikainen tarve vara-autolle, joten Focus heräsi hetkeksi eloon, kun Punaista Ventoa rempattiin. Nöyrä peli joka päätyi pian taas hupun alle huilaamaan.
... mutta voisiko sanoa, että uusi vuosi - uudet kujeet.
Pysykääpä kuulolla, mitä vuosi 2017 tälle autolle tarkoittaakaa
- Hoppa palaa liikenteeseen, mutta mikä onkaan missio ???
Siitä sitten lisää ihan omalla sivullaan (2017...)
 |
| Kuka kukin on ? - Focus - Golf - Golf on oikea rivi vasemmalta oikealle |
 |
| pesu, vahaus ja sisäsiivous + opetusreleet pois, kiitos ! |
Marraskuu 2020: "BYO" siirtyi Suonenjoelle. Se vaihdettin tuolla savon sydämessä majaansa pitäneen automaattivahteisen Focuksen kanssa, sillä amerikan serkut muuttivat Suomeen ja heille oli hyvä antaa automaattivaihteinen auto lainaan. Manuaalivaihteinen BYO oli taas joutilaana, joten se siirtoajettiin Suonenjoelle, jossa sitä käytetään silloin tällöin.
Syyskuu 2021: BYO"_lle ei oikeastaan ollut käyttöä kuluneen vuoden aikana.
Autohan oli tarkoitettu systerin käyttöön hänen käydessään lapsuudenkodissamme, mutta hän päätti ostaa ihan oman auton ja Focuksen tehtäväksi jäi viettää aikaa autotallissa Suonenjoella.
Sovimme, että noudan auton pois, kun siellä seuraavan kerran käymme.
No, se hetki koitti syyskuun lopulla.
Nöyrästi Focus käynnistyi tallissa seisottuaan.
Alla olivat nastarenkaat, mutten niitä viitsinyt vaihtaa kesärenkaisiin, vaan ajattelin ajaa niillä kotiin tuon 400km. Selittelen sitten poliisille, jos hoksaisivat tuon pienen kauneusvirheen tien päältä.
Bensaa tankkiin ja renkaisiin lisää ilmaan ja eikun tien päälle.
Reilut 5 tuntia myöhemmin Focus palasi tuttuun pihaan Perttelissä.
Autolle ei ole erityisempää käyttöä, joten pari pikkuhuoltojuttua,kesärenkaat alle ja sitten veteraanien joukkoon parkkihalliin odottamaan seuraavaa komennusta.
Autohan oli tarkoitettu systerin käyttöön hänen käydessään lapsuudenkodissamme, mutta hän päätti ostaa ihan oman auton ja Focuksen tehtäväksi jäi viettää aikaa autotallissa Suonenjoella.
Sovimme, että noudan auton pois, kun siellä seuraavan kerran käymme.
No, se hetki koitti syyskuun lopulla.
Nöyrästi Focus käynnistyi tallissa seisottuaan.
Alla olivat nastarenkaat, mutten niitä viitsinyt vaihtaa kesärenkaisiin, vaan ajattelin ajaa niillä kotiin tuon 400km. Selittelen sitten poliisille, jos hoksaisivat tuon pienen kauneusvirheen tien päältä.
Bensaa tankkiin ja renkaisiin lisää ilmaan ja eikun tien päälle.
Reilut 5 tuntia myöhemmin Focus palasi tuttuun pihaan Perttelissä.
Autolle ei ole erityisempää käyttöä, joten pari pikkuhuoltojuttua,kesärenkaat alle ja sitten veteraanien joukkoon parkkihalliin odottamaan seuraavaa komennusta.
 |
| Taas kotipihassa ja pesussa |
2023 - BYO on edelleenkin laivastossamme, mutta parkissa kesäpaikallamme, kun juuri nyt ei ole käyttöä.... ja pieni ruostekorjauskin pitäisi tehdä, että viitsisi katsastukseen tarjota.
2024 - Kokeilin mökillä seisoskelleita autoja käyntiin.
Tankkasin kanisterista varoiksi tuoretta bensaa ja kytkin mukanani tulleen akun kiinni.
Ja eka startilla käymään ! - on tämä sitkeä peli.
Ehkäpä 2024 kesä soisi hiukan aikaa tälle veteraanille.
26. Volvo v40
Työsuhdeautorintamalla neljä vuotta palvelleen V60:n oli määrä palautua takaisin ja tilalle hankittiin - enemmänkin vaimon toiveista - pienempi Volvo, siis nykyisen mallin V40.
Yleensä leasingautot ovat uusia, mutta tämä tapaus oli olosuhteiden aikaansaama poikkaus; tämä auto on meillä mahdollisesti vuoden ajan.
Hieno peli, jossa on tehokas 5-sylinterinen turbo-diesel, jolla kyllä tuollainen pikkukippo kyllä kerkeää... pitää olla varovainen, ettei tule sakkoja.
Niin se heittää kohtalo pientä ihimistä ja siinä sivussa päättää autojenkin kohtalon.
Työnantajani - Microsoft -Mobile - päätti lopettaa koko liiketoimintayksikön ja työpaikan loppumisen ohessa päättyi myös tämän Volvon era perheessämme jo elokuussa 2016.
Tämä oli kiva auto, josta tehoja ei uupunut ja ohitukset kävivät sähäkästi.
Volvo palautui leasingfirmaan Vantaalle, joten joku sen varmaan ostaa omakseen ja saa siistin varmatoimisen kulkupelin. Ja eihän se pitkään siellä viipynytkään...
EDIT: Traficomin tiedoista selvisi sittemmin, että auto on poistunut kolarivaurioituneena varsin pian minulta lähdön jälkeen ja myyty rekisteristä poistettuna romuna ulkomaille
... viimeinen mittarilukema on ollut vain vähän yli 80tkm.
 |
| Hyvä auto - palautin sen saman ruutuun kuin V60:nkin vajaa vuosi sitten... |
27. Volvo XC60 (2016 - 2020)
Volvot ovat vakiinnuttaneet paikkansa perheen ykkösautoina.
Kun vanhan työsuhteen mukana katosi leasingautonmahdolisuus, oli edessä auton hankkiminen, vaikka olisihan joutilailla autoilla, kuten tuolla Ford Focuksellakin voinut ajella.
No, nettiauton sivut vain auki ja sieltä sitten bongailemaan vaihtoehtoja.
Lopulta päädyimme -12 malliseen Volvo XC60 Ocean Raceen. Onhan meillä jo yksi Ocean Race perheessämme (V70). Tämä auto onkin perheen ensimmäinen neliveto. Katsotaan nyt, onko siitä meille mitään riemua. Hieno ja laadukas peli kaikkiaan.
Marraskuussa 2016 kävin työreissulla Tukholmassa tällä autolla.
Nelivetoinen Volle ei ollut pätkääkään pahoillaan lumimyrskystä,
joka suomalaisten uutistenkin mukaan sotki ruotsalaisten tieliikenteen täysin.
Hauska pikku juttu oli vitosen tietullimaksu Tukholman tieviranomaisilta; olin ajanut (huomaamatani) kahdesti jonkun tietullikameran ohi, joka oli kuvannut auton ja lähettänyt laskun rekisteriin merkitylle omistajalle. No, saakoon ruotsalaiset rahansa, ajattelinj ja maksoin laskun kuuliaisesti pois.
 |
| Volvo Tukholmassa parkissa - Taustalla NK- tavaratalo |
 |
| Pitihän sitä tietty Abba-museossa käydä, kun jäi aikaa ennen paluumatkaa Tiesittekö, että Volvon radiot soittavat ABBAa automaattisesti ! |
 |
| Paraisten lossilla - ilta-ajelulla kesäkuussa 2017 |
 | |
| Kaverukset kesällä 2017 Teboil Kivihovilla |
Volvo on näyttävä auto, mutta varsin kallis ylläpitää....
Kun laskee mukaan polttoaineet, huollot, renkaat, vakuutukset ja verot, niin verrattuna veljeensä V70:een, on tämän auton kulut lähes kolminkertaiset !!!
2020 kesällä päätimme päivittää XC60:n uuteen hybridi- XC60:een.
Niin vain tämä Volvo palasi samaan liikkeeseen, josta oli aikoinaan uuten tien päälle lähtenyt.
Pitkään se ei siellä viihtynyt vaan päätyi jonnekin Tampereen seudulle.
Sama syksynä näin sen vilaukselta ajamassa vastaan Lakalaivan kohdalla.... hyvää matkaa vain !!!
27. Volkswagen Beetle Cabriolet -04
Tämä sydämet sulattava kaunotar löytyi perheeseemme yhden päivän pohdinnan jälkeen. Liisa- vaimoni oli saanut tietää tällaisen auton tuleen myyntiin aivan hiljattain eräältä tunnetulta autourheilutoimittajalta. Liisa iski silmänsä tuohon avo-pulleroon ja alkoi höpöttää siitä tämän tästä; vaimolla autokuume ! - no, kerta se on ensimmäinenkin, ajattelin.
Pienen puhelinkeskustelun päätteeksi sovimme tulevamme katsomaan autoa työpäivän jälkeen. Jo kadulta katsottuna autokatoksessa odotellut pullero oli meidän, jos on Liisan kommentteihin luottaminen.
Pieni koeajo oli lähinnä muodollisuus; vaikka autossa oli joitakin käytön jälkiä (onhan auto jo 13- vuotias) ja pikkainen rahina kuului etupään kääntölaakereista (Golfeista peritty suunnittelun kukkanen), ei se tarinaa muuksi muuttanut. Vielä kun myyjä oli herrasmies, jonka kanssa oli ilo keskustella hetki autoista ja autourhelusta, ja jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen hinnnasta parilla sanalla puolin ja toisin.
