Autoilun aloitin arvatenkin jo 18-tiaana, samoin kuin silloin tytöysi ja sittemmin rakas vaimoni Liisa, tässä jutussa vilahtelee niin "minun", "Liisan" ja meidän" autojamme.
Lyhyesti listattuna vuoden 2026 laivastomme;
Vokswagen ID.7 Tourer -24
VOLVO Drive0
Drive0 -24 Volkswae0 (eläkeläinen, mutta lähtövalmis)
Volkswagen Golf 5D -94 (varastossa)
Volkswagen Golf 5D -95 (varastossa)
Volkswagen Golf Variant -96 (varastossa)
Volkswagen Vento -92 (varastossa)
Volkswagen Kupla -74 (kaukosäilytyksessä)
Volkswagen New Beetle Cabrio -04 (kesäisin ajossa)
Ford 5D -00 (varastossa - odottaa katsastuskunnostusta)
Ford Mondeo -0 (varastossa - menee poistoon)
Ford Galaxy -99 (varastossa kunnostettuna)
Datsun 100A (kotitallin lämmöllä)
(Lisäksi jälkikasvulla on useilla omia autojaan...6 autoa,
Volkswagen
Nissa parissan
Missan parissa ) Polestaria, pari Volvoa, Audi.....
Mutta nämä omat autot ja niiden tarinat....
1. Toyota Corolla -76 "pikku-corolla" (1986 - 1988)
Tämä auto tuli minulle kolarin kautta kevättalvella -86. Isäni kolaroi pahoin perheemme auton ja minä 18- vuotiaana abina halusin säästää tuon raadon tehdäkseni siitä auton.
No tulihan siitä auto, jolla kävin armeijat ja aloitin opiskelutkin.
Ajoiltaan Corolla oli talvisin aika kamala; kevytperäisenä ja kehnosti sisäilmaa vaihtaja se oli aika vaarallinenkin, mutta muuta ei ollut sitä aikaa ja sillä rahalla.
Autoon vaihdettiin uudempi moottorikin ja maalautin sen kertaalleen. Vahingoiltakaan ei säästytty...
Lopulta Corolla meni vaihdossa Ford Fiestaan.
Myöhemmin kuulin sen romuttuneen varastettuna jossain Kuopion suunnalla.
Nöyrä kulkuväline - oman aikansa auto
RIP
 |
| kutsuna sen sain helmikuussa 1986 |
 |
| Ja tulinä se läksi minulta pois 1988 |
Tämä auto tuli hankittua, kun Corolla osoitti loputtoman korjaamisen merkkejä.
Alkujaan joku beigenharmaa auto oli vain maalattu valkoiseksi.
Auto tuntui modernilta aina käyntiääntä myöden. Varusteiltaan ei auto olisi voinut olla spartalaisempi - ei niin mitään varusteita, äänieristeitä tai ylellisyyksiä.
Juhlavaa olivat myös kääntösäde ja työntötankokoneen polttoaineenkulutus.
Ihan soiva peli, mutta oli vain vain reilun vuoden.
En enää koskaan tiedä tai tätä autoa...minnekähän se päätyi...
 |
| Järkiperä :) |
3. Datsun 100A -76 (1987...)
Tämän auton tarina on kerrottu toise etsikon alla, joten ei tästä tässä sen aikana. Auto on ollut vuodesta 1987 ja tällä hetkellä museokuntoisena pitkäänsäilytyksessä.
4. Toyota Corolla LB-86 (1989-1991)
Tämä auto oli hakusessa jo hetken aikaa ja idea oli selkeä; Corolla Liftback sen olla pitää.
Tämä auto löytyi Espoosta Auto-Jaloselta. Ford Fiesta meni sutjakkaasti vaihdossa.
Toyota oli selkeä hyppäys nykyaikaan; tehokas moottori, 5 vaihteinen ja mukava mukava.
Toitsulla töristeltiinkin melkoiset matkat. Kesällä -91 ajelimme häämatkallamme pitkän Euroopan reissun. Käytännössä viaton auto - hyvät muistot :)
Auto päätyi jonnekin Itä-Suomeen (Joensuu ?) jossa se palveli yhdessä ja samassa perheessä aikaa.
5. Mazda 323 -90 (1991-1994)
Tämä auto Mazda-Kaivokselan vaihtoautorivistöstä. Valittavana oli toistakymmentä samanlaista, sillä lamavuosina eräs kiinteistövälitysliike heitti konkat ja autot palautuvat tuonne liikkeeseen.
Mazda oli ihan OK noin perusautoksi, mutta ei loppukädessä säväyttänyt mitenkään erityisesti. Huollot olivat ihan sikahintaisia ja maali alkoi hilseillä takaluukusta just takuuajan jälkeen... Autoon murtauduttiinkin kahdesti, vaikkei sitä mihinkään siitä lähteistä.
Tämän auton Espoossa useastikin - aika pian ruosteisena, eli ei myöhemmin ollut mitään veteraaniista.
6. Vw Vento -92 (1994-1996 & 2012 ...)
Tämä on jo legenda - "sininen Vento", auto, josta tämä blogi ja laajempi autoharrastus alkoi uudelleen.
7. Vw Golf Variant -96 (1996 - 1998 & 2015...)
Farmari-Golffi, joka oli perheemme ensimmäinen uusi auto.
Tässä autossa oli 75hv:n moottori, jolla ei oikein meinannut päästä minnekään - ainakaan rekkojen ohi. Autolle sattui parkkihallikolari ihan uusina ja sen korjaaminen uudelleen ja uudelleen vei vähän hohtoa muuten kivasta autosta. Farmarikori oli aivan loistava.
Auto seurasi meitä muuton myötä Espoosta Saloon, jossa oheinen kuvakin on jo otettua.
Auto päätyi jonnekin Uudenkaupungin kuulein suunnalle, jossa se
ei viettää eläkepäiviä Heinikkoon sit melkein hävinneenä...
No, siitähän se sitten läksi - taas yksi en tinen automme palasi kotiin, kun ostin sen tuolta Uudestakaupungista takaisin syyskuussa 2015.
Usean vuoden harrastelun ja taukojen päätteeksi auto valmistui uudistettuna syksyllä 2020.
todistaa auto joutui vandamin uhriksi pitkäaikaissäilytyksessä ja kotiutin sen korjauksia varten. Nyt auto on nopeasti siistittynä kunnossa (2024)
8. Open Kadett Berlina -84 (1998 - 2000)
Tämä Kadetti tuli hankittua Datsunin tilalle, koska halusimme kakkosauton, jossa on turvavyöt takapenkilläkin ja muutenkin nykyaikaisempi.
Auton rekisterinumero oli TUH-100 ja saikin lempinimen "tuhnu" sillä käynnistettäessä se pöläytti aina määrien savupilven. Tuhnu jäi odottamaan autotalliin, kun muutimme Saksaan ja sitä lainasivat sillä välin tutut ja sukulaiset. Lopulta auto päätyi Liisan siskolle, pehmiti sen romu jokaista jokaista - lähes yhtä tulosta, kun Datsuninkin tätä ennen.
Jotkut ovat vain lahjakkaampia tässä toiset...
Auto pääty vain kuin peltoautoksi Maaningalle tai jonnekin jordaniaan.
("tuhnun" kuva puuttuu...)
9. Ford Mondeo STW -98 (1998-1999)
Tämän auton "sain" tilata, kun perheeseemme oli syntymässä kolmas poika, nyttemmin "punaisen Vento" tuleva kuski.
jos auton moottori oli vain 1.6 litrainen, se oli Golfia paljon pirteämpi. Hienoa oli amerikkalaistyylinen muotoilu, ilmastointi jne
Mondeo oli meillä vain pari kuukautta, kun sain tarjouksen lähteä Saksaan töihin.
Siispä Mondeo myytiin eteenpäin vain puolen vuoden ikäisenä.
Sen osti puolituttu kaveri, jonka ohjaimissa näin auton useastikin täällä Salon suunnalla.
Sittemmin auto meni jonnekin pohjanmaalle.
Nyttemmin auto on jo poistunut Ford-taivaaseen... löytyyle on myös paikka avoinna paratiisiin, sillä niinhän sanonta käy, että Ford jossain on taivaspaikka avoinna, kun on kokenut helvetin jo maan päällä...
Hyvä auto se oli!!!
10. Ford Galaxy -99 (1999-2003)
Ensimmäinen tila-automme. Auto läksi mukanani Saksaan, eli oli ns. komennusauto työskennellessäni Nokian siirtotyöntekijänä Münchenissä .
Tilaa ja kokoa löytyi ; koko viisihenkinen perheemme ja ajoittain meillä vier ailleet sukulaiset sopivat samaan kyytii n. 2.3 litraisella bensakoneella pääsi riittävästi ripeästi mmyös autobahnoilla. Varusteita oli kivasti, vaikkakin ilmast ointi puuttuikin. Kesällä kyllä oli aika kuumaa, kun isoista ikkunoista porotti sisään. Tällä autolla tuli käytyä Saksaa ristiin rastiin, vähän Itävallan ja Italiankin puolella, Tanska ja Ruotsi niinikään.
Ikävä puolena oli vähän kehno laatu; auto oli tämän jostain kohta ja tästä ongelmiin kyllästyneenä luovuimme autosta vaihdossa uuteen Chrysler Voyageriinloppuvuodesta 20 Voya03.Auto
on aina erikseen pilkahtanut Salon liikenteessä, joten kovin kauas see ei j atkanut.
Ymmärtääkseni se on maanviljelijäperheen auton täällä Varsinais-Suomessa.
V iimeksi näin sen 2014 keväällä. Sielläkin sen kyydissä oli lapsia ja kyljet hyväästi ravassa;. Lapsivankkuri, joka oli e delleen siistissä kunnossa :)
Kuvassa auto Münchenissä kotikadullamme kuvattuna. Huom rekisterikipi !
MUOKKAUS 2017; .. ja kuinkas sitten kävikään... ?
11. Ford Escort -94 (1999-2002)
"esco" ostettiin Münchenistä kakkosautoksi, sillä Galaxy oli vähän iso kaupunkioloihin.
Tämä auto löytyi paikallisesta autoliikkeestä aivan Bavaria- filmistudioiden läheisyydessä.
Näköetäisyydellä oli mm legendaarinen U-96 "Das Boot" sukellusveneen kopio, jota käytettiin samannimisen elokuvan filmauksissa.
Auton ainoa aikaisempi omistaja oli herra Schumacher. Vitsailinkin, että meillä on Schumin entinen punainen urheiluauto. Escossa oli mm kattoluukku ja muutenkin se oli jotenkin sopivan varusteltu. Auto oli myös tosi hyvä ja suorituskykyinen ajettava. Auto seurasi meidän koti-Suomeen ja omistaja
vuosia myöhemmin myin sen veljelleni, auto päätyi muistaakseni Kajaaniin... sitkeä ja näyttäväauto, jolla tein edelleen rikkomattoman nopeusennätyksen HelsinkiVantaan lentokentän ja Salon... eikä niistä samasta lukemista ... Sittemmin a uto on poistunut Trafin rekisteristä romutettuna (201 4 lopulla).
12. Chrysler Voyager -03 (2003-2008)
Jos tila-autoa oli tuohon aikaan ostamassa, valinta varmaan aika usein kohdistui just Chrysler Voyageriin. Niin meilläkin, joskin valinnan viimeisteli Celine Dion... joo, emäntä on suuri Celine-fani ja kun tämä naikkonen mainosti Chrysleriä telkkarissa, oli valinta selkeä... niin, että miehethän ne autot valitse...
"Vojakkeri" tai "sysleri" oli tosi järeä ajettava; sitä eivät pikkutuulet ja asfaltin epätasaisuudet häirinneet. Ja aina kun vaihtoi kaistaa, niin tilaa tuli aika helposti, kun muut pelkäsivät jäävänsä alle.
Moottori oli 2.4 litrainen bensa + manuaalilaatikko. Varmatoiminen yhdistelmä, joskin automaatti olisi ollut varmaan vaivattomampi. Joitakin mitättömiä vikoja matkan varrelle osui, mutta hyvin tämä auto meitä palveli kaikki 120tkm jonka ajan se meillä oli.
Auto meni sittemmin jonnekin Lappeenrannan suunnalle koiraharrastajaperheeseen ja sittemmin Vantaalle.
13. Chrysler Voyager -08 (2008 - 2010)
Tämä auto seurasi kolmanneksi tila-autoksemme ja oli omistussuhteeltaan leasingauto.
Moottori oli 2.8-ltrainen diesel + automaatti. Varusteita oli kaikki, mitä autoon sai :)
Tukeva kulkine, jota piinasi sinnikäs sähkövika; akku tyhjeni muutamassa päivässä jos autolla ei ajanut, eikä ongelmaa saatu kuriin oikein koskaan.
Niin paljon se haittasi käyttöä, että luovuimme autosta etuajassa.
Auto oli meillä vain reilun vuoden, jolloin tosin kävimme pariin otteeseen Lapissakin sillä.
Matkaa oli kiva taittaa cruise-automaatilla lasten katsellessa elokuvia kotiteatterista :)
Sittemmin auto on myyty jonnekin Espooseen lapsiperheeseen... Good Luck !
14. Ford Mondeo -02 (2003 - 2006) Nämä autot eivät taida nyt mennä ihan aikajärjestyksessä. Joka tapauksessa tämä Mondeo oli ensimmäinen leasingautoni ja osui samaan aikaan vihreän Galaxyn kanssa ja oli siis punaisen Escon työnjatkaja. Voidaan varmaan puhua Ford-kaudesta perheessämme.
Tykkäsin myös auton sporttisesta ulkänäöstä ja sen loistavista ajo-ominaisuuksista.
Käytännössä viaton auto, joka kärsi ovien ja luukkujen ruostumisesta jo parin vuoden ikäisenä. Ne korjattiin ja ovet maalattiin uusiksi.
Auto poistui meiltä sopimuksenmaukaisesti kolmevuotiaana tullakseen korvatuksi Vw Passatilla. Mondeo päätyi Porvoon suunnalle ja sieltä se jatkoi vielä Vihtiin, josta....
Ja joulun alla 2020 ...no, kuinkas ollakkaan Mondeosta tuli 4. kotiinpalaaja :)
Vuonna 2026 auto on edelleen kesken ja sen jatkot ovat vähän epävarmat.
Toisteiseksi siis tallessa vain.
15. Vw Passat -05 (2005 - 2008)
"Pasuunan" tilasin sitä edes koeajamatta, kun automalli oli niin uusi ettei niitä ollut vielä edes koeajoon asti.
Tämä oli ensimmäinen dieselimme ja Mondeon jatkaja leasingautona.
Vw oli laadullisesti huippuluokkaa, ei vian vikaa koko 82tkm:n matkalla, jonka sen kanssa jaoimme kolmen vuoden aikana.
Sittemmin "Ossi" meni jonnekin Oulun suunnalle.
Siisti ja laadukas porrasperä.
16. Volvo V50 -04 (2010 - 2011)
Tämä Volvo astui kuvioihin kun sininen Voyager päätettiin palauttaa kesken leasingkauden liian vikaherkkänä autona. Tämän auton vaihteeksi ostimme, eli kummatkin perheen käyttöautot (vaalean sininen V70 ja tämä) olivat omia.
Autossa oli sama 1.8- litrainen bensamoottori, kuin sinisessä leasing-Mondeossa, mutta tämä auto oli jotenkin janoinen; oli ihan normaalia, että työmatka-ajossa se vei lähemmäs 10 l/100km. Maantielläkin harvoin pääsi seitsemän litran tuntumaan.
Autona "Raffi" oli kuten Volvot yleensä; yllätyksettön, luotettava ja hyvä ajaa.
Taisi siihen joku vikakin tulla; kuskin oven johtosarjan pätkiminen on näissä tyyppivika, joka sai kuskin peiliin integroidun ulkolämpötilamittarin näyttämään ihan omiaan ja keskuslukitus takkuili...no se korjattiin takuuna.
Auto oli meillä puolitoista vuotta ja myin se netti-ilmoituksella Rovaniemelle.
Sen uusi omistaja nimenomaan halusi tämänvärisen Volvon. Vähänajettuna ja siistinä yksilönä se oli helppo myytävä. Uusi omistaja kävi noutamassa auton itse ja viimeisen kerran kuulinkin siitä, kun sain tekstiviestin samana iltana, joka kertoi auton päässeen ehjänä pohjoisiin.
Siellä kuka ties vieläkin :)
17. Volvo V60 -11 (2011 - 2015)
Kun V50:n myytiin Rovaniemelle, sain mahdollisuuden tilata vaihteeksi leasing-auton ja valinta oli luonnollisesti Volvo. Tämä Torslandan tuliainen tuli minulle joulukuun alussa 2011 ja on siitä lähtien ollut perheelle "kakkos-Volvo" vaikka hyvin voisi olla se ykkönenkin.
Autossa ei ole ollut mitään vikaa - sellaisia ne Volvot, tai ainakin ne minun Volvoni, ovat.
Tykkäsin autosta niin, että jatkoin leasingsopimusta maksimiin, joten sillä sitten kurvaillaan aina joulukuulle 2015 asti.
Joulukuu 2015 lähenee ja Volvon taival perheessämme päättyi vääjäämättä. Täytyy todeta, ettei meillä ole ollut viattomampaa ja parempaa auto, kuin tämä V60. Ei mitään vikaa - ei edes palanutta polttimoa ja kuitenkin reilut 100tkm takana !!!
Siitä joku saa hienon auton, kun se vuodenvaihteessa 2016 päätyi ALD:n vaihtoautoksi Vantaalle. Sittemmin en ole autosta kuullut mitään....
...jatkaja on niinikään samaa merkkiä .. V40 :)
18. Volvo V70 -08 (2008 - 2013)
Uuden Volvon hankinta oli ollut mielessäni jo tovin aikaa.
Kun vielä kotillamme talvilomareissulta osuimme liikenneonnetomuuslle auttajiksi, jossa perusauto oli rusentunut aika pahasti ja äiti lapsimatkailuun, oli päätös Volvon ostosta selkeä - sellainen turvalinen Volvo sitten, jos rahat riittää.
Oli hienoa saada ihan itse määrittelee varusteet ja värit, oikean äänen jälkikäteen vähän pihistelleeni joissakin kohdissa.
Volvo valmistui huhtikuussa Torslandan tehtaalta sovitussa aikataulussa ja luovutettiin heti vapun jälkeen 2008.
Tämä Volvo oli aivan huippuauto. Ri sopivan hyvin, toimiva ja luotettava.
Sen kun ajoi, ja huolsi minäkin.
Auto, josta luopumista harmittelin jälkikäteenkin, vaikka uudempi V70 onkin hienompi.
Volvo ei tarvitse lojunut vaihtoautohallissa, vaan se meni Turun suunnalle.
Sittemmin auto viivähtänyt vuoden aikana netissä myynnissä.
Vuoden 2022 lopulla auto oli taas myytävänä - joo, osta lupaa ostaa sitä takaisin - 3300€ hintaan. Siisti peli ajetuista 480tkm paikalla.
Ja taas bongasin auton katsoa... nyt mittarissa on jo 510tkm....
Vaimolta tuli jyrkkä- "EI" - siis jatkakoon tämä Volvo vielä taivaltaan jossain toisaalla, Hämeenlinnan suunnalla.
19. Volvo V70 -1 2 (2013...)
Jotkut sanovat, että IKEA on edullinen ostospaikka. Sanoisinpa melkein että paskapuhetta, mutta itseäänhän tässä voi syyttää.
Meidän piti vaimon kanssa mennä käymään Rasion IKEAssa, mutta kuin tulikin poikettua siinä lähistöllä kattelemassa autoja, ihan kun nyt tuo zetaberttazeta olisi ollut vaihdon tarpeessa. Sehän oli just 180tkm ajettu ja vasta huollettukin ja uudet renkaat ja...
No, pätevä myyjä ja hieno auto; kaupat tuli niin sutjakkaasti, että itseänikin ihan ihmetytti.
