Ja tästähän kaikki alkoi - Datsun 100A.n tarina - se ensimmäinen projekti

Jos ei vieläkään ole mitta tullut täyteen näitä autojuttuja, niin olisikos vielä tilaa yhdelle tarinalle.
Tarinalle autosta, josta tämä kaikki oikeastaan sai alkunsa.

Datsun 100A...

Datsunimme silloin joskus Espoossa asuessamme.

Auto, josta jokaisella keski-ikäisellä on muistikuvia, mutta joita nykyään näkee enää aniharvoin. No, tässä on juttua yhdestä säästyneestä yksilöstä.

Tämän auton tarina se vasta alkaakin aikaisista ajoista. Mennään aina vuoteen 1987...

Silloinen tyttöystäväni - sittemmin vaimoni Liisa ajeli isänsä autolla omia paikallisia tarpeitaan, kuten nyt siihen aikaa lähes jokainen kortin omaava lukiotyttö. Jostain tulevan appiukon mieleen kiiri pelko, että perheen ykkösauto voi vaikka vaurioitua nuoren neidin käsissä ja näitä ajoja varten voisi olla halvempikin kulkupeli... varsinkin kun Liisan pikkusisko tuli pari vuotta perässä ja kohta kakkoskuskeja olisi parikin.

Ikäänkuin ylioppilaslahjaksi he päättivät mennä katsastamaan Kuopion käytettyjen autojen tarjontaa. Pari kandidaattia nousi yli muiden; Vw Kupla (Jeans) ja tämä Datsun.
Valinta päätyi Datsuniin, sillä Liisan perheessä oli ollut just samanlainen punainen auto
reilu vuosikymmen aikaisemmin.

Kaupat solmittiin huimaan 7500 markan hintaan (~1250€) sisältäen uudet 12-tuumaiset Good Year- kesärenkaat.

Vuodesta -87 lähtien se palveli Liisaa ja hänen pikkusiskoaan paikallisissa ajoissa ja siirtyi satunnaisesti myös Vantaalle, jossa asuimme opiskeluaikanamme. Ajot kuitenkin vähenivät ja auto seisoi suurimman osan vuotta Suonenjoella.
1991 oltiin tultu tavallaan tienhaaraan; joko auto pidettäisiin ja vietäisiin jonnekin appiukon pihasta tai sitten se myytäisiin jollekin teinille. Päädyimme sinällään toimivan auton pitämiseen, vaikka sille ei nyt niin paljoa ollutkaan käyttöä.
Tällä välin olimme alkaneet olla oikein perhe, jolla oli isompi auto (Toyota Corola LB - 86) arkikäytössä. Datsunille löysimme tallin Espoon Leppävaarasta viereisen kerrostalon alakerrasta. Sinne se siirtoajettiin syksyllä 1992.
Siirtoajon aikana havaitsin seisomisesta johtunutta huonokäyntisyyttä...

Vuosien 1993-1995 aikana purin auton aika totaalisesti. Myös moottori avattiin käyntiongelman selvittämiseksi. Pari jumittanutta tai vajaasti toimivaa venttiiliä oli ongelman taustalla.. no, kansi plaanaukseen ja uusia osia tilalle. Tuolloin niitä uusia osia vielä sai...
Ohessa kuva autosta Espoon Lintuvaarassa keskellä sitä "ensimmäistä" remonttia.

Tyhjäksi kaluttuna ja hiottuna Lintuvaarassa

Siistiksi päivitetty Datsun seurasi arjessamme kakkosautona Espoo Lintuvaarassa, jossa tuolloin asuimme. Vuoden 1997 alussa muutimme työn perässä (Nokia arvatenkin !)
Saloon ja niin Datsunkin osallistui talkoisiin viemällä osan pikkutavaroista kyydissään.
Muistan, että siirtoajon aika pyrytti kovasti lunta ja hiukan arvuuttelin, että selviääkö tämä pikkupyöräinen auto edes perille sen tuiverruksen keskellä. Liisa ajoi edellä poikien kanssa valkoisella farmari- Golfillamme.
Mutta niin se seutukunta vain vaihtui ja Datsun sinnitteli perille - ja sinnitteli joka kerta jättämättä koskaan tielle.