Olimme varmasti kummatkin tyytyväisiä kauppaan.
Auto oli hiljattain huollettu ja katsastettu, joten sen suhteen ei ongelmia pitäisi olla.
Autossa toimivat kaikki sähköt, joita tällaisessa Highline- varusteisessa autossa on ihan mukavasti käyttöä helpottamassa. Autolla kerrottiin ajetun vain kesäisin ja siksi auton pohja oli kuin uudessa autossa. Talvirenkaita autossa ei koskaan ole ollutkaan. Allaolevat Nokian kesärenkaat edustivat autoa yleisestikin; lähes uuttavastaavat, eivätkö ne halvimmat hyllystä löytyvät donitsit.
Teknisestihän auto perustuu 4-sarjan Vw Golfiin, josta on lainattu moottori ja voimalinja + lukuisia pikkuosia ja käyttökytkimiä. Muotoilu on omaansa; hauska, mutta kuitenkin toimiva.
Etupenkkiläisiä hellitään hyvillä penkeillä ja mukavilla säädöillä. Nahkasisustus, ilmastointi ja silleen. Takapenkkiläisillä on sitten vähän ahtaanpaa... sanoisin, että auto on 2+2 paikkainen paremminkin. Se kaikkein hauskin osasto löytyy takapenkin takaa;
tavaratila on varmaan pienin näkemistäni. Sinne ei sovi oikein mitään.. no ehkä just se kaksi ruokakassia. Toisaalta... tämän auton missio on olla 100% kesäauto eikä mikään Ikea-reissujen tilaihme.
Kävimme noutamassa auton myöhemmin samana iltana.
Myyjäperheelle lupasimme pitää autosta hyvää huolta ja se tuntui merkitsevän paljon auton myyneelle herrasmiehelle, jolle auton myyminen oli elämän tuoma välttämättömyys.
Ennenkuin edes läksimme pihasta, oli myyjä jo halunnut sisään taloonsa.
Hän ei halunnut katsoa rakkaan kuplansa lähtöä ...
Kotona alkoi jälkikasvun kanssa kumma tinkiminen; kyllä vanhempien autot, varsinkin avo-auto, kinnostaisi lainata...on meillä dementeillä vielä joku arvo... jos ei muuta, niin avoauton lainaaja.
Heinäkuu 2017
Nyt, kun auton hankinnasta on kulunut lähemmäs kuukauden päivät, sain lukea suru-uutisen koskien auton meille myynyttä herrasmiestä.
Miiro Koivula - mediasta tuttu autourheilutoimittaja - oli siirtynyt taivaallisille pikataipaleille. Lainaten hänen viimeisiä postauksiaan, hän ja syöpä kävivät taistelua ja hän kertoi tulleensa hyvälle hopealle....
Ymmärsin hänen tilanteensa, kun kävimme Kuplasta kauppoja hieromassa. Hänelle oli arvatenkin tärkeää saada kupla myydyksi ennenkuin....
Lupaus pitää Kuplasta hyvää huolta on itsestäänselvyys. Sen olemme Kuplalle ja
Miiron muistolle velkaa. Kupla muistuttaa meitä usein siitä, että kannattaa nauttia jokaisesta päivästä ! - vaikka avoauton muodossa.
Kuten jo etusivulla kirjoittelin, on jokaiselle autollamme oma tarinansa.
Tällainen tarina on avo-Kuplallamme.
2017
Kiltisti Kupla kuljetti meitä, mutta niin vain syksy saapui väistämättä ja "Pulleron" oli vuoro siirtyä talvilevolle. Sijoituspaikka löytyi omasta tallista, jossa ilmalämpöpumppu pitää huolen että tallissa on tasaisen lämmintä ja riittävän kuivaa.
Eli ensi keväänä taas tavataan...!
2018
Hyvin meni tämäkin vuosi. Jotain pikkuista tuli matkan varrella vastaan. Jäähdytinnestettä oli vajunut jonnekin, eli sitä piti lisätä, mutta vain se yhden kerran, joten kovin fataalista asiasta ei ole varmaan kyse.
Sitten vaihdoimme öljyt ja kaikki suodattimet. Castrolia kului aina jonkin verran ja sitä piti lisätäkin edellisenä ajokautenakin. Kun vaihdoin Mobilit, alkoivat öljyt pysymään koneessa. Niin noissa öljyissä on vielä eroja vaikka varmasti hyviä voitelijoita ovat kaikki.
Tuulilasi sai damagea mökkitiellä ja volkkari kun on, läksi tuollainen kiveniskeämä laajenemaan niin, että tuulilasi menee vaihtoon. Syksy tuli kuitenkin sen verran pian, että päätin lykätä lasin vaihdon keväälle, kun korjaamoissa ei ollutkaa tilaa ennen suunniteltua seisonta-aikaa.
2019
Uusi ajokausi alkoi tuulilasirempalla. Uusi lasi asentui paikallisessa Vw-liikkeessä. Sen jälkeen katsastus ja taas tien päälle. Edes öljyjä en heti vaihtanut, kun niillä ei oltu ajettu paljoa ja eikä ne olleet edes huvenneet samalla tavalla kuin Castrolit tekivät.
Pullero onkin taivaltanut tiellä ahkerasti, kun vanhemman sukupolven poistuminen "rajan toiselle puolelle" on edellyttänyt useamman kerran käyntiä sisä-Suomessa.
Hyvin on pullero tietä taivaltanut - usein vielä katto auki.
Elokuussa vaiohdoimme autoon öljyt ja suodattimet - ihan perusjuttujahan ne, eikä kait joka kesä tarviisi edes vaihtaa, kun kilometrejä tulee sen 5tkm seutuun.
Ajoittaisen moottorin häiriön merkkivalon (vikakoodi kertoo toisen lambdan kettuilevan) lisäksi turvatyynyn merkkivalokin ilostutti muuten sinipunaista mittaristoa...
Vikakoodit kertoivat kuskin penkin johtosarjan olevan jotenkin rikki...
Noihin voin paneutua sitten tulevan talven mittaan, sillä syyskuu saapui vääjäämättä.
Alkaa olla ajokausi siinä. Pian on tankkauksen ja tarkstusten lisäksi pesu ja puunaus + oman tallin lämpöön taas reiluksi puoleksi vuodeksi odottelemaan.
2020
Corona ja kylmä kevät lykkäsivät pulleron paluuta tien päälle.
Helatorstaina se sitten kuitenkin tapahtui, kun auto otettiin tieliikenteeseen ja saman tien perheen nuorimmainen ojasti sillä mökillemme. Auto katsastettiin huomautuksitta pari viikkoa aikaisemmin. Katsuri tosin mainitsi kuluneista eturenkaista, joten ne nyt menevät sitten vaihtolistalle piakkoin.
 |
| Kuplan ajokauden 2020 asu... siis sama kuin aikaisimpinakin vuosina. |
2021
Corona ja kylmä kevät - osa 2. Bonuksena jälleen kerran haljennut tuulilasi.
Tähän autoon vaihdetaan tuulilaseja useammin kuin öljyjä moottoriin.
Epäilys on, että edellisen tuulilasin vaihdossa jotain jäi kesken tai kantamaan, kun tämä tuulilasi alkoi halkeamaan suojamuovin alta.... helekkarin huono tuuri.
No, kun se saadaan vaihdettua, voidaan kuppelia tarjota katsastukseen.
Eli tänä vuonakin Helatorstain aikoihin.
2022
Ei enää Coronaa, mutta cylmää cyllä.
No, muutamaa viikkoa normaalia myöhemmin oli taas kuppeli-pulleron aika päästä tien päälle.
Tänä kesänä vaimon työkuviot johtivat kommutointiin Maarianhaminan ja Salon välillä useampaan otteeseen.
Oheinen kuva oli pulleron arkea. Kilometrejä ei nyt kummoisesti kertynyt, mutta menoa sitäkin enemmän.
Hyvinhän auto on pelannut, vaikka välillä "check engine" valo välähtääkin orastavan anturivian vuoksi.
2023
Kuppeli tai Pullero - rakkaalla autolla on monta nimeä - pääsi käymään pariin otteeseen Ruotsissa, jonne olin muuttanut työn perässä. Vaimo sillä sitten sukkuloi Salon ja Västeråsin väliä. Usein mukana seurasi pari Welsh Corgia korvat tuulessa väpättäen.
Tänä kesänä vaimon työkuviot johtivat kommutointiin Maarianhaminan ja Salon välillä useampaan otteeseen.
Oheinen kuva oli pulleron arkea. Kilometrejä ei nyt kummoisesti kertynyt, mutta menoa sitäkin enemmän.
Hyvinhän auto on pelannut, vaikka välillä "check engine" valo välähtääkin orastavan anturivian vuoksi.
 |
| Maarianhaminassa 5.8.2022 - matkalla kotiin taas kerran |
Kuppeli tai Pullero - rakkaalla autolla on monta nimeä - pääsi käymään pariin otteeseen Ruotsissa, jonne olin muuttanut työn perässä. Vaimo sillä sitten sukkuloi Salon ja Västeråsin väliä. Usein mukana seurasi pari Welsh Corgia korvat tuulessa väpättäen.
 |
| Tällä kertaa Naantalin satamassa matkalla Kappelskäriin ja sieltä Västeråsiin |
Ja taisi se auto käydä jossain Ahvenanmaan saarillakin keikkaluontoisesti kesän aikana.
Sitten taas syksyllä talliin - ja taas tuulilasi halki !!!