Siltä istumaltahtuivat tavarat autosta toiseen ja tumman sinisellä V70:llä läksimme... Niin meni sekaisin, ettei IKEAsta ostettu vailla lastulevyhässäkkää tai kipon kippoa. Jäätelöt sentään syötiin uuden auton kunniaksi.
Hyvinhän tuo on kulkea ruputtanut, vaikka ei tuolla säästödieselillä kyttiä karkuun ajetakaan.
Se kivasti samaa Ocean Race. mallia kuin ihan saman ikäinen leasing- V60.
Kivat varusteet. mm Volvon originaali DVD järjestelmä kaksine näyttöineen, paljon sähkötoimintoja (kaikki toimii) jne.
Allaolevassa kuvassa siis keskimmäinen kulkija.
Ja sattuihan sitä kaikkea matkan varrella.
Helsinki - Salo- väli tuli tutuks reilun tuhannen tulevan viikkotahtia parhaimmillaan.
Keväällä 2018 ilmastointi ei sitten alkanutkaan puhaltaa viileää... lauhdutin oli itseensä ja irtisanoutui. Ei, uusi palikka paikoilleen ja kylmäaineet sisään ja taas mennään.
Keväällä 2020 aloin vaihteeksi miettimään käyttöautojen päivitystä uudempiin.
Eihän noissa Ocean Raceissa mitään vikaa tai muuta vaihtaa, mutta....
Parin tiedustelun jälkeen kävi aika selkeästi ilmi, että tämä Volvon arvo on enemmän tuhansia euroja. Muuten siistin auton rasitteena ovat runsaat ajokilometrit ja pieni moottori.
Ei auttanut kertoa, että olen todella autosta todella hyvää huolta ja puolinnut kaikki huoltovälit, käytä parasta öljyä ja originaaliosi....
Päädyin, että jääköön Volle meille lopuksi ikäänsä. Tästä on enemmän iloa ja käyttöarvoa, kun monta tuhatlappunen rahaa.
2020 - sitten 8 vuotta meille tulonsa jälkeen ja reilut 260 mittarissaan, matka jatkuu.... vaikka välillä onkin huilitaukoja, kun kesäautot ja muut menopelit ovat ajossa.
Syksy on aina ollut muutoksen aikaa meidän perheessä.
Muuta toivat CHR:lle uusia kuvioita, kun perheen äiti sai viran Ahvenanmaalta pieneltä
Kumlingen saarelta. Tuo piskuinen saari on sitten Volvon uusi koti joka toinen viikko.
läsnä paikalliset tunnistavat auton sen suåmalaisista kilvistä ja kuskin ruotsin kielestä vailla paikallista murretta.
Ja mikäs on mennessä, kun kaikki on kunnossa ja toimii.
Matka tuonne Kumlingen saarelle kulkee yhteysaluksilla Ahvenanmaan saarelta toiselle
Kyytikaveriksi sattuu sun millaisia Å-kilpisiä kapineita bensarekasta maanviljelijöiden koneisiin ja varsinkin kesäisin kaikenkarvaisiin turisteihin.
Laivalle in pääsemisen ruuhk kyyti takaa tuulilasiin kiinnitettävä erityistunnus. 
Kilometrejä ei paljon kerry metalli kummoisesti. Yhdellä tankillisella ajaa päivämäärällä. Eli siinä diesel ei ehkä olisi kaikkein taloudellisen vaihtoehdon, mutta auton myyntiarvo on paljon käyttöarvoa pienempi, joten tällä kuviolla mennään eteenpäin.
Västeråsissa autolla on parkkihallipaikka - ahdasta, mutta turvallista ja siistiä.
Jossain vähän Västeråsin liikenteessä havaitsin, että Vollea ei tarvii paljon jarrutella, kun se tekee sen ilman jarrupoljinta. Havaitsin kuskin puolen etujarrun jumittavan. Tuomaspojan lensi työkaluineen avuksi seuraavana viikonloppuna. Parkkihallin lattialla sitten annettiin tekohengitystä liukutappien ja jarrumännän voitelulla. Tämä ratkaisulla pelastaa sitten koti-Suomeen, jossa odotti perusteellisempi remppa.
Joulukuu 2023
Joulukuussa odotti sitten lopullinen kotiutuminen.
Joulun aikaan oli aikaa jarruja paremmin. Kuskin jarrun takaa toisetkin jarrut kaipaisivat kaiken ja uusia huolto-osia. Ei niinkään levyjä tai paloja vaan paremminkin liukutappeja, mäntiä ja tiivisteitä, jos ei nyt ihan uusia jarrusatuloita.
Ei tässä vielä kaikki. Sisätilan lämppärin moottori pitää pakkasella omaa ulinaansa, ABS- merkkivalokin vieraili mittaristolla. Vikakoodeja lukiessa lisänumeroina tulivat PA- suuttimien ja kuskin uunikatkokset... korjaaja tyyppivikoja kaikki.
Ikä alkaa näkymään, vaikka kilometriä nyt ei niin kauheasti kertyisikään.
Maaliskuu 2024
... mutta mutta. Ei ole vielä seikkailut tämän auton ohi.
Vaimon uusi työ vie hänet uudelleen Ahvenanmaan saaristoon. Vollehan oli sitten vuosia sitten Kumlingen saaren viikottainen vakiovieras. Nyt destinaatio saari jossain on keskellä ei mitään mitää, Naapurisaari on Utöä, eli aika aavalla merellä Kauan vierailee viikon tai kaksi kertaa....
Sain luvan lähteä kokeilemaan ajoa takaisin Saloon.
Tuohon 70km matkan menikin sitten 1.5h vanhaa 110- tietä pitkin, kun kaikki pitkäsenkin isommat mäet tuntuivat olevan elämän ja kuoleman kysymys moottorin ja auton vapistessa hänen kokovoimattomasta. Sanoin Vollelle, ei se ole koskaan jättänyt palaamatta kotiin, eikä olisi paljon tehdä nytkään. sitä sitten nilkutettiin ja annettiin tilaa kaikille muille.
Lopulta pääsin kotipihaan. Ei jättänyt tielle tälläkään kertaa, vaikka lähellä oltiinkin !
sitä sitten osia miettimään ja laskettelemaan, miten ne suuttimet siitä irtoaisivat, kun legendat kertovat niitä käytetään niin jumissa, että pahimmillaan moottorin kansi joudutaan irrottamaan. Taas kävin tuuri. Poikani ovat innostui irrottelemaan ja niin vain yksi toisensa jälkeen irtosivat pesistään kuin alakoululaisen maitohampaat.
Saksasta löysin pitkäsen reilulla 400€ hintaan takuukunnostetut Boschin suuttimet kaikki neljä yhden Motonetista hankittavan hinnalla. Samalla homma uudet hehkut, vaikka alkuperäisetkin olivat toimivia, mutta vaihtuivat tässä samalla sitten, kun seutukunta on auki.
Sitten vain osat paikoilleen. Liuta neuroottisia tarkastuksia ja aiheesta autokäyntiin.
Suuttimien sopeutus piti todella tehdä. Käynti oli alussa pako aika erikoista ja varsinkin putkesta kuului kummallinen tuhnutus. Kuitenkin vikakoodien sammuttelun ja parin start/stopin jälkeen käynti tasoittui ja palasi normaaliksi.
Sittemmin Volle on ollut seisonnassa. Se pitää, ottaa kokeeksi liikenteeseen, että voisin olla varma, että korjaus on onnistunut. Lisäksi listalla on perusteellinen huolto öljyineen ja suodattimiin... sitten loppukesän mittaan.
Vaimolle tuo Vollen hyytyminen kesken ajon oli kuitenkin viimeinen niitti.
Hän oli haastanut näin vanhan auton pitämistä arkiautona.... eipä ei ajopelit luotettavammin muuttuu vuosien mittaan, vaikka kunnossa koetankin pitää.
Hän siis halusi uudemman auton ja niin perheeseen kotiutui pika-aikataululla vuoden ikäinen Vw Golf Variant. Todella ja bensapihi kulkupeli, joka kuluttaa siis Volvompaatia bensaa kuin tämä tämä. Eipä sitten ihme, että Volvon ajot jo ihan taloudellisessa mielessä alkavat olla ajettuja.
Syyskuun lopulla pyörähdin Vollella peräkärrin kera Kökarin saarella.
Kökar on Ahvenanmaan saarista eteläisin. Vein vaimolle sohvan ja jotain muuta pientä.
Ihan kivastihan tuo Volle kulki. Pikka olin dieselin haju havinaa nähnyt, mutta ei todellakaan ollut eroa, jotenjoa vaan.
Kuin kiusalla, paluumatkalla parikymmentä kilometriä ennen kotia, turbo tippui pois pelistä ja auton kulku muuttui taas kerran vaisuksi. Tämä "vika" on tuttu; turboa ohjaavan jousen jumittaminen, joka poistui sitten kotona WD40 + herkistelyllä. Ilmeinen seisonnasta johtuvat jumi.
Seuraavina päivinä ajattelin kerran käydä sillä yhden työreissun kun auto nyt oli liikenteessä....
Ajaessani auton ulos tallista toinen sähköisistä takajarruista jumitti päälle, joten se sitten siitä reissusta; jarru ei enää irrottanut.
Jarruremppaa siis tiedossa; vaihdoin kokonaan uudet takajarrusatulat suosiolla. Samalla käytiin pojan kanssa läpi etujarrut uusine mäntineen, tiivisteeen ja liukutappeineen. Jarrujen kulutusosat, eli levyt ja palat olivat uutta koulutusta kunnoissa, kun autoon ei ole kilometriä kummoisesti kertynyt.
Samalla kun auto nyt oli ylhäällä, päätin kurkistaa muovihelmojen alle.
Nämä Volvot kun kuulemma ruostuvat herkästi helmoistaan ja onhan meillä kokemusta tästä ongelmasta harmaan Volvon tiimoilta.
Ei, likaa ja ruostetta löytyi. Lika lähti pesemällä ja ruosteet hiomalla + suojaamalla paremmin. Hitsaushommiin ei sentään tähän 13 vuotta vanhaan auton kanssa tarvinnut ryhtyä.
Taas kunnossa... uskon niin.
Vanhenee se Volvokin ja vikoja alkaa esiintyä. Koetan kuitenkin korjailla sitä mukaa kun tulee.... Niin, ja menihän katsastus läpi huomautuksitta. Päästöt, jarrut ja muut mittausarvot olivat tasaisia ja kaikin puolin toleransseissa.
Marraskuussa 2024 päivitin ajovalot uudemmiksi; sivuheijastimet ja linssit.
Kyllä nyt näkyy ja näyttää... paremmin ja uudenmalta.
Ja sitten tien päälle taas. Tällä kertaa Viron suuntaan, jonne yksi pojistani autoa lainasi.
pitkään ennen viikot ennen joulua 2024.
2026
Lapin reissun aikana kävi ilmi, että nokkahihnan vaihtoväli oli mennyt jo tovin aikaa sitten ohi.
Ei kilometrien suhteen, mutta 5 vuoden aikaraja oli ylitetty.
Siitä sitten vain osia tilaamaan ja poikani kanssa huoltoa tekemään; nokkahihna, kiristimet, vesipumppu, ilmastoinnin vapaakytkin, öljyt ja suodattimet ovat nyt uutta.
Samalla vaihdettiin auton sisustukseen paremmin sopiva uusi vaalea nahkainen ohjauspyörä.
Sitten keksin putsata sisälokasuojat. Otin ne irti ja pesin painavat kurat kunnolla pois.
Pesin kunnolla myös auton runkorakenteet huopaisten sisälokasuojien takaa.
Piiruosteita siellä oli, niin kuin helmoissakin oli pari vuotta sitten.
Harjalaikkaa ja kaikkia muita työkaluja käyttäen ruosteet ainakin vähemivät huomattavasti.
Sitten vain hammeriteä ja kotelosuojaa reilusti. Unohtamatta ajovalojen säätöihin vaikuttavien antureiden voitelua, kun kerran olivat siinä niin helposti näkyvillä.
Pidetään veteraanista huolta !
20. Vw Vento -94 ("punainen Vento" 2012...)
Tästäkin autosta on kirjoitettu paremmin omalla sivullaan, joten ei siitä sen kummempaa.
Tästä autosta tuleekin sitten näyttävä ja kuuluvat (poppikoneet) peli Joel-pojallemme.
Auto oli ajossa 2014 - 2017. Sittemmin säilössä veteraaniparkissa ja vandalismin kärsittyään kotitallissa kuntoitumassa (2022) ja sittemmin seisonnassa "veteraanimetsässäni"
21. Ford Focus -03 (2011...)
Tällä autolla oli ihan selkeä tilaus. Se hommattiin vanhimmalle pojallemme Markukselle ensin opetusautoksi, mutta sittemmin ihan käyttöpeliksi.
Etsiskelin nämä automaattivaihteisia, vähän ajettuja ja ilmastoituja Focuksia, Golfeja ja muita peruspelejä. Tämä tarttui netistä haaviini. Auto oli myytävänä Turussa. Se oli kuulunut samaan sukuun koko ikänsä, mutta jäänyt ylimääräiseksi kun perheeseen oli ostettu uusi auto. Ei siis mikään pakkomyyntimiina.
Tämä hopean harmaa yksilö oli oikein siisti ja säännöllisesti huollettu... paitsi että se uusin huolto + nokkahihna olivat vaihtamatta. Renkaatkin olivat kohtuulliset, tosin vain kolmeen renkaaseen rätti kapseleita ja nekin tarvikehärpäkkeitä.
Focuksien tyyppivikahan on ovien ja luukkujen alareunojen ruostuminen kittisauman materiaalivirheen vuoksi. Nämä kaikki oli korjattu takuuna jo kutsu. Ovet olivat ruosteettomat ja ovat sitä ruosteettomat.
Koeajolla ei ilmennyt mitään erityistä; kaikki toimi, niinkuin pitikin; ei kun tarjousta.
Lopulta sataa halfmmalla juuri katsastettu Ford Focus vaihtoi omistajaansa ja siirsin sen meille kotiin Salon suunnalle.
Heti miten autoon vaihdatettin nokkahihna, jarrut huollettiin ja tehtiin 140tkm:n määräaikaishuolto, niin että leimojen lista olisi katkeamaton eikä ihan heti tarviisi pellin ale tavaraa.
Lisäksi hommasin Fordin uudet alumiinivanteet ja niille kesärenkaat, varsinkin kun vähän ajetut pienemmät kesärenkaat menivät sujuvasti vaihdossa. Talvirenkaille hommasin uudet originaalikapselit. Lopuksi näpersin kiinni kiinteän Nokian BT autosarjan, niin ei tarvii kännykkään koskea ajon aikana.
Seuraavana keväänä olisi vuorossa opetuspolkimien asennus ja muutoskatsastus.
Kaikki tämä on ollut tähän asti vain tekniikkaa... nyt tuli eteen isän (kirjoittajan) kirjalliset kokeet, kun piti kait sitä sitten on annettu "kirjansa lukenut mies" päästä virallisesti polkemaan opetuspolkimia. Läpihän se meni, vaikka pitkäsen jännitti, määrä määrä. Teoriakoetta edeltäneet illat menivät kynttilänvalossa lukiessani, sillä Tapani-myrsky katkoi sähköt ja hyydyttivät kännykkäyhteydetkin.
Opetusajossa vierähti sitten puolisen vuotta, jonka jälkeen tulivat kirjalliset ja inssi.
Kun ne olivat läpi, saatoin purkaa opetuset pois ja auto siirtyi vaihtoehtosti
Markuksen käyttöön.
Sittemmin auto on ollut jokapäiväisessä ajossa ja kilometrijä on kertynyt 10tkm tai kohta / vuosi. Mitään teknistä tai kulumaa ei ole ollut vikaa... kesäkuussa 2014 kävi vähän vahinkoa kesähämärässä; peura hyppäsi auton eteen ABC Piihovin lähistöllä, eikä Markus kerennyt säikähtää ennen rysähdystä... kuin myöhemmin vakuutukset ovat kunnossa ja auto oli tänään taas kerran ehompi.
Peuralla ei ollut niinkään hyvä tuuri. Se vaihtoi hiipakuntaa saman tien.
Itse kun en ole mikään metsämies, niin vähän säälitti sen bambin puolesta...
Saman vuoden - 2014 - joulukuussa tömähti Salossa takana ajanut ei kiinni taas huomioitaan kännykkäänsä, joka edelleajanneen Fokuksen jarruttaminen jonossa oli yllätys, kostautui peräänajona. Focuksen takapuskuri meni uusiksi. Pikkujuttu sinällään, mutta pitkäsen sanotaan harmitti ja olihan siitä vähän vaivaa.
Matka jatkui ja laulu soi. Vuodesta toiseen. Focus on palvellut todella hyvin ja aivan mitättömin korjauksin. On tullut tavaksi huoltaa auto perusteellisesti joulun pyhien aikaan ja katsastaa samalla. Näin tehtiin myös jouluna 2018. Kaikki oli hyvin.
... mutta sitten vuosi 2019 alkoi harmillisissa merkeissä. Hyvin luminen ja liukas talvi teki tepposet ja Markuksen ohjastama Focus kiepsahti varsin hitaasta vauhdista nokka tulosuuntaan ja saman tien puuta päin. Voi kelju, että harmitti. Niinusta kuin isäänsäkin... etsiäle ei sentään mitään, joten rahalla tai sen menettämisellä on selvisi. Oliko tämä nyt sitten hyvin palvellen auton loppu ? Focuksen markkinahinta on aivan mitätöntä sen käyttöarvoon... Ohessa kuva vahinkoillalta.
vaihtoehto autolla oli kasko, joten korvauksia oli luvassa.
Toisaalta, pelkona oli vakuutusyhtiön lunastaminen kun vauriot olivat suuria auton nykyarvoon.
LähiTapiolassa oltiin ymmärtäväisiä huomioivia.
Lopulta päädyimme yhteisymmärryksessä kertakorvauksen vuoksi, nyt saimme auton markkina-arvon rahana ja auto jäi vielä meille joko korjattavaksi tai käytettäväksi osiksi.
Pari iltaa myöhemmin kotitallissa Focus oli purettu ja vauriot kartoitettu.
Uusia osia tarvittiin pari sylillistä, mutta meillä on yleensä entuudestaan ja pitkäsen löytyi Tori.fi´n kautta lisää.
Viikkoa myöhemmin auto oli jo päällisin puolin kunnossa. Korjaamolle jäivät raidetangon uusiminen ja myöhemmin tehtävä 4-pyöräsuuntaus. Auto laitettiin siis kuntoon. Se on liian hyvä romutettavaksi. Siirrän sen muiden veteranien vierelle odottelemaan kesää ja amerikkalaista sukulaisten lainaa tai muuta tarvetta. Ohessa kuva ulkoruokinnassa vietävästä kaksikosta hetki ennen parkkihallin siirtymistä.
Focus ei sitten enää palannut Markukselle...
Kas kun motto on, että autoja ei myydä, niin ostetaan, niin hankittiin Markukselle kokonaan toinen auto... Volvo V70. Astetta tukevampi peli vastaisen varalle !
... mutta se on sitten toinen juttu se..
Heinäkuu 2019 : Focus palasi taas liikenteeseen. Ne ameriikan serkut tarvitsivat auto muutoksiksi viikoksi ja MRF-645 oli oiva vaihtoehto. Autossahan on katsastus voimassa, joten eikun Traficomin sivujen kautta auto liikenteeseen ja tankkauksen kautta kotipihaan pesuun jne.
Elokuu 2019 : Focus palasi takaisin tuhatta kilometriä kokeneempana.
Pikkasen oli etupuskuri ottaa itseensä jossain mökkitiellä. Samoin kuulemma virtalukko joskus temppuilee. Ja ennen kuin öljyt vaihtaa...
Nämä siis huoltolistalle seuraavaa komennusta, joka taitaa löytyi ihan naapurustosta.
Näinhän se on, että Focuksella on vielä monta hyvää ajokilometriä edessään.
Pikkuhuolloilla tämä sinnikäs perheenjäsen taivaltaa vielä vuosi, jos niin halutaan.
