Tämä on hauska tarina eräästä VW Ventosta, joka palasi samaan perheeseen 16 vuoden jälkeen.
Taustoja autosta; VW Vento, AGB-738
Tämä autoyksilö rullasi ulos Volkswagenin Wolfsburgin tehtaalta perjantaina 10.huhtikuuta 1992. Auton tilaaja oli Stockmann Auto, Espoo. Auton täydellinen mallimerkintä on Volkswagen Vento 1.8CL-1HX0-B/248 (engine code "ABS"), värin on tumman sininen (LA5E).
Auto toimitettiin opetusvarustettuna Autokoulu Ajoradalle 12. toukokuuta, 1992, josta se palautui leasingkautensa päätteeksi Espoon VW liikkeeseen 11. toukokuuta, 1994 n 60tkm ajettuna.
Meidän perheesseemme auto siirtyi 19. toukokuuta. Siitä alkoi pari vuotta kestänyt taipaleemme, joka johdatti meidät ympäri Suomea, mutta myös Ruotsiin ja Saksaankin.
 |
| AGB-738 kuvattuna ostopäivänä Espoon LIntuvaarassa vuonna 1994 |
 |
AGB-738 toimi myös hääautona heinäkuussa 1995
Auton edessä Hermann- koiramme
|
Vuoden 1995 alussa
perheeseemme syntyi toinen poikamme, Tuomas.
Muistan, kuinka tammikuisena aamuna kaasuttelin tällä Ventolla kiireenvilkkaan Jorvin sairaalaan todistaakseni iloista perhetapahtumaa. Tuo pieni poikavauva matkusti tammikuun pakkasilla kotiin tälla autolla ja vietti sittemmin useamman hetken sen kyydissä.
Kesällä -95 Vento ja koko 4-henkinen perheemme suuntasi Finnjetin kyydissä Saksaan. Matka suuntautui Müncheniin sukuloimaan, sisäreni oli muuttanut sinne ulkomaankomennuksen tiimoilta. Muistan kun tuo pikkuvauva rääkyi kuumassa autossa , kun autobahna Hamburgin suunnalla jumitti oikein kunnolla tunneiksi. Reissu meni kaikkiaan oikin hyvin ja paluumatkalla poikkesimme Wolfsburgin kautta, jolloin Vento käväisi synnyinsijoillaan, josta se oli aloittanut taipaleensa kolmisen vuotta aikaisemmin.
 |
| AGB-738 kuvattuna Wolfsburgin tehtaan edustalla |
Matka jatkui ja laulu soi... kilometrejä kertyi tasaiseen tahtiin.Vento palveli kuuliaisesti.
Loppukesällä -95 auto joutui valitettavasti myös rikoksen uhriksi. Häikäilemätön huumeveikko rikkoi sivulasin ja pölli autosta autostereot ja ensimmäisen kännykkäni (Siemens S3)... ja kaikki tämä työnantajani Mikrolog Oy:n pihassa ihmisten silmien alla.. Vakuutus kattoi kaikki uusiksi, mutta vaivaahan siitä oli.
Hassuna yksityiskohtana huomasimme, että vaihdetusta oikean etuoven ikkunasta puuttui sittemmin turvamerkintä; ja puuttuu muuten edelleenkin...
Käytössä Vento oli miellyttävä ja yllätyksetön kulkupeli. Todella hyvä auto ajaa ja sopivan tilava kaksilapsiselle perheelle. Suurempia muutoksia ei siihen tarvinnut tehdä. Taipaleemme aikana vaihdoin siihen uudet renkaat alumiinivanteineen sekä asennutin vetokoukun.
Matkan varrella sattuneet ainoat viat liittyivät polttoainepuoleen; jos polttoainemittari alkoi näyttää nollaa, bensa tosiaan loppui jo... sen kun oppi, niin tankkasi auton aina ajoissa.Se toinen vika oli niinikään polttoainepuolella; bensapumppu halvaantui kesken aamuruuhkan Kehä I:llä tammikuussa 1995... ainoa kerta kun mikään autoistamme on tarvinnut hinausapua.
Vuoden -96 alussa liikennevaloissa eräs Toyota Hiace pamautti takapuskuriin Vihdintiellä. Vauriot olivat pieniä, mutta vaativat takapuskurin maalauksen. Sijaisautona palveli autovuokraamon VW Golf Variant... siinäpä kätevä peli. Siitä alkoikin Vento lähtölaskenta...