28. Volvo V70 2.4 aut - 01
Vaikka törmäyksessä vaurioitunut Focus korjattiinkin parissa illassa, ei se enää palannut Markuksen ajoon, vaan sen tilalle alettiin etsiä jotain modernimpaa ja tätäkin tukevampaa autoa.
Kauas ei pienen etsiskelyn jälkeen tarvinnut mennä, sillä kotikaupungistamme Salosta löytyi vaatimukset täyttävä auto; Volvo V70 automaatti. Tämä oikein siisti, parin vuoden ikäisenä Saksasta uitettu farkku täytti vaatimukset ja ylittikin ne. Kun vielä hintapuoli saatiin kuntoon, olivat kaupat kättelyä vaille valmiit. Tämä Volvo ja aikaisemmin hommattu avo-Betle olivat lähes naapuritaloista lähtöisin.
Auto oli hiljattain katsastettu ja jossain vaiheessa huollettukin.
Alla olleet talvirenkaat olivat hyvät. Kesärenkaillekin oli samanlaiset aluvanteet, mutta nuo kiinankumit eivät minua vakuuta, joten menivät vaihtoon ja tilalle veivattiin nokian tunnollisesti toimivat kesärinkulat.
Siitä lähtien Volle on Markuksen ohjauksessa kulkenut Salon suunnalla ja sittemmin Kemiön saarellakin.
2021 toi mukanaan Coronan ja siihen loppuivat Markuksen työt. Lisäksi Markuksen muutto aivan keskustan tuntumaan vähensi auton tarvetta entisestään....
Auto päätettiin laittaa seisontaan, jossa se viettikin sitten lähemmäs kaksi vuotta.
2023 loppukesästä Volvo heräsi uudelleen eloon ja katsastettin.
Sittemmin se on ollut Markuksen arkiajossa. Ei kummempia vikoja.... Volvohan se on.
28. Volvo V70 2.4 aut - 01
Vaikka törmäyksessä vaurioitunut Focus korjattiinkin parissa illassa, ei se enää palannut Markuksen ajoon, vaan sen tilalle alettiin etsiä jotain modernimpaa ja tätäkin tukevampaa autoa.
Kauas ei pienen etsiskelyn jälkeen tarvinnut mennä, sillä kotikaupungistamme Salosta löytyi vaatimukset täyttävä auto; Volvo V70 automaatti. Tämä oikein siisti, parin vuoden ikäisenä Saksasta uitettu farkku täytti vaatimukset ja ylittikin ne. Kun vielä hintapuoli saatiin kuntoon, olivat kaupat kättelyä vaille valmiit. Tämä Volvo ja aikaisemmin hommattu avo-Betle olivat lähes naapuritaloista lähtöisin.
Auto oli hiljattain katsastettu ja jossain vaiheessa huollettukin.
Alla olleet talvirenkaat olivat hyvät. Kesärenkaillekin oli samanlaiset aluvanteet, mutta nuo kiinankumit eivät minua vakuuta, joten menivät vaihtoon ja tilalle veivattiin nokian tunnollisesti toimivat kesärinkulat.
Siitä lähtien Volle on Markuksen ohjauksessa kulkenut Salon suunnalla ja sittemmin Kemiön saarellakin.
2021 toi mukanaan Coronan ja siihen loppuivat Markuksen työt. Lisäksi Markuksen muutto aivan keskustan tuntumaan vähensi auton tarvetta entisestään....
Auto päätettiin laittaa seisontaan, jossa se viettikin sitten lähemmäs kaksi vuotta.
2023 loppukesästä Volvo heräsi uudelleen eloon ja katsastettin.
Sittemmin se on ollut Markuksen arkiajossa. Ei kummempia vikoja.... Volvohan se on.
Juuri joulun aikaan tämä valkoinen Volvo vaihtoi omistajaa. Auto pysyy perheessä, mutta siirtyi veljeskunnan nuorimmalle, Samuelille, hänen autonsa lähtiessä joululahjana eteenpäin.
Markukselle vastaavasti siirtyi uudempi, pakuksi rekisteröity, V70 (MY08, D5 AWD).
29. Volvo V70 2.4 man -02
Vuoden toinen Volvo. Nuorimmalle pojalle tarkoitettu Ford Focus (BYO-104) ei kuulemma ollut ihan riittävän moderni. Asiaa ei auttanut edes se, että tarjottelin sitä toistakin Focusta (automaatti, MRF-645)... kummatkin autot kun olisivat jouten.
Nuoren miehen mielestä kuulemma Volvo olis asiallinen auto...
Jopa syttyi lamppu isänkin päässä. Ja eikun Nettiautoa ja Toria kahlaamaan...
Luonnollisesti lukiopojan budjetti asetti rajoituksia, joten kovin kalliista autosta ei voisi olla kyse. Parin kandidaatin läpikäytyäni päädyimme (siis minä päädyin poikani puolesta) Raisiolaiseen V70:een.
Sen verran auton taustoja selvitin, että auto on valmistunut Göteborgin Torslandan tuotantolinjalta 15.2.2002 iltavuoron aikaan ja lastattu rekkaan seuraavana päivän kohti Suomea ja Hämeenlinnaa. Sittemmin auto on siirtynyt tähän perheeseen, josta auton ostimme, joten mikään kiertopalkinnosta ei varmaankaan ole kyse.
Myyjäperheen kanssa paikan päällä juttu sujui. Auton koeajon jälkeen keskusteltiin autosta ja siihen tehdyistä korjauksista. Tuntui, että ihan oivasta pelistä puhuttiin ja siitä oli pidetty hyvää huolta näiden vuosien ajan.
Hintaneuvottelut olivat ohi hetkessä ja minulle jäi ymmärrys, että kauppahinta miellytti kunpaakin osapuolta. Kahvikupposen äärellä vaihtoivat tilisiirron kautta rahat, paperit ja avaimet omistajaa. Ei kun kohti kotia.
Matkalla tietty piti käydä Raision Mäkkärissä, kun Salosta sellainen kuihtui pois muutamia vuosia sitten. Kotimatkalla oli kiva kokeille auton toimivuutta ja suorituskykyä.
Ei huono, ei huono ollenkaan, vaikka ohjaus täristikin aika voimakkaasti moottoritienopeuksilla.
Perillä kotona ei tarvinnut edes aloittaa perinteistä auton siivousta ja inventaariota, sillä auto oli myyntia varten putsattu oikein hyvin. Se tällaisessa yksityiselta ostetussa autossa on hyvää, ettei virheitä ole juurikaan meikattu piiloon. Muuten hyvää olemusta himmensi kesärenkaiden virkaa hoitavet kulahtaneille aluvanteille asennetut kiinankumit. Näillä sen saa hyvänkin auton ajo-ominaisuudet pilattua. Ne siis vaihtolistalle pikimiten.
Paikallisesta autopurkaamosta löytyi samanvärinen mutta nahkainen ratti nykyisen muovisen kulahtaneen tilalle. Samoin joitakin pisteosia, kuten valaistu kuskin puolen häikäisysuoja ja mukitelineet löysivät tien tämän tulokkaan varusteiksi.
Rattia vaihtaessa piti akun navat irrottaa (akku on tavaratilassa). Akku näytti olevan edelleen originaali ! - ei huono suoritus 17 vuotta vanhalta autolta !
Sitten vain apupeilit ja opetuspoljin kiinni ja kokeilemaan ajo-opetusta....
Tästä lähdetään - Samuelin Volvon taival meidän perheessämme.
Parisen viikkoa myöhemmin voin raportoida, että auto on huollettu perusteellisesti, rekisterikilvet ovat uudet, alle pultattiin tuliterät 16- tuumaiset Michelinit Volvon originaalivanteilla (minähän ja meidän perheessä ei kitsastella kumeissa), perinteiset poltimot vaihtuivat modernimpiin ledeihin, vahausta, kiillotusta jne... Myös talvirenkaat saivat originaalivanteet, jotka olivat siistimmät ja varmasti suoratkin, odottamaan talvikelejä sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.
Muutama sataa kilometriä myöhemmin alkoi taas tapahtua...
Yhtenä päivänä Salon keskustassa ajaessani tuulilasin suunnalta kuului hiljainen "rix" ääni ja samassa keskelle näkökenttääni tuulilasiin ilmestyi pystyhalkeama - "no voi v ixxuuu.. "-tuumasin. Ennen kuin olin edes päässyt perille, oli halkeama jatkanut vaakatasoon kohti kartturin suuntaa... no just. Se siitä tuulilasista. Vaihtoon menee ja ihan omaan piikkiin kun tämän ikäiseen koslaan en viitsinyt kaskoa ottaa.
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun sadeyön jälkeen kartturin jalkatilassa oli vettä ihan vesialtaaksi asti... jostain se uitti sitä vettä sisään... ja eikun kuivailemaan ja pähkäilemään.
Kun siitä oli toivuttu, niin moottori alkoi kuumenemaan ja valitti jäähdytysnesteen vähyytttä.
Sitä sitten lisättiin ja toivottiin, että olisi vuoto vain "jossain"...
Eipä vuotanut, muttei vesikään kiertänyt. Alavesiletku pysyi kylmänä, samoin kuin sisätilat...
Ei kai tästä kopperosta ole kansi tai kannentiivistekin mennyt.. nyt ei näytä enää yhtään hyvältä !!!
Lopulta osia poispurettuaan, kävi ilmi, että vesipumpun rattaat olivat aivan kappaleina.
Eipä vesi kiertänyt, kun siipirattaan sijaan vesitilassa reuhtoi kuvan mukainen torso.
Olisko käynyt niin, että edellisessä nokkahihnan vaihdossa olisi säästetty jättämällä vesipumppu vaihtamatta.