... ja niinhän minä haluan... Marraskuu 2019 : Focus taas tien päällä. Nyt uusi tukikohta odottaa Suonenjoella.Focuksesta tulee perikunnan kesäauto. Sellainen vara-auto, jota suvun porukat saa käyttää tarvitessaan paikallisiin ajoihin; kaatopaikkareissuihin jne...Uudessa on ihan oma autotallikin - siellä sitten jatkuu tämän auton tarina.
22. Volvo 240 -89 (2011)
No tässä oli taas hankinta, josta ei oikein keskusteltu perheessä - tai kun keskusteltiin, niin olikin äänessä jo muutakin kuin ystävällisiä vivahteita.
Elettiin vuotta 2011 kun sitten tulieka kerran alkoi viskata siihen malliin, että kantti-Volvo olisi saatava.
Tämä turha reilut 200tkm ajettu kaunokainen löytyi Forssasta ja ostin sen ihmeemmin kotona mainitsematta... paha virhe !!!
Ei... kun Volvo siten ilmestyi kotipihaan, alkoi ensin pojat koulusta tullessaan ihmetellä, että mikä tuo on... ? - sama mantra jatkui kun Liisa-vaimo kotiutui... siinä ei oikein voi auttanut kertoa vitsejä siitä, miten Volvon mankasta kuuluu aina vain ABBAa ja miten kestäviä ei on jos tulee 3. maailmansota tms. Niin sitten tulee perjantaina...
Tuo perheen sanaton vastustus laittoi näinkin positiivisen miehen hartiat kumaraan ja pahoittelemaan typeriä hankintojaan... nyt taisin kämmätä pahemman kerran...
Lauantaina ja sunnuntaina putsailin autoa, mutta harmitus ei päästänyt otteestaan...
Ajattelin, että auto ei tainnut olla metallin fiksu hankinta ja laitoin sen sunnuntaina sitten myyntiin samalla hinnalla kun olin sen ostanutkin.
Se meni saman tien jonnekin Pohjan tai Karjaan suunnalle ja soittoja riitti vielä vaikka olin jo myyntiilmoituksen poistan...
Sittemmin bongasin auton uudelleen myytävänä - hintapyyntö oli yli kaksinkertainen...
Elämäni lyhyin autonomistus...ja harmittaa että myin tämän "Palmen" pois.
Sillä olisi saanut katu-uskottavuutta (=myötähäpeää), eikä olisi naiset viheltäneet perään.
ehkä joku toinen kerta...
23. Volvo 940-91 ( 2014-2015 )
milloin volkkareissa on tullut haastetta joskus yli oman tarpeen, on jo joo-ooma harkita" hankia ihan harrastusvaimon (on, on) ja Volkkarit ovat Tuomaksen ja Joelin...
Volvo - sellainen kanttipeli - se olisi äiauto !!!
Sellainen millä voisi ajaa kolmanteen maailmansotaan ja tulla takaisin.
Sellainen, minkä muotokielen voi kuvat parilla Lego-palikalla, niin tuossa alla...
Koetin onneani jo pari vuotta aikaisemin kuin 240- farmarilla, mutta se sai sen verran arvioita osakseen, että päätin luopua siitä saman tien. Nyt on emäntä ja naapurit pehmitetty siihen malliin, että voisi olla uuden testauksen vuoro...
Siis ihan lienevät odotukset, hei :)
Ei, kuinka kävivät; kuka arvaa jo... ?
Ha haa, eipäs ollutkaan nettiauto tällä kertaa ! Nyt saattoi syyttää volvolandian sivuja.
tarjolla oli myytävänä juuri sopiva 940 farmari - oikea Herrgårdsvagn !
Tämä Volvo oli jäänyt omistajaltaan seisomaan, koska oli tullut itse pintainen käynnistymisongelma moottorin lämpimästi. Siis "suoraan ajosta" voisi joku myyjä sanoa. Ja olikin sitten tullut
minun seison vuosi... Auto oli ollut myyä jo tovin aikaa - aika yhteinen nimittäjä näytä ostoksilleni...
eikä se ollut oikein kelvannut kellekään.
Minua kovin kutti tuo Volvo ja otin yhteyttä myyjään kesälomani aluksi.
Auto oli kuvauksen mukainen; perussiisti, mutta arkikäytössä kulahtanut.
Mittarissa oli rapiat 300tkm eli ei Volvolle nyt ihan hirveästi.
Se pahin juttu oli totaalinen hiljaisuus, kun virta-avainta käänsi. Virtaa kyllä oli tarjolla, mutta se ei kulkeutunut edes startille asti... vuosien seisominen ulkona oli tehnyt tehtävänsä...
"Aj sjutton" sanoisi svensson tässä nyt...
Jätin auton sin Vihdin perukoille. Sovimme myyjän kanssa, että viestittelemme kuitenkin.
Ohessa pari kuvaa Volvosta tuolloin.
Pienen viestit jälkeen sovimme hinnan, joka oli vähintäänkin kohtuullinen.
Hiphei - minusta tuli kartano-volon omistaja !!!
Nyt vain tuli ongelmaksi auton nouto; tuollainen tankki tarvii lainai pyytää 4-vetoisen turvan rekkahinurin... ongelma oli maaseutupiha, jossa ei ihmeitä ollut tilaaja toinen sarja tuo aika kuollutta ja pirun painavaa ruotsinrautaa...
No, mikä oli tämän tehtävän soveltuva 4-vetoinen Toyota Rav4ksi. Trailerina tuttu ja tukeva maalarimestarimme kärri.
Eikun ostosta noutamaan - ja perinteitä kunnioittaaen ei tietenkään hiiskaustakaan vaimoväelle...saattais mennä pilalle koko projektia.
Niin vain Volvo-vanhus nousi trailerille sähkövinssi armeliaasti auttaen.
Kauppaan sisältyi kahdet renkaat, kattotelineet, koiraverkko ja miljoona hämähäkinsiettiä :)
- eikun kaikki kyytiin vaan ja matkaan. Apinan raivolla kuormaliinat kiinnittyneinä läksin varovasti matkaan. Enpä ole ajanut noin painavaa yhdistelmää (joo, kortti oikeutti kyllä) ja Viha mutkaisilla teillä peräkärri lastenineen huojut noin verrankin veturia jaryrystyistä kuskia...
"ei valkoista pelota ja kyllä se siellä pysyy"... hoin koko aika itselleni.
Lopulta kotikatu vastaanotti taas uuden tulokkaan - Volvo 940:n :)
Liisa- vaimokin vain vilkaisi autoa kotiin tullessaan - lienee huokaissut vasta sisällä talossa.
Naapurin nuori rouva haukkui tulokasta rumaksi... tämä vain todistaa, että naiset eivät ymmärrä näitä autojuttuja puhdista !
Selvittelin vähän ostokseni taustoja sähköisesti ja jotain sainkin selville.
Tämä Volvo oli toimitettu uutena keväällä 1991 "Diplomatic sales" erikoisautona suomalaiselle rakennusliikkeelle tullikilvillä siirrettäväksi "ulkomaankomennukselle".
Käytännössä Volvo kävi siis Suomessa kääntyväksi ja palasi veropakola Ruotsiin, josta se palasi Suomeen vuotta myöhemmin.
Suomessa se vaihtoi omistajaansa aika pian ja uusiksi omistajiksi tuli hammaslääkäripariskunta Helsingistä. He viihtyikin sitten pitkään autolla vuoden, josta on muna esim. Helsingin Yliopistollisen sairaalan pysäköintitarra takaikkunassa, sekä pitkä liuta huoltomerkintöjä huoltokirjassa ja dokumenteissa.
Seuraavaksi omistajaksi - viimeiseksi minua ennen - tuli helsinkiläinen valokuvaaja, joka käytti Volvoa niin Helsingin Bulevardeilla, sittemmin pidemmillä työmatkoillaan Helsingin ja Vihdin välillä.
Autoa oli huollettu säännöllisesti, mutta tuo itsepintainen lämpimänä onneton käynnistyminen oli johtanut auton hylkäämiseen pihan perälle. Sittemmin perhe oli hommannut uudemman Volvon, joten saman merkin sisällä sentään pysyttiin.
Tästä sitten alkaa uusi projekti. Tekniikka on outoa ja viat uusia...
Katsotaan mitä tästä tulee. Kiirehän tällä ei ole, joten...
Laitetaan tähän nyt kuvaa puhdistuksien ja puunausten jälkeen.
Autoa vahatessa meinasi usko loppua heinäkuun helteissä; Auton katossa tai konepellissä on neliöitä ja peltiä enemmän kuin keskiverto Nissan Micrassa. Ei, kyllä se nyt kiiltää... aika hyvin. Ja naapurin Tero oli taas avuksi ammattitaitoineen ja aineineen.
Homma ei etene niin Strömsössä...auto ei siis edelleenkääntynyt, mutta osa sähköistä on jo alkanut toimia maadoitusten ja liittimien läpikäyntien myötä...
16.10.2014
Työkaverini kuuli ongelmastani ja mainitsi, että hänen "melkein vävynsä" on aika velho autojen vikojen etsinnässä. Pyytelin heitä käymään jamaan, mitä Vollelle voisi tehdä.
Kerroin tarkkaan sen mitä tiesin ja siitä sitten aloitettiin haarukoimaan vikakenttää. Aikaisemman omistajan kertoman startin solenoidin mukaan johdon pätkällä sai auton starttaamaan väkisin. Tätä yrittäätiin niinikään, mutta niin vain pysyi volle vaiti.
Pieni koputtelu starttiin auto ja vaivalloisesti moottori alkoi kiertää startin avulla.
Moottori ei saada alennettu luvannutkaan käyntiin vaikka tarjolla oli starttiapua ja starttisprayta... olisko kipinä hukassa ?
Ja olihan se... ja on edelleenkin.
Kokeilimme erilaisia kombinaatioita haarukoidaksemme vikaa ja tässä paljon, kun sekä viileä ilma että hämäryys päättivät yrityksemme, jäimme ajatukseen joko sytytyspuola ja/tai sytkäboksi ovat kapuzinoja. Myös virranjakajan HAL-anturi sekä vaihteenvalitsimen anturi ovat epäiltyjen listalla.
Seuraavaksi löytää se halavatun sytkäboksi (=sytytyksenohjaus). ainakaan moottoritilassa se ei ollut ja kuskin jalkotilasta löytyi ruiskunohjaus... tässä Volvot, tai ainakin tämä Volvo-malli on vähän hujan hajan tehty; ?
Volkkareissa (pahoitteluni) ei tarvitse noin paljoa etsiä.
Lopulta löytyi ohjausakselin vierestä, kojelaudan sisältä.
No, remppa jatkuu - vielä ei luovuteta !
Monta vuotta ulkona seistyään, on oikeata antaa Vollelle paikka tallista, jos se vain sin sopisi. Ennen joulua raahasin Vollen talliin suojan talven vesisateilta.
Ainakaan täällä Varsinais-Suomessa sateet ovat tulleet vetenä, joskin jouluksi sentään saimme vähän valkoistakin maahan.
Miten voi auto painaa niin pirusti ? On kun ylipainoista eläkeläistä elvyttäisi; tahto on hyvä, mutta kyllä siinä raavaammankin miehen voimat hyytyvät. Pikainen puhe yhdelle naapureistani ja pelastavaa miesvoimaa tuli juuri riittävästi, jotta Volle saatu nousemaan tallin kyksen yli. No, ehkä se jarru puolen jumittaa taka paljon lisäsi vastusta...
lisää ne nyt ovat tallissa: sininen ja punainen, tämä vanha Volle, sekä käyttö-Volvot; V60 ja V70.
Joulunpyhien aikaan saalistin uuden ECU:n (Engine Control Unit = niistä muista auton "mustista bokseista" - tämä vastaa sytytyksestä). Jatkan toisten osien ja boksien metsästystä ja makselua sitten keväämmällä. Johan nyt on kumma, jos ei ala kone kalkattaa, jos kaikki jää vaihtaa... sen jälkeen nyt peukut pystyssä, kun noin sanon.
Sain myös mukavan sähköpostin viestinini, jossa aikaisemin mainitsemanilääkäri kertoi, että auto oli hammas ollut sinulle monivuotinen kulkupeli, johon oli jo tuolloin vaihdettu bensapumpun rele (vika, olen samaa oppinut) satunnaisten henkilöiden vuoksi.
Nyt talven mittaan ei hätä kummoisestikaan tapahdu tälle autolle, mutta katsotaanpa keväämmällä. Josko sitten olisi osia ja ymmärrystä enemmän saada Volvo taas elävien kirjoihin.
2015 Kevät ja uudet tuulet saapuvat.Ne uudet tuulet olivat lähellä autotallin rakentamista, sillä kaupunkini rakennusvalvonta muistutti... no, on suoraankin joo...Eli autotalli piti siivota, että pääsen nikkaroimaan välikaton kuntoon.tässä yhteydessä tämä Volvo sai uuden näkökulman;Se taitaa nyt olla vähän ylimääräinen ja joutaisi myyntiin.Sosiaalinen media taas voimansa ja FB:n sivuiltai löytyi uusi omistaja. Eräs Juha Jämsästä halusi Volvon pyynnöstä.Päätöstä auttoi kummasti hänen lupauksensa paremmin Volvo vielä käymään ja liikenteeseen. Niitä ilouutelta omistajalta odotellen tämän sivun päivityksen tähän toistaiseksi päähän tulevakuviin - tunnelmiin - hieman haikeisiin...Hyvää matkaa Volvolle !EDIT: Syyskuussa 2015 sain puhelinsoiton. Auto oli jatkanut edelleen eräälle Volvo-harrastajalle, joka tutki autoa tarkemmin. Nyttemmin moottori tuli käyntiin , mutta jäähd ytysnesteet tulivat ul os vähän sattuu. Niinpä moottori aukais tiin ja kunnostetaan sitten ihan huolella.
Jään odottelemaan viestiä, että Volvo rulla taas t eitä pitkin joku päivä.
24. Mosse 407 Scandinavia -62 (1990 - 2005)
tälläkin auto meillä oli.
Mossen historia kantautuu aina ostohetkeen, vuoteen 1962, sitten vaimoni isoisä osti sen uutena eläkeautokseen. Hänellä auto oli käytössä viitisen vuotta ja sillä ajettiin vain 52tkm.
Vanhan herran jättäessä autoilun, ei Mossea vain myyty, vaan se jäi talliin seisomaan, josta sitä aina kerran, pari vuosikymmenessä aloitettiin ja ajaa retuutettiin rantasaunalle.
1990-luvun alku side auto päätyi perinnönjaossa vaimolleni Liisalle.
Ajatukseni oli yleisesti sen säilyttämistä määrättömän ajan, mutta suunnittelun tuli muutos, kun perinnössä yhteiseksi kesäpaikka päätyi sille toiselle sisarelle ja meidän omaisuutemme oli määrä poistua tiluksilta jossain tarjouksessa.
Auto itsessään oli perussiisti. Ovipahvien suojamuovit olivat vielä paikoillaan ja penkit sekä muukin sisustus pesua vaille.
Ulkopinnassa oli sitten enemmän sanomista, sillä erityisesti takalokasuojat olivat ruostuneet selkeästi ja jopa jollain pakkelilla joskus paikatutkin. Kaikki pisteosat listoja, puskureita ja kapseleita myöden olivat tallella. Myös documentit ostoitista alkaen oli.aikaan tarvittavan mukaan palkaksi
Mosse olisi kuitenkin tarvinnut kunnollisen läpikäymisen ja tilat niin remonttia kuin tystäkin varten ja kun ei ole ollut
koska Dalla kanssa oli tuolloin jo haasteita, päädyin tarjoamaan autoa Suomen Mossekerhon kautta myytävänä. Ehdoksi ja jopa hinta edelle asetin sen, että auton ostaja sitoutuisi - jos ei nyt entisöimään sen - niin ainakaan ei laittamaan osiksi.
Oltuaan lähes vuoden myytävänä, eräs nuorimies Nokian suunnalta soitti ja tailleen haluavansa ostaa sen entisöväksi isä syntymäpäivälahjaksi, tämän synttärisankarin ensimmäinen auto oli kuulemma juuri sitä Mosse.
siinäpä ei tarvitse nokka tuhissut, kun kaupat sovittiin nimellisellä hinnalla ja Mosse vaihtoi maisemaa kerran sitten 60-luvun lopun.
Hauska yksityiskohta oli, että ajoimme hetken matkaa Mossen noutajien perässä, mutta niiden vauhtinsa oli niin kova, etmme pysyneet itse perässä... sai siinä Mosse elämänsä kyydi trailerin päällä tosin :)
Muutama vuosi myöhemmin tämä samainen kaveri lähestyi minua sähköpostitse kertomalla, että Mosse oli nyt valmis museokatsastukseen samoilla kilvillä kuin aikanaan oli liikkunut. Hienoa työtä oli Nokian suunnalla tehty.
Itselleni tuli oikein hyvä mieli, että olin hoksannut luopua tästä autosta ajoissa, ja että se oli löytänyt omistajikseen näin taitavat entisöijät.
Hyviä eläkekilometrejä vaan Mosselle !!!
25. Ford Focus -00
Meillähän on jo yksi Ford Focus !
Se automaatti, mikä hommattiin jo vuonna 2011...
Nyt perheeseen tuli toinen, pitkäsen vanhempi, mutta jopa saman värinenkin yksilöllinen.
Tämä auto on osa kierrätysketjua, jonka alku oli "mustan Venton" romuttaminen ja loppupää oli veljeni ostama uusi auto. Tämä Focus jäi siihen ja vähän niin kuin vaille uutta isäntää.
Niinpä... sanaä synkkänä ja sumuisena lokakuun iltana Focus suunnisti Kirkkonummelta kohti uutta kotia. Ei tuo velipoika minua ihan kyni nyt, kun auton hinnalla ei ede s perhe sö is i ravintolassa.
Eliolin taas hommannut uuden auton !!!
Ajetut kilometrit ja vuodet jo näkyivät tässä autossa Markuksen Focusta enemmän; pakokaasut pääsevät ulos josta reiästä. Oli niitä reikiä on alkanut kehittyä jo takaovien ja takaluukun alereunoihin ruosteen muodossa. Kaikkiaan perussiisti Fordi voisi olla ihan oiva kulkupeli, kun siitä vähän pitää vähän huolta; kunno huolto konehuoneeseen, vähän ruosteiden rapsuttelua, pakoputken vaihtoa, kesärenkaiden vaihtoa jne...
Katsastushan tässä autossa on voimassa vuoden 2016 kesälle, joten ei nyt ihan heikosta yksilöstä tässä puhuta.
Toisaalta nämä "pikkujutut" ovat juuri muutosta, mitkä vaativat useita kertoja euron panoksen ja moni ei ole enää halukas tuplaamaan autohuoltoja tekemällä
... Konehuoneen puolella päivitin kaikki uudet suodattimet, öljyt ja tulpat. Nyt ovat nesteet ja muutkin ajan tasalla ja talvea varten. Paikalliselta romikselta löysin Focuksen orkkisaluvanteet 40€:lla, joissa oli jopa paremmat renkaat, kuin auton mukana tullessaan - ei vain vielä hetkeksi, sillä talvi tekee tuloaan. Pikkasen tuninkia harrastin myös vaihtamalla etupää vilkut harmaiksi / läpinäkyviksi. Samoin poppikone päivittyi Fordin kasettisoittimesta (eipä ole kuulkaa enää kasetteja tallella) saman sarjan tehokkaampaan 6000-sarjan CD-soittimeen ja ohjausvarteen kiinnitettävään kauko-ohjaimeen. Hauskaa oli huomata, miten netistä oli apua, kun kaivelin lukkoon naputellin soittimen purkukoodia - niinpä vain aukesi senkin grammarin lukitus ja nyt on hyvä mieli kun poppi soi !
Seuraavana olisi vuorossa pakoputkiston korjaus.
Pörinä on sitä luokkaa, että taitaa saada useampi pala uusiksi, mutta niistä löytyy Motonetistä, joten eikun tutkimaan, mitä sitä tarvitaan.
