 |
| Ja projektit senkun jatkuvat....! |
 |
| Tarkkasilmäiset lukijat saattavat bongata tämän kilven toisaalta tästä blogista.. |
Tällä kertaa en bongannut autoa netistä tai sitä ei tarjottu minulle.
Tämä tarina sai alkunsa työhuoneestamme, jossa aloin aikani kuluksi järjestelemään paikkoja törmäten vanhoihin valokuviin... Niitä sitten riittikin.
Eräässä kuvassa kaksi vanhinta poikaamme istuvat uudenkarhean valkoisen farmarin takaluukulla syöden eväitään... kuvassa olemme lomareissulla Hangossa, joskus kesällä -96.
Missähän, jos enää missään, tuo "sinisen Venton" jatkaja, uutena perheeseemme ostettu auto, farmari-Golf vielä kulkee ?
 | |
| Evästystauko Hangossa vuonna 1996 Golf on tuliterä, mutta niin ovat pojatkin pieniä. |
Tiesin sen myydyn meidän jälkeemme jonnekin Uudenkaupungin suunnalle vuonna -98.
Autohan oli perheemme ensimmäinen uutena hommattu auto ja oli meillä -96...-98 välillä.
Pikainen 16400-tiedustelu kertoi auton olevan edelleen rekisterissä, joskin seisonnassa edelleen tuolla Uudenkaupungin suunnalla...
... ja emännälle ei siis sanaakaan, koko jutusta. Menis taas hyvä idea kiville.
Tässä välissä muutama sana tästä autosta noin yleisesti.
Ostimme auton uutena autona keväällä 1996. Tilasin auton kysymättä vaimoilta ja siitä irtosi pikkasen hellasäröä, mutta aika pian se(kin) muistaakseni laantui.
Golffi noudettiin Herttoniemen Vw- autosta 29. huhtikuuta. Vaihdossa annoimme koko tämän harrastuksen aloittaneen "Sinisen Venton".
Golf palveli meitä oikein hyvin. Ihan ensimmäisinä viikkoina autolle sattui ikävä parkkihallikolhaisu Leppävaaran Gallerian parkkihallissa, jonka seurauksena oikean puolen helma ja takaovi vaihdettiin.
Muuten Golf kuljetti meidän nelihenkistä perhettämme tunnollisesti reilut kaksi vuotta.
Kävimme sillä lukemattomia kertoja mummolassa Suonenjoella, mutta myös Ruotsissa ja Tanskassa, Legolandissa asti. Auto siirtyi mukanamme Espoosta Saloon vuoden -97 alussa.
Golfin aika perheessämme päättyi, kun kolmas lapsi Joel, joka on "punaisen Venton" omistaja, teki tuloaan ja vaihdoin Golfin uuteen Ford Mondeo farmariin syksyllä 1998.
Sittemmin auton osti eräs uusikaupunkilainen perhe, jossa se palveli aina näihin päiviin saakka.
 |
| Vitsi kun jännittää lähteä Legolandiaan (1998) |
Ja sitten takaisin tähän päivään...No, nyt jo arvaattekin, miten tämä alkusoitto päättyy...
Parin viikon viestittelyn ja muistuttelemisten jälkeen suuntasimme Tuomaksen kanssa kohti Uuttakaupunkia messissä kaikki tavittava ensiapuun, kuten uusi akku, bensaa 10- ja 13-milliset avaimet (niillä melkein purkaa / kasaa koko auton) ja varmuuden vuoksi myös hinausköysi.
Matkalla kävimme tutustumassa Uudenkaupungin automuseoon, jonka kokoelma on vertaansa vailla. Runsaasti Saab- ja Talbot- autoja, huimia Uudenkaupungin autotehtaan protoluomuksia ja ainutlaatuisia ensimmäisiä yksilöitä. Museossa oli myös paljon ihan yksityistenkin omistamia 30-50- lukuisia jenkkejä ja brittiautoja sekä runsaasti muuta rekvisiittaa.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos sille kantille Suomea osuu matkoillaan !
Lähistöllä, perillä annetussa osoitteessa ja sovittuna, odotti tutunnäköinen Golf; valkoinen farmari, NBO-532 sekä sen nykyinen omistaja !
Tarkemmin katsottuna ja rehellisesti sanottuna auto oli aika hemmetin perille ajetun näköinen. Kylkien korkuinen heinikko auton ympärillä kertoi omaa kieltään... eipä ole tätä autoa käytetty tovin aikaan.
Ruma kuin rullatuoli se oli. Täysi keskenjääneitä korjauksia ja spray-paikkauksia.
Penkit olivat riekalaiset ja kojelautakin osittain purettu.
Auton kerrottiin olevan käyntikuntoinen ja liikkuvan eteen ja taakse, sekä pysähtyvänkin...
Matkan varrelle olivat näköjään jääneet monet yksityiskohdat; yleisilme oli lähinnä romuttamotasoa... vai oliko edes sitäkään.
Jos tällä autolla ei olisi tätä tunnearvoa, niin enpä olisi paljoa vaivautunut.
 |
| Siinäpä se on huilannut heinikossa reilun vuoden... |
No, Alea Jacta Est !
Eikun tarrakilvet kiinni ja käynnistelemään. Lupauksista huolimatta auton oma akku ei ollut kunnossa, vaan ihan kapuzino. Vasta meidän omalla akulla vanhus tärähti käymään pitäen ihan hervotonta tuhinaa ja tärinää... ihan kuin sytytys olisi pahasti pielessä tai sitten joku sylinteri ei olisi mukana ollenkaan... Seisominen oli tehnyt tehtävänsä...
 |
| Heinikosta poisperuutettuna.. töf töf töf... |
No, pikaisten kaupanhieromisten jälkeen rahat (oliko se nyt 150€) kouraan, nimet paperiin ja nokka kohti kotia.
Päätimme palata Salon suunnalle vähän rauhallisempaa reittiä (Laitila / Humppila / Forssa / Somero / Salo), jotta voisimme käydä Humppilan lasilla syömässä legendaariset hampurilaiset. Siinä on toinen hyvä syy reissullemme :).
Risteyksessä poliisitkin katsoivat maijastaan tätä rinnalleen ryhmittynyttä kolisijaa, jossa takalasin pyyhin päätti alkaa pyyhkimään jatkuvasti... mutta antoivat mennä, kun oli nuo tarrakilvetkin kiinni.
Ensimmäiset säälipisteet kerätty !!!
Aika alkumatkasta pidimme taukoa, kun päästimme takalasinpyyhkijän tuskistaan.
Matka jatkui ja laulu soi. Täytyy myöntää, että oli se matka pitkä... varmaan 70 km ylimääräistä. Olisi varmaan kannattanut tutkia ajoreitti etukäteen...