Siivet ihan murtuivat sormilla painamalla... haperoksi olivat muoviosat menneet...
No, kun vesipumppu vaihdettiin uuteen ja metalliseen, niin samalla tietty vaihtui nokkahihna kiristinrullineen ja moniurahihnoineen (2 eri hihnaa). Onpahan nyt sekin "kallis" huolto tehty.
Noo... kaikki meni oikein hyvin seuraavat 50km kun alkoi nykiminen. Ensin kiihdyttäessä ja sitten jatkuvammin. Kaksi sytkäpuolaa teki kuolemaa. Ne kun vaihdettiin, alkoi taas tie maistumaan.
Nyt olemme pari sataa kilometriä kokeneempia - ei uusia vikoja !!!
Marraskuu 2019:
Uusi tuulilasi ja luonnollisesti myös pyyhkijät. Hintaa kertyi kolmisen sataa.
Nyt näkee - vaikka väistellä niitä irtokiviä ja nastoja, jotka voisivat halkaista lasin uudelleen.
Samoihin aikoihin Samuel meni kirjallisiin kokeisiin ja päätin viedä Volvon katsastukseen.
Kivaa, kun kummatkin pääsivät läpi omista testeistään. Matka jatkuu autokoulun merkeissä.
Lopulta Samuel sai ajokortin toukokuussa 2020.
Markukselle vastaavasti siirtyi uudempi, pakuksi rekisteröity, V70 (MY08, D5 AWD).
29. Volvo V70 2.4 man -02
Vuoden toinen Volvo. Nuorimmalle pojalle tarkoitettu Ford Focus (BYO-104) ei kuulemma ollut ihan riittävän moderni. Asiaa ei auttanut edes se, että tarjottelin sitä toistakin Focusta (automaatti, MRF-645)... kummatkin autot kun olisivat jouten.
Nuoren miehen mielestä kuulemma Volvo olis asiallinen auto...
Jopa syttyi lamppu isänkin päässä. Ja eikun Nettiautoa ja Toria kahlaamaan...
Luonnollisesti lukiopojan budjetti asetti rajoituksia, joten kovin kalliista autosta ei voisi olla kyse. Parin kandidaatin läpikäytyäni päädyimme (siis minä päädyin poikani puolesta) Raisiolaiseen V70:een.
Sen verran auton taustoja selvitin, että auto on valmistunut Göteborgin Torslandan tuotantolinjalta 15.2.2002 iltavuoron aikaan ja lastattu rekkaan seuraavana päivän kohti Suomea ja Hämeenlinnaa. Sittemmin auto on siirtynyt tähän perheeseen, josta auton ostimme, joten mikään kiertopalkinnosta ei varmaankaan ole kyse.
Myyjäperheen kanssa paikan päällä juttu sujui. Auton koeajon jälkeen keskusteltiin autosta ja siihen tehdyistä korjauksista. Tuntui, että ihan oivasta pelistä puhuttiin ja siitä oli pidetty hyvää huolta näiden vuosien ajan.
Hintaneuvottelut olivat ohi hetkessä ja minulle jäi ymmärrys, että kauppahinta miellytti kunpaakin osapuolta. Kahvikupposen äärellä vaihtoivat tilisiirron kautta rahat, paperit ja avaimet omistajaa. Ei kun kohti kotia.
Matkalla tietty piti käydä Raision Mäkkärissä, kun Salosta sellainen kuihtui pois muutamia vuosia sitten. Kotimatkalla oli kiva kokeille auton toimivuutta ja suorituskykyä.
Ei huono, ei huono ollenkaan, vaikka ohjaus täristikin aika voimakkaasti moottoritienopeuksilla.
Perillä kotona ei tarvinnut edes aloittaa perinteistä auton siivousta ja inventaariota, sillä auto oli myyntia varten putsattu oikein hyvin. Se tällaisessa yksityiselta ostetussa autossa on hyvää, ettei virheitä ole juurikaan meikattu piiloon. Muuten hyvää olemusta himmensi kesärenkaiden virkaa hoitavet kulahtaneille aluvanteille asennetut kiinankumit. Näillä sen saa hyvänkin auton ajo-ominaisuudet pilattua. Ne siis vaihtolistalle pikimiten.
Paikallisesta autopurkaamosta löytyi samanvärinen mutta nahkainen ratti nykyisen muovisen kulahtaneen tilalle. Samoin joitakin pisteosia, kuten valaistu kuskin puolen häikäisysuoja ja mukitelineet löysivät tien tämän tulokkaan varusteiksi.
Rattia vaihtaessa piti akun navat irrottaa (akku on tavaratilassa). Akku näytti olevan edelleen originaali ! - ei huono suoritus 17 vuotta vanhalta autolta !
Sitten vain apupeilit ja opetuspoljin kiinni ja kokeilemaan ajo-opetusta....
Tästä lähdetään - Samuelin Volvon taival meidän perheessämme.
Parisen viikkoa myöhemmin voin raportoida, että auto on huollettu perusteellisesti, rekisterikilvet ovat uudet, alle pultattiin tuliterät 16- tuumaiset Michelinit Volvon originaalivanteilla (minähän ja meidän perheessä ei kitsastella kumeissa), perinteiset poltimot vaihtuivat modernimpiin ledeihin, vahausta, kiillotusta jne... Myös talvirenkaat saivat originaalivanteet, jotka olivat siistimmät ja varmasti suoratkin, odottamaan talvikelejä sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.
 |
| Uusi tulokas ja vanhat konkarit |
Muutama sataa kilometriä myöhemmin alkoi taas tapahtua...
Yhtenä päivänä Salon keskustassa ajaessani tuulilasin suunnalta kuului hiljainen "rix" ääni ja samassa keskelle näkökenttääni tuulilasiin ilmestyi pystyhalkeama - "no voi v ixxuuu.. "-tuumasin. Ennen kuin olin edes päässyt perille, oli halkeama jatkanut vaakatasoon kohti kartturin suuntaa... no just. Se siitä tuulilasista. Vaihtoon menee ja ihan omaan piikkiin kun tämän ikäiseen koslaan en viitsinyt kaskoa ottaa.
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun sadeyön jälkeen kartturin jalkatilassa oli vettä ihan vesialtaaksi asti... jostain se uitti sitä vettä sisään... ja eikun kuivailemaan ja pähkäilemään.
Kun siitä oli toivuttu, niin moottori alkoi kuumenemaan ja valitti jäähdytysnesteen vähyytttä.
Sitä sitten lisättiin ja toivottiin, että olisi vuoto vain "jossain"...
Eipä vuotanut, muttei vesikään kiertänyt. Alavesiletku pysyi kylmänä, samoin kuin sisätilat...
Ei kai tästä kopperosta ole kansi tai kannentiivistekin mennyt.. nyt ei näytä enää yhtään hyvältä !!!
Lopulta osia poispurettuaan, kävi ilmi, että vesipumpun rattaat olivat aivan kappaleina.
Eipä vesi kiertänyt, kun siipirattaan sijaan vesitilassa reuhtoi kuvan mukainen torso.
Olisko käynyt niin, että edellisessä nokkahihnan vaihdossa olisi säästetty jättämällä vesipumppu vaihtamatta.
Siivet ihan murtuivat sormilla painamalla... haperoksi olivat muoviosat menneet...
 |
| Että tällainen vesipumppu... älkää säästäkö väärässä paikassa |
No, kun vesipumppu vaihdettiin uuteen ja metalliseen, niin samalla tietty vaihtui nokkahihna kiristinrullineen ja moniurahihnoineen (2 eri hihnaa). Onpahan nyt sekin "kallis" huolto tehty.
Noo... kaikki meni oikein hyvin seuraavat 50km kun alkoi nykiminen. Ensin kiihdyttäessä ja sitten jatkuvammin. Kaksi sytkäpuolaa teki kuolemaa. Ne kun vaihdettiin, alkoi taas tie maistumaan.
Nyt olemme pari sataa kilometriä kokeneempia - ei uusia vikoja !!!
Marraskuu 2019:
Uusi tuulilasi ja luonnollisesti myös pyyhkijät. Hintaa kertyi kolmisen sataa.
Nyt näkee - vaikka väistellä niitä irtokiviä ja nastoja, jotka voisivat halkaista lasin uudelleen.
Samoihin aikoihin Samuel meni kirjallisiin kokeisiin ja päätin viedä Volvon katsastukseen.
Kivaa, kun kummatkin pääsivät läpi omista testeistään. Matka jatkuu autokoulun merkeissä.
Lopulta Samuel sai ajokortin toukokuussa 2020.
 |
| Kuraisena katsastuksessa - uusi leima tuli ilman huomautuksia pvm: 02.02.2020 |
Auto kulki oikein hyvin. Kilometrejä kertyi keskimääräisen suomalaisen auton verran.
Bensa maistui tuolle 5-pyttyiselle Volvon "jumalkoneelle"
Tammikuu 2021:
Oli taas katsastuksen vuoro. Sitä ennen ihan vain perushuolto öljyineen ja suodattimineen.
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta; kaikki kunnossa ja kehuja tuli siisteydestä ja eheydestä.
Katsastuksen kunniaksi vielä tankkaus täyteen.
Aina kun poika tai joku pojistani - neljä kaikkiaan - lähtevät tien päälle, kysyn, että onhan kaikki ok ja ethän ole väsynyt ja että auto on kunnossa tms. Toivotan turvallista matkaa.
Se on sitä vanhemman huolta lapsistaan, vaikka he ovat jo kaikki aikuisia ja 3/4 ovat jo pois kotoakin.
Näin myös tamminkuun viimeisenä lauantaina kun nuorin poikani peruutti tätä Volvoa tallin lämmöstä tammikuiseen iltahämärään. Kavereiden kanssa kaupungille piti päästä.