Farmari- Golf alkoi kiinnostaa enemmänkin ja lopulta päädyin tilaamaan tehdasuuden Golf Variantin. Tilauksen tein Liisa vaimolta kysymättä ja siitä tuli vähän räpätystä ruokapöydässä asiasta mainitessani...
Venton aika perheessämme päättyi 12.toukouuuta 1996 sen päätyessä vaihtoautoksi Herttoniemen VW-liikkeeseen lähes 120tkm ajettuna.
Sittemmin auto jatkoi matkaansa jonnekin... muistoina oli muutama kuva perhealbumissamme.
Pitkään Vento ei siellä seisoskellut, sillä näin sen kaukaisen sukulaisemme omistuksessa - taas kerran Espoossa. Vuodet vierivät ja Ventokin unohtui. Muutimme Golfeinemme Espoosta Saloon. Nokialle töihin, kuinkas muuten. Välillä Ventokin muistui aina mieleeni... missähän sekin matkaa vai onko jo romutettu tai kolaroitu ?
Pitkään Vento ei siellä seisoskellut, sillä näin sen kaukaisen sukulaisemme omistuksessa - taas kerran Espoossa. Vuodet vierivät ja Ventokin unohtui. Muutimme Golfeinemme Espoosta Saloon. Nokialle töihin, kuinkas muuten. Välillä Ventokin muistui aina mieleeni... missähän sekin matkaa vai onko jo romutettu tai kolaroitu ?
Auto oli jo aika väsähtänyt; spray-tunauksia oli niin sisutuksessa kuin ulkopinnoissakin. Asennuttamani vetokoukku oli kadonnut ja alumiinivanteet vaihtuneet ruosteisiksi peltivanteiksi. Muutkin yksityiskohdat kertoivat auton saaneen osakseen muutakin kuin pelkkää hellää huolenpitoa. Niinhän niille autoille tuppaa käymään vanhemmiten.
Hintapyyntö oli muistaakseni 1800€. Jonnekin se siitä sitten jatkoi, vaikka viipyikin vaihtoautorivistössä autokaupan pihan perällä tovin...
Tämän vuoden (2012) huhtikuussa ajelimme vanhimman poikamme kanssa opetusajoa Salon keskustassa, kun silmiini osui sivukadulle parkkeerattu VW Vento. Minulla on joku kumma numeromuisti ja auton kilpi herätti heti pikaisen "muistikartoituksen"... jumatsuikka; minähän tunnen tuon auton !!!
Kyllä - ABG-738 se oli !!! - Kuinka se on tänne päätynyt ?
Siinä se seisoi pölyisenä ja hylättynä, sivukadulla Salossa.
Ulkoasu ei ollut järin houkutteleva; kulahtanut yleisilme ja
ihan hirveät tuning- takavalot ja "Radalle.com" tarrat joka kulmassa... kilpa-autoainesta siis.
 |
| Siinä se seisoi pölyisenä ja hylättynä... Salossa sivukadulla...
Vierellä parkissa vanhimman poikamme Ford Focus jolla ajoimme kouluajossa
sattumoisin ohi. |
 |
| Myyntikuva huhtikuulta (...oli ollut niillä sijoillaan kuukauden päivät...) |
 |
| Myyntikuva maaliskuulta (huomatkaa, että autossa on tuolloin eri kapselit ja takavaimennin) |
Äkkiä opetusautolla ympäri ja katsomaan tuota autoa - oliks se tosiaan meidän entinen Ventomme ?
Siinä se kyyhötti paikoillaan. Paksu pölykerros ja autoa vasten lennelleet irtoroskat kertoivat auton seisseen paikoillaan jo tovin aikaa. Ihme etten ollut sitä aikaisemmin huomannut, vaikka ohi olin varmasti ajanut useastikin. Oikeapuoleisen oven turvamerkinnän puuttuminen kertoi, että sama auto se tosiaa taitaa olla. No olipa yllätys kaikkiaan.
Tuo auto jäi vaivaamaan mieltä... ei meinannut tulla unikaan.
Jotenkin tuli mieleen isäni koskettava kertomus sodasta palanneista hevosista, jotka riemuiten tunnistivat isäntänsä jo junan ovella... tässä kävi nyt toisin päin.
Oliko ihan kohtaloa, että auto osui kohdallemme ?
Mikähän sen kohtalo on ja miksi se tuohon on jätetty?
Voisinkohan minä sen pelastaa tuolta...?