Matka tällä horkassa vapisevalla Golfilla oli aika tuskaa... Kyllä sillä olisi yli satastakin ajanut, mutta silloin olisi jo horisontti kadonnut tärinään... Renkaina olivat loppuunajetut Hakkapelitan nastarenkaat, jotka olivat varmaan joka suuntaan "out of specification".
Siihen kun lisäsi huonosti käyvän moottorin vapinan, oli tauko Humppilassa tosiaan tervetullut. Kyllä siinä sai keski-ikäinen ukko kyytiä.. hullu harrastus vai mikä ihmeen villitys tämä nyt sitten onkaan..
Siitä eteenpäin myös tie muuttui kurvikkammaksi. Paikka on Torronsuo, jos jotkut se tunnistavat. Maakunnan kimurantein tie jossain Forssan ja Someron välillä.
Mikä ihme on alkujaan vaatinut seutukunnan ainoa tien vetämisen suon läpi... no voitte kuvitella, miten se tie muuttaa muotoaan joka talvi. Nuo keinahtelut ja kolahtelut lisättynä aikaisemmin mainittuun horkkaa, niin saatoin arvat, miltä Messerchmitt-lentäjistä tuntui kun ne raahustivat vaurioituneilla koneillaan kotikentilleen... että näin !!!
Toivoin varovasti, että vanhus kuitenkin jaksaisi kotiin. Sinnikkäästi se vain kilometri toisensa jälkeen laahusti kohti tuttuja seutuja vaikka vapina vain koveni.
Penkki tärisi jo kuin Akun Ankan pyrstö konsanaan... taisi tosiaan olla aika paskat renkaat alla. En tohtinut pitää taukoa, kun ajattelin, ettei auto käynnistyisi enää sen jälkeen.
Vielä viimeiset käännökset ja sitten kotipihaan, johon moni Volkkari on päätynyt ja jotkut jopa jääneet pysyvästikin. Sitten vain virta-avaimesta moottori sammuksiin Golfin napsahdellessa kuumudesta. Keikka heitetty vaikka vieläkin tuntui se horkka kehossa.
Aivan kuin "sininen Ventokin" muutama vuosi aikaisemmin, tämä "Valkoinen Golf" palasi kotiin. Viimeisen kerran !
Ohessa ensimmäiset otoksen kotipihassa kuvattuna... Tämä tulee olemaan varmaan yksi työläimmistä projekteistani, minkä olen haalinut. Kuitenkin auton uniikki historia - sama kuin "sinisellä Ventolla" toi sen meille, eikä se meiltä enää muualle jatka !
 |
| Vähän kuin joku virolaisen duunarin auto - tästä ei voi mennä kuin parempaan suuntaan |
 |
| Sikatummat takavalot ja paljon spraymaalia kyljjissä... juu lähtevät varmasti ! |
 |
| Hei ! - yksi kylkilista tallella... |
05.09.2015
Näin lauantaina ajattelin pyhittää muutaman tunnin Golfin inventointiin.
Aloitin kunnollisella pesulla. Parit myrkyt pintaan ja Kärcheriä perään, niin alkoi pahimmat pinttymät häipymään. Toisaalta painepesuri toi esiin noita spraymaalilla kadotettuja kuhmuja ja ruosteita. Eipä ole nuo huimat 444 tuhatta kilometriä tulleet jättämättä jälkiään.
Korroosio se on paha ongelma tällekin autolle.
Helmojen vedenpoistoaukot ovat jo mukavasti alkaneet suurentua. Se perinteinen etulokasuojien alareunojen pehmeneminen ei vielä ollut päässyt ihan infernaaliseen vaiheeseen, mutta ajattelin riipaista nekin hinettoon sieltä kukkimasta.
Samalla siivosin sisustuksen aika spartalaiseksi elikkäs "Alles Weg".
Samaan kasaan päätyivät penkitkin etulokasuojien kanssa.
Lopuksi pyöräytin alle ihan oikeat renkaat siisteine vanteineen.
Niinpä kaatiskuorma alkoi jo täyttää peräkärriä, joten päätin huilata huomiseen...
Näillä mennään tässä vaiheessa.
 |
| Kaatiskuormaa eli pakallisesti sanottuna "Korvenmäen keikka" tiedossa |
Tästä alkaa varmaan aika pitkäaikainen projekti, mutta eipä siinä mitään.
Paremmin hitaasti ja kunnolla, kuin nopeasti ja miten sattuu.
 |
| Kotitallissa... remppa alkaa pikkuhiljaa... |
sääntö, josta tämäkään Golf ei poikkea.
Humppakone eli autoradio oli jossain vaiheessa päivitetty uudemmiksi, mutta kytkennät sen takana sekä kaiutimet asennuksineen olivat selvästi minun tekemäni - tunnen oman "käsialani".
Hyvinhän nuo olivat kestäneet kaikki 19 vuotta !
Lokakuu 2015
Purkaminen ja rälläköinti ovat paljastaneet nyt sen, mistä pelteihin pitää puuttua.
Ostin joutessani uudet valkoiset takaovet, kun ovat siistimmät kuin alkuperäiset.
Katsotaan nyt, käytänkö niitä kokonaan vai osia niistä.
Samoin hankintalistalle päätyivät korjaushelmat, ja pohjan korjauspala, uudet etulokasuojat, originaalitakavalot ja kaikenlaista pientä.
Positiivisin yllätys oli kuitenkin sen "kolmella sylinterillä käymisen" korjaaminen, johon vinkin antoi sattumoisin tapaamani paikallisen Vw-liikkeen huoltopäällikkö.
Alipaineputken uusiminen jarrutehostimelle palautti moottoriin normaalin käyntiäänen
ja kaasun reagoinnin. Hassua, miten tuollainen pikkuputken murtuminen sai aikaan noin voimakkaan moottorin"rytmihäiriön".
Sitten kun kuvaan lisätään uudet kesärenkaat, niin nythän voisi jo puhua inhimilisestä etenemisestä. Estetiikka näistä koeajoista oli kaukana, kun Golf on ihan raadoksi kaluttu hirvitys, mutta näihin meidän naapurustomme on tottuminen tässä vuosien mittaan.
Katsotaan nyt, mitä tässä syksyn pimeinä iltoina keksinkin. Jotain pientä kuitenkin, vaikka
suurimmat rempat siirtyvätkin keväälle.