Oli sovittu, että poika kotiutuu puoleen yöhön mennessä.
Se on sovittu sääntö meillä.
Lauantaisaunan jälkeen telkkaria katsoessani puhelimeni soi. Kello 22:38
"me ajettiin ojaan ja auto kävi katollaan - me ollaan ihan ok. Tule auttamaan nyt !"
Siinä ei pitkään mennyt minullakaan saunan jälkeen vaatteita pukiessa... nyt taisi olla tosi kyseessä. Pää täysi kysymyksiä ja huolta - ei vastauksia ennenkuin pääsin paikalle.
Pikkasen isääkin kylmäsi, kun onnettomuuspaikalle saavuttuani moottoritie oli jo blokattu ja paikalla sen seitsemän hälytysajoneuvoa; paloautoja, ambulansseja ja poliiseja.
Ammattiapu oli jo paikalla. Tuolloin hoksasin taas olla kiitollinen maksamistaan veroista;
15-20 ammattilaista ja huippukalusto - meidän apuna ja just nyt !
Ei yhtään syyttävää sanaa tai huonoa vitsiä - asiallista ja kohtelista toimintaa.
Liukastellessani (asfaltin pinta oli todella jäinen) paikalle ja saatuani poliisilta luvan, näin poikani ja hänen kyydissä olleet kaverinsa kahden eri ambulanssin kyydissä tarkastettavina.
Kunnossa olivat - nuoret meinaan. Ja se oli tärkeintä se.
Varmuuden vuoksi käytin heidät Salon aluesairaalassa tarkastuksessa, josta tuli kaikille puhtaat paperit. Seuraavana päivänä soittelimme, eikä kellekään ollut ilmaantunut kipuja tai muitakaan jälkioireita. Huh huh - huojensi kummasti !
No,mites sitten tarinan sankari - volle?
Auto oli ohjausvirheen seurauksen ja liukkaan polanteisella moottoritillä liukunut moottoritien oikealle puolelle loivaan penkkaan sivuliu´ussa. Ojan pohjan kohdatessaan auto kippasi katon kautta ympäri päätyen pyörilleen nokka tulosuuntaan.
Auto oli ohjausvirheen seurauksen ja liukkaan polanteisella moottoritillä liukunut moottoritien oikealle puolelle loivaan penkkaan sivuliu´ussa. Ojan pohjan kohdatessaan auto kippasi katon kautta ympäri päätyen pyörilleen nokka tulosuuntaan.
 |
| Matkan pää - taustalla kallioleikkaus, joka ei jäänyt kauas Sininen teema tuli hälytysajoneuvojen valoista |
Ojan pohjalla odotti aika lohduton näky. Pari tuntia sitten kotoa lähtiessään kiiltävä ja siisti Volvo oli nyt kauttaaltaan ruttuinen romu, joka oli vielä kärsinyt lisää palokunnan kovakouraisessa käsittelyssä.
Voi sanoa, että Volvo palveli loppuun saakka suojatessaan nuoria sisällään.
Se harmitti, että auton loppu oli tällainen... Joskus joillekin autoille käy näin.
Voi sanoa, että Volvo palveli loppuun saakka suojatessaan nuoria sisällään.
Se harmitti, että auton loppu oli tällainen... Joskus joillekin autoille käy näin.
Kun sairaalasta oli kotiuduttu, oli hinausliikekin jo kerennyt raapimaan raadon ojan pohjalta.
Puolen yön aikoihin auto laskettiin alas tutun korjaamon pihalle meidän seuratessa toimitusta vierestä. Lohduton näky; ei juuri kolhutonta kohtaa koko autossa. Ei ollut enää peilejä tai pyyhkijöitä, oikea etukulma oli surkeassa kunnossa ja joka rako täysi pakkautunutta jäistä lunta.
Vääntäydyin lumiselle kuskin penkille ja kokelin auton käyntiin. Useamman yskähtelyn jälkeen tuttu 5-pyttyinen pannu ärjäisi käymään ja jäi käymään ihan nätisti. "ei tässä kuolleita olla,vaikka joka kulmaa kolottaakin"
Ohessa muutama otos autosta seuraavana päivänä.
Kun arki koitti, aloitin keskustelun vakuutusyhtiön kanssa, josta tuli lohdullinen viesti; vakuutukset olivat kunnossa ja kasko kyllä korvaa. Oli ilmeistä, että auto menee lunastukseen, sillä ulkopintojen uusiminen - puhumattakaan mahdollisista rakenteellisista muutoksista - maksaisi arvion mukaan 10500€ eli hyvinkin 4-5 kertaa auton realiarvon.
Asia ei kuitenkaan kummoisesti edennyt sen viikon aikana.
Seuraavana viikonloppuna päätin siirtää auton korjaamon lämpöön, jossa vaurioita saattoi tarkastella enemmänkin.
 |
| Katto on kuin perunasäkki. Kumma kun kattokaiteet ja ikkunat ovat ehjät |
 |
| Paljon ruttuista peltiä |
Kyllähän autossa rutuja riitti. Kävi mielessäni, että pelastuslaitoksen reuhkiminen paikan päällä viimeisteli vauriot; joka ovessa oli kolhuja alaosissaan, kun niitä hakattiin auki siellä ojan pohjalla. Toisaalta, heidän primääri tehtävänsä olikin henkilöiden turvallisuuden varmistaminen, eikä miettiä jotain pintapeltejä.
Rakenteellisesti ja ristimitattuna auto oli suora. Kaikki ikkunat olivat ehjiä, turvatyynyt eivät olleet lauenneet ja ovet menivät edelleenkin kiinni kuten ennenkin.Yksikään korin sauma ei tai liitos ei irvistänyt. Rattikin oli suorassa.
Korjaamon lattialle suli varmaan puoli kuutiota lunta ja jäätä alustasta.
Tuntui, että auto ihan kohosi sulamisen myötä. No huilikoon nyt siinä sitten.
EDIT: 17.2. 2021
Olen koettanut katsastella oikean värisiä osia. Ei olekaan helppo homma. Tämä "449" -väri onkin aika harvinainen. Osia kysellessäni olisi tarjolla ollut hopean ja ties mitä harmaan sävyjä, muttei tätä.
Eräänä iltana ns. "lusikkamies" vieraili tallissamme tutustumassa potilaaseen.
Lusikkamies on se autojen pintavaurioiden taikuri, joka taikoo vaihtoautoista pikkukolhut pois.
Diagnoosi oli, että kyljet ja keula saadaan kuntoon peltiä taivuttelemalla ja joitakin osian kokonaan uusimalla (konepelti, oik. etulokasuoja ja oik etuovi menevät uusiksi, loput naputellaan suoriksi), mutta katto tulee jäämään enemmän vähemmän ruttuiseksi.
Projekti etenee pikkuhiljaa.
Tässä vaiheessa vielä enemmänkin puretaan; nyt autossa ei ole enää sisustustaa, joka alkoi sisäkaton purkamisella pois katon oikaisun tieltä. Samalla sitten otin kaikki penkit pois ja pesin ne penkkipesurilla. Myös lattiamatto saa maistaa Kärcheriä, kun on sen verran hyvin nyt esillä.
Sentään pari pikkujuttua jo etenikin. Kuskin oven peili tuli kuntoon liimaamalla.
Oikean puolen peili löytyi Tuusulasta, samoin kuin oikean puolen ajovaloumpio ja bensatankin luukku, jotka asensin jo paikoilleen. Lähiseudulta löytynyt uusi konepelti sai uuden maalipinnan päivässä tutulla maalarilla ja sekin asettui paikoilleen.
Pohjanmaan suunnalta olisi tulossa rekkarahtina oikean värinen oikea etuovi ja etulokasuoja ja joitakin pikkuhilppeitä. Ne kun saadaan kotiin, voidaan auton ulkomuoto saattaa kattoa lukuunottamatta alkuperäiseksi. Sitten vain lusikkamiehen hoitoon ja sieltä palatessaan sisustuksen pariin. Tavoitteeksi "kevät" 2021.
Tuntui, että auto ihan kohosi sulamisen myötä. No huilikoon nyt siinä sitten.
Näiden kuvien perusteella Copart Oy:n edustaja antoi arvionsa.
Tässä vaiheessa mieleeni hiipi ajatus auton kunnostamisesta.... olisko siinä mitään järkeä ?
Tässä vaiheessa mieleeni hiipi ajatus auton kunnostamisesta.... olisko siinä mitään järkeä ?
Muutamaa päivää myöhemmin sovimme sitten Copartin kanssa kertakorvauksesta.
Kertakorvaus tarkoittaa, että vakuutusyhtiö maksaa meille könttäsumman ja saamme pitää auton. Hintaero lunastukseen oli enää 400€, joten jos vaikka autosta ei tulisi kalua, saisimme varmasti tuon 400€ osiksi myymällä. Päätös kertakorvauksesta oli kuskin itsensä.
Olisko tullut isäänsä, kun autoihinsa niin kiintyy.
No, seuraavaksi Volle palasi kotiin omin voimin ajamalla. Matka taittui varmuuden vuoksi toisen auton vanavedessä, ettei virkavaltaa olisi kiinnostanut tuon auton puutteet; peileistä kun ei tarvinnut taakseen katsella ja ajovalokin osoitti minne sattuu. Muuten auto kulki suoraan, ratti oli suorassa, moottori kävi nätisti ja lämpesi normaalisti,kaikki sähköt vilkkuja lukuun ottamatta voimivat jne...
Katsotaan nyt, mitä tälle turpiinsa saaneelle autolle tehdään.