Talvea varten ovat kunnolliset nastarenkaat odottamassa.
Niihin hommasin Ghia- kapselit, niin näyttää äveriäämmältä.
Syksyn ja talven Focus palveli Tuomaksen autona, sillä "sininen Vento" meni vuorostaan huilivuoroon.
Kesärengaskausi alkoi uusilla tassuilla; Co ceilenpa Continentaaleja tällä kertaa.
Kesäkuussa 2016 katsastin auton. Tämä ennen hitsattiin (joo, en minä, vaan hovihitsuri) pakoputkiston haitariosa uusiksi. Muuta ei tarvittukaan ja homma bueno; uusi leima vuosi lisää ajoaikaa :)
Elokussa 2016 Tuomas osti vaati uudemman auton; Vw Golf Variant -08, päästäkseen tällä dieselillä halfmmalla lähdettyään opiskelemaan pitkämaksi. Focus jäi siis joutilaaksi. En halunnut siitä luopua, sillä ei auto alkujaankaan paljoa maksanut, eikä siitä ihmeitä saisikaan. Focus jäi siis toistaiseksi seisomaan. Olkoon se valmiiksi tankattuna meidän vara-automme, jos jollekin arkikulkupelille sattuu haavereita tms.
siinäpä se nyt seisoskelee, hupun alla, proto-Golfien vierellä.
Lokakuussa tulikin pikainen tarvevara-autolle, joten Focus heräsi het keksi eloon, kun Punaista V entoa rempattiin. N öyrä peli j oka päätyi pian taas hupun alle huilaamaan.
... mutta voisiko uusia sanoa, että uusi vuosi - kujee t .
Pysykääpä kuulo lla , mitä vuosi 2017 tälle autolle tarkoittaakaan
- Hoppa palaa liikenteeseen, mutta mikä onkaan missio ???
sitä sitten lisää ihan omalla sivullaan (2017...)
Marraskuu 2020: "BYO" siirtyy Suonenjoelle. Se vaihdettin tuolla Savon sydämessä majaansa pitäneen automaattivaihteisen Focuksen kanssa, sillä ameriikan serkut muuttivat Suomeen ja heille oli hyvä antaa automaattivaihteinen auto lainaan. Manuaalivaihteen YO oli taas joua, joten se on siirtotilaan B.
2023 - BYO on edelleenkin laivastossamme, mutta parkissa kesäpaikallamme, kun juuri nyt ei ole käyttöä.... ja pieni ruostekorjauskin saa tehdä, että viitsi katsastamiseen tarpeeseen.
2024 - Kokeilin mökillä seisoskelleita autoja käyntiin.
Tankkasin kanisterista varoiksi tuoretta bensaa ja kytkin mukanani tulleen akun kiinni.
Ja eka startilla käymään ! - on tämä sitkeä peli.
Ehkäpä 2024 kesä soisi vähän aikaa tälle veteranille.
Ja taisi se auto käydä jossain Ahvenanmaan saarillakin keikkaluontoisesti kesän aikana.
Kesä ja syksyn 2020:
Auto kulki oikein hyvin. Kilometrejä kertyi keskimääräisen suomalaisen auton verran.
Bensa maistui tuolle 5-pyttyiselle Volvon "jumalkoneelle"
Tammikuu 2021:
Oli taas katsastuksen vuoro. Sitä ennen vain perushuolto öljyineen ja suodattimineen.
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta; kaikki kunnossa ja kehuja tuli siisteydestä ja eheydestä.
Katsastuksen kunniaksi vielä tankkaus täyteen.
Aina kun poika tai joku pojistani - kaikkiaan - lähtevät tien päälle, kysy, että onhan kaikki ok ja ethän ole väsynyt ja että auto on kunnossa tms. Toivotan turvallista matkaa.
Se on sitä vanhemman huolta lapsistaan, vaikka hän ovat jo kaikki aikuisia ja 3/4 ovat jo pois kotoakin.
Tämän tammikuun myös viime lauantaina kun nuorinni peruutti tätä Volvoa tallin lämmöstä tammikuiseen iltahämärään. Kavereiden kanssa kaupungille piti päästä.
Oli sovittu, että poika kotiutuu puoleen mennessä.
Se on sovittu sääntö meillä.
Lauantaisan jälkeen telkkaria katsoessani yleisi soi. Kello 22:38
"me ajettiin ojaan ja auto kävi katollaan - me ollaan ihan ok. Tule auttamaan nyt !"
siinä ei tarvitse mennyt hyvin saunan jälkeen vaatteita pukiessa... nyt taisi olla tosi kyseessä. Päätä täysi kysymys ja huolta - ei ennen kuin pääsin asiasta.
Pikkasen isääkin kylmäsi, kun onnettomuuspaikalle saavuttuani moottoritie oli jo blokattu ja paikalla sen seitsemän hälytysajoneuvoa; paloautoja, ambulansseja ja poliiseja.
Ammattiapu oli jo paikalla. Tuolloin hoksasin taas olla kiitollinen maksamistaan veroista;
Klo 15-20 ammattilaista ja huippukalusto - meidän apuna ja juuri nyt!
Ei syytä syyttää sanaa tai huonoa vitsiä - asiallista ja kohteliasta toimintaa.
Liukastellessani (asfaltin pinta oli todella jäinen luvan) ja saatuani poliisilta, näin poikani ja hänen kyydissä ollut kaverinsa kahden eri ambulanssin kyydissä tarkastettavina.
Kunnossa olivat - nuoret meaan. Ja se oli tärkeintä se.
Varmuuden vuoksi käytin heidät Salon aluesairaalassa tarkastuksessa, josta tuli kaikille puhtaat paperit. Seuraavana päivänä soittelemme, eikä kellekään ollut ilmaantunut kipuja tai muitakaan jälkioireita. Huh huh - huojensi kummasti !
Kun sairaalasta oli kotiuduttu, oli hinausliikekin jo kerennyt raapimaan raadon ojan pohjalta.
Puolen yön aikoihin auto laskettiin alas tutun korjaamon pihalle meidän seuratessa toimitusta vierestä. Lohduton näky; ei juuri kolhutonta kohtaa koko autossa. Ei ollut enää peilejä tai pyyhkijöitä, oikeakulma oli surkeassa kunnossa ja joka rako täysi pakkautunutta jäistä lunta.
Vääntäydyin lumiselle kuskin penkille ja kokeilin auton käyntiin. Useamman yskähtelyn jälkeen tuttu 5-pyttyinen pannu ärjäisi käymään ja jäi käymään ihan nätisti. "ei tässä kuolleita olla, vaikka joka kulmaa kolottaakin"
Ohessa muut otos autosta seuraavana päivänä.
Kun arki koitti, aloitin keskustelun vakuutusyhtiön kanssa, josta tuli lohdullinen viesti; vakuutukset olivat kunnossa ja kasko kyllä korvaa. Oli ilmeistä, että auto menee lunastukseen, sillä ulkopintojen uusiminen - puhumattakaan mahdollisista rakenteellisista muutoksista - maksaisi arvion mukaan 10500€ eli hyvinkin 4-5 kertaa auton realiarvon.
Asia ei kummoisesti edennyt sen viikon aikana.
Kyllähän autossa ruttuja riitti. Kävi mielessäni, että pelastuslaitoksen riuhtominen paikan päällä sijaitsee vauriot; joka ovessa oli kolhuja alaosissaan, kun niitä hakattiin auki siellä ojan pohjalla. Toisaalta, niiden primääri tehtävänsä olikin henkilöiden turvallisuuden varmistamista, eikä miettiä jotain pintapelaa.
Rakenteellisesti ja ristimitattuna auto oli suora. Kaikki ikkunat olivat ehjiä, turvatyynyt eivät olleet lauenneet ja ovet menivät edelleen kiinni kuten ennenkin. Yksikään korin sauma ei tai liitos ei irvistänyt. Rattikin oli suorassa.
Kuukausivauriosta, auto seisoo edelleen tallissamme keskeneräisenä.
Luvattuja sia ei ole saatu toimitettua... pitää vain kärsivällisesti odottaa.
Kävin pyörähtämässä kolaripaikalla ja keräsin talteen sin sirottuneita osia.
Pelkääjän puolen peili ei voisi olla enemmän pienempinä palasina. Kaikki palaset yhdessä kertomassa missä kohtaa auton pyörähti ympäri - liike-energia kumosi maan vetovoiman ja kuljettajasta oli tullut matkustaa.
määränpää jäi onneksi metrien päähän kalliosta...
todistaa auto joutui vandamin uhriksi pitkäaikaissäilytyksessä ja kotiutin sen korjauksia varten. Nyt auto on nopeasti siistittynä kunnossa (2024)
 |
| Heinikkoon hukkunena Uudessakaupungissa 2015 |
8. Open Kadett Berlina -84 (1998 - 2000)
Tämä Kadetti tuli hankittua Datsunin tilalle, koska halusimme kakkosauton, jossa on turvavyöt takapenkilläkin ja muutenkin nykyaikaisempi.
Auton rekisterinumero oli TUH-100 ja saikin lempinimen "tuhnu" sillä käynnistettäessä se pöläytti aina määrien savupilven. Tuhnu jäi odottamaan autotalliin, kun muutimme Saksaan ja sitä lainasivat sillä välin tutut ja sukulaiset. Lopulta auto päätyi Liisan siskolle, pehmiti sen romu jokaista jokaista - lähes yhtä tulosta, kun Datsuninkin tätä ennen.
Jotkut ovat vain lahjakkaampia tässä toiset...
Auto pääty vain kuin peltoautoksi Maaningalle tai jonnekin jordaniaan.
("tuhnun" kuva puuttuu...)
9. Ford Mondeo STW -98 (1998-1999)
Tämän auton "sain" tilata, kun perheeseemme oli syntymässä kolmas poika, nyttemmin "punaisen Vento" tuleva kuski.
jos auton moottori oli vain 1.6 litrainen, se oli Golfia paljon pirteämpi. Hienoa oli amerikkalaistyylinen muotoilu, ilmastointi jne
Mondeo oli meillä vain pari kuukautta, kun sain tarjouksen lähteä Saksaan töihin.
Siispä Mondeo myytiin eteenpäin vain puolen vuoden ikäisenä.
Sen osti puolituttu kaveri, jonka ohjaimissa näin auton useastikin täällä Salon suunnalla.
Sittemmin auto meni jonnekin pohjanmaalle.
Nyttemmin auto on jo poistunut Ford-taivaaseen... löytyyle on myös paikka avoinna paratiisiin, sillä niinhän sanonta käy, että Ford jossain on taivaspaikka avoinna, kun on kokenut helvetin jo maan päällä...
Hyvä auto se oli!!!
10. Ford Galaxy -99 (1999-2003)
Ensimmäinen tila-automme. Auto läksi mukanani Saksaan, eli oli ns. komennusauto työskennellessäni Nokian siirtotyöntekijänä Münchenissä .
Tilaa ja kokoa löytyi ; koko viisihenkinen perheemme ja ajoittain meillä vier ailleet sukulaiset sopivat samaan kyytii n. 2.3 litraisella bensakoneella pääsi riittävästi ripeästi mmyös autobahnoilla. Varusteita oli kivasti, vaikkakin ilmast ointi puuttuikin. Kesällä kyllä oli aika kuumaa, kun isoista ikkunoista porotti sisään. Tällä autolla tuli käytyä Saksaa ristiin rastiin, vähän Itävallan ja Italiankin puolella, Tanska ja Ruotsi niinikään.
Ikävä puolena oli vähän kehno laatu; auto oli tämän jostain kohta ja tästä ongelmiin kyllästyneenä luovuimme autosta vaihdossa uuteen Chrysler Voyageriinloppuvuodesta 20 Voya03.Auto
on aina erikseen pilkahtanut Salon liikenteessä, joten kovin kauas see ei j atkanut.
Ymmärtääkseni se on maanviljelijäperheen auton täällä Varsinais-Suomessa.
V iimeksi näin sen 2014 keväällä. Sielläkin sen kyydissä oli lapsia ja kyljet hyväästi ravassa;. Lapsivankkuri, joka oli e delleen siistissä kunnossa :)
Kuvassa auto Münchenissä kotikadullamme kuvattuna. Huom rekisterikipi !
MUOKKAUS 2017; .. ja kuinkas sitten kävikään... ?
11. Ford Escort -94 (1999-2002)
"esco" ostettiin Münchenistä kakkosautoksi, sillä Galaxy oli vähän iso kaupunkioloihin.
Tämä auto löytyi paikallisesta autoliikkeestä aivan Bavaria- filmistudioiden läheisyydessä.
Näköetäisyydellä oli mm legendaarinen U-96 "Das Boot" sukellusveneen kopio, jota käytettiin samannimisen elokuvan filmauksissa.
Auton ainoa aikaisempi omistaja oli herra Schumacher. Vitsailinkin, että meillä on Schumin entinen punainen urheiluauto. Escossa oli mm kattoluukku ja muutenkin se oli jotenkin sopivan varusteltu. Auto oli myös tosi hyvä ja suorituskykyinen ajettava. Auto seurasi meidän koti-Suomeen ja omistaja
vuosia myöhemmin myin sen veljelleni, auto päätyi muistaakseni Kajaaniin... sitkeä ja näyttäväauto, jolla tein edelleen rikkomattoman nopeusennätyksen HelsinkiVantaan lentokentän ja Salon... eikä niistä samasta lukemista ... Sittemmin a uto on poistunut Trafin rekisteristä romutettuna (201 4 lopulla).
12. Chrysler Voyager -03 (2003-2008)
Jos tila-autoa oli tuohon aikaan ostamassa, valinta varmaan aika usein kohdistui just Chrysler Voyageriin. Niin meilläkin, joskin valinnan viimeisteli Celine Dion... joo, emäntä on suuri Celine-fani ja kun tämä naikkonen mainosti Chrysleriä telkkarissa, oli valinta selkeä... niin, että miehethän ne autot valitse...
"Vojakkeri" tai "sysleri" oli tosi järeä ajettava; sitä eivät pikkutuulet ja asfaltin epätasaisuudet häirinneet. Ja aina kun vaihtoi kaistaa, niin tilaa tuli aika helposti, kun muut pelkäsivät jäävänsä alle.
Moottori oli 2.4 litrainen bensa + manuaalilaatikko. Varmatoiminen yhdistelmä, joskin automaatti olisi ollut varmaan vaivattomampi. Joitakin mitättömiä vikoja matkan varrelle osui, mutta hyvin tämä auto meitä palveli kaikki 120tkm jonka ajan se meillä oli.
Auto meni sittemmin jonnekin Lappeenrannan suunnalle koiraharrastajaperheeseen ja sittemmin Vantaalle.
 |
| Gotlannin nummilla kesälomareissulla |
13. Chrysler Voyager -08 (2008 - 2010)
Tämä auto seurasi kolmanneksi tila-autoksemme ja oli omistussuhteeltaan leasingauto.
Moottori oli 2.8-ltrainen diesel + automaatti. Varusteita oli kaikki, mitä autoon sai :)
Tukeva kulkine, jota piinasi sinnikäs sähkövika; akku tyhjeni muutamassa päivässä jos autolla ei ajanut, eikä ongelmaa saatu kuriin oikein koskaan.
Niin paljon se haittasi käyttöä, että luovuimme autosta etuajassa.
Auto oli meillä vain reilun vuoden, jolloin tosin kävimme pariin otteeseen Lapissakin sillä.
Matkaa oli kiva taittaa cruise-automaatilla lasten katsellessa elokuvia kotiteatterista :)
Sittemmin auto on myyty jonnekin Espooseen lapsiperheeseen... Good Luck !
14. Ford Mondeo -02 (2003 - 2006) Nämä autot eivät taida nyt mennä ihan aikajärjestyksessä. Joka tapauksessa tämä Mondeo oli ensimmäinen leasingautoni ja osui samaan aikaan vihreän Galaxyn kanssa ja oli siis punaisen Escon työnjatkaja. Voidaan varmaan puhua Ford-kaudesta perheessämme.
Tykkäsin myös auton sporttisesta ulkänäöstä ja sen loistavista ajo-ominaisuuksista.
Käytännössä viaton auto, joka kärsi ovien ja luukkujen ruostumisesta jo parin vuoden ikäisenä. Ne korjattiin ja ovet maalattiin uusiksi.
Auto poistui meiltä sopimuksenmaukaisesti kolmevuotiaana tullakseen korvatuksi Vw Passatilla. Mondeo päätyi Porvoon suunnalle ja sieltä se jatkoi vielä Vihtiin, josta....
Ja joulun alla 2020 ...no, kuinkas ollakkaan Mondeosta tuli 4. kotiinpalaaja :)
Vuonna 2026 auto on edelleen kesken ja sen jatkot ovat vähän epävarmat.
Toisteiseksi siis tallessa vain.
 |
| Mondeo aikaisemman talomme keskeneräisessä autokatoksessa |
15. Vw Passat -05 (2005 - 2008)
"Pasuunan" tilasin sitä edes koeajamatta, kun automalli oli niin uusi ettei niitä ollut vielä edes koeajoon asti.
Tämä oli ensimmäinen dieselimme ja Mondeon jatkaja leasingautona.
Vw oli laadullisesti huippuluokkaa, ei vian vikaa koko 82tkm:n matkalla, jonka sen kanssa jaoimme kolmen vuoden aikana.
Sittemmin "Ossi" meni jonnekin Oulun suunnalle.
Siisti ja laadukas porrasperä.
 |
| Pasuuna kotipihassa kuvattuna viimeisenä iltanaan meillä. |
16. Volvo V50 -04 (2010 - 2011)
Tämä Volvo astui kuvioihin kun sininen Voyager päätettiin palauttaa kesken leasingkauden liian vikaherkkänä autona. Tämän auton vaihteeksi ostimme, eli kummatkin perheen käyttöautot (vaalean sininen V70 ja tämä) olivat omia.
Autossa oli sama 1.8- litrainen bensamoottori, kuin sinisessä leasing-Mondeossa, mutta tämä auto oli jotenkin janoinen; oli ihan normaalia, että työmatka-ajossa se vei lähemmäs 10 l/100km. Maantielläkin harvoin pääsi seitsemän litran tuntumaan.
Autona "Raffi" oli kuten Volvot yleensä; yllätyksettön, luotettava ja hyvä ajaa.
Taisi siihen joku vikakin tulla; kuskin oven johtosarjan pätkiminen on näissä tyyppivika, joka sai kuskin peiliin integroidun ulkolämpötilamittarin näyttämään ihan omiaan ja keskuslukitus takkuili...no se korjattiin takuuna.
Auto oli meillä puolitoista vuotta ja myin se netti-ilmoituksella Rovaniemelle.
Sen uusi omistaja nimenomaan halusi tämänvärisen Volvon. Vähänajettuna ja siistinä yksilönä se oli helppo myytävä. Uusi omistaja kävi noutamassa auton itse ja viimeisen kerran kuulinkin siitä, kun sain tekstiviestin samana iltana, joka kertoi auton päässeen ehjänä pohjoisiin.
Siellä kuka ties vieläkin :)
17. Volvo V60 -11 (2011 - 2015)
Kun V50:n myytiin Rovaniemelle, sain mahdollisuuden tilata vaihteeksi leasing-auton ja valinta oli luonnollisesti Volvo. Tämä Torslandan tuliainen tuli minulle joulukuun alussa 2011 ja on siitä lähtien ollut perheelle "kakkos-Volvo" vaikka hyvin voisi olla se ykkönenkin.
Autossa ei ole ollut mitään vikaa - sellaisia ne Volvot, tai ainakin ne minun Volvoni, ovat.
Tykkäsin autosta niin, että jatkoin leasingsopimusta maksimiin, joten sillä sitten kurvaillaan aina joulukuulle 2015 asti.
 |
| V60 Ocean Race kuvattuna muutama päivä ennen luovutusta vielä kuljetussuojat päällä. |
Siitä joku saa hienon auton, kun se vuodenvaihteessa 2016 päätyi ALD:n vaihtoautoksi Vantaalle. Sittemmin en ole autosta kuullut mitään....
 |
| Sama parkkiruutu kuin aikaisemmassa kuvassa. Näiden välissä oli 4 vuotta ja 104000 laatukilometriä. |
...jatkaja on niinikään samaa merkkiä .. V40 :)
18. Volvo V70 -08 (2008 - 2013)
Uuden Volvon hankinta oli ollut mielessäni jo tovin aikaa.