Tällä välin olen haalinut joitakin uusia tai uutta vastaavia osia:
- uusi sisustus (allamainittu vaalea GL-sisustus)
- uudet etulokasuojat, helmojen ja pohjalevyn korjauspellit
- lisävalomaski
- sumuvalot puskuriin
- GL ajovaloumpiot
- originaalit takavalot
- merkkikohtaiset tekstiilimatot
- originaalinahkaratti
- jarrulevyt ja palat sekä asennusosat
- jarrurummut ja hihnat sekä asennusosat
- uudet vakiojouset ja uudet vakioiskarit sekä tukikumit
- moottoritilaan suodattimet, tulpat, öljyt, nesteet ja nokkahihnan asennussarja
Tammikuu 2016
 |
| Talviunilla... |
Tulihan se talvikin sieltä.
Golf Farmari ja ihan loppuvuodesta meille tullut "tulipunainen Vento" saavat tyytyä ulkoruokintaan, sillä majatalossa ei ole sijaa kaikille haalimilleni autoille.
Olen niitä aina nollakeleillä käynnistellyt ja hyvin tuntuvat kummatkin hörähtävän käymään.
Helmikuu 2016
Otin vokkelot tallin takaa esille ja naapureidenkin ihailtaviksi.
Punainen Vento läksi jo dollyn jatkona peltipajalle.
Valkoinen Golf jäi vielä kotitalliin odottelemaan vuoroaan.
 |
| Tallistamme alkaa taas tulla harrastustalli... ja käyttö-Volvot jäävät tätä tahtia pihalle... |
Sain vihiä, että tutun kaverin farmari-Golf oli porsinut.
Eli kone heitti lusikan nurkkaan.
Siis venttiilit vaihtovat hiippakuntaa...
No,moottorivaurioisella farkulla nyt ei kummempaa arvoa ollut, joten saatoimme "vähän vierailla hakemassa pikkuosia"... muutamaa tuntia myöhemmin tuo Golf oli lähinnä rullaava hylsy: Tähän valkoiseen farmariimme saatiin nyt beige GL-sisustus aina samanväristä tavaratilaa ja lattiamattoja myöden. Myös kattokaiteet - joita ei valkoisessa Golfissa aikaisemmin ole ollutkaan - päätyvät lisävarusteina omaan käyttöön.
Ne muut osat, pellit, puskurit jne menivät myyntivarastoon ja toisille tarvitsijoille.
Wappu 2016
Nyt kun "Tulipunainen Vento" on saatettu eteenpäin, on tämän valkoisen farmarin vuoro.
Ìdeani sen lopullisesta ulkonäöstä on vielä aika hakusessa. Valkoinen sen on määrä olla ja ulkoisesti varustellummanoloinen kuin alkujaan, mutta siinäpä se sitten onkin.
Millainen valkoinen ja millaiset ulkoiset varusteet.... no sitä miettiessä onkin aika paneutua niihin pintojen alla oleviin juttuihin ja korjailuihin, joita kyllä riittää.
Voisipa olla, että saisi rälläkkä laulaa seuraavaksi, sillä kaikki tiedossa oleva karies olisi hyvä saada hitsin alta pois.Hitsaukset hoitaa tuttu kaveri, jolle näiden volkkareiden ruosteet ja vauriot ovat jo aika tuttuja juttuja, sillä omat hitsaustaitoni eivät ole häävit yhdistettynä kehnoon lähinäköön, niinpä tehkööt toiset sen. Samoin moottoripuolelle on odotettavissa kunnon huolto kaikkine kuluvine osineen. Alustaa, jarruja tai putkistoja on tarkoitus päivittää saksalaisella mentaliteetillä "alles weg und erneuert" eli kaikki vanha ja kulunut pois ja uutta tilalle.
Tätä autoa tehdäänkin sitten ajan kanssa ja tarpeen mukaan uusia osia hommaten.
Josko tämä projekti päivittyisi loppukesään mennessä... katsotaan nyt.
Vaikka onhan tuossa edellä jo aika kasa osia listattuna, uusia ylläreitä varmaan tulee ja sitä mukaa käy tieni Motonettiin, nettivaraosaan tai paikalliseen Vw liikkeseen.
 |
| Dollyn avulla matkalla muutokseen |
Lopultakin valkoinen Golf pääsi pajalle.
Tässä vaiheessa on pakko pikkasen mainostaa... Paikallinen pikkupaja nimeltään "Valtterin Paja" on ollut näiden remppojen takana. Nuori mies ja yrittäjä, jolla työkalut - joita sitten kans riittää - pysyvät kädessä ja tulosta syntyy. Tämä auton kohdalla kylläkin tuskaisen hitaasti, sillä kariesta on paljon - siis todella paljon meinaan.
Valtterin Pajan tuttu 4-piste nosturin tassujen asetteleminen - tai oikeastaan niiden hankaluus - kertoi, että helmat ja pohja ovat aikas rapsakassa kunnossa. Selkeästi pahemmassa kunnossa kuin ulkonäkö antoi aihetta olettaa.
Yhden illan aikana Golfin pohja muuttui lähinnä emmental-juustoa muistuttavaksi reikälevyksi; ruoste ei ollut ottanut otettaan vain pohjan kautta, vaan ruoste oli alkanut myös sisältäpäin. Siinä mielessä nämä loppupään (-96/-97) malliset Golfit ja Ventot ovat kaikkein herkimpiä ruostumaan. Tässä Golfissani oli monesta aikaisemmasta vuosimallista tuttu suojavaha jätetty pois lähes kokonaan ja sen puute oli surullista katsottavaa...
Eli rälläkälle ja migille riittää töitä tämän auton kanssa.
Ohessa pikkanen otos auton haastavista ruosteista.
 |
| Kuskin helmaa... tai mitä siitä on jäljellä... |
 |
| Kuskin puolen helmata katosi koko etuosa sekä pohjalevy samalta alueelta |
 |
| No nyt puuttuvat pyörät joka nurkasta |
 |
| Rälläköinnin tuloksena melkoinen kasa poisleikattuja ruosteisia peltejä Pikkuhiljaa alkoi myös uusi pelti pakottua paikoilleen. Pelkkä helmapeltien uusiminen ei tullut kyseeseen, kun ruoste oli levinnyt helman sisärakenteisiin ja sieltä pohjaleyynkin. Oli siis rakennettava pohjalevyä ja helman harjaosaa "suorasta tavarasta" ennenkuin saattoi alkaa hitsaamaan edes tuota näkyvää ulkohelmaa paikoilleen. Toinen paikka, jonne ruoste oli kummasti pesiytynyt, oli takajalkotilan lattia. Eipä tainnut olla saumaa tai syvempää kohtaa, jossa ei olisi ruoste ollut jo lähes läpi asti tyrkyllä. Siellä suunnalla rälläkkä lauloi ahkerasti ja vokkeo alko muistuttaa Flintstone autoa (Kiviset ja Soraset).   