Jotenkin käy mielessä, ettei tämän auton ajot olisi vielä ajettu.... "katotaan nyt" olen hokenut varmaan lukemattomia kertoja olematta itsekään varma, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
Kertakorvaus tarkoittaa, että vakuutusyhtiö maksaa meille könttäsumman ja saamme pitää auton. Hintaero lunastukseen oli enää 400€, joten jos vaikka autosta ei tulisi kalua, saisimme varmasti tuon 400€ osiksi myymällä. Päätös kertakorvauksesta oli kuskin itsensä.
Olisko tullut isäänsä, kun autoihinsa niin kiintyy.
No, seuraavaksi Volle palasi kotiin omin voimin ajamalla. Matka taittui varmuuden vuoksi toisen auton vanavedessä, ettei virkavaltaa olisi kiinnostanut tuon auton puutteet; peileistä kun ei tarvinnut taakseen katsella ja ajovalokin osoitti minne sattuu. Muuten auto kulki suoraan, ratti oli suorassa, moottori kävi nätisti ja lämpesi normaalisti,kaikki sähköt vilkkuja lukuun ottamatta voimivat jne...
Katsotaan nyt, mitä tälle turpiinsa saaneelle autolle tehdään.
Jotenkin käy mielessä, ettei tämän auton ajot olisi vielä ajettu.... "katotaan nyt" olen hokenut varmaan lukemattomia kertoja olematta itsekään varma, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
Olen koettanut katsastella oikean värisiä osia. Ei olekaan helppo homma. Tämä "449" -väri onkin aika harvinainen. Osia kysellessäni olisi tarjolla ollut hopean ja ties mitä harmaan sävyjä, muttei tätä.
Eräänä iltana ns. "lusikkamies" vieraili tallissamme tutustumassa potilaaseen.
Lusikkamies on se autojen pintavaurioiden taikuri, joka taikoo vaihtoautoista pikkukolhut pois.
Diagnoosi oli, että kyljet ja keula saadaan kuntoon peltiä taivuttelemalla ja joitakin osian kokonaan uusimalla (konepelti, oik. etulokasuoja ja oik etuovi menevät uusiksi, loput naputellaan suoriksi), mutta katto tulee jäämään enemmän vähemmän ruttuiseksi.
Projekti etenee pikkuhiljaa.
Tässä vaiheessa vielä enemmänkin puretaan; nyt autossa ei ole enää sisustustaa, joka alkoi sisäkaton purkamisella pois katon oikaisun tieltä. Samalla sitten otin kaikki penkit pois ja pesin ne penkkipesurilla. Myös lattiamatto saa maistaa Kärcheriä, kun on sen verran hyvin nyt esillä.
Sentään pari pikkujuttua jo etenikin. Kuskin oven peili tuli kuntoon liimaamalla.
Oikean puolen peili löytyi Tuusulasta, samoin kuin oikean puolen ajovaloumpio ja bensatankin luukku, jotka asensin jo paikoilleen. Lähiseudulta löytynyt uusi konepelti sai uuden maalipinnan päivässä tutulla maalarilla ja sekin asettui paikoilleen.
Pohjanmaan suunnalta olisi tulossa rekkarahtina oikean värinen oikea etuovi ja etulokasuoja ja joitakin pikkuhilppeitä. Ne kun saadaan kotiin, voidaan auton ulkomuoto saattaa kattoa lukuunottamatta alkuperäiseksi. Sitten vain lusikkamiehen hoitoon ja sieltä palatessaan sisustuksen pariin. Tavoitteeksi "kevät" 2021.
 |
| Kotitallissa kolmatta viikkoa odottelemassa osia. Konepelti on jo uusi ja oikean värinen (taustalla vanha seinää vasten) |
Kuukausi vahingosta, auto seisoo edelleen tallissamme keskeneräisenä.
Luvattuja osia ei ole saatu toimitettua... pitää vain kärsivällisesti odottaa.
Kävin pyörähtämässä kolaripaikalla ja keräsin talteen sinne sirottuineita osia.
Pelkääjän puolen peili ei olisi voinut olla enää pienempinä palasina. Kaikki palaset yhdessä paikassa kertomassa missä kohtaa auton pyörähti ympäri - liike-energia kumosi maan vetovoiman ja kuljettajasta oli tullut matkusta.
Määränpää jäi onneksi metrien päähän kalliosta...
Mukaan tarttuivat eturoiskeläpät, varoituskolmio ja huomioliivi, sekä takapyyhkijän jämät.
Onpahan nyt sitten siistitty jälkemmekin.
EDIT 13.3. näyttää tältä.
Onpahan nyt sitten siistitty jälkemmekin.
EDIT 13.3. näyttää tältä.
 |
| Nyt näyttää jo valmiimmalta - oikealla työasema vikakoodien lukemista varten |
Lokasuoja ja etuovi saapuivat ja ovat nyt aikalailla paikoillaan.
Lokasuojan kiinnituskorvakkeissa on pikkasen heittoa (vääntyneet ajovalon takaa) ja jätänkin hienosäädön ammattilaiselle, kun auto menee vajaan viikon kuluttua ruttujen oikojalle.
Sisustus on nyt puhtaana ja paikoillaan. Samoin mittariston polttimot on vaihdettu.
Uusia osia ovat Nokian BT- autosarja, jonka tarvisee vielä yhden sovitinjohtosarjan, niin saa jatkossa poika puhella kädet vapaana (=ratissa). Takaluukkuun ruuvataan Volvon originaali takapoileri, kunhan se ensin vaihtaa väriään koriin paremmin sopivaksi.
Nyt Volle palaa liikenteeseen aina heinäkuulle 2022 saakka, jolloin kuski siirtyy armeijan harmaisiin ja perheen perinteitä noudatellen varusmiehen auto menee seisontaan.
Auto, jossa ei ole yhtään lisävarustetta. Ei sitten niin mitään... ei keskuslukitusta, ei ilmastointia, ei sähköherkkuja, jos ei sytytysjärjestelmää tai ajovaloja ja vilkkuja lasketa niiksi.
Aluksi idea oli, että jos nyt joku sen huolisi. Kun ei kiinnostusta löytynyt, ajateltiin jopa auton ja peräkärrin ajamista suoraan romuttamolle.
No, lopulta Nissan kuitenkin liittyi laivastoomme ja siirsin sen ajamalla elokussa 2019 Suonenjoelta tänne Salon seudulle. Ja hyvinhän tuo vanhus kulkikin - ei kolissut tai nykinyt.
Perillä kotona odottikin perinteinen ja perusteellinen pesu + vahaus. Sisätilat käytiin pieteetillä läpi irrottamalla penkitkin. Niin saatiin kaikki vuosien mittaan kertyneet roskat ja risut pois.
Yhtään kolikkoa ei siivouksissa löydetty, kuten normaalisti. Taisi appiukko olla tarkka rahoistaan. Sitten vielä päälle moottorin perushuolto öljyineen ja suodattimineen, niin alkoi pieni vanhus näyttämään taas asialliselta.
Syyskuussa siirsimme auton "vanhusten rivistöön".
Uusi pehmopintainen suojahuppu vain päälle ja akku irti.
Palataan astialle joskus 2020.
Niin ja pääsi se 37-vuotias Muuli 500-kärrikin samaan talliin !
2020
Tuomas- poikani katsasti Micran ja hän auton uutena omistajana ajeli sillä kesäajojaan. Pirtsakka peli, joka kulki lähes pyhällä hengellä. No,eipä ollut ilmastointeja tai muitakaan herkkuja polttoainetta kuluttamassa.
Syksyn mittaan Micra meni taas huilivuoroon ja hupun alle.
Lokasuojan kiinnituskorvakkeissa on pikkasen heittoa (vääntyneet ajovalon takaa) ja jätänkin hienosäädön ammattilaiselle, kun auto menee vajaan viikon kuluttua ruttujen oikojalle.
Sisustus on nyt puhtaana ja paikoillaan. Samoin mittariston polttimot on vaihdettu.
Uusia osia ovat Nokian BT- autosarja, jonka tarvisee vielä yhden sovitinjohtosarjan, niin saa jatkossa poika puhella kädet vapaana (=ratissa). Takaluukkuun ruuvataan Volvon originaali takapoileri, kunhan se ensin vaihtaa väriään koriin paremmin sopivaksi.
 |
| Markus- poikamme pyörähti kotona ja samalla tuo valkoinen Volvo sai peruutuskameransa peruspesun ja vahauksen ohella. |
 |
| Kotipihassa lusikkamiehen käsittelyn jälkeen - melkein valmiina takaisin tien päälle |
Edit 4/2022
Poika päristeli Volvolla korjausten jälkeen koko loppuvuoden 2021.
Jotain pientä aina ilmenee...
Volvon tyyppivikana mittariston juotokset heikkenevät ja pintaliitoskomponenttien pätkiminen saa aikaa mitä ihmeellisimpiä herjoja mittariston infonäytöllä ja merkkivaloissa.
No, päätin korjauttaa ne ammattilaisella. Mittaristo tuli kuntoon, mutta SRS (turvatyynymoduuli) herja jäi. Aluksi se oli vain tekstiherja, mutta kesän mittaan myös turvatyynyn punainen merkkivalo päätti liittyä seuraan. Katsastukseen ei ollut asiaa, ennenkuin tuo korjattaisiin... Monet Volvo- tietäjät suosittelivat ties mitä osan vaihtoa, mutta niistä yhdestäkään ei ollut apua. Koti-Vidalla ei näihin herjoihin pääse käsiksi.
Lopulta samainen mittariston korjannut TAH-engineering manuaalisti poisti SRS-moduulin muistista vikailmoitukset ja vihdoin Volle ei herjannut mitään ja infonäyttökin kertoi vain oikeita asioita.