Kun vielä kotillamme talvilomareissulta osuimme liikenneonnetomuuslle auttajiksi, jossa perusauto oli rusentunut aika pahasti ja äiti lapsimatkailuun, oli päätös Volvon ostosta selkeä - sellainen turvalinen Volvo sitten, jos rahat riittää.
Oli hienoa saada ihan itse määrittelee varusteet ja värit, oikean äänen jälkikäteen vähän pihistelleeni joissakin kohdissa.
Volvo valmistui huhtikuussa Torslandan tehtaalta sovitussa aikataulussa ja luovutettiin heti vapun jälkeen 2008.
Tämä Volvo oli aivan huippuauto. Ri sopivan hyvin, toimiva ja luotettava.
Sen kun ajoi, ja huolsi minäkin.
Auto, josta luopumista harmittelin jälkikäteenkin, vaikka uudempi V70 onkin hienompi.
Volvo ei tarvitse lojunut vaihtoautohallissa, vaan se meni Turun suunnalle.
Sittemmin auto viivähtänyt vuoden aikana netissä myynnissä.
Vuoden 2022 lopulla auto oli taas myytävänä - joo, osta lupaa ostaa sitä takaisin - 3300€ hintaan. Siisti peli ajetuista 480tkm paikalla.
Ja taas bongasin auton katsoa... nyt mittarissa on jo 510tkm....
Vaimolta tuli jyrkkä- "EI" - siis jatkakoon tämä Volvo vielä taivaltaan jossain toisaalla, Hämeenlinnan suunnalla.
 |
| Zeta-Bertta-Zeta kotikadulla, joka oli vielä vuonna 2008 sorapintainen |
19. Volvo V70 -1 2 (2013...)
Jotkut sanovat, että IKEA on edullinen ostospaikka. Sanoisinpa melkein että paskapuhetta, mutta itseäänhän tässä voi syyttää.
Meidän piti vaimon kanssa mennä käymään Rasion IKEAssa, mutta kuin tulikin poikettua siinä lähistöllä kattelemassa autoja, ihan kun nyt tuo zetaberttazeta olisi ollut vaihdon tarpeessa. Sehän oli just 180tkm ajettu ja vasta huollettukin ja uudet renkaat ja...
No, pätevä myyjä ja hieno auto; kaupat tuli niin sutjakkaasti, että itseänikin ihan ihmetytti.
Siltä istumaltahtuivat tavarat autosta toiseen ja tumman sinisellä V70:llä läksimme... Niin meni sekaisin, ettei IKEAsta ostettu vailla lastulevyhässäkkää tai kipon kippoa. Jäätelöt sentään syötiin uuden auton kunniaksi.
Hyvinhän tuo on kulkea ruputtanut, vaikka ei tuolla säästödieselillä kyttiä karkuun ajetakaan.
Se kivasti samaa Ocean Race. mallia kuin ihan saman ikäinen leasing- V60.
Kivat varusteet. mm Volvon originaali DVD järjestelmä kaksine näyttöineen, paljon sähkötoimintoja (kaikki toimii) jne.
Allaolevassa kuvassa siis keskimmäinen kulkija.
 |
| Samassa kuvassa kaikki perheen Volvot; sinisiä farmareita :) |
Helsinki - Salo- väli tuli tutuks reilun tuhannen tulevan viikkotahtia parhaimmillaan.
Keväällä 2018 ilmastointi ei sitten alkanutkaan puhaltaa viileää... lauhdutin oli itseensä ja irtisanoutui. Ei, uusi palikka paikoilleen ja kylmäaineet sisään ja taas mennään.
 |
| Vanha lauhdutin näyttää kun haulikolla ammutulta |
Kilometrejä ja vuosia kertyy...
Lokakuussa 2019 satoi. Tai oli satanut jo syyskuussakin... ja paljon.
Ei pitkää tarinaa; Volvo kärsii peltivauroita oikealle kyljelleen, kun sateen liukastama savinen mökkitie muuttuikin liukuradaksi ja Volle arvo sivuttain vasten tietä reunustaneita puita kun vetokoukun jatkeena kulkenut painava antoi peräkärri vielä lisävauhtia...
No, voi helekkari sentään !
Lopputulos oli, että etupuskuri, etulokasuoja ja etuovi maalataan uusiksi. Etulokasuoja ja myös peili vaihdetaan uusiksi ennen maalausta. Myös hyväpuolen etuvanne vaihdetaan...
Kuvassa potilas hoidossa Salon Kesusautohallissa.
Samana syksynä tuli käytyä "pikkukeikka" Ii:ssä. Vaimo bongasi jonkun antiikkikaapin, joka sitten piti hakea jostain Oulun takamailta. Ja peräkärri mukana.
Aika kamala keli oli, tulee yhtenä soittona lähemmäs 13 tuntia - koko reissun ajoon meni yli 20h.... mitäs sitä ei vaimon mieliksi teksi...
Lokakuussa 2019 satoi. Tai oli satanut jo syyskuussakin... ja paljon.
Ei pitkää tarinaa; Volvo kärsii peltivauroita oikealle kyljelleen, kun sateen liukastama savinen mökkitie muuttuikin liukuradaksi ja Volle arvo sivuttain vasten tietä reunustaneita puita kun vetokoukun jatkeena kulkenut painava antoi peräkärri vielä lisävauhtia...
No, voi helekkari sentään !
Lopputulos oli, että etupuskuri, etulokasuoja ja etuovi maalataan uusiksi. Etulokasuoja ja myös peili vaihdetaan uusiksi ennen maalausta. Myös hyväpuolen etuvanne vaihdetaan...
Kuvassa potilas hoidossa Salon Kesusautohallissa.
Samana syksynä tuli käytyä "pikkukeikka" Ii:ssä. Vaimo bongasi jonkun antiikkikaapin, joka sitten piti hakea jostain Oulun takamailta. Ja peräkärri mukana.
Aika kamala keli oli, tulee yhtenä soittona lähemmäs 13 tuntia - koko reissun ajoon meni yli 20h.... mitäs sitä ei vaimon mieliksi teksi...
Keväällä 2020 aloin vaihteeksi miettimään käyttöautojen päivitystä uudempiin.
Eihän noissa Ocean Raceissa mitään vikaa tai muuta vaihtaa, mutta....
Parin tiedustelun jälkeen kävi aika selkeästi ilmi, että tämä Volvon arvo on enemmän tuhansia euroja. Muuten siistin auton rasitteena ovat runsaat ajokilometrit ja pieni moottori.
Ei auttanut kertoa, että olen todella autosta todella hyvää huolta ja puolinnut kaikki huoltovälit, käytä parasta öljyä ja originaaliosi....
Päädyin, että jääköön Volle meille lopuksi ikäänsä. Tästä on enemmän iloa ja käyttöarvoa, kun monta tuhatlappunen rahaa.
 |
| Perheen Bernille ei tarvitse paljon vinkata mökistä, niin hän on jo Volvo perällä odottelemassa... Aivan loistava auto kaiken kuljettamiseen - lonkkavikaisen Berninkin mielikki. |
2020 - sitten 8 vuotta meille tulonsa jälkeen ja reilut 260 mittarissaan, matka jatkuu.... vaikka välillä onkin huilitaukoja, kun kesäautot ja muut menopelit ovat ajossa.
 |
| Syksyllä tehtiin vähän isompi remppa; Vakiojouset, uudet jarrut joka nurkkaan, moottorin huolto ja kaiken päälle nokkahihnaremppa kaikkine hiluineen - ja taas matka jatkuu |
Syksy on aina ollut muutoksen aikaa meidän perheessä.
Muuta toivat CHR:lle uusia kuvioita, kun perheen äiti sai viran Ahvenanmaalta pieneltä
Kumlingen saarelta. Tuo piskuinen saari on sitten Volvon uusi koti joka toinen viikko.
läsnä paikalliset tunnistavat auton sen suåmalaisista kilvistä ja kuskin ruotsin kielestä vailla paikallista murretta.
Ja mikäs on mennessä, kun kaikki on kunnossa ja toimii.
Matka tuonne Kumlingen saarelle kulkee yhteysaluksilla Ahvenanmaan saarelta toiselle
Kyytikaveriksi sattuu sun millaisia Å-kilpisiä kapineita bensarekasta maanviljelijöiden koneisiin ja varsinkin kesäisin kaikenkarvaisiin turisteihin.
Laivalle in pääsemisen ruuhk kyyti takaa tuulilasiin kiinnitettävä erityistunnus.
Kilometrejä ei paljon kerry metalli kummoisesti. Yhdellä tankillisella ajaa päivämäärällä. Eli siinä diesel ei ehkä olisi kaikkein taloudellisen vaihtoehdon, mutta auton myyntiarvo on paljon käyttöarvoa pienempi, joten tällä kuviolla mennään eteenpäin.
Toukokuussa 2021 Volle jäi huilimaan, kun avo- Beetlen oli aika päästä tien päälle.
Taukoa kestikin sitten reilut neljä kuukautta. Lokakuun alussa taas tuttu diesel hörähti käymään. Seisominen ole hyvästä autolle noin, ei se tätäkään Vollea parantanut.
Parin päivän ajon jälkeen moottorin vikavalo syttyi ja turbo putosi pois pelistä.
Vikakoodien luku kertoi anturiviasta, joka taisi parantua hukkaporttianturia herkistelemällä.
Samoin start-stop- toimintopalasi reilun 500km ajon jälkeen mukaan.
Vielä kun ikkunoiden nosto- ja laskuautomatiikka palaisi, niin oltaisiin alkupisteessä...
Ja palasihan ne toiminnot yksi kerrallaan.
Joulutauolla 2021 tehtiin vuosihuollossa. Pieniä ovat kilometrien kertymiset.
Joutessaan auto kävi lainassa jälkeen yhdellä pojistamme Turussa päivät keväällä -22, jonka se palasi tallimme, jossa on seisoskelut sittemmin.
Nykyinen dieselin hinta (historiallinen diesel maksaa bensaa enemmän) + dieselvero pitävät huolen, ettei autolla liikkuminen ole ainakaan taloudellisesti kannattavaa.
Kesän alussa vaihdettiin uudet kesärenkaat, mutta huilitauko edelleen jatkui. Liikente poissa auto olikin sitten pitkään lähemmäs 10 kk, ennen kuin palasi jouluna 2022 taas tien päälle öljyn muuttamisen kautta.
Tammikuussa 2023 taas veteraania viedään. Uusi työpaikkani viekin minut pois Suomesta. todella ei nyt sentään Ruotsia pitkäänmaksi, mutta tarvii sitä auton sielläkin.
Siispä veteraani- Volle siirtyi synnyinmaahansa helmikuun alussa 2023.
Sen jälkeen sitten ollaan kuljettu yhdessä Västeråsin hulinassa ja sitten välillä Tukholman ja Turun kautta kotona pyörä Salossakin Salossakin.
Autossa on vielä Suomen kilvet ja sanoa säätää määräyksiä.
Västeråsin paikallisliikenteessä kilometrijä ei paljoa kerry.
Jotain pikkureissuja, kuten käynti Göteborgissa - synnyinseudullaan, tuli tehtyä.
Taukoa kestikin sitten reilut neljä kuukautta. Lokakuun alussa taas tuttu diesel hörähti käymään. Seisominen ole hyvästä autolle noin, ei se tätäkään Vollea parantanut.
Parin päivän ajon jälkeen moottorin vikavalo syttyi ja turbo putosi pois pelistä.
Vikakoodien luku kertoi anturiviasta, joka taisi parantua hukkaporttianturia herkistelemällä.
Samoin start-stop- toimintopalasi reilun 500km ajon jälkeen mukaan.
Vielä kun ikkunoiden nosto- ja laskuautomatiikka palaisi, niin oltaisiin alkupisteessä...
Ja palasihan ne toiminnot yksi kerrallaan.
Joulutauolla 2021 tehtiin vuosihuollossa. Pieniä ovat kilometrien kertymiset.
Joutessaan auto kävi lainassa jälkeen yhdellä pojistamme Turussa päivät keväällä -22, jonka se palasi tallimme, jossa on seisoskelut sittemmin.
Nykyinen dieselin hinta (historiallinen diesel maksaa bensaa enemmän) + dieselvero pitävät huolen, ettei autolla liikkuminen ole ainakaan taloudellisesti kannattavaa.
Kesän alussa vaihdettiin uudet kesärenkaat, mutta huilitauko edelleen jatkui. Liikente poissa auto olikin sitten pitkään lähemmäs 10 kk, ennen kuin palasi jouluna 2022 taas tien päälle öljyn muuttamisen kautta.
Tammikuussa 2023 taas veteraania viedään. Uusi työpaikkani viekin minut pois Suomesta. todella ei nyt sentään Ruotsia pitkäänmaksi, mutta tarvii sitä auton sielläkin.
Siispä veteraani- Volle siirtyi synnyinmaahansa helmikuun alussa 2023.
Sen jälkeen sitten ollaan kuljettu yhdessä Västeråsin hulinassa ja sitten välillä Tukholman ja Turun kautta kotona pyörä Salossakin Salossakin.
Autossa on vielä Suomen kilvet ja sanoa säätää määräyksiä.
 |
| Lähtöaamuna ja auto lastattuna - näkemiin koti-Suomi ! |
Jotain pikkureissuja, kuten käynti Göteborgissa - synnyinseudullaan, tuli tehtyä.
 |
| Volvo museolla - ei kelvannnut kokoelmiin, joten matka jatkuu.. . |
 |
| "tuolla takana jossain olen syntynyt reilut 11 vuotta sitten" |
Västeråsissa autolla on parkkihallipaikka - ahdasta, mutta turvallista ja siistiä.
 |
| Paljon aikaa parkkihalissa Bäckahästgatanilla, Östra Mellanstrandissa, Västeråsissa. |
 |
| J a aina Suomeen tullessani "jotain pientä" mukaan - kuten kulmasohva pojalle. (kuvattuna Tukholmassa Viikkarin terminaalilla) |
Jossain vähän Västeråsin liikenteessä havaitsin, että Vollea ei tarvii paljon jarrutella, kun se tekee sen ilman jarrupoljinta. Havaitsin kuskin puolen etujarrun jumittavan. Tuomaspojan lensi työkaluineen avuksi seuraavana viikonloppuna. Parkkihallin lattialla sitten annettiin tekohengitystä liukutappien ja jarrumännän voitelulla. Tämä ratkaisulla pelastaa sitten koti-Suomeen, jossa odotti perusteellisempi remppa.
Joulukuu 2023
Joulukuussa odotti sitten lopullinen kotiutuminen.
Joulun aikaan oli aikaa jarruja paremmin. Kuskin jarrun takaa toisetkin jarrut kaipaisivat kaiken ja uusia huolto-osia. Ei niinkään levyjä tai paloja vaan paremminkin liukutappeja, mäntiä ja tiivisteitä, jos ei nyt ihan uusia jarrusatuloita.
Ei tässä vielä kaikki. Sisätilan lämppärin moottori pitää pakkasella omaa ulinaansa, ABS- merkkivalokin vieraili mittaristolla. Vikakoodeja lukiessa lisänumeroina tulivat PA- suuttimien ja kuskin uunikatkokset... korjaaja tyyppivikoja kaikki.
Ikä alkaa näkymään, vaikka kilometriä nyt ei niin kauheasti kertyisikään.
Maaliskuu 2024
... mutta mutta. Ei ole vielä seikkailut tämän auton ohi.
Vaimon uusi työ vie hänet uudelleen Ahvenanmaan saaristoon. Vollehan oli sitten vuosia sitten Kumlingen saaren viikottainen vakiovieras. Nyt destinaatio saari jossain on keskellä ei mitään mitää, Naapurisaari on Utöä, eli aika aavalla merellä Kauan vierailee viikon tai kaksi kertaa....
 |
| "Viggenin" autokannella ei talviaikaan ole ruuhkaa |
 |
| Matkalla Kökariin - monille ei sano mitään, mutta saaristoa on... Ruuhka-Ruotsi ja Varsina Suomi ovat vaihtuneet nyt Kunnon saaristoon. Ainakin ennen turistikautta. |
 |
| Kevään koitaessa Joutsenetkin vahtivat vieressä reviiriään |
Kesäkuussa oli sitten huilin vuoro.
Perinteisesti avo-Beetle ottaa vuoronsa kesän ajaksi.
Ajattelin heittää Volvolla vielä pari työreissua peräkkäisinä päivinä.
Ensin hurautin Harjavaltaan. Paluumatkalla auto nykäisi kerran terävästi ja ajattelin, että koskinkohan vain jallallani huolimattomasti kaasupolkimen. Ei, eikun kotia kohti.
Seuraavana aamuna sitten vuorostaan Espooseen. Jo melkeinsivistyksen reunoille auto nykäisi taas kerran, sytytti luistoneston herjan ja sillä samalla sekunnilla toinen herja moottorijärjestelmästä. Saman tien moottorin vedot katosivat ja kone kävi armottomalla horkalla vain.
Perinteisesti avo-Beetle ottaa vuoronsa kesän ajaksi.
Ajattelin heittää Volvolla vielä pari työreissua peräkkäisinä päivinä.
Ensin hurautin Harjavaltaan. Paluumatkalla auto nykäisi kerran terävästi ja ajattelin, että koskinkohan vain jallallani huolimattomasti kaasupolkimen. Ei, eikun kotia kohti.
Seuraavana aamuna sitten vuorostaan Espooseen. Jo melkeinsivistyksen reunoille auto nykäisi taas kerran, sytytti luistoneston herjan ja sillä samalla sekunnilla toinen herja moottorijärjestelmästä. Saman tien moottorin vedot katosivat ja kone kävi armottomalla horkalla vain.
Olipa vaihde mikä tahaansa, ei autolla päässyt kuin 50km/h. Ja silloinkin koko auto tärisi aiheesta. Käyntiääni oli kuitenkin aika normaali, muttei kone kiertänyt.
Sain nilkutettua autolla Nummelaan, josta löytyi ystävällinen huolto
(Autohuolto Mäenpääliike - kaikki kiitos avusta) jossa luettiin vikakoodit. Siksi ensimmäisen polttoainesuuttimen elikaari oli päättynyt ja pari muutakin herjasi haamuilujaan.
Sain nilkutettua autolla Nummelaan, josta löytyi ystävällinen huolto
(Autohuolto Mäenpääliike - kaikki kiitos avusta) jossa luettiin vikakoodit. Siksi ensimmäisen polttoainesuuttimen elikaari oli päättynyt ja pari muutakin herjasi haamuilujaan.
Sain luvan lähteä kokeilemaan ajoa takaisin Saloon.
Tuohon 70km matkan menikin sitten 1.5h vanhaa 110- tietä pitkin, kun kaikki pitkäsenkin isommat mäet tuntuivat olevan elämän ja kuoleman kysymys moottorin ja auton vapistessa hänen kokovoimattomasta. Sanoin Vollelle, ei se ole koskaan jättänyt palaamatta kotiin, eikä olisi paljon tehdä nytkään. sitä sitten nilkutettiin ja annettiin tilaa kaikille muille.
Lopulta pääsin kotipihaan. Ei jättänyt tielle tälläkään kertaa, vaikka lähellä oltiinkin !
sitä sitten osia miettimään ja laskettelemaan, miten ne suuttimet siitä irtoaisivat, kun legendat kertovat niitä käytetään niin jumissa, että pahimmillaan moottorin kansi joudutaan irrottamaan. Taas kävin tuuri. Poikani ovat innostui irrottelemaan ja niin vain yksi toisensa jälkeen irtosivat pesistään kuin alakoululaisen maitohampaat.
 |
| D4162T moottori pitkäsen vain avoimena |
 |
| Tässäpä se - suutin |
Saksasta löysin pitkäsen reilulla 400€ hintaan takuukunnostetut Boschin suuttimet kaikki neljä yhden Motonetista hankittavan hinnalla. Samalla homma uudet hehkut, vaikka alkuperäisetkin olivat toimivia, mutta vaihtuivat tässä samalla sitten, kun seutukunta on auki.