Eräs muisto tulee mieleeni Salon aktiiviajoilta.
Datsunissa ei ollut kuin etuturvavyöt ja silloin kahta poikaamme piti kuskata paikallisesti tälläkin autolla farmari-Golfin ollessa toisaalla menossa. Dilemma; kuskatako poikia ilman vyötä takapenkillä, vai miten... ratkaisuksi tuli laittaa kaksi pientä kurahoususankaria etupenkille vierekkäin ja samaan tyrvavyöhön... oliko jälkikäteen ajatellen hullua... ?
Vuosina 97-98 ajot olivat hyvin paikallisia. Jotain pikkuvikojakin alkoi taas ilmaantua; Pissapoika lakkasi toimimasta ja äänimerkki vaikeni... arvatenkin ohkaiset sähköjohdot ja hapettuneet liittimet olisivat kaivanneet kunnostusta.
Lisäksi isommiksi kasvaneet pojat ja heidän kuskaamisensa turvavyöttömällä takapenkillä alkoi arveluttaa. Olisiko jo aika luopua Datsunista... ? - eiköhän se vain pidetä tallessa ja hommataan tilalle joku uudempi auto.

Päätimme siirtää Datsunin takaisin Suonenjoelle, jossa sitä voitaisiin verrytellä kesälomilla.

Liisan sisko pyysi saada "lainata" autoa ajoihinsa... bad mistake !
Tämä sisko ajoi Datsunia kuin Kimi Räikkönen formulaa... niin kauan kuin menoa piisaa ja sitten ihmetellään kun jossain kolahtaa.
Niinhän siinä kävi, että Datsunin kone keitti liian vähäisen jäähdytysnesteen vuoksi Kuopion moottoritielle, kun kuski ei hoksannut nesteitä tarkastaa tai lämpömittaria katsoa...
Sitten se oikeaoppisesti jätettiin nurmikolle (sittemmin heinikko) seisomaan vuodeksi.
Olihan Datsunin tilalle tullut "tuhnu", eli Opel Kadettimme, joka sekin päätti päivänsä pilallepolettuna vuodessa. Että näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Saksasta palattuamme kävin noutamassa Datsunin samaiselle maapaikalle, jossa Mossekin oli. Hinurina toimi Ford Galaxymme, joka kiskoi piskuista Datsunia perässään, kuin tyhjää vain.Purin Datsunin muutamassa tunnissa ottaakseni osia korjattaviksi ja maalattaviksi ja sitten vasta sen runko myöhemmin.
Tällä taktiikalla auton irto-osat tulivatkin kuntoon vuoden aikana. Lisäksi ostin uudet merkkirenkaat; Good Yearit. Ne olivat aika vaiketa löytää ja lopulta Ruotsista löytyi yksi sarja koossa 155R12. Uudet takavalot, muutkin vilkut, maski ja korin merkit ja puskuritkin löytyivät NCF:n jäseniltä, Ruotsista ja Norjastakin.
Lopulta noudimme 100A:n rungon Karttulasta Saloon. Olin irto-osat läpikäyneelle automaalarille kertonut, että autossa ei pitäisi olla mitään hirveitä ruosteita, mutta
joihinkin korjailuihin tulisi varustautua.

Eräs automaalari teki tätä autoa iltatöinään ja aika pian Datsunin suunnittelun kertakäyttöisyys alkoi paljastua. Tavaratilan pohjan alla ei ollut enää mitään korjattavaakaan... runkopalkit olivat haihtuneet kokonaan.

Ohessa muutamia kuvia tuosta ylläristä ja kuinka se sitten korjattiin.
Lopulta, vuonna 2006 Datsun sai uuden maalipinnan kauttaaltaan ja saatoin alkaa paketoimaan sitä auton näköiseksi.

Ulkoisesti siistinnäköisenä se sitten viettikin naapurin vuokratallissa parisen vuotta, kunnes oma talli valmistui, jonne sen siirsin hinaamalla.

Sitten vierähtikin muutama vuosi. Oli talon (ver2.0) rakentamista, perhettä pienine lapsineen, joita oli sitten jo neljä, loma-ja työreissuja jne... eipä se Datsun mitään pyytänyt tuolla tallin perällä.Odotti vain aikoja parempia.

Ne ajat koittivat sitten aikanaan, vuonna 2009.
Tekniikan ehjäämisen annoin suosiolla ammattilaiselle. Siinä on puolensa; varmaankin tulee hyvin tehdyksi, mutta halpaa se ei ole, kun joka nippeli ja työtunti lasketaan...
Paradise Cars- niminen firma teki tiliä ja minähän maksoin. Lopuksi autossa on uudelleenrakennettu moottori ja vaihteisto. uusi kytkin,uudet jarrut,uusi pakoputkisto, uusi bensatankkii ja -putkisto... ja lopulta se sai myös uusivanhat rekisterikilpensäkin.

Datsun palasi siis elävien kirjoihin syksyllä 2010.
Autolla ei sittemin ajettu lainkaan ja se oli säilytyksessä tallissamme, kunnes tämä "sininen Vento" valtasi tilat ja Datsunille järjestyi pidempiaikainen säilytys lähistöltä erään suuren paikallisen Bussifirman tiloista.
Aina kun Datsunilla liikkuu ihmisten ilmoilla ilmoilla, se kiinnostaa ihmisiä niin, että se yritetään ostaa, mutta se ei ole myynnissä.