Projekti jatkuu pikkuhiljaa. Yhtäkään uutta asiaa ei vielä ole paikoillaan. Päinvastoin.
Nyt autosta puuttuvat jo akselitkin. Taka-akselin puslat olivat sen verran heikossa hapessa, että niiden uusiminen edellyttää koko akselin irroittamisen rungosta. Samalla koko akselisto hiekkapuhalletaan ja maalataan alkuperäisen mustaksi. Etupäässä paikoillaan roikkuvat vain vetonivelet. Melkein kaikki siitä eteenpäin onkin jo ostettu uusina varaosina, joiden paikoilleen asentaminen alkaa lähiaikoina. Samalla paneudun koko pohjan ruostesuojaamiseen ja alan pähkäilemään, mitä klommoja ja korin ulkopintojen ruostekohtia. Hiekkapuhaltaminen voisi olla oikein ratkaisu, mutta vaatii hervottoman suojaamisen ja siivoamisen... katsotaan, mihin päädynkään... Ohessa muutama kuva tämänhetkisestä karuudesta.    Vokkelo seisoo nyt ryhdikkäästi omilla tassuillaan taas ja vakiokorkeudessa, jostä minä tykkään. Alusta uusista palikoista on paikoillaan; siis jouset, iskarit, kaikki puslat, etutukivarret, jarru- ja pakoputkisto, jarrut kauttaaltaan jne jne. On se hienoa, kun kaikki osat ovat siistejä ja ruosteettomia; maalattuja tai uusia. Nyt sitten alkaa armoton peltien silottaminen ja ruosteiden rapsuttelu. Se on varmaan koko syksyn 2016 kestävä projekti. Maalaustyöt... no, ne tehdään sitten aikanaan... Siinä sivussa sitten hankin puutuvia osia ja pesen koko tulevan sisustuksen valmiiksi. Saavat sitten kuivaa loppukesän lämmössä.  |
Lokakuu 2016
Kuinkas sitten kävikään... sain potkut ja sain töitä... Lähes 20- vuoden mittainen työurani Nokian ja sittemmin Microsoftin tuotekehityksessä kun päättyi tämän jälkimmäisen isännän toimesta kaikkien saadessa kenkää.
"Ota rahat ja juokse" oli päivän teema ja vaihdoin sitten toiselle saman alan tekijälle töihin.
Syksylle sunnittelemani rästityöt sitten pakkasivatkin viimeiselle parille viikolle, joten tämä autoharrastus sai joustaa - ja saa joustaa jatkossakin. Siinä yhteydessä valkoinen Golf joutuukin nyt odottelemaan sileämpää maalipintaa ja kokoamistaan ensi vuoteen, sillä syksy ja työreissut pukkaavat nyt päälle.
Tätä tarinaakin raapustan jossan Shenzenissä, Etelä-Kiinassa, josta niin monet Kiinassa valmistetut kuluttajatuotteemme tulevat.
Siellä ne autot siis huilaavat kotitallissa vierekkäin; "sininen Vento" ja tämä Golf.
Juttu jatkunee keväällä 2017 sitten taas.
Niin ja hyvähän tuolla on huilata, kun sain lopulta hommatuksi ilmalämpöpumpun autotalliin. Nyt pysyvät projektit kuivassa ja saa sieltä sijansa käyttöautotkin.
Kesäkuu 2017
Tätä Golfia ei nyt ole oikein lykästänyt, kun projekti ei ole kummoisestikaan edennyt.
Päästinhän sitä nyt pikkasen eteenpäin, kun Golf hinattiin uudelleen Valtterin Pajalle ja paneuduttiin tekniikkaan; pari pientä hitsausjuttua lisää, kuten pakoputken haitariosan uusiminen ja sitten koko moottoritilan perushuolto öljyjä, nesteitä, suodattimia ja nokkahihnaa sekä vesipumppua myöden.
Seuraavaksi sitten hiekkapuhelletaan nuo ruosteiset kohdat kyljissä ja ovissa, sillä hiomalla niistä ei ruosteita kokonaisuudessaan saa pois. Seuraavaksi olisi vuorossa muun maalipinnan hiominen ja pikkurosojen siloittelu. Jos nyt vielä tänä syksynä auto saisi uuden maalipinnan, niin voisi sitten talven pimeillä niputtaa autoa valmiimmaksi lämpöisessä ja valoisassa kotitallissa.
Heinäkuu 2017
Heinäkuu hujahti sateita pidellessä. Enpä muista toista yhtä koleaa ja sateista kesää, kuin 2017 oli täällä Salon suunnalla ainakin.
Golffihan matkusti tutulle pajalle jatkohoitoon ja nyt on sitten konepuoli nesteineen, remmeineen ja suodattimineen läpeensä uutta.
PIkkasen oli aikaa paneutua koritöihin, kun kait tämäkin auto pitäisi jossain vaiheessa saada maalaamoon, mutta sitä ennen pitää saada ruosteet pois ja pinnat sieleiksi. Siinä sitä hommaa riittääkin, sillä nämä loppupään 3-koppaiset ovat aika rapeaa tavaraa ja ruostetta siis riittää...
Ohessa muutama otos autosta.
Saa siinä vieklä kädet käydä, ennenkuin pinta on uutta maalipintaa vaille.
Joulukuu 2017 Tammikuu 2019
No, niinhän siinä kävi, ettei tämä auto edennyt tänä vuonnakaan kummoisesti.
Olen laittanut pisteen näille uusille projekteille, jotta saisin nämä itselleni haalimat
autot jossain vaiheessa valmiiksi.
Kunhan saan tuon joululahja-Venton pois omasta tallistani, saan sen tilalle siirretyksi
tämän valkoisen farmarin ja pääsen varmaan kevättalvella2018 2019 sitten OIKEASTI työstämään tätä veteraani.
Toukokuu 2019
Koetti se ihmeellinen päivä, jota ei uskonut enää oikeasti tapahtuvankaan;
Palaan kotikaupunkiini Saloon takaisin töihin !
Neljän vuoden pitkänmatkan pendelöinti on nyt ohi. Uusi innostava työ antaa energiaa kaikkeen muuhun, kun päivässä jää yli 3 tuntia ylimääräistä aikaa aikaisempaan nähden.
Näinä vuosina tuli ajettua tai oltua kimppakyydissä yli maapallon ympärysmitta - vuosittain.
Voin siis palata mieleisen harrastuksen pariin,
No, sehän tarkoittaa sitä, että tämä ikuisuusprojektikin voisi saada pikkasen vauhtia rattaisiinsa. Itse asiassa olen jo varannut ajan maalaukselle heti Juhannuksen
(juu, vuoden 2019 Juhannus !) jälkeen, joten pare ottaa pian työn alle.