Sitten vain osat paikoilleen. Liuta neuroottisia tarkastuksia ja aiheesta autokäyntiin.
Suuttimien sopeutus piti todella tehdä. Käynti oli alussa pako aika erikoista ja varsinkin putkesta kuului kummallinen tuhnutus. Kuitenkin vikakoodien sammuttelun ja parin start/stopin jälkeen käynti tasoittui ja palasi normaaliksi.
Sittemmin Volle on ollut seisonnassa. Se pitää, ottaa kokeeksi liikenteeseen, että voisin olla varma, että korjaus on onnistunut. Lisäksi listalla on perusteellinen huolto öljyineen ja suodattimiin... sitten loppukesän mittaan.
Vaimolle tuo Vollen hyytyminen kesken ajon oli kuitenkin viimeinen niitti.
Hän oli haastanut näin vanhan auton pitämistä arkiautona.... eipä ei ajopelit luotettavammin muuttuu vuosien mittaan, vaikka kunnossa koetankin pitää.
Hän siis halusi uudemman auton ja niin perheeseen kotiutui pika-aikataululla vuoden ikäinen Vw Golf Variant. Todella ja bensapihi kulkupeli, joka kuluttaa siis Volvompaatia bensaa kuin tämä tämä. Eipä sitten ihme, että Volvon ajot jo ihan taloudellisessa mielessä alkavat olla ajettuja.
Volle tulee siis jäämään enemmän eläkeläiseksi ja perheen vara-autoksi.
Nyt se huilaa tankattuna, huollettuna ja korjattuna kotitallissa seuraavaa komennustaan.
Nyt se huilaa tankattuna, huollettuna ja korjattuna kotitallissa seuraavaa komennustaan.
 |
| Merkkikohtainen suojahuppu päällä. |
Syyskuun lopulla pyörähdin Vollella peräkärrin kera Kökarin saarella.
Kökar on Ahvenanmaan saarista eteläisin. Vein vaimolle sohvan ja jotain muuta pientä.
Ihan kivastihan tuo Volle kulki. Pikka olin dieselin haju havinaa nähnyt, mutta ei todellakaan ollut eroa, jotenjoa vaan.
Kuin kiusalla, paluumatkalla parikymmentä kilometriä ennen kotia, turbo tippui pois pelistä ja auton kulku muuttui taas kerran vaisuksi. Tämä "vika" on tuttu; turboa ohjaavan jousen jumittaminen, joka poistui sitten kotona WD40 + herkistelyllä. Ilmeinen seisonnasta johtuvat jumi.
Seuraavina päivinä ajattelin kerran käydä sillä yhden työreissun kun auto nyt oli liikenteessä....
Ajaessani auton ulos tallista toinen sähköisistä takajarruista jumitti päälle, joten se sitten siitä reissusta; jarru ei enää irrottanut.
Jarruremppaa siis tiedossa; vaihdoin kokonaan uudet takajarrusatulat suosiolla. Samalla käytiin pojan kanssa läpi etujarrut uusine mäntineen, tiivisteeen ja liukutappeineen. Jarrujen kulutusosat, eli levyt ja palat olivat uutta koulutusta kunnoissa, kun autoon ei ole kilometriä kummoisesti kertynyt.
Samalla kun auto nyt oli ylhäällä, päätin kurkistaa muovihelmojen alle.
Nämä Volvot kun kuulemma ruostuvat herkästi helmoistaan ja onhan meillä kokemusta tästä ongelmasta harmaan Volvon tiimoilta.
Ei, likaa ja ruostetta löytyi. Lika lähti pesemällä ja ruosteet hiomalla + suojaamalla paremmin. Hitsaushommiin ei sentään tähän 13 vuotta vanhaan auton kanssa tarvinnut ryhtyä.
Taas kunnossa... uskon niin.
Vanhenee se Volvokin ja vikoja alkaa esiintyä. Koetan kuitenkin korjailla sitä mukaa kun tulee.... Niin, ja menihän katsastus läpi huomautuksitta. Päästöt, jarrut ja muut mittausarvot olivat tasaisia ja kaikin puolin toleransseissa.
Marraskuussa 2024 päivitin ajovalot uudemmiksi; sivuheijastimet ja linssit.
Kyllä nyt näkyy ja näyttää... paremmin ja uudenmalta.
Ja sitten tien päälle taas. Tällä kertaa Viron suuntaan, jonne yksi pojistani autoa lainasi.
pitkään ennen viikot ennen joulua 2024.
 |
| "ceehooärrä" Tartossa joulukuun alussa 2024 |
Joululomalla kävin autolla Suonenjoen keikan. Reilut 800km.
Kulutus maltillinen 4.8l/100km - ei vikoja eikä uusia hälyääniä. Hyvä !
Sitten vain reissun päätteeksi tankkaus, pesu ja siivous + kuivana hupun alle talliin odottamaan seuraavaa reissua. Joskus ja jonnekin.
Sellaisia ovat tämän veteraani-Vollen eläkepäivät.
2025
Aika vähäisiä olivat Volvon ajot tänä vuonna.
Huhtikuussa kävin sillä kerra Kökarin saarella peräkärrin kera sohvan viemässä vaimolle ja sitten syyskuussa kans sama revohka, mutta toiseen suuntaan, kun saari vaihtui aikaisemmin tutuksi Kumlingeksi.
Sitten Volvo huilasikin tankattuna ja huipulla aina joululle asti, milloin muistui mieleen että pitäisihän se varmasti katsastaa. Elikkäs, talvirenkaat alle ja ilman sen kummenpia virityksia leimalle vaan. Samalla katsastettin yhden poikani toinen samanlainen V70 (harmaa paku).
Taas kerran, kuten ensimmäisen kerran 10 aikaisempaakin, auto läpäisempään ilman mainintaa vioista ja korjaustarpeista.
Volle jäi hetkeksi liikenteeseen ja näin ollen se "pyörähti" reilun 2200km:n reissun Kemijärvellä jouluna. Hyvin oli auto kulkenut. Kulutuskin pysyi karvan alle 5 litraa/100km.
Kulutus maltillinen 4.8l/100km - ei vikoja eikä uusia hälyääniä. Hyvä !
Sitten vain reissun päätteeksi tankkaus, pesu ja siivous + kuivana hupun alle talliin odottamaan seuraavaa reissua. Joskus ja jonnekin.
Sellaisia ovat tämän veteraani-Vollen eläkepäivät.
2025
Aika vähäisiä olivat Volvon ajot tänä vuonna.
Huhtikuussa kävin sillä kerra Kökarin saarella peräkärrin kera sohvan viemässä vaimolle ja sitten syyskuussa kans sama revohka, mutta toiseen suuntaan, kun saari vaihtui aikaisemmin tutuksi Kumlingeksi.
Sitten Volvo huilasikin tankattuna ja huipulla aina joululle asti, milloin muistui mieleen että pitäisihän se varmasti katsastaa. Elikkäs, talvirenkaat alle ja ilman sen kummenpia virityksia leimalle vaan. Samalla katsastettin yhden poikani toinen samanlainen V70 (harmaa paku).
Taas kerran, kuten ensimmäisen kerran 10 aikaisempaakin, auto läpäisempään ilman mainintaa vioista ja korjaustarpeista.
Volle jäi hetkeksi liikenteeseen ja näin ollen se "pyörähti" reilun 2200km:n reissun Kemijärvellä jouluna. Hyvin oli auto kulkenut. Kulutuskin pysyi karvan alle 5 litraa/100km.
 |
| "Ceehooärrä" jouluna 2025 - Torniossa "halpaostoksilla |
2026
Lapin reissun aikana kävi ilmi, että nokkahihnan vaihtoväli oli mennyt jo tovin aikaa sitten ohi.
Ei kilometrien suhteen, mutta 5 vuoden aikaraja oli ylitetty.
Siitä sitten vain osia tilaamaan ja poikani kanssa huoltoa tekemään; nokkahihna, kiristimet, vesipumppu, ilmastoinnin vapaakytkin, öljyt ja suodattimet ovat nyt uutta.
Samalla vaihdettiin auton sisustukseen paremmin sopiva uusi vaalea nahkainen ohjauspyörä.
Sitten keksin putsata sisälokasuojat. Otin ne irti ja pesin painavat kurat kunnolla pois.
Pesin kunnolla myös auton runkorakenteet huopaisten sisälokasuojien takaa.
Piiruosteita siellä oli, niin kuin helmoissakin oli pari vuotta sitten.
Harjalaikkaa ja kaikkia muita työkaluja käyttäen ruosteet ainakin vähemivät huomattavasti.
Sitten vain hammeriteä ja kotelosuojaa reilusti. Unohtamatta ajovalojen säätöihin vaikuttavien antureiden voitelua, kun kerran olivat siinä niin helposti näkyvillä.
Pidetään veteraanista huolta !
20. Vw Vento -94 ("punainen Vento" 2012...)
Tästäkin autosta on kirjoitettu paremmin omalla sivullaan, joten ei siitä sen kummempaa.
Tästä autosta tuleekin sitten näyttävä ja kuuluvat (poppikoneet) peli Joel-pojallemme.
Auto oli ajossa 2014 - 2017. Sittemmin säilössä veteraaniparkissa ja vandalismin kärsittyään kotitallissa kuntoitumassa (2022) ja sittemmin seisonnassa "veteraanimetsässäni"
21. Ford Focus -03 (2011...)
Tällä autolla oli ihan selkeä tilaus. Se hommattiin vanhimmalle pojallemme Markukselle ensin opetusautoksi, mutta sittemmin ihan käyttöpeliksi.
Etsiskelin nämä automaattivaihteisia, vähän ajettuja ja ilmastoituja Focuksia, Golfeja ja muita peruspelejä. Tämä tarttui netistä haaviini. Auto oli myytävänä Turussa. Se oli kuulunut samaan sukuun koko ikänsä, mutta jäänyt ylimääräiseksi kun perheeseen oli ostettu uusi auto. Ei siis mikään pakkomyyntimiina.
Tämä hopean harmaa yksilö oli oikein siisti ja säännöllisesti huollettu... paitsi että se uusin huolto + nokkahihna olivat vaihtamatta. Renkaatkin olivat kohtuulliset, tosin vain kolmeen renkaaseen rätti kapseleita ja nekin tarvikehärpäkkeitä.
Focuksien tyyppivikahan on ovien ja luukkujen alareunojen ruostuminen kittisauman materiaalivirheen vuoksi. Nämä kaikki oli korjattu takuuna jo kutsu. Ovet olivat ruosteettomat ja ovat sitä ruosteettomat.
Koeajolla ei ilmennyt mitään erityistä; kaikki toimi, niinkuin pitikin; ei kun tarjousta.
Lopulta sataa halfmmalla juuri katsastettu Ford Focus vaihtoi omistajaansa ja siirsin sen meille kotiin Salon suunnalle.
 |
| Just hankittuna ja huollettuna kotipihassa |
Heti miten autoon vaihdatettin nokkahihna, jarrut huollettiin ja tehtiin 140tkm:n määräaikaishuolto, niin että leimojen lista olisi katkeamaton eikä ihan heti tarviisi pellin ale tavaraa.
Lisäksi hommasin Fordin uudet alumiinivanteet ja niille kesärenkaat, varsinkin kun vähän ajetut pienemmät kesärenkaat menivät sujuvasti vaihdossa. Talvirenkaille hommasin uudet originaalikapselit. Lopuksi näpersin kiinni kiinteän Nokian BT autosarjan, niin ei tarvii kännykkään koskea ajon aikana.
Seuraavana keväänä olisi vuorossa opetuspolkimien asennus ja muutoskatsastus.
Kaikki tämä on ollut tähän asti vain tekniikkaa... nyt tuli eteen isän (kirjoittajan) kirjalliset kokeet, kun piti kait sitä sitten on annettu "kirjansa lukenut mies" päästä virallisesti polkemaan opetuspolkimia. Läpihän se meni, vaikka pitkäsen jännitti, määrä määrä. Teoriakoetta edeltäneet illat menivät kynttilänvalossa lukiessani, sillä Tapani-myrsky katkoi sähköt ja hyydyttivät kännykkäyhteydetkin.
Opetusajossa vierähti sitten puolisen vuotta, jonka jälkeen tulivat kirjalliset ja inssi.
Kun ne olivat läpi, saatoin purkaa opetuset pois ja auto siirtyi vaihtoehtosti
Markuksen käyttöön.
Sittemmin auto on ollut jokapäiväisessä ajossa ja kilometrijä on kertynyt 10tkm tai kohta / vuosi. Mitään teknistä tai kulumaa ei ole ollut vikaa... kesäkuussa 2014 kävi vähän vahinkoa kesähämärässä; peura hyppäsi auton eteen ABC Piihovin lähistöllä, eikä Markus kerennyt säikähtää ennen rysähdystä... kuin myöhemmin vakuutukset ovat kunnossa ja auto oli tänään taas kerran ehompi.
Peuralla ei ollut niinkään hyvä tuuri. Se vaihtoi hiipakuntaa saman tien.
Itse kun en ole mikään metsämies, niin vähän säälitti sen bambin puolesta...
 |
Focuksen keula vähän kärsi kesäkuussa 2014. Etupuskuri, konepelti, maski, kilpi jne menivät vaihtoon... |
... mutta sitten vuosi 2019 alkoi harmillisissa merkeissä. Hyvin luminen ja liukas talvi teki tepposet ja Markuksen ohjastama Focus kiepsahti varsin hitaasta vauhdista nokka tulosuuntaan ja saman tien puuta päin. Voi kelju, että harmitti. Niinusta kuin isäänsäkin... etsiäle ei sentään mitään, joten rahalla tai sen menettämisellä on selvisi. Oliko tämä nyt sitten hyvin palvellen auton loppu ? Focuksen markkinahinta on aivan mitätöntä sen käyttöarvoon... Ohessa kuva vahinkoillalta.
vaihtoehto autolla oli kasko, joten korvauksia oli luvassa.
Toisaalta, pelkona oli vakuutusyhtiön lunastaminen kun vauriot olivat suuria auton nykyarvoon.
LähiTapiolassa oltiin ymmärtäväisiä huomioivia.
Lopulta päädyimme yhteisymmärryksessä kertakorvauksen vuoksi, nyt saimme auton markkina-arvon rahana ja auto jäi vielä meille joko korjattavaksi tai käytettäväksi osiksi.
Pari iltaa myöhemmin kotitallissa Focus oli purettu ja vauriot kartoitettu.
Uusia osia tarvittiin pari sylillistä, mutta meillä on yleensä entuudestaan ja pitkäsen löytyi Tori.fi´n kautta lisää.
Viikkoa myöhemmin auto oli jo päällisin puolin kunnossa. Korjaamolle jäivät raidetangon uusiminen ja myöhemmin tehtävä 4-pyöräsuuntaus. Auto laitettiin siis kuntoon. Se on liian hyvä romutettavaksi. Siirrän sen muiden veteranien vierelle odottelemaan kesää ja amerikkalaista sukulaisten lainaa tai muuta tarvetta. Ohessa kuva ulkoruokinnassa vietävästä kaksikosta hetki ennen parkkihallin siirtymistä.
 |
| Kaverukset taas parkissa samassa pihassa vuosien jälkeen. |
Focus ei sitten enää palannut Markukselle...
Kas kun motto on, että autoja ei myydä, niin ostetaan, niin hankittiin Markukselle kokonaan toinen auto... Volvo V70. Astetta tukevampi peli vastaisen varalle !
 |
| MRF:n työnjatkaja |
... mutta se on sitten toinen juttu se..
Heinäkuu 2019 : Focus palasi taas liikenteeseen. Ne ameriikan serkut tarvitsivat auto muutoksiksi viikoksi ja MRF-645 oli oiva vaihtoehto. Autossahan on katsastus voimassa, joten eikun Traficomin sivujen kautta auto liikenteeseen ja tankkauksen kautta kotipihaan pesuun jne.
Elokuu 2019 : Focus palasi takaisin tuhatta kilometriä kokeneempana.
Pikkasen oli etupuskuri ottaa itseensä jossain mökkitiellä. Samoin kuulemma virtalukko joskus temppuilee. Ja ennen kuin öljyt vaihtaa...
Nämä siis huoltolistalle seuraavaa komennusta, joka taitaa löytyi ihan naapurustosta.
Näinhän se on, että Focuksella on vielä monta hyvää ajokilometriä edessään.
Pikkuhuolloilla tämä sinnikäs perheenjäsen taivaltaa vielä vuosi, jos niin halutaan.
... ja niinhän minä haluan... Marraskuu 2019 : Focus taas tien päällä. Nyt uusi tukikohta odottaa Suonenjoella.Focuksesta tulee perikunnan kesäauto. Sellainen vara-auto, jota suvun porukat saa käyttää tarvitessaan paikallisiin ajoihin; kaatopaikkareissuihin jne...Uudessa on ihan oma autotallikin - siellä sitten jatkuu tämän auton tarina.
Marraskuu 2020 ; Painopiste on taas tiellä. Suonenjoen pesti päättyi ja auto siirtyi katsas jälkeen niille tutuille amerikankuille, jotka muuttivat "trumpismia" Suomeen karkuun ja kokeilemaan eläkepäivien viettoa oikean eurooppalaisessa demokratiassa.
tähän tarvittiin automaattivaihteista Focusta; "have a good travel, my man"
Suonenjoelle vara-autoksi siirtyi sitten se toinen, manuaalivaihteinen, BYO-104:nen.
2020... 2024 Fokkeri on palvellut oikein hyvin Hämeenlinnassa "lainassa".
Välillä se pyörähtää kotona huollossa ja.... liev korikorjauksissa
(ei sitten sen jälkeen...)
2024 - Vuosikatsastus lainaajaperheessä venähti uuden vuoden puolelle.
Eipä enää fokkeri läpäissytkään katsastusta. Syitä oli useita; pakoputki poikki,päästöt pielessä, jarrut jumissa ja sähköt sekaisin.
Nyt auton alamäki on jo selkeämpää... ikävä kyllä.
Viime vuodet lainassa ovat olleen vanhukselle jo haastavampia. Olemme aina huoltaneet autoa säännöllisesti, mutta useat kolhut ja säilytys kadun varressa kurassa ja märässä alkavat jättämään jälkeensä.
Fokkerin mittariin ei ole kertynyt kilometriä kummastikaan, ja ehkä onkin syy useille ilmenneille vioille.
... mutta ei luovuteta - EI !
Fokkeri palasi tammikuussa kotitalliin kuntoutumaan.
Se on nyt tutussa tallissa niin kauan, että saadaan viat kuntoon ja uusintakatsastuksen kautta lupaa kohti kevättä.
Kolmisen viikkoa myöhemmin uudistetuilla takajarruilla, uudella pakoputkella ja muilla pikkukorjauksilla fokkeri läpäisi uusintakatsastuksen moitteitta. Oli taas aika palata asemapaikkansa Hämeenlinnaan, jonne sen ajoin itse ja samalla kyläilimme auton
parantamisen luona.
Heinäkuussa 2024 Fokkeri palasi kotiin.
Sen neljän vuoden "laina" päättyi, kun Hämeenlinnan sukulaiset päättivät ostaa oman auton.
Fokkerin kohtalo on pitkäsen auki. Omaa käyttöä sille ei oikein ole...
Päätin huoltaa auton perusteellisesti öljyt, suodattimet, nesteet, nokkahihnat ja tiivisteet jne...
Sitten kunno pesu ja vahaus + siistiminen sisältä.
Halusin, että hyvin palvellut Fokkeri lähtisi uudelleen omistajalleen siistinä ja varmatoimisena.