Datsun kotipihassa syksyllä 2010. Huomaa 80-lätkä !

Ehkäpä se taas joku kerta pärähtää käyntiin ja katsastetaan kesäisiä sunnuntaiajeluja varten. Silloin se taas saa ihastelevia (vai sääliviä) katseita osakseen.
Niitä siistejä 100A.ta kun ei enää ole kovin montaa.

Kesäkuu 2015

Huilattuaan reilut nelisen vuotta, Liisa ja Tuomas päättivät jalostaa Datsunin mainosautoksi Salon iltatorilla pidettävään tapahtumaan.
No, eikun kaivamaan Datsunia esille puuvillahupun alta.
Visuaalisesti auto ei ollut muuksi muuttunut noina vuosina. Teknisesti seisominen ei tietty tee hyvää joten pientä herkistelyä ja huolto-osien vaihtoja tarvittiin, ennenkuin moottori kävi kunnolla pakokaasut päätyivät sinne minne pitikin ja bensaa meni vain kaasariin :)

Ja eikun taas Salon A-katsastukseen tarjottelemaan vanhusta.
Ja seuraava on sitten aitoa legendaa... kuin voi hakata vastaan, vaikka lopulta kaikki menikin hyvin.
Nooh... ensin iskarin testiin. Pärinä oli kova ja koko auto tuntui vapisevan... PASSED.
Seuravaksi jarrutesterille; etujarrut toimivat oikein tasaisesti, sitten takajarrut...
siinä vaiheessa pakoputkesta alkoi tulla tummempaa savua ja kone sammui.
Ei helekkari - ihan kuin "Kätkäläisessä".
Eikä se Datsun sitten käynnistynytkään. Ei sitten millään !!!
Starttasi kyllä, muttei luvannut yhtään.
Diagnoosi... kipinä puuttuu.

Ystävällinen katsastusinssi sanoi, että katsotaan nyt kuitenkin nuo muut kohdat.
Lopulta auto työnnettiin toiseen halliin, jossa kaikki muut kohdat todettiin olevan
kunnossa - moottori ei vain käynnistynyt.
Lopulta auto sai jopa leiman ja työnnettiin ulos katsastushallista.
En tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta sekä katsastusinssi, että minä nauroimme "Kätkäläisen" sanoin, että "viittisitkö pikkasen tuupata"
Ei elämä olen niin vakavaa, ajattelin ja kaivelimme konepellin alustaa...
Vika löytyi hyvin pian; virranjakaja pyörijä (Motonetin uusi osa nelisen vuotta sitten = ajettu ~ 100km) oli murtunut ja mureni ihan sormissa...
Uutta osaa kehiin ja johan hörähti Datsun käymään.
Päivällä Salossa ajellessa, Datsun tuppasi lämpenemään ja pientä käyntihäiriötä ilmeni ajoittain. Joka tapauksessa auto kulki ja pysähtyi niinkuin pitikin.

Ja lopujen lopuksi auto toimi suunnitellusti Liisa- vaimon busineksen mannekiinina Salon torilla. Useampi ohikulkija kuvasi autoa ja ainakin kolme ostotarjousta esitettiin.
Kuten aikaisemminkin; auto ei ole myytävänä.
Se on perheenjäsen !!!

Datsun kuvattuna Salon tykkipuistossa 4.6.2015

EDIT 2018:
Auto on viettänyt kotitallissamme taas pari, kolme vuotta.
Joka kesä se on käynnistetty ja ajettu kotikadulla päästä päähän, mutta ei juuri muuta.
2018- keväällä Tuomas halusi kokeilla auto vähän enemmän ja lopulta pikkukorjausten päätteksi auto kävi leimalla ja läpäisikin sen !
Kesä oli kuitenkin kuuma ja kiireinen - jo kolmas kesä ilman kunnon kesälomia.
Niinpä Dasse jäi talliin, kun sille ei ollut aikaa.
Hyvä kuitenkin tietää, että vanhus on aika vetreässä kunnossa ja miksei joku päivä voisi käydä sillä vaikka mökillä tai fiilistelemässä saaristotiellä.

Nyt marraskuussa 2018, Datsun on jälleen tutulla paikallaan kotitallissamme avo-beetlen vieressä - ensi kesänä sitten taas...

Jouluna 2022 .....
Joku voisi sanoa, että autoa kohtaan nöyryttävää, mutta vaimon mielestä loistava idea koristella Datsun joulua varten etupihallemme - no, ohessa kuva toteutuksesta.