Pikainen tarkastus nettiautosta kertoi Venton olevan myynnissä !!! - pikaista autokuumetta alkoi pukkaamaan... tämmöistä intoa autoon -vieläpä vanhaan raatoon - en muista vähän aikaan kokeneenikaan. Auton myyjän nimi oli niin vaikea, etten osaa sanoa sitä vieläkään. Nimi viittasi jonnekin ehkä Turkin suuntaan. Osaisikohan kaveri suomea tai englantia edes?
Aluksi Liisa-vaimon kommentit tarinaan ja auton ostoehdotuksiin olivat luontevia ja lyhyitä "ei". Ei naiset tällaisia juttuja ymmärrä. Heille autot ovat usein vain liikkumisvälineitä, joita miehet ylläpitävät.
Noooh... Muutaman päivän varovaisten lämmittelyjen jälkeen päästiin jo Simpsoneista tuttuun Marge -Homer tasoon (hmmmm well - I´m not sure ??!!!): tää oli siis selkee signaali; eikun eteenpäin asiassa.
Siinä se kyyhötti paikoillaan. Paksu pölykerros ja autoa vasten lennelleet irtoroskat kertoivat auton seisseen paikoillaan jo tovin aikaa. Ihme etten ollut sitä aikaisemmin huomannut, vaikka ohi olin varmasti ajanut useastikin. Oikeapuoleisen oven turvamerkinnän puuttuminen kertoi, että sama auto se tosiaa taitaa olla. No olipa yllätys kaikkiaan.
Tuo auto jäi vaivaamaan mieltä... ei meinannut tulla unikaan.
Jotenkin tuli mieleen isäni koskettava kertomus sodasta palanneista hevosista, jotka riemuiten tunnistivat isäntänsä jo junan ovella... tässä kävi nyt toisin päin.
Oliko ihan kohtaloa, että auto osui kohdallemme ?
Mikähän sen kohtalo on ja miksi se tuohon on jätetty?
Voisinkohan minä sen pelastaa tuolta...?
Pikainen tarkastus nettiautosta kertoi Venton olevan myynnissä !!! - pikaista autokuumetta alkoi pukkaamaan... tämmöistä intoa autoon -vieläpä vanhaan raatoon - en muista vähän aikaan kokeneenikaan. Auton myyjän nimi oli niin vaikea, etten osaa sanoa sitä vieläkään. Nimi viittasi jonnekin ehkä Turkin suuntaan. Osaisikohan kaveri suomea tai englantia edes?
Aluksi Liisa-vaimon kommentit tarinaan ja auton ostoehdotuksiin olivat luontevia ja lyhyitä "ei". Ei naiset tällaisia juttuja ymmärrä. Heille autot ovat usein vain liikkumisvälineitä, joita miehet ylläpitävät.
Noooh... Muutaman päivän varovaisten lämmittelyjen jälkeen päästiin jo Simpsoneista tuttuun Marge -Homer tasoon (hmmmm well - I´m not sure ??!!!): tää oli siis selkee signaali; eikun eteenpäin asiassa.
No nyt ei enää tarvitse paljoa arvata, mitä seuraavaksi tapahtui.. Päästään asian ytimeen; Autokauppoja hieromaan ! Kaupoja hierottiin niillä sijoillaan Salon keskustassa. Ensin piti saada auto käyntiin, sillä akku luonnollisesti oli ihan loppu. Apukaapeleilla Vento pärähti käymään moottorin käyntiäänen muistuttaessa lähinnä betonimyllyä. Samoin savutus oli aika juhallista, mutta se ei auton hohtoa himmentänyt. Kokeilin autoa kadulla edestakaisin ja kulkihan se eteenpäin ja peruuttikin. Jarrut rahisivat kovasti, mutta toimivat jotenkuten. Sisältä auto kärysi ihan hirveästi auringossa paahtuneille Wunder Baumeille ja oli kauttaaltaan pölyinen sisältä ja päältä. Mittarissa oli siinä vaiheessa huimat 392 tkm...
olihan tuolla tahkottu kilometrejä.
Noh, nämä asiat eivät meitä tai siis minua kuitenkaan harmittaneet.
Alkoi armoton tinkiminen; 300 - ei kun 150...250, eikun 200,-... loppuhinta oli juhlalliset
225€ johon sisältyi auton saattokuljetus 10km päähän uuteen kotiinsa - autohan oli tuolloin seisonnassa, eikä sellaisella autolla saa ajella ilman seurauksia, kalliita sellaisia.
Onneksi auton silloiset omistajat / haltijat osasivat keinot säännösten "veeenyttämiseen" ja ajoivat auton tuon 10 km:n matkan, kun en vielä siinä vaiheessa ollut laittannut nimeäni paperiin.