Laitoin ilmoituksen nettiin ja niin vain kävi että fokkeri löysi uuden omistajan Salo-Turkulinjalta. Hauska yksityiskohta, että auto palaa samaan kaupunginosaan Turussa, mistä me sen 13 vuotta sitten kävimme ostamassa.
Hyvää matkaa "fokkerille"
tähän tarvittiin automaattivaihteista Focusta; "have a good travel, my man"
Suonenjoelle vara-autoksi siirtyi sitten se toinen, manuaalivaihteinen, BYO-104:nen.
2020... 2024 Fokkeri on palvellut oikein hyvin Hämeenlinnassa "lainassa".
Välillä se pyörähtää kotona huollossa ja.... liev korikorjauksissa
(ei sitten sen jälkeen...)
2024 - Vuosikatsastus lainaajaperheessä venähti uuden vuoden puolelle.
Eipä enää fokkeri läpäissytkään katsastusta. Syitä oli useita; pakoputki poikki,päästöt pielessä, jarrut jumissa ja sähköt sekaisin.
Nyt auton alamäki on jo selkeämpää... ikävä kyllä.
Viime vuodet lainassa ovat olleen vanhukselle jo haastavampia. Olemme aina huoltaneet autoa säännöllisesti, mutta useat kolhut ja säilytys kadun varressa kurassa ja märässä alkavat jättämään jälkeensä.
Fokkerin mittariin ei ole kertynyt kilometriä kummastikaan, ja ehkä onkin syy useille ilmenneille vioille.
... mutta ei luovuteta - EI !
Fokkeri palasi tammikuussa kotitalliin kuntoutumaan.
Se on nyt tutussa tallissa niin kauan, että saadaan viat kuntoon ja uusintakatsastuksen kautta lupaa kohti kevättä.
Kolmisen viikkoa myöhemmin uudistetuilla takajarruilla, uudella pakoputkella ja muilla pikkukorjauksilla fokkeri läpäisi uusintakatsastuksen moitteitta. Oli taas aika palata asemapaikkansa Hämeenlinnaan, jonne sen ajoin itse ja samalla kyläilimme auton
parantamisen luona.
Heinäkuussa 2024 Fokkeri palasi kotiin.
Sen neljän vuoden "laina" päättyi, kun Hämeenlinnan sukulaiset päättivät ostaa oman auton.
Fokkerin kohtalo on pitkäsen auki. Omaa käyttöä sille ei oikein ole...
Päätin huoltaa auton perusteellisesti öljyt, suodattimet, nesteet, nokkahihnat ja tiivisteet jne...
Sitten kunno pesu ja vahaus + siistiminen sisältä.
Halusin, että hyvin palvellut Fokkeri lähtisi uudelleen omistajalleen siistinä ja varmatoimisena.
Laitoin ilmoituksen nettiin ja niin vain kävi että fokkeri löysi uuden omistajan Salo-Turkulinjalta. Hauska yksityiskohta, että auto palaa samaan kaupunginosaan Turussa, mistä me sen 13 vuotta sitten kävimme ostamassa.
Hyvää matkaa "fokkerille"
 |
| Viimeisenä iltana meillä - 13 hyvin palvellutta vuotta ! Taustalla laivaston seuraavat ajopelit |
22. Volvo 240 -89 (2011)
No tässä oli taas hankinta, josta ei oikein keskusteltu perheessä - tai kun keskusteltiin, niin olikin äänessä jo muutakin kuin ystävällisiä vivahteita.
Elettiin vuotta 2011 kun sitten tulieka kerran alkoi viskata siihen malliin, että kantti-Volvo olisi saatava.
Tämä turha reilut 200tkm ajettu kaunokainen löytyi Forssasta ja ostin sen ihmeemmin kotona mainitsematta... paha virhe !!!
Ei... kun Volvo siten ilmestyi kotipihaan, alkoi ensin pojat koulusta tullessaan ihmetellä, että mikä tuo on... ? - sama mantra jatkui kun Liisa-vaimo kotiutui... siinä ei oikein voi auttanut kertoa vitsejä siitä, miten Volvon mankasta kuuluu aina vain ABBAa ja miten kestäviä ei on jos tulee 3. maailmansota tms. Niin sitten tulee perjantaina...
Tuo perheen sanaton vastustus laittoi näinkin positiivisen miehen hartiat kumaraan ja pahoittelemaan typeriä hankintojaan... nyt taisin kämmätä pahemman kerran...
Lauantaina ja sunnuntaina putsailin autoa, mutta harmitus ei päästänyt otteestaan...
Ajattelin, että auto ei tainnut olla metallin fiksu hankinta ja laitoin sen sunnuntaina sitten myyntiin samalla hinnalla kun olin sen ostanutkin.
Se meni saman tien jonnekin Pohjan tai Karjaan suunnalle ja soittoja riitti vielä vaikka olin jo myyntiilmoituksen poistan...
Sittemmin bongasin auton uudelleen myytävänä - hintapyyntö oli yli kaksinkertainen...
Elämäni lyhyin autonomistus...ja harmittaa että myin tämän "Palmen" pois.
Sillä olisi saanut katu-uskottavuutta (=myötähäpeää), eikä olisi naiset viheltäneet perään.
ehkä joku toinen kerta...
 |
| Elämäni lyhyin autonomistus - kolme päivää... |
23. Volvo 940-91 ( 2014-2015 )
milloin volkkareissa on tullut haastetta joskus yli oman tarpeen, on jo joo-ooma harkita" hankia ihan harrastusvaimon (on, on) ja Volkkarit ovat Tuomaksen ja Joelin...
Volvo - sellainen kanttipeli - se olisi äiauto !!!
Sellainen millä voisi ajaa kolmanteen maailmansotaan ja tulla takaisin.
Sellainen, minkä muotokielen voi kuvat parilla Lego-palikalla, niin tuossa alla...
Koetin onneani jo pari vuotta aikaisemin kuin 240- farmarilla, mutta se sai sen verran arvioita osakseen, että päätin luopua siitä saman tien. Nyt on emäntä ja naapurit pehmitetty siihen malliin, että voisi olla uuden testauksen vuoro...
 |
| Sininen farmari-Volvo |
Siis ihan lienevät odotukset, hei :)
Ei, kuinka kävivät; kuka arvaa jo... ?
Ha haa, eipäs ollutkaan nettiauto tällä kertaa ! Nyt saattoi syyttää volvolandian sivuja.
tarjolla oli myytävänä juuri sopiva 940 farmari - oikea Herrgårdsvagn !
Tämä Volvo oli jäänyt omistajaltaan seisomaan, koska oli tullut itse pintainen käynnistymisongelma moottorin lämpimästi. Siis "suoraan ajosta" voisi joku myyjä sanoa. Ja olikin sitten tullut
minun seison vuosi... Auto oli ollut myyä jo tovin aikaa - aika yhteinen nimittäjä näytä ostoksilleni...
eikä se ollut oikein kelvannut kellekään.
Minua kovin kutti tuo Volvo ja otin yhteyttä myyjään kesälomani aluksi.
Auto oli kuvauksen mukainen; perussiisti, mutta arkikäytössä kulahtanut.
Mittarissa oli rapiat 300tkm eli ei Volvolle nyt ihan hirveästi.
Se pahin juttu oli totaalinen hiljaisuus, kun virta-avainta käänsi. Virtaa kyllä oli tarjolla, mutta se ei kulkeutunut edes startille asti... vuosien seisominen ulkona oli tehnyt tehtävänsä...
"Aj sjutton" sanoisi svensson tässä nyt...
Jätin auton sin Vihdin perukoille. Sovimme myyjän kanssa, että viestittelemme kuitenkin.
Ohessa pari kuvaa Volvosta tuolloin.
Pienen viestit jälkeen sovimme hinnan, joka oli vähintäänkin kohtuullinen.
Hiphei - minusta tuli kartano-volon omistaja !!!
Nyt vain tuli ongelmaksi auton nouto; tuollainen tankki tarvii lainai pyytää 4-vetoisen turvan rekkahinurin... ongelma oli maaseutupiha, jossa ei ihmeitä ollut tilaaja toinen sarja tuo aika kuollutta ja pirun painavaa ruotsinrautaa...
No, mikä oli tämän tehtävän soveltuva 4-vetoinen Toyota Rav4ksi. Trailerina tuttu ja tukeva maalarimestarimme kärri.
Eikun ostosta noutamaan - ja perinteitä kunnioittaaen ei tietenkään hiiskaustakaan vaimoväelle...saattais mennä pilalle koko projektia.
Niin vain Volvo-vanhus nousi trailerille sähkövinssi armeliaasti auttaen.
Kauppaan sisältyi kahdet renkaat, kattotelineet, koiraverkko ja miljoona hämähäkinsiettiä :)
- eikun kaikki kyytiin vaan ja matkaan. Apinan raivolla kuormaliinat kiinnittyneinä läksin varovasti matkaan. Enpä ole ajanut noin painavaa yhdistelmää (joo, kortti oikeutti kyllä) ja Viha mutkaisilla teillä peräkärri lastenineen huojut noin verrankin veturia jaryrystyistä kuskia...
"ei valkoista pelota ja kyllä se siellä pysyy"... hoin koko aika itselleni.
Lopulta kotikatu vastaanotti taas uuden tulokkaan - Volvo 940:n :)
Liisa- vaimokin vain vilkaisi autoa kotiin tullessaan - lienee huokaissut vasta sisällä talossa.
Naapurin nuori rouva haukkui tulokasta rumaksi... tämä vain todistaa, että naiset eivät ymmärrä näitä autojuttuja puhdista !
Selvittelin vähän ostokseni taustoja sähköisesti ja jotain sainkin selville.
Tämä Volvo oli toimitettu uutena keväällä 1991 "Diplomatic sales" erikoisautona suomalaiselle rakennusliikkeelle tullikilvillä siirrettäväksi "ulkomaankomennukselle".
Käytännössä Volvo kävi siis Suomessa kääntyväksi ja palasi veropakola Ruotsiin, josta se palasi Suomeen vuotta myöhemmin.
Suomessa se vaihtoi omistajaansa aika pian ja uusiksi omistajiksi tuli hammaslääkäripariskunta Helsingistä. He viihtyikin sitten pitkään autolla vuoden, josta on muna esim. Helsingin Yliopistollisen sairaalan pysäköintitarra takaikkunassa, sekä pitkä liuta huoltomerkintöjä huoltokirjassa ja dokumenteissa.
Seuraavaksi omistajaksi - viimeiseksi minua ennen - tuli helsinkiläinen valokuvaaja, joka käytti Volvoa niin Helsingin Bulevardeilla, sittemmin pidemmillä työmatkoillaan Helsingin ja Vihdin välillä.
Autoa oli huollettu säännöllisesti, mutta tuo itsepintainen lämpimänä onneton käynnistyminen oli johtanut auton hylkäämiseen pihan perälle. Sittemmin perhe oli hommannut uudemman Volvon, joten saman merkin sisällä sentään pysyttiin.
Tästä sitten alkaa uusi projekti. Tekniikka on outoa ja viat uusia...
Katsotaan mitä tästä tulee. Kiirehän tällä ei ole, joten...
Laitetaan tähän nyt kuvaa puhdistuksien ja puunausten jälkeen.
 |
| Sinisä Volvoja kaikki tyyni |
Autoa vahatessa meinasi usko loppua heinäkuun helteissä; Auton katossa tai konepellissä on neliöitä ja peltiä enemmän kuin keskiverto Nissan Micrassa. Ei, kyllä se nyt kiiltää... aika hyvin. Ja naapurin Tero oli taas avuksi ammattitaitoineen ja aineineen.
Homma ei etene niin Strömsössä...auto ei siis edelleenkääntynyt, mutta osa sähköistä on jo alkanut toimia maadoitusten ja liittimien läpikäyntien myötä...
16.10.2014
Työkaverini kuuli ongelmastani ja mainitsi, että hänen "melkein vävynsä" on aika velho autojen vikojen etsinnässä. Pyytelin heitä käymään jamaan, mitä Vollelle voisi tehdä.
Kerroin tarkkaan sen mitä tiesin ja siitä sitten aloitettiin haarukoimaan vikakenttää. Aikaisemman omistajan kertoman startin solenoidin mukaan johdon pätkällä sai auton starttaamaan väkisin. Tätä yrittäätiin niinikään, mutta niin vain pysyi volle vaiti.
 |
| Tällä lenkillä käyntiin ??? hä ? |
Pieni koputtelu starttiin auto ja vaivalloisesti moottori alkoi kiertää startin avulla.
Moottori ei saada alennettu luvannutkaan käyntiin vaikka tarjolla oli starttiapua ja starttisprayta... olisko kipinä hukassa ?
Ja olihan se... ja on edelleenkin.
 | |
| Video Volvon vaijerista |
Kokeilimme erilaisia kombinaatioita haarukoidaksemme vikaa ja tässä paljon, kun sekä viileä ilma että hämäryys päättivät yrityksemme, jäimme ajatukseen joko sytytyspuola ja/tai sytkäboksi ovat kapuzinoja. Myös virranjakajan HAL-anturi sekä vaihteenvalitsimen anturi ovat epäiltyjen listalla.
Seuraavaksi löytää se halavatun sytkäboksi (=sytytyksenohjaus). ainakaan moottoritilassa se ei ollut ja kuskin jalkotilasta löytyi ruiskunohjaus... tässä Volvot, tai ainakin tämä Volvo-malli on vähän hujan hajan tehty; ?
Volkkareissa (pahoitteluni) ei tarvitse noin paljoa etsiä.
Lopulta löytyi ohjausakselin vierestä, kojelaudan sisältä.
No, remppa jatkuu - vielä ei luovuteta !
Monta vuotta ulkona seistyään, on oikeata antaa Vollelle paikka tallista, jos se vain sin sopisi. Ennen joulua raahasin Vollen talliin suojan talven vesisateilta.
Ainakaan täällä Varsinais-Suomessa sateet ovat tulleet vetenä, joskin jouluksi sentään saimme vähän valkoistakin maahan.
Miten voi auto painaa niin pirusti ? On kun ylipainoista eläkeläistä elvyttäisi; tahto on hyvä, mutta kyllä siinä raavaammankin miehen voimat hyytyvät. Pikainen puhe yhdelle naapureistani ja pelastavaa miesvoimaa tuli juuri riittävästi, jotta Volle saatu nousemaan tallin kyksen yli. No, ehkä se jarru puolen jumittaa taka paljon lisäsi vastusta...
lisää ne nyt ovat tallissa: sininen ja punainen, tämä vanha Volle, sekä käyttö-Volvot; V60 ja V70.
Joulunpyhien aikaan saalistin uuden ECU:n (Engine Control Unit = niistä muista auton "mustista bokseista" - tämä vastaa sytytyksestä). Jatkan toisten osien ja boksien metsästystä ja makselua sitten keväämmällä. Johan nyt on kumma, jos ei ala kone kalkattaa, jos kaikki jää vaihtaa... sen jälkeen nyt peukut pystyssä, kun noin sanon.
Sain myös mukavan sähköpostin viestinini, jossa aikaisemin mainitsemanilääkäri kertoi, että auto oli hammas ollut sinulle monivuotinen kulkupeli, johon oli jo tuolloin vaihdettu bensapumpun rele (vika, olen samaa oppinut) satunnaisten henkilöiden vuoksi.
Nyt talven mittaan ei hätä kummoisestikaan tapahdu tälle autolle, mutta katsotaanpa keväämmällä. Josko sitten olisi osia ja ymmärrystä enemmän saada Volvo taas elävien kirjoihin.
2015 Kevät ja uudet tuulet saapuvat.Ne uudet tuulet olivat lähellä autotallin rakentamista, sillä kaupunkini rakennusvalvonta muistutti... no, on suoraankin joo...Eli autotalli piti siivota, että pääsen nikkaroimaan välikaton kuntoon.tässä yhteydessä tämä Volvo sai uuden näkökulman;Se taitaa nyt olla vähän ylimääräinen ja joutaisi myyntiin.Sosiaalinen media taas voimansa ja FB:n sivuiltai löytyi uusi omistaja. Eräs Juha Jämsästä halusi Volvon pyynnöstä.Päätöstä auttoi kummasti hänen lupauksensa paremmin Volvo vielä käymään ja liikenteeseen. Niitä ilouutelta omistajalta odotellen tämän sivun päivityksen tähän toistaiseksi päähän tulevakuviin - tunnelmiin - hieman haikeisiin...Hyvää matkaa Volvolle !EDIT: Syyskuussa 2015 sain puhelinsoiton. Auto oli jatkanut edelleen eräälle Volvo-harrastajalle, joka tutki autoa tarkemmin. Nyttemmin moottori tuli käyntiin , mutta jäähd ytysnesteet tulivat ul os vähän sattuu. Niinpä moottori aukais tiin ja kunnostetaan sitten ihan huolella.
Jään odottelemaan viestiä, että Volvo rulla taas t eitä pitkin joku päivä.
 |
| Matka jatkuu - trailerilla vielä tälläkin kertaa... |
24. Mosse 407 Scandinavia -62 (1990 - 2005)
tälläkin auto meillä oli.
Mossen historia kantautuu aina ostohetkeen, vuoteen 1962, sitten vaimoni isoisä osti sen uutena eläkeautokseen. Hänellä auto oli käytössä viitisen vuotta ja sillä ajettiin vain 52tkm.
Vanhan herran jättäessä autoilun, ei Mossea vain myyty, vaan se jäi talliin seisomaan, josta sitä aina kerran, pari vuosikymmenessä aloitettiin ja ajaa retuutettiin rantasaunalle.
1990-luvun alku side auto päätyi perinnönjaossa vaimolleni Liisalle.
Ajatukseni oli yleisesti sen säilyttämistä määrättömän ajan, mutta suunnittelun tuli muutos, kun perinnössä yhteiseksi kesäpaikka päätyi sille toiselle sisarelle ja meidän omaisuutemme oli määrä poistua tiluksilta jossain tarjouksessa.
Auto itsessään oli perussiisti. Ovipahvien suojamuovit olivat vielä paikoillaan ja penkit sekä muukin sisustus pesua vaille.
Ulkopinnassa oli sitten enemmän sanomista, sillä erityisesti takalokasuojat olivat ruostuneet selkeästi ja jopa jollain pakkelilla joskus paikatutkin. Kaikki pisteosat listoja, puskureita ja kapseleita myöden olivat tallella. Myös documentit ostoitista alkaen oli.aikaan tarvittavan mukaan palkaksi
Mosse olisi kuitenkin tarvinnut kunnollisen läpikäymisen ja tilat niin remonttia kuin tystäkin varten ja kun ei ole ollut
koska Dalla kanssa oli tuolloin jo haasteita, päädyin tarjoamaan autoa Suomen Mossekerhon kautta myytävänä. Ehdoksi ja jopa hinta edelle asetin sen, että auton ostaja sitoutuisi - jos ei nyt entisöimään sen - niin ainakaan ei laittamaan osiksi.
Oltuaan lähes vuoden myytävänä, eräs nuorimies Nokian suunnalta soitti ja tailleen haluavansa ostaa sen entisöväksi isä syntymäpäivälahjaksi, tämän synttärisankarin ensimmäinen auto oli kuulemma juuri sitä Mosse.
siinäpä ei tarvitse nokka tuhissut, kun kaupat sovittiin nimellisellä hinnalla ja Mosse vaihtoi maisemaa kerran sitten 60-luvun lopun.
Hauska yksityiskohta oli, että ajoimme hetken matkaa Mossen noutajien perässä, mutta niiden vauhtinsa oli niin kova, etmme pysyneet itse perässä... sai siinä Mosse elämänsä kyydi trailerin päällä tosin :)
 |
| Mosse Skandinavia -62 lähdössä eteenpäin |
 |
| Samainen Mosse uuden omistajansa toimesta museoajoneuvoksi kunnostettuna ja katsastettuna |
Itselleni tuli oikein hyvä mieli, että olin hoksannut luopua tästä autosta ajoissa, ja että se oli löytänyt omistajikseen näin taitavat entisöijät.
Hyviä eläkekilometrejä vaan Mosselle !!!
25. Ford Focus -00
Meillähän on jo yksi Ford Focus !