Jäljellä on siis koko korin hiominen ja tasoittaminen maalausta varten.
Golf käynnistyi kuuliaisesti talvisäilytyspaikaltaan pihan perältä.
Nyt se sitten odottelee autotallissamme tätä ihmettä tapahtuvaksi.
Ensiksi pitää alkaa haalia kasaan noita "säilytyksessä" olevia osia, kuten puskurit, bensatankin luukku, maski ja etulokasuojat... ne kaikki kun tarvitaan maalaamolla samaan aikaan.
Heinäkuu 2019
Volkkari on nyt hiottu, paklattu, hiottu jne....
Kaikki maalattavat osat pitäisi olla nyt kyydissä. Yhtenä iltana auto siirtyi perinteisin keinoin maalaamoliikkeen pihalle odottamaan ammattilaisen käden kosketusta ja siis uutta maalipintaa.
Sovittiin, että auto maalataan "Juhannuksen jälkeen".... kiirehän tällä autolla ei ole, joten odotellaan puhelinsoittoa, että asia on edennyt...
Stay tuned - pian alkaa tapahtumaan !!!
Tältä näyttää heinäkuun loppupuolella.
Niinhän siinä kävi, että ne meikäläisen hiomiset ja paklailut eivät tyydyttäneet maalarimestaria.... ovet vaan irti ja penkkiin. Samoin koki korikin pientä elvytystä, mutta lopulta, kuvien oton aikaan alkaa jo maaliruisku laulamaan.
Valmista tulee sitten aikanaan - päivitellään sitten lisää....
Syyskuu 2019
Pikkasen venähti tuo maalarilla käynti.
Työkiireitä oli olevinaan kummallakin, niin mestarilla kuin meikäläiselläkin.
Noo, eipä tuo haittaa. Harrastusautohan tämä on.
... ja taitaa olla melkein päivälleen nelisen vuotta sitten, kun tämän Golfin kotiin kuskasin.
Olishan tuo jo aika vähän edetä tässäkin projektissa.
Ohessa kuva autosta, kun se saapui takaisin kotitalliin.
Puskurit ja tankin luukku jäivät vielä maalaamoon, mutta ne saa sieltä sitten, kun niitä tarvitaan. Nyt sitten alkaisi se loputon virittäminen ja osien sovittaminen takaisin paikoilleen.
Tästä lähdetään. Jospa nyt jouluksi tulisi valmiimmaksi.
Toukokuussa 2020 elikkä 24 vuotta valmistumisestaan auto näyttää jo enemmän omaltaan.
Kuten kuvasta näkyy, on genre pikkasen "Cross Country"- tyylisempi kuin alkujaan.
Eli mikään "tontti" tämä auto ei tule olemaan, vaikka kyllä se tästä pikkasen laskee kun autoon lataa sisustuksen, bensat ja pikkasen keski-ikästyvän kuskinkin.
Talli on täysi tätä Golfia varten säästetyjä ja haalittuja osia ja niiden kanssa täytyy nyt olla sekä varovainen, ettei polje päälle, mutta myös putsailla ja paikkailla sekä löytää oikeat ruuvi ja mutterit. Kumman paljon sitä unohtaa pikkujuttuja, kuten esim, millaisilla pulteilla takapuskuri kiinnitetään.... piti käydä tarkastelemassa noita veteraani- Ventojani ja Golfejani, niin jopa löytyi siihenkin pulmaan ratkaisu.
Tästä sitten jatkan sisälle autoon. Lattioiden valmistelu äänieristeitä varten. PItää kattoa, laittiaisko uudet äänieritykset kattoonkin, kun se kerran auki on....
Sitten kilometri uutta johtoa, uudet stereot ja lopuksi kokonaan toinen (beige-GL-mallin) sisustus. Lämppärin kennonkin voisi kaivaa ilmoille ja vaihtaa tässä vaiheessa.
Ikävä sitä sitten puolen vuoden päästä on alkaa vaihtamaan, kun saa kuitenkin koko kojelaudan poistaa.
Toukokuun lopulla (siis 2020 toukokuussa) näyttää tältä.
Golf tuli tallista ulos ihan omin voimin, mitä nyt startti kurahti siihen malliin, että josko sen vaihdon verran viettäisi aikaa konepellin alla vielä, mutta siis käyntiin ja ajamalla ulos.
Inventoin pikkasen sisustuksen osia. Melkein - siis melkein kaikki löytyikin. Muutama muovikikkare on tullut talletettua jonnekin parempaan talteen,mutta eiköhän ne jostain eteen tule, kun oikein kiroaa.
6.12.2020
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini seuraajille.
Lienee aika taas pikkasen päivittää tämän valkoisen Golfin tarinaa myös.
Syksy, niinkuin muutkin vuodenajat ja monet vuodet ennen tätä, ovat kuluneet hyvin työn täyteisissä tunnelmissa; nykyinen roolini ja työelämä yleensä vaatii melkoista sitoutumista, eikä tällaiselle keskittymistä ja aikaa vaativalle harrastukselle oikein jää aikaa samalla tavalla kuin ennen.
No, valitukset sikseen ja asiaan !
Syksyn mittaan auto on pikkuhiljaa edennyt.
Nyt voisin jo sanoa, että aletaan olla voiton puolella. Joku voisi väittää valmiiksi, mutta sitä se nyt ei ihan vielä sentään ole. Sisustus on nyt paikoillaan. Sitä ennen sisälattiat tuli tiivistettyä, maalattua ja äänieristettyä. Auto käynnistyy avaimesta ja kulkee nätisti, jarruttaa hyvin, vilkut, valot ja ilmanvaihtokin toimivat.
Vielä kuitenkin jotain pientä puuttuu ennenkuin autoa voi tarjota katsastukseen.
Maskin sumuvalot ovat aika kamalat... pitä miettiä, mitä tekisin niille.
Ja sitten etusisälokasuojat pitäisi sujauttaa paikoilleen, radio kaiuttimineen asentaa
sekä löytää ratkaisu takaluukun lukitsemiseen, kun kaikki kahvat, mitä minulla on, ovat rikki.
Romut on olemassa, mutta jääkööt ne jatkoon.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Joulun alla 2020
Kuinkas sitten kävikään... sain potkut ja sain töitä... Lähes 20- vuoden mittainen työurani Nokian ja sittemmin Microsoftin tuotekehityksessä kun päättyi tämän jälkimmäisen isännän toimesta kaikkien saadessa kenkää.
"Ota rahat ja juokse" oli päivän teema ja vaihdoin sitten toiselle saman alan tekijälle töihin.