Vento kurvasi viimeiset käännökset ja palasi "kotiin" 16 vuoden jälkeen vaihdettuaan nimellisen määrän seteleitä näiden ähl..maahanmuuttajataustaisen kaverin kanssa.
Voisiko nyt sanoa, että Vento vaihtoi omistajaansa vimeisen kerran !
"Koti" oli siis vaihtunut tällä välin Espoosta Saloksi. Perhekin oli kasvanut kahdella lapsella lisää. Nyt sentään olisi sitten tallikin tarjolla uudessa kodissa.
Espoossa asuessamme autot kun säilytettiin taivasalla.
Muodollista ostolupaa odotellessani olin ottanut hiukan selvää auton taustoista.
Vuosiensa mittaan Vento oli ollut todellinen kiertopalkinto... mm Espoo, Rajamäki, Urjala, Mikkeli, Otava, Nuutilanmäki, Jämsä, Vääksy, Jyväskylä, Rajamäki, Raisio ja Salo ovat olleet sen kotipaikkoja. Jotkut omistajanvaihdokset olivat olleet hyvin lyhyitä... mikähän pommi tämä on...?
olihan tuolla tahkottu kilometrejä.
Noh, nämä asiat eivät meitä tai siis minua kuitenkaan harmittaneet.
Alkoi armoton tinkiminen; 300 - ei kun 150...250, eikun 200,-... loppuhinta oli juhlalliset
225€ johon sisältyi auton saattokuljetus 10km päähän uuteen kotiinsa - autohan oli tuolloin seisonnassa, eikä sellaisella autolla saa ajella ilman seurauksia, kalliita sellaisia.
Onneksi auton silloiset omistajat / haltijat osasivat keinot säännösten "veeenyttämiseen" ja ajoivat auton tuon 10 km:n matkan, kun en vielä siinä vaiheessa ollut laittannut nimeäni paperiin.
Vento kurvasi viimeiset käännökset ja palasi "kotiin" 16 vuoden jälkeen vaihdettuaan nimellisen määrän seteleitä näiden ähl..maahanmuuttajataustaisen kaverin kanssa.
Voisiko nyt sanoa, että Vento vaihtoi omistajaansa vimeisen kerran !
"Koti" oli siis vaihtunut tällä välin Espoosta Saloksi. Perhekin oli kasvanut kahdella lapsella lisää. Nyt sentään olisi sitten tallikin tarjolla uudessa kodissa.
Espoossa asuessamme autot kun säilytettiin taivasalla.
Muodollista ostolupaa odotellessani olin ottanut hiukan selvää auton taustoista.
Vuosiensa mittaan Vento oli ollut todellinen kiertopalkinto... mm Espoo, Rajamäki, Urjala, Mikkeli, Otava, Nuutilanmäki, Jämsä, Vääksy, Jyväskylä, Rajamäki, Raisio ja Salo ovat olleet sen kotipaikkoja. Jotkut omistajanvaihdokset olivat olleet hyvin lyhyitä... mikähän pommi tämä on...?
Liisa-vaimo ei tosiaan ollut ajatuksesta aluksi kovinkaan innoissaan, mutta nähtyään tuon väsähtäneen ja säälittäväksi kullahtaneen autovanhuksen ajotiellämme vierellään innokkaat isä ja poika - omistuspaperit kourassaan, tulivat hänellekin muistojen siivittämät tunteet pintaan..
Jos auto osaisi puhua, se varmaan olisi pahoitellut heikkoa kuntoaan kuin "herbie" ikään.
Tätä tapahtuu varmaan aika harvoin; jos auto kerran jaksoi tänne asti, niin jääköön sitten.
Tulkoon Vento meille takaisin ja olkoon se miesväen projekti !!!
Vento returned home !!!
Jos auto osaisi puhua, se varmaan olisi pahoitellut heikkoa kuntoaan kuin "herbie" ikään.
Tätä tapahtuu varmaan aika harvoin; jos auto kerran jaksoi tänne asti, niin jääköön sitten.
Tulkoon Vento meille takaisin ja olkoon se miesväen projekti !!!
Vento returned home !!!
Tämän blogin tarkoituksena on kertoa, mitä kaikkea Volkkari on pitänyt sisällään ja miten se alkaa kuntoitua kohti liikennekelpoista ja siistiä Tuomaksen ensiautoa. Homma ei ole helppo, eikä siinä ole mitään taloudellista järkeä, mutta miksi pitäisikään; kaipa elämässä saa olla asioita, joita ei aina voi jollain mittarilla mitata.