Pojan lukuloman ajan autoa ei tietoisesti katsastettu, mutta nyt huhtikuun alussa käytiin leimalla ja leimahan sieltä tuli. Ennen katsastusta kuluneet takajarrut rakennettiin uusiksi.
Poika päristeli Volvolla korjausten jälkeen koko loppuvuoden 2021.
Jotain pientä aina ilmenee...
Volvon tyyppivikana mittariston juotokset heikkenevät ja pintaliitoskomponenttien pätkiminen saa aikaa mitä ihmeellisimpiä herjoja mittariston infonäytöllä ja merkkivaloissa.
No, päätin korjauttaa ne ammattilaisella. Mittaristo tuli kuntoon, mutta SRS (turvatyynymoduuli) herja jäi. Aluksi se oli vain tekstiherja, mutta kesän mittaan myös turvatyynyn punainen merkkivalo päätti liittyä seuraan. Katsastukseen ei ollut asiaa, ennenkuin tuo korjattaisiin... Monet Volvo- tietäjät suosittelivat ties mitä osan vaihtoa, mutta niistä yhdestäkään ei ollut apua. Koti-Vidalla ei näihin herjoihin pääse käsiksi.
Lopulta samainen mittariston korjannut TAH-engineering manuaalisti poisti SRS-moduulin muistista vikailmoitukset ja vihdoin Volle ei herjannut mitään ja infonäyttökin kertoi vain oikeita asioita.
Pojan lukuloman ajan autoa ei tietoisesti katsastettu, mutta nyt huhtikuun alussa käytiin leimalla ja leimahan sieltä tuli. Ennen katsastusta kuluneet takajarrut rakennettiin uusiksi.
 |
| Jälleen kerran Salossa A-Katsastuksella. Leima tuli nytkin. |
Nyt Volle palaa liikenteeseen aina heinäkuulle 2022 saakka, jolloin kuski siirtyy armeijan harmaisiin ja perheen perinteitä noudatellen varusmiehen auto menee seisontaan.
Heinäkuussa 2023
Volle hörähti taas käyntiin. Pakoputkea piti pikkasen korjata, mutta muuten pesun ja tarkastusten jälkeen katsastukseen ja kun sekin meni läpi, niin eikun tien päälle taas, sillä auton omistaja oli kotiutunut armeijasta.
Kesän ja syksyn auto kulki kuten kuuluukin. Välillä kotona pyörähtäessään se pestiin ja pissapoika täytettiin.
Volle hörähti taas käyntiin. Pakoputkea piti pikkasen korjata, mutta muuten pesun ja tarkastusten jälkeen katsastukseen ja kun sekin meni läpi, niin eikun tien päälle taas, sillä auton omistaja oli kotiutunut armeijasta.
Kesän ja syksyn auto kulki kuten kuuluukin. Välillä kotona pyörähtäessään se pestiin ja pissapoika täytettiin.
Joulukuussa 2023
Kun näitä autoja on.... kuten arvon lukijat olette varmaan huomanneet, on päätetty antaa tämän Volvon jatkaa matkaansa toisaalle, sillä tämän auton omistajalle on tarjolla toinen - vähemmän ajettu Volvo, eli isoveljensä Markusen Valkoinen V70.
Elikkäs tämä auto lähtee eteenpäin. Sen on määrä päätyä huollettuna ja tarkastettuna joululahjaksi eräälle rouvalle, jolla on oikea tarve autolle.
Kuten joskus olenkin vitsaillut, että autoja ostetaan, muttei myydä.
Siispä auto annetaan lahjaksi, Lahjan saaja on iloinen ja vaimokin iloitsee, kun edes yksi auto lähtee eteenpäin.
23.12. oli sitten lähdön hetki. Uusi koti odottaa hämeen suunnalla.
Ennen lähtöä auto käytiin läpi perusteellisesti, Pesusta ja ulkopinnan vahauksesta oli hyvä aloittaa. Maalipinta on tosi hyvä, mutta pelti sen alla ei aina joka paikassa ole yhtä suora kuin uutena. Elämän jäljet näkyvät tässä autossa.
Sitten siirryin sisällä; penkkien ja mattojen pesu, pölyt ja tahrat pois.
Keulaa kohden siirryttäessä pari palanutta polttimoa meni vaihtoon, samoin kuin moottoriölyt ja suodattimet jne... idea on, että lahjalla voisi ajaa mahdolisimman pitkään ilman tarvetta huollolle. kyytiin nostin kesärenkaat, pari pulloa tuulilasin pesunestettä, sammuttimen, starttikaapelit ja EA-laukun... ihan sillä idealla, että ovat valmiita käytettäviksi, muttei niitä toivottavasti tarvitaisi.
Kun näitä autoja on.... kuten arvon lukijat olette varmaan huomanneet, on päätetty antaa tämän Volvon jatkaa matkaansa toisaalle, sillä tämän auton omistajalle on tarjolla toinen - vähemmän ajettu Volvo, eli isoveljensä Markusen Valkoinen V70.
Elikkäs tämä auto lähtee eteenpäin. Sen on määrä päätyä huollettuna ja tarkastettuna joululahjaksi eräälle rouvalle, jolla on oikea tarve autolle.
Kuten joskus olenkin vitsaillut, että autoja ostetaan, muttei myydä.
Siispä auto annetaan lahjaksi, Lahjan saaja on iloinen ja vaimokin iloitsee, kun edes yksi auto lähtee eteenpäin.
23.12. oli sitten lähdön hetki. Uusi koti odottaa hämeen suunnalla.
Ennen lähtöä auto käytiin läpi perusteellisesti, Pesusta ja ulkopinnan vahauksesta oli hyvä aloittaa. Maalipinta on tosi hyvä, mutta pelti sen alla ei aina joka paikassa ole yhtä suora kuin uutena. Elämän jäljet näkyvät tässä autossa.
Sitten siirryin sisällä; penkkien ja mattojen pesu, pölyt ja tahrat pois.
Keulaa kohden siirryttäessä pari palanutta polttimoa meni vaihtoon, samoin kuin moottoriölyt ja suodattimet jne... idea on, että lahjalla voisi ajaa mahdolisimman pitkään ilman tarvetta huollolle. kyytiin nostin kesärenkaat, pari pulloa tuulilasin pesunestettä, sammuttimen, starttikaapelit ja EA-laukun... ihan sillä idealla, että ovat valmiita käytettäviksi, muttei niitä toivottavasti tarvitaisi.
Ja mukava lisä oli taas paikallinen rengasliike www.rengasketola.fi joka lahjoitti uudenkarheat talvirenkaat koppuroituneiden kiekkojen tilalle. Nyt on matkan taittuminen turvallisempaakin.
Hyvää ja turvallista matkaa Vollelle ! Varmasti nähdään joku päivä.
Hyvää ja turvallista matkaa Vollelle ! Varmasti nähdään joku päivä.
 |
| "Adjö" sanoisis Volvo |
30. Nissan Micra Avec 1.0 -88
Vuoden 2019 kolmas auto. Tätä autoa ei tietoisesti hankittu, mutta joskus omistussuhde vaihtuu perukirjan kautta. Appiukon siirtyessä taivallisille pikataipaleille, jäi häneltä jälkeen tällainen hyvin siisti ja varovaisesti pidetty Nissan Micra.Auto, jossa ei ole yhtään lisävarustetta. Ei sitten niin mitään... ei keskuslukitusta, ei ilmastointia, ei sähköherkkuja, jos ei sytytysjärjestelmää tai ajovaloja ja vilkkuja lasketa niiksi.
Aluksi idea oli, että jos nyt joku sen huolisi. Kun ei kiinnostusta löytynyt, ajateltiin jopa auton ja peräkärrin ajamista suoraan romuttamolle.
No, lopulta Nissan kuitenkin liittyi laivastoomme ja siirsin sen ajamalla elokussa 2019 Suonenjoelta tänne Salon seudulle. Ja hyvinhän tuo vanhus kulkikin - ei kolissut tai nykinyt.
Perillä kotona odottikin perinteinen ja perusteellinen pesu + vahaus. Sisätilat käytiin pieteetillä läpi irrottamalla penkitkin. Niin saatiin kaikki vuosien mittaan kertyneet roskat ja risut pois.
Yhtään kolikkoa ei siivouksissa löydetty, kuten normaalisti. Taisi appiukko olla tarkka rahoistaan. Sitten vielä päälle moottorin perushuolto öljyineen ja suodattimineen, niin alkoi pieni vanhus näyttämään taas asialliselta.
Syyskuussa siirsimme auton "vanhusten rivistöön".
Uusi pehmopintainen suojahuppu vain päälle ja akku irti.
Palataan astialle joskus 2020.
Niin ja pääsi se 37-vuotias Muuli 500-kärrikin samaan talliin !
 |
| Lähtövalmiina Suonenjoella - Muuli 500- kärri kiinnitettynä |
 |
| 400km:n ajon jälkeen uudessa kotipihassa pesua ja puunausta |
 |
| Parkkihallissa hiukan ennen huputtamista. Vanhusten rivistö sai uuden jäsenen. |
2020
Tuomas- poikani katsasti Micran ja hän auton uutena omistajana ajeli sillä kesäajojaan. Pirtsakka peli, joka kulki lähes pyhällä hengellä. No,eipä ollut ilmastointeja tai muitakaan herkkuja polttoainetta kuluttamassa.
Syksyn mittaan Micra meni taas huilivuoroon ja hupun alle.
Jospa taas tien päälle kesällä 2021...
2021 - no, eipä ollut ajoja tälle autolle. Huili parkkihallissa jatkuu..