Syksylle sunnittelemani rästityöt sitten pakkasivatkin viimeiselle parille viikolle, joten tämä autoharrastus sai joustaa - ja saa joustaa jatkossakin. Siinä yhteydessä valkoinen Golf joutuukin nyt odottelemaan sileämpää maalipintaa ja kokoamistaan ensi vuoteen, sillä syksy ja työreissut pukkaavat nyt päälle.
Tätä tarinaakin raapustan jossan Shenzenissä, Etelä-Kiinassa, josta niin monet Kiinassa valmistetut kuluttajatuotteemme tulevat.
Siellä ne autot siis huilaavat kotitallissa vierekkäin; "sininen Vento" ja tämä Golf.
Juttu jatkunee keväällä 2017 sitten taas.
Niin ja hyvähän tuolla on huilata, kun sain lopulta hommatuksi ilmalämpöpumpun autotalliin. Nyt pysyvät projektit kuivassa ja saa sieltä sijansa käyttöautotkin.
 |
| Tallissa tunkua... |
 |
| Ja loput pihalla pusseissaan... |
Tätä Golfia ei nyt ole oikein lykästänyt, kun projekti ei ole kummoisestikaan edennyt.
Päästinhän sitä nyt pikkasen eteenpäin, kun Golf hinattiin uudelleen Valtterin Pajalle ja paneuduttiin tekniikkaan; pari pientä hitsausjuttua lisää, kuten pakoputken haitariosan uusiminen ja sitten koko moottoritilan perushuolto öljyjä, nesteitä, suodattimia ja nokkahihnaa sekä vesipumppua myöden.
Seuraavaksi sitten hiekkapuhelletaan nuo ruosteiset kohdat kyljissä ja ovissa, sillä hiomalla niistä ei ruosteita kokonaisuudessaan saa pois. Seuraavaksi olisi vuorossa muun maalipinnan hiominen ja pikkurosojen siloittelu. Jos nyt vielä tänä syksynä auto saisi uuden maalipinnan, niin voisi sitten talven pimeillä niputtaa autoa valmiimmaksi lämpöisessä ja valoisassa kotitallissa.
Heinäkuu 2017
Heinäkuu hujahti sateita pidellessä. Enpä muista toista yhtä koleaa ja sateista kesää, kuin 2017 oli täällä Salon suunnalla ainakin.
Golffihan matkusti tutulle pajalle jatkohoitoon ja nyt on sitten konepuoli nesteineen, remmeineen ja suodattimineen läpeensä uutta.
PIkkasen oli aikaa paneutua koritöihin, kun kait tämäkin auto pitäisi jossain vaiheessa saada maalaamoon, mutta sitä ennen pitää saada ruosteet pois ja pinnat sieleiksi. Siinä sitä hommaa riittääkin, sillä nämä loppupään 3-koppaiset ovat aika rapeaa tavaraa ja ruostetta siis riittää...
Ohessa muutama otos autosta.
Saa siinä vieklä kädet käydä, ennenkuin pinta on uutta maalipintaa vaille.
 |
| Pajalla ja pyörillään taas |
 |
| Hiomista ja hiekkapuhaltamista riittää... aika ihmeellisissäkin kohdissa |
 |
| Vakiopaikkoa - niitä on vain aika monta... |
 |
| Entinen takaluukun vastakappale - miten voikin olla noin ruosteessa... |
 |
| Tammikuuussa 2019 - lunta vain tulee ja tulee.... (kuvassa 40+ cm) |
No, niinhän siinä kävi, ettei tämä auto edennyt tänä vuonnakaan kummoisesti.
Olen laittanut pisteen näille uusille projekteille, jotta saisin nämä itselleni haalimat
autot jossain vaiheessa valmiiksi.
Kunhan saan tuon joululahja-Venton pois omasta tallistani, saan sen tilalle siirretyksi
tämän valkoisen farmarin ja pääsen varmaan kevättalvella
Toukokuu 2019
Koetti se ihmeellinen päivä, jota ei uskonut enää oikeasti tapahtuvankaan;
Palaan kotikaupunkiini Saloon takaisin töihin !
Neljän vuoden pitkänmatkan pendelöinti on nyt ohi. Uusi innostava työ antaa energiaa kaikkeen muuhun, kun päivässä jää yli 3 tuntia ylimääräistä aikaa aikaisempaan nähden.
Näinä vuosina tuli ajettua tai oltua kimppakyydissä yli maapallon ympärysmitta - vuosittain.
Voin siis palata mieleisen harrastuksen pariin,
No, sehän tarkoittaa sitä, että tämä ikuisuusprojektikin voisi saada pikkasen vauhtia rattaisiinsa. Itse asiassa olen jo varannut ajan maalaukselle heti Juhannuksen
(juu, vuoden 2019 Juhannus !) jälkeen, joten pare ottaa pian työn alle.
Jäljellä on siis koko korin hiominen ja tasoittaminen maalausta varten.
Golf käynnistyi kuuliaisesti talvisäilytyspaikaltaan pihan perältä.
Nyt se sitten odottelee autotallissamme tätä ihmettä tapahtuvaksi.
Ensiksi pitää alkaa haalia kasaan noita "säilytyksessä" olevia osia, kuten puskurit, bensatankin luukku, maski ja etulokasuojat... ne kaikki kun tarvitaan maalaamolla samaan aikaan.
Heinäkuu 2019
Volkkari on nyt hiottu, paklattu, hiottu jne....
Kaikki maalattavat osat pitäisi olla nyt kyydissä. Yhtenä iltana auto siirtyi perinteisin keinoin maalaamoliikkeen pihalle odottamaan ammattilaisen käden kosketusta ja siis uutta maalipintaa.
Sovittiin, että auto maalataan "Juhannuksen jälkeen".... kiirehän tällä autolla ei ole, joten odotellaan puhelinsoittoa, että asia on edennyt...
Stay tuned - pian alkaa tapahtumaan !!!
Tältä näyttää heinäkuun loppupuolella.
Niinhän siinä kävi, että ne meikäläisen hiomiset ja paklailut eivät tyydyttäneet maalarimestaria.... ovet vaan irti ja penkkiin. Samoin koki korikin pientä elvytystä, mutta lopulta, kuvien oton aikaan alkaa jo maaliruisku laulamaan.
Valmista tulee sitten aikanaan - päivitellään sitten lisää....
Syyskuu 2019
Työkiireitä oli olevinaan kummallakin, niin mestarilla kuin meikäläiselläkin.
Noo, eipä tuo haittaa. Harrastusautohan tämä on.
... ja taitaa olla melkein päivälleen nelisen vuotta sitten, kun tämän Golfin kotiin kuskasin.