2021 - no, eipä ollut ajoja tälle autolle. Huili parkkihallissa jatkuu..
2022
Ei alkanutkaan sitten kovin mukavissa merkeissä.
Parkkihallissa huppujensa alla huilanneet harrastusautoni saivat siipeensä, kun arvatenkin huumeveikot tai vastuuttomat nuoret koettivat varastaa autoja. Kaikkiaan viiteen autoon kymmenestä murtauduttiin. Yhtäkään niistä eivät nuo kusipäät saaneet käyntiin, kun autoissa ei ollut akkuja, mutta muuta vahinkoa sitten sitäkin enemmän.
Tämän Micran sivuikkuna oli lyöty sisään, mutta autoon ei oltu edes menty sisään.
Autot siirrettiin siltä istumalta turvallisempaan paikkaan.
Micra oli ensimmäinen auto, joka kotiutettiin korjauksia varten.
Kunnollinen siivous ja uusi takasivuikkuna ja taas auto oli kuin ennenkin.
Enempiä ajoja ei sitten tälle vuodelle taidakaan siunaantua, mutta onpahan valmiina, jos kutsu käy.
2023 - ei ajoja ollenkaan. Lukkojen takana, mutta taivasalla parempia päiviä odotellessa,
2024 - kävimme katsomassa, mitä Micralle kuuluu. "Laakin peli" voisi sanoa, sillä kun akku oli kytketty, auto starttasi pirteästi eka yrittämällä. Pieni kierros seisontapaikan tuntumassa. Niin vain pikkuauto kiihtyi ja pysähtyi kuten kuuluukin. Ei olisi ihme, jos vaikka katsastuksen läpäisisi, jos nyt leimalle veisi.
No, huilatkoon tovin tuolla vielä Enää viitisen vuotta museoikään.
Ei alkanutkaan sitten kovin mukavissa merkeissä.
Parkkihallissa huppujensa alla huilanneet harrastusautoni saivat siipeensä, kun arvatenkin huumeveikot tai vastuuttomat nuoret koettivat varastaa autoja. Kaikkiaan viiteen autoon kymmenestä murtauduttiin. Yhtäkään niistä eivät nuo kusipäät saaneet käyntiin, kun autoissa ei ollut akkuja, mutta muuta vahinkoa sitten sitäkin enemmän.
Tämän Micran sivuikkuna oli lyöty sisään, mutta autoon ei oltu edes menty sisään.
Autot siirrettiin siltä istumalta turvallisempaan paikkaan.
Micra oli ensimmäinen auto, joka kotiutettiin korjauksia varten.
Kunnollinen siivous ja uusi takasivuikkuna ja taas auto oli kuin ennenkin.
Enempiä ajoja ei sitten tälle vuodelle taidakaan siunaantua, mutta onpahan valmiina, jos kutsu käy.
2023 - ei ajoja ollenkaan. Lukkojen takana, mutta taivasalla parempia päiviä odotellessa,
2024 - kävimme katsomassa, mitä Micralle kuuluu. "Laakin peli" voisi sanoa, sillä kun akku oli kytketty, auto starttasi pirteästi eka yrittämällä. Pieni kierros seisontapaikan tuntumassa. Niin vain pikkuauto kiihtyi ja pysähtyi kuten kuuluukin. Ei olisi ihme, jos vaikka katsastuksen läpäisisi, jos nyt leimalle veisi.
No, huilatkoon tovin tuolla vielä Enää viitisen vuotta museoikään.
31. Volvo XC60 T8 (2020)
Snobi (SNB-156) on palvellut oikein hyvin, mutta aikansa kaikella.
Täytyy myöntää, että tuollaisen 4-vetodieselin ylläpitäminen on rahamiesten touhua.
Autoon piti vaihtaa moottoriöljyn lisäksi kolmet muut öljyt. Renkaat maksoivat tuplaten.
Isossa autossa oli myös isot vakuutusmaksut ja ennenkaikkea hurjat verot.
Kun tähän kuvioon lisää vielä vähentyneet ajomäärät, oltiin olennaisen äärellä; autoilu on aika kallista touhua ja jossain vaiheessa vielä sitäkin kalliimpaa. Oli syytä miettiä sen mielekkyyttä ja hintaa.
Snobi oli kaikin puolin kunnossa ja huollettu ylisäännöllisesti.
Oli hyvä luopua leikistä, kun se oli parhaimmillaan.
Oli aika miettiä jatkajaa snobille. Volvo oli merkkinä vahvoilla ja siihenhän sitä sitten päädyttiin.
Uusi auto - XC60 T8-hybridi - jatkoi samaa mantraa, mutta on kulurakenteeltaan selkeästi edeltäjäänsä edullisempi käyttää. Voimanlähteinä oli 300Hv bensamoottori ja 90Hv sähkömoottorit. Tehoa on yli tuplaten enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmin omistamassani autossa. Varusteita on enemmän kuin osaa edes itse määritellä.
Hieno peli siis !
Nykyinen työajo menee ihan vain sähköllä ja kun bensakone ryhtyy hommiin, se tapahtuu huomaamatta. Eron huomaa vain mittaristoon vilkaisemalla.
Ja sanottakoon nyt heti alkuunsa, että auton hinta oli sitä luokkaa, ettei sen ostaminen olut mitenkään perusteltavissa. Auto on siis leasing-peli. Tällä autolla on sitten tarkoitus suhata seuraavat neljä vuotta...
Eli snobi vaihtui jokapäiväiseksi Gentlemanniksi (GNT-365) :)
Täytyy myöntää, että tuollaisen 4-vetodieselin ylläpitäminen on rahamiesten touhua.
Autoon piti vaihtaa moottoriöljyn lisäksi kolmet muut öljyt. Renkaat maksoivat tuplaten.
Isossa autossa oli myös isot vakuutusmaksut ja ennenkaikkea hurjat verot.
Kun tähän kuvioon lisää vielä vähentyneet ajomäärät, oltiin olennaisen äärellä; autoilu on aika kallista touhua ja jossain vaiheessa vielä sitäkin kalliimpaa. Oli syytä miettiä sen mielekkyyttä ja hintaa.
Snobi oli kaikin puolin kunnossa ja huollettu ylisäännöllisesti.
Oli hyvä luopua leikistä, kun se oli parhaimmillaan.
Oli aika miettiä jatkajaa snobille. Volvo oli merkkinä vahvoilla ja siihenhän sitä sitten päädyttiin.
Uusi auto - XC60 T8-hybridi - jatkoi samaa mantraa, mutta on kulurakenteeltaan selkeästi edeltäjäänsä edullisempi käyttää. Voimanlähteinä oli 300Hv bensamoottori ja 90Hv sähkömoottorit. Tehoa on yli tuplaten enemmän kuin yhdessäkään aikaisemmin omistamassani autossa. Varusteita on enemmän kuin osaa edes itse määritellä.
Hieno peli siis !
Nykyinen työajo menee ihan vain sähköllä ja kun bensakone ryhtyy hommiin, se tapahtuu huomaamatta. Eron huomaa vain mittaristoon vilkaisemalla.
Ja sanottakoon nyt heti alkuunsa, että auton hinta oli sitä luokkaa, ettei sen ostaminen olut mitenkään perusteltavissa. Auto on siis leasing-peli. Tällä autolla on sitten tarkoitus suhata seuraavat neljä vuotta...
Eli snobi vaihtui jokapäiväiseksi Gentlemanniksi (GNT-365) :)
 |
| Luovutushuollossa - 1; tällä naamalla seuraavat satatuhatta |
 |
| Luovutushuollossa - 2; kertaakaan ei ole istuttu |
 |
| Luovutushuollossa - 3 |
 |
| Tuliterä auto kaupassa |
 |
| GNT tankkaa tallin seinästä |
 |
| Kolmen generaation Volvot pihassa. Ja taas pian ne ovat menoissa tahoillaan taas... |
 |
| Matkalla Kumlingeen, Ahvenanmaalle heti uutena |
2021 - 2022 auto talvalsi ihan arkiajoa. Ei vian vikaa. Joskus vähän pidempia reissuja, mutta pääsääntöisesti kodin, työpaikan, kesäpaikan väliä tuli veivattua. Autossa on puhtia yli oman tarpeen. Jopa autotraileria vedättäessä ei tunnu puhtia puuttuvan.
Iso auto kaikkiaan, mutta tavaratilan soisi olevan suurempi.
Auto ikäänkuin pienenee perää kohti mentäessä.
Vuosi 2023 toi uusia haasteita, sillä työpaikkani vaihtui ja muutin sen tiimoilta Ruotsiin, Västeråsiin. Tämäkin Volvo viereili siellä useasti vuorotahtiin V70 Ocean Racen kanssa.
Vuoden lopulla oli kuitenkin aika palata takaisin Suomeen.
Tällä Volvolla peräkärreineen haettiin loputkin kamat just ennen joulua.
Taas Suomessa tästä eteenpäin.
Iso auto kaikkiaan, mutta tavaratilan soisi olevan suurempi.
Auto ikäänkuin pienenee perää kohti mentäessä.
Vuosi 2023 toi uusia haasteita, sillä työpaikkani vaihtui ja muutin sen tiimoilta Ruotsiin, Västeråsiin. Tämäkin Volvo viereili siellä useasti vuorotahtiin V70 Ocean Racen kanssa.
Vuoden lopulla oli kuitenkin aika palata takaisin Suomeen.
Tällä Volvolla peräkärreineen haettiin loputkin kamat just ennen joulua.
Taas Suomessa tästä eteenpäin.
 |
| Bäckahästgatan 15, Västerås lähtöaamuna |