Olishan tuo jo aika vähän edetä tässäkin projektissa.
Ohessa kuva autosta, kun se saapui takaisin kotitalliin.
Puskurit ja tankin luukku jäivät vielä maalaamoon, mutta ne saa sieltä sitten, kun niitä tarvitaan. Nyt sitten alkaisi se loputon virittäminen ja osien sovittaminen takaisin paikoilleen.
Tästä lähdetään. Jospa nyt jouluksi tulisi valmiimmaksi.
 |
| Tästä lähdetään jatkamaan... 4 vuotta kesti tähän pisteeseen... |
Toukokuussa 2020 elikkä 24 vuotta valmistumisestaan auto näyttää jo enemmän omaltaan.
Kuten kuvasta näkyy, on genre pikkasen "Cross Country"- tyylisempi kuin alkujaan.
Eli mikään "tontti" tämä auto ei tule olemaan, vaikka kyllä se tästä pikkasen laskee kun autoon lataa sisustuksen, bensat ja pikkasen keski-ikästyvän kuskinkin.
Talli on täysi tätä Golfia varten säästetyjä ja haalittuja osia ja niiden kanssa täytyy nyt olla sekä varovainen, ettei polje päälle, mutta myös putsailla ja paikkailla sekä löytää oikeat ruuvi ja mutterit. Kumman paljon sitä unohtaa pikkujuttuja, kuten esim, millaisilla pulteilla takapuskuri kiinnitetään.... piti käydä tarkastelemassa noita veteraani- Ventojani ja Golfejani, niin jopa löytyi siihenkin pulmaan ratkaisu.
Tästä sitten jatkan sisälle autoon. Lattioiden valmistelu äänieristeitä varten. PItää kattoa, laittiaisko uudet äänieritykset kattoonkin, kun se kerran auki on....
Sitten kilometri uutta johtoa, uudet stereot ja lopuksi kokonaan toinen (beige-GL-mallin) sisustus. Lämppärin kennonkin voisi kaivaa ilmoille ja vaihtaa tässä vaiheessa.
Ikävä sitä sitten puolen vuoden päästä on alkaa vaihtamaan, kun saa kuitenkin koko kojelaudan poistaa.
Toukokuun lopulla (siis 2020 toukokuussa) näyttää tältä.
Golf tuli tallista ulos ihan omin voimin, mitä nyt startti kurahti siihen malliin, että josko sen vaihdon verran viettäisi aikaa konepellin alla vielä, mutta siis käyntiin ja ajamalla ulos.
Inventoin pikkasen sisustuksen osia. Melkein - siis melkein kaikki löytyikin. Muutama muovikikkare on tullut talletettua jonnekin parempaan talteen,mutta eiköhän ne jostain eteen tule, kun oikein kiroaa.
 |
| Golf ja auton uusi sisusta - ihan väärällä puolella autoa.... No tulipa inventoitua, kun kohta niitä tarvitaan. Taustalla avo-Beetle odottelee tien päällä pääsyään. |
6.12.2020
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini seuraajille.
Lienee aika taas pikkasen päivittää tämän valkoisen Golfin tarinaa myös.
Syksy, niinkuin muutkin vuodenajat ja monet vuodet ennen tätä, ovat kuluneet hyvin työn täyteisissä tunnelmissa; nykyinen roolini ja työelämä yleensä vaatii melkoista sitoutumista, eikä tällaiselle keskittymistä ja aikaa vaativalle harrastukselle oikein jää aikaa samalla tavalla kuin ennen.
No, valitukset sikseen ja asiaan !
Syksyn mittaan auto on pikkuhiljaa edennyt.
Nyt voisin jo sanoa, että aletaan olla voiton puolella. Joku voisi väittää valmiiksi, mutta sitä se nyt ei ihan vielä sentään ole. Sisustus on nyt paikoillaan. Sitä ennen sisälattiat tuli tiivistettyä, maalattua ja äänieristettyä. Auto käynnistyy avaimesta ja kulkee nätisti, jarruttaa hyvin, vilkut, valot ja ilmanvaihtokin toimivat.
Vielä kuitenkin jotain pientä puuttuu ennenkuin autoa voi tarjota katsastukseen.
Maskin sumuvalot ovat aika kamalat... pitä miettiä, mitä tekisin niille.
Ja sitten etusisälokasuojat pitäisi sujauttaa paikoilleen, radio kaiuttimineen asentaa
sekä löytää ratkaisu takaluukun lukitsemiseen, kun kaikki kahvat, mitä minulla on, ovat rikki.
Romut on olemassa, mutta jääkööt ne jatkoon.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
 |
| Niin - ja alla aidot BBS uusilla nokialaisilla |
 |
| Moottoritila on siisti kuin sika pienenä |
 |
| Joka nippeli paikoillaan - pieni etsiminen oikeissa ruuveissa ja napeissa |
Tien päällä taas - no onhan siitä tsiisus jotain 5 vuotta kun viimeksi auto kulki luvan kanssa kilvet kiinni tietä pitkin omin voimin! siis melkein ihan yhtenään menossa !
Auto on nyt aika valmis. Pyyhkijätkin sitten alkoivat toimimaan, kun niitä viiksiä pikkasen heilutteli ja ajoi ääriasentoihin.
Auto on nyt aika valmis. Pyyhkijätkin sitten alkoivat toimimaan, kun niitä viiksiä pikkasen heilutteli ja ajoi ääriasentoihin.
 |
| Kosteeta on kun tien päälle päästiin, mutta onneksi pyyhkijätkin nyt toimivat |
Vihdoin on aika siirtyä sisarten ja veljien keskuuteen. Siellähän niitä on veteraaneja huilaa suojahuppujensa alla, kaikki kymmenkunta kaaraan. Kaikilla oma tarinansa kerrottavanaan.
Keväällä tai kesällä jatketaan sitten loppuun tavoitteena katsastus.
Tämä on ollut kaikkein pitkäkestoisin projekti, jonka eteneminen on kärsinyt ennenkaikkea
ajan puutteesta. Lopussa kiitos seisoo ja voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että aika hyvä on lopputulos !
Kelpaisi tuolla kurvailla joku kerta vaikka joissakin harrastusautotapahtumassakin.
Ja kuten jo aikaisempienkin projektien kohdalla, voin luvata, että olemme VW Golfin eka ja vika koti. Se ei joudu romikselle tai varaosiksi, kuten 99% samanikäisistä on jo päätynyt.
Olen iloinen, kun löysin vanhan kaverin ja saatoin sen näinkin hyvään kuntoon.
Tässäpä tämä tarina - tältä erää... Hyvää joulun aikaa - siis 2020 - arvon lukijat.
Keväällä tai kesällä jatketaan sitten loppuun tavoitteena katsastus.
Tämä on ollut kaikkein pitkäkestoisin projekti, jonka eteneminen on kärsinyt ennenkaikkea
ajan puutteesta. Lopussa kiitos seisoo ja voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että aika hyvä on lopputulos !
Kelpaisi tuolla kurvailla joku kerta vaikka joissakin harrastusautotapahtumassakin.
Ja kuten jo aikaisempienkin projektien kohdalla, voin luvata, että olemme VW Golfin eka ja vika koti. Se ei joudu romikselle tai varaosiksi, kuten 99% samanikäisistä on jo päätynyt.
Olen iloinen, kun löysin vanhan kaverin ja saatoin sen näinkin hyvään kuntoon.
Tässäpä tämä tarina - tältä erää... Hyvää joulun aikaa - siis 2020 - arvon lukijat.
EDIT 2022: kumpa ei tarviisi kirjoittaa tätä lopputekstiä.
Usean vuoden huilaulu sai ikävän lopun, kun rauhassa huppujensa alla huilailleet autot joutuivat ilkivallan uhreiksi. Ventojen, Nissan Micran ja Volvo 245:n lisäksi tähän valoiseen Golf farmariinkin oltiin menty väkivalloin sisälle. Auton virtalukon seutu oli hakattu rikki ja kaiketi oli yritetty saada käyntiin. Pyyhinviiksi kappaleina ja johdot roikkuivat jalkatilassa. Stereot kateissa ja tavaratilaan tallennetut osat joko hujan hajan tai kateissa.
Selkeästi nuorten huumeveikkojen hommia, kun rahallisesti kaikkein kalleimmat osat olivat kuitenkin saaneet olla rauhassa.
Saman tien autot siirrettiin talteen toisaalle ja lukkojen taakse. Golf käynnistyi kuitenkin ihan kunnialla, kuten se aina on tehnyt Kojelaudan roikkuvat johdot olivat siis pyyhiköihin ja radioon liittyviä.
Pyyhkijät hakkasivat täysillä, kun niitä ei pois enää saanut päältä puuttuvan viiksen vuoksi.
Nyt auto on tallessa lukkojen takana. Joitakin varaosia minulla on, joten korjaan auton ja ne neljä muutakin kärsinyttä kulkupeliä kuntoon kun vain kerkeän.
Harmittaa vain suunnattomasti ...
Usean vuoden huilaulu sai ikävän lopun, kun rauhassa huppujensa alla huilailleet autot joutuivat ilkivallan uhreiksi. Ventojen, Nissan Micran ja Volvo 245:n lisäksi tähän valoiseen Golf farmariinkin oltiin menty väkivalloin sisälle. Auton virtalukon seutu oli hakattu rikki ja kaiketi oli yritetty saada käyntiin. Pyyhinviiksi kappaleina ja johdot roikkuivat jalkatilassa. Stereot kateissa ja tavaratilaan tallennetut osat joko hujan hajan tai kateissa.
Selkeästi nuorten huumeveikkojen hommia, kun rahallisesti kaikkein kalleimmat osat olivat kuitenkin saaneet olla rauhassa.
Saman tien autot siirrettiin talteen toisaalle ja lukkojen taakse. Golf käynnistyi kuitenkin ihan kunnialla, kuten se aina on tehnyt Kojelaudan roikkuvat johdot olivat siis pyyhiköihin ja radioon liittyviä.
Pyyhkijät hakkasivat täysillä, kun niitä ei pois enää saanut päältä puuttuvan viiksen vuoksi.
Nyt auto on tallessa lukkojen takana. Joitakin varaosia minulla on, joten korjaan auton ja ne neljä muutakin kärsinyttä kulkupeliä kuntoon kun vain kerkeän.
Harmittaa vain suunnattomasti ...
Syyskuun alussa innostuin noutamaan nuo vaurioituneet volkkarit kotiin.
Kuvassa NBO jo trailerilla köytettynä.
Tästä se alkaa - kuntoon uudelleen !
Kuvassa NBO jo trailerilla köytettynä.
Tästä se alkaa - kuntoon uudelleen !
Ja talvisijoituspaikka on luontevasti "veteraanimetsässä", joksi autotallimme viereistä osaa tontista kutsun.
2023 - Vokkelolle ei ole oikeastaan tapahtunut mitään uutta.
Siellä se seisoo metsän siimeksessä betonilaatoilla.
Mahan alla muovia suojana ja päällä suojahuppu.
Käynnistin auton kertaalleen kesällä Suomessa käydessäni.
Hyvinhän tuo hörähti käymään, vaikka murtomiesten jäljet ovatkin vielä osittain korjaamatta.
Ehkäpä vuosi 2024 tuo parannusta tämän volkkarin tilanteeseen.
Siellä se seisoo metsän siimeksessä betonilaatoilla.
Mahan alla muovia suojana ja päällä suojahuppu.
Käynnistin auton kertaalleen kesällä Suomessa käydessäni.
Hyvinhän tuo hörähti käymään, vaikka murtomiesten jäljet ovatkin vielä osittain korjaamatta.
Ehkäpä vuosi 2024 tuo parannusta tämän volkkarin tilanteeseen.
2024 - Sain idean kokeilla volkkaria käyntiin.
Niin vain vanha variantti pärähti nöyrästi käymään.
Tämän auton virtalukkohan on edelleen rikki murtomiesten jäljiltä, mutta pikkukikkailulla virtalukko totteli avainta ja auto käynnistyi.
Vaikka maa oli ihan jäässä ja pinnassa parikymmentä senttiä lunta, ei se vokkeloa pidätellyt, kun sen suuntasin pois veteraanimetsästä. Kiireesti pois hangesta ja ihmisten ilmoille.
Sitten vain tallin edessä peruspesu ja sen jälkeen tallin lämpöön kuivamaan.
Joka luukku ja ikkuna auki, niin poistuu kosteudet.
Toistaiseksi tallissa siis.
Niin vain vanha variantti pärähti nöyrästi käymään.
Tämän auton virtalukkohan on edelleen rikki murtomiesten jäljiltä, mutta pikkukikkailulla virtalukko totteli avainta ja auto käynnistyi.
Vaikka maa oli ihan jäässä ja pinnassa parikymmentä senttiä lunta, ei se vokkeloa pidätellyt, kun sen suuntasin pois veteraanimetsästä. Kiireesti pois hangesta ja ihmisten ilmoille.
Sitten vain tallin edessä peruspesu ja sen jälkeen tallin lämpöön kuivamaan.
Joka luukku ja ikkuna auki, niin poistuu kosteudet.
Toistaiseksi tallissa siis.