Se automaatti, mikä hommattiin jo vuonna 2011...
Nyt perheeseen tuli toinen, pitkäsen vanhempi, mutta jopa saman värinenkin yksilöllinen.
Tämä auto on osa kierrätysketjua, jonka alku oli "mustan Venton" romuttaminen ja loppupää oli veljeni ostama uusi auto. Tämä Focus jäi siihen ja vähän niin kuin vaille uutta isäntää.
Niinpä... sanaä synkkänä ja sumuisena lokakuun iltana Focus suunnisti Kirkkonummelta kohti uutta kotia. Ei tuo velipoika minua ihan kyni nyt, kun auton hinnalla ei ede s perhe sö is i ravintolassa.
Eliolin taas hommannut uuden auton !!!
Ajetut kilometrit ja vuodet jo näkyivät tässä autossa Markuksen Focusta enemmän; pakokaasut pääsevät ulos josta reiästä. Oli niitä reikiä on alkanut kehittyä jo takaovien ja takaluukun alereunoihin ruosteen muodossa. Kaikkiaan perussiisti Fordi voisi olla ihan oiva kulkupeli, kun siitä vähän pitää vähän huolta; kunno huolto konehuoneeseen, vähän ruosteiden rapsuttelua, pakoputken vaihtoa, kesärenkaiden vaihtoa jne...
Katsastushan tässä autossa on voimassa vuoden 2016 kesälle, joten ei nyt ihan heikosta yksilöstä tässä puhuta.
 |
| Fordin "new edge" designia vuosituhannen vaihteesta |
 | |
| Veljekset kuin ilvekset. Vasemmalla tämä uusi tuliainen ja oikealla jo nelisen vuotta meillä ollut Focus. |
Toisaalta nämä "pikkujutut" ovat juuri muutosta, mitkä vaativat useita kertoja euron panoksen ja moni ei ole enää halukas tuplaamaan autohuoltoja tekemällä
... Konehuoneen puolella päivitin kaikki uudet suodattimet, öljyt ja tulpat. Nyt ovat nesteet ja muutkin ajan tasalla ja talvea varten. Paikalliselta romikselta löysin Focuksen orkkisaluvanteet 40€:lla, joissa oli jopa paremmat renkaat, kuin auton mukana tullessaan - ei vain vielä hetkeksi, sillä talvi tekee tuloaan. Pikkasen tuninkia harrastin myös vaihtamalla etupää vilkut harmaiksi / läpinäkyviksi. Samoin poppikone päivittyi Fordin kasettisoittimesta (eipä ole kuulkaa enää kasetteja tallella) saman sarjan tehokkaampaan 6000-sarjan CD-soittimeen ja ohjausvarteen kiinnitettävään kauko-ohjaimeen. Hauskaa oli huomata, miten netistä oli apua, kun kaivelin lukkoon naputellin soittimen purkukoodia - niinpä vain aukesi senkin grammarin lukitus ja nyt on hyvä mieli kun poppi soi !
 |
| Kohti uusia seikkailuja ja niiden yli! |
Seuraavana olisi vuorossa pakoputkiston korjaus.
Pörinä on sitä luokkaa, että taitaa saada useampi pala uusiksi, mutta niistä löytyy Motonetistä, joten eikun tutkimaan, mitä sitä tarvitaan.
Talvea varten ovat kunnolliset nastarenkaat odottamassa.
Niihin hommasin Ghia- kapselit, niin näyttää äveriäämmältä.
Syksyn ja talven Focus palveli Tuomaksen autona, sillä "sininen Vento" meni vuorostaan huilivuoroon.
Kesärengaskausi alkoi uusilla tassuilla; Co ceilenpa Continentaaleja tällä kertaa.
Kesäkuussa 2016 katsastin auton. Tämä ennen hitsattiin (joo, en minä, vaan hovihitsuri) pakoputkiston haitariosa uusiksi. Muuta ei tarvittukaan ja homma bueno; uusi leima vuosi lisää ajoaikaa :)
Elokussa 2016 Tuomas osti vaati uudemman auton; Vw Golf Variant -08, päästäkseen tällä dieselillä halfmmalla lähdettyään opiskelemaan pitkämaksi. Focus jäi siis joutilaaksi. En halunnut siitä luopua, sillä ei auto alkujaankaan paljoa maksanut, eikä siitä ihmeitä saisikaan. Focus jäi siis toistaiseksi seisomaan. Olkoon se valmiiksi tankattuna meidän vara-automme, jos jollekin arkikulkupelille sattuu haavereita tms.
siinäpä se nyt seisoskelee, hupun alla, proto-Golfien vierellä.
Lokakuussa tulikin pikainen tarvevara-autolle, joten Focus heräsi het keksi eloon, kun Punaista V entoa rempattiin. N öyrä peli j oka päätyi pian taas hupun alle huilaamaan.
... mutta voisiko uusia sanoa, että uusi vuosi - kujee t .
Pysykääpä kuulo lla , mitä vuosi 2017 tälle autolle tarkoittaakaan
- Hoppa palaa liikenteeseen, mutta mikä onkaan missio ???
sitä sitten lisää ihan omalla sivullaan (2017...)
 |
| Kuka kukin päällä? - Focus Golf - Golf on oikea rivi oikealle |
 |
| pesu, vahaus ja sisäsiivous + opetusreleet pois, kiitos ! |
Marraskuu 2020: "BYO" siirtyy Suonenjoelle. Se vaihdettin tuolla Savon sydämessä majaansa pitäneen automaattivaihteisen Focuksen kanssa, sillä ameriikan serkut muuttivat Suomeen ja heille oli hyvä antaa automaattivaihteinen auto lainaan. Manuaalivaihteen YO oli taas joua, joten se on siirtotilaan B.
SYO2021 : Syykuukuu ei ollut käytössä kuluneen vuoden ajan.
Autohan oli tarkoitettu systerin käyttöön hänen käydessään lapsuudenkodissamme, mutta hän päätti ostaa ihan oman auton ja Focuksen tehtäväksi jäi autotallissa Suonenjoella.tallissa
pois, kun seuraavan kerran käymme
.
seisottuaan
Alla olivatnastarenkaat, mutten niitä viitsi vaihtaa kesärenkaisiin, vaan ajattelin ajaa niillä kotiin tuon 400km. Selittelen sitten poliisille, jos hoksaisivat tuon pienen kauneusvirheen tien päältä.
Bensaa tankkiin ja renkaisiin lisää ilmaan ja eikun tien päälle.
Reilut 5 tuntia myöhemmin Focus palasi tuttuun pihaan Perttelissä.
Autolle ei ole erityisempää käyttöä, joten pari pikkuhuoltojuttua, kesärenkaat alle ja sitten veteraanien joukkoon parkkihalliin odottamaan seuraavaa komennusta.
Autohan oli tarkoitettu systerin käyttöön hänen käydessään lapsuudenkodissamme, mutta hän päätti ostaa ihan oman auton ja Focuksen tehtäväksi jäi autotallissa Suonenjoella.tallissa
pois, kun seuraavan kerran käymme
.
seisottuaan
Alla olivatnastarenkaat, mutten niitä viitsi vaihtaa kesärenkaisiin, vaan ajattelin ajaa niillä kotiin tuon 400km. Selittelen sitten poliisille, jos hoksaisivat tuon pienen kauneusvirheen tien päältä.
Bensaa tankkiin ja renkaisiin lisää ilmaan ja eikun tien päälle.
Reilut 5 tuntia myöhemmin Focus palasi tuttuun pihaan Perttelissä.
Autolle ei ole erityisempää käyttöä, joten pari pikkuhuoltojuttua, kesärenkaat alle ja sitten veteraanien joukkoon parkkihalliin odottamaan seuraavaa komennusta.
 |
| Taas kotipihassa ja pesussa |
2023 - BYO on edelleenkin laivastossamme, mutta parkissa kesäpaikallamme, kun juuri nyt ei ole käyttöä.... ja pieni ruostekorjauskin saa tehdä, että viitsi katsastamiseen tarpeeseen.
2024 - Kokeilin mökillä seisoskelleita autoja käyntiin.
Tankkasin kanisterista varoiksi tuoretta bensaa ja kytkin mukanani tulleen akun kiinni.
Ja eka startilla käymään ! - on tämä sitkeä peli.
Ehkäpä 2024 kesä soisi vähän aikaa tälle veteranille.
2025 - niin vain vierähti tuokin vuosi mökillä parkissa.
Seisominen ei tee autolle hyvää. Auto käynnistyi hyvin, kuten aina.
Ratista kääntäessäni kuului selkeitä kumahduksia etupäästä. Arvatenkin etujousi on mennyt poikki.... tunnen äänen. Samoin myös jarrupoljin painui pohjaan ja sytytti jarrun merkkivalon.
No, ehkäpä joku kerta otan tämän auton työn alle....
26. Volvo v40
Työsuhdeautorintamalla neljä vuotta palvel l een V60:n oli määrä palautua takaisin ja tilalle hankittiin - enemmänkin vaimon toiveista - pienempi Volvo, siis nykyisen mallin V40 .
leasingautot ovat uusia , mutta tapa oli olo suhteiden tähän tarkoitukseen sopiva poikkeus; t ämä auto on meillä käytettävissä vuoden ajan .
Hieno peli, jossa on tehokas 5-sylinterinen turbo-diesel, jolla kyllä tuollainen pikkukipp o kyllä kerkeää... pitää olla varovainen, ettei tule sakkoja.
Niin se heittää kohta pientä osallistuja ja siinä sivussa löytyy autojenkin kohta lon.
Työnantajani - Microsoft -Mobile -päätti lopettaa koko liiketoimintayksikön ja työpaikan loppumisen ohessa päättyi myös tämän Volvon era perheessämme jo elokuussa 20 16.
Tämä oli kiva auto, jo sta te hoja ei uupunut ja ohitukset kävivät sähäkäst i.
Volvo palautus i leasing firmaan Vantaalle, joten joku sen tarkistaa ostaa omalle ja saa siistin varmatoimisen kulkupelin. Ja eihän se tuntenut viipynytkään...
EDIT: Traficomin tiedoista selvisi sittemmin, että auto on pois kolariituvaurio varsin pian minulta lähdön jälkeen ja myyty rekisteristä poistettuna romuna ulkomaille
... viimeinen mittarilukema on vain vähän yli 80tkm.
27. Volvo XC60 (2016 - 2020)
Volvot ovat vakiinnuttaneet paikkansa perheen ykkösautoina.
Kun vanhan työsuhteen mukana katosi leasing-automahdollisuus, oli edess ä auton hankkiminen, vaikka olisihan joutilailla autolla , ku ten tuolla Ford Focuksella kin voi aj ella.
No, nettiauton sivut vai n auki ja sitten sitten bongailemaan vaihtoehto ja.
Lopulta päädyimme -12 malliseen Volvo XC60 O cean Race fi. O nhan meillä jo yksi Ocean Race perhees sämme (V70). Tämä auto onkin perheen ensimmäinen ne liveto. Katsotaan nyt, onko siitä meille mitään riem ua. Hieno ja laadukas pelin kaikkialla.
Marr askuussa 2016 kävin työreissulla Tukholmassa tällä autolla. Nelivetoinen Volle ei ollut pätkääkää n pahoillaan lumimirskystä , joka suomalaisten uutisten mukaan sotki ruotsalaisten tieliikenteen täysin. Hauska pikku juttu oli vitosen tietullimaksu Tukholman tieviranomaisilta; olin ajanut (huomaamattani) kahdesti jonkun tietullikameran ohi, joka oli kuvannut auton ja lähettänyt laskun rekisteriin merkitylle omistajalle. Ei, saakoon ruotsalaiset rahansa, ajattelin ja maksoin laskun kuuliaisesti pois.
Volvo on näyttävä auto, mutta varsin kallis ylläpitää....
Kun laskee mukaan polttoaineet, huollot, renkaat, vakuutukset ja verot, niin suurin veljeensä V70:een, on tämän auton kulu lähes kolminkertaiset !!!
200 kesällä päätimme päivittäinä XC60:n uuteen hybridi- XC60:een.
Niin vain tämä Volvo palasi samaan liikkeeseen, josta oli hetken uusin tien päälle lähtenyt.
Pitkään se ei siellä viihtynyt vaan päätyi jonnekin Tampereen seudulle.
Sama syksynä näin sen vilaukselta ajamassa vastaan Lakalaivan kohdalla.... hyvää matkaa vain !!!
27. Volkswagen Beetle Cabriolet -04
Tämä sydämet sulattava kaunotar löytyi perheeseemme yhden päivän pohdinnan jälkeen. Liisa- vaimoni oli saanut tietäätulta automaattisesti tuleen myyntiin aivan hiljaa eräältä tunnelta autourheilutoimittajalta. Liisa iski silmänsä tuohon avo-pulleroon ja alkoi höpöttää tästä tästä; vaimolla autokuume ! - ei, kerta se on ensimmäinenkin, ajattelin.
Pienen puhelinkeskustelun päätteeksi sovimme tulevamme katsomaan autoa työpäivän jälkeen. Jo kadulta katsottuna autokatoksessa odotellut pullero oli meidän, jos on Liisan kommentteihin luottaminen.
Pieni koeajo oli keskimäärin muodollisuus; vaikka autossa oli käyttö jälkiä (on auto jo 13-vuotiaat) ja pitkäinen rahina kuului etupään kääntölaakereista (Golfeista peritty suunnittelun kukkanen), ei se tarinaa muuksi muuttanut. Enemmän kun myyjä oli hänen ilorasas autoista ja autourheilusta, jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen hintasta parilla sanalla puolin ja toisin.
Olimme kummatkin tyytyväisiä kauppaan.
Auto oli hiljaa huollettu ja katsastettu, joten sen vuoksi ei ongelmia riittää olla.
Autossa kaikki sähköt, niiden yhteydessä tulee Highline- varuste autossa on ihan mukavasti käyttöä helpottamassa. Autolla kerrottiin ajetun vain kesäisin ja siksi auton pohja oli kuin uudessa autossa. Talvirenkaita autossa ei koskaan ole ollutkaan. Alla oleva Nokian kesärenkaat edustivat autoa keskimäärin; lähes uutta vastaavat, eivätkö tarvitset hyllystä löytyvät donitsit.
Teknisestihän auto kuuluu 4-sarjan Vw Golfiin, josta on lainattu moottori ja voimalinja + lukuisia pikkuosia ja käyttökytkimiä. Muotoilu on omaansa; hauska, mutta kuitenkin toimiva.
Etupenkkiläisiä hellitään hyvillä penkeillä ja mukavilla säädöillä. Nahkasisustus, ilmastointi ja silleen. Takapenkkiläisillä on sitten vähän ahtaampaa... sanoisin, että auto on 2+2 paikkainen paremmin. Se kaikkein hauskin osasto löytyy takapenkin takaa;
tavaratila on pienin näkemistäni. Sinne ei sovi oikein mitään.. no ehkä just se kaksi ruokakassia. tämän... auton missio on olla 100% kesäauto eikä mikään Ikea-reissujen tilaihme.
Kävimme noutamassa auton myöhemmin samana iltana.
Myyjäperheelle lupasimme pitää autosta hyvää huolta ja se tuntui merkitsevän paljon auton myyneelle herrasmiehelle, jolle auton myyminen oli elämän tuoma välttämättömyys.
Ennen kuin läksimme pihasta, oli myyjä jo halunnut sisään taloonsa.
Hän ei halunnut katsoa rakkaan kuplansa lähtöä ...
Kotona alkoi jälkikasvun kanssa kumma tinkiminen; kyllä vanhempien autot, varsinkin avo-auto, kiinnostaisi lainata...on meillä dementeillä vielä joku arvo... jos ei muuta, niin avoauton lainaaja.
Heinäkuu 2017
Nyt, kun auton hankinnasta on kulunut lähemmäs suru-uutisen koskien auton meille myynyttä herrasmiestä.
Miiro Koivula - mediasta tuttu autourheilutoimittaja - olinyt taivaallisille pikataipaleille. Lainaten hänen viimeisiä postauksiaan, hän ja syöpä kävivät taistelua ja hän kertoi tulleensa hyvälle hopealle....
Ymmärsin hänen huomiosa, kun kävimme Kuplasta kauppoja hieromassa. Hänelle oli arvatenkin tärkeää saada kupla myydyksi kuin....
Lupaus pitää Kuplasta pitää huolta sen säilyttämisestä. Sen olemme Kuplalle ja
Kupla joka meidän käytämme siitä, että voit nauttia hyvästä päivästä! - vaikka avoauton muodossa.
Kuten jo etusivulla kirjoittelin, on jokaiselle autollamme oma tarinansa.
tarina tarina avo-Kuplallammella.
2017
Kiltisti Kupla kuljetti meitä, mutta niin vain syksy saapui väistämättä ja "Pulleron" oli vuoro siirtyä talvilevolle. Sijoituspaikka löytyi omasta tallista, jossa ilmalämpöpumppu pitää huolen siitä, että tallissa on tasaisen lämmintä ja riittävän kuivaa.
Eli ensi keväänä taas tavataan...!
2018
Hyvin meni tämäkin vuosi. Jotain pikkuista tuli matkan varrella vastaan. Jäähdytinnestettä oli vajunut jonnekin, eli sitä piti lisätä, mutta vain se yhden kerran, joten fataalista ei ole syytä kysyä.
Sitten vaihdoimme öljyt ja kaikki suodattimet. Castrolia kului aina jo niin paljon ja sitä piti lisätä edellisenä ajokautena. Kun vaihdoin Mobilit, alkoivat öljyt pysymään koneessa. Niin noissa öljyissä on vielä eroja varmasti hyviä voitelijoita ovat kaikki.
T uulilasi sai damagea mökkitiellä ja volkkari kun on, läksi tuollainen kiveniskeemä laajenemaan niin, että tuulilasi menee vaihtoon. Syksy tuli kuitenkin sen verran pian, että päätin lykätä lasin vaihdon keväälle, kun korjaamoissa ei ollutkaan tilaa ennen suunniteltua seisonta-aikaa.
2019
Uusi ajokausi alkoi tuulilasirempalla. Uusi lasi asentui paikallisessa Vw-liikkeessä. Sen jälkeen katsastus ja taas tien päälle. Edes öljyjä en heti vaihtanut, kun niillä ei oltu ajettu paljoa ja ei ole edes huvenneet samalla tavalla kuin Castrolit tekivät.
Pullero onkin taivaltanut tiellä ahkerasti, kunheman sukupolven poistu "rajan toiselle puolelle" on jatkuvan kerran käyntiä sisä-Suomessa.
Hyvin on pullero tietä taivaltanut - käytä vielä katto auki.
Elokuussa vaihdoimme autoon öljyt ja suodattimet - ihan perusjuttujahan ei, eikä kait joka kesä tarvitsisi edes vaihtaa, kun kilometrijä tulee sen 5tkm seutuun.
Ajoittaisen moottorin häiriön merkkivalon (vikakoodi kertoo toisen lambdan kettuilevan) lisäksi turvatyynyn merkkivalokin ilostutti muuten sinipunaista mittaristoa...
Vikakoodit kertoivat kuskin viisin johtosarjan kuuluvan rikki...
Noihin voin paneutua sitten tulevan talven mittaan, sillä s yyskuu saapui vääjäämättä.
Alkaa olla ajokausi siinä. Pian on tankkauksen ja tarkastusten lisäksi pesu ja puunaus + oman tallinlämpöön taas reiluksi puoleksi vuodeksi odottelemaan.
2020
Corona ja kylmä kevät lykkäsivät pulleron paluuta tien päälle.
Helatorstaina se sitten tapahtui, kun auto otettiin tieliikenteeseen ja saman tien perheen nuorimmainen ojasti sillä mökillemme. Auto katsastettiin huomautuksitta pari viikkoa. Katsuri tosin mainitsi kuluneista eturenkaista, joten ei nyt menevät sitten vaihtolistalle piakkoin.
2021
Corona ja kylmä kevät - osa 2. Bonuksena jälleen kerran haljennut tuulilasi.
Tämä autoon vaihdetaan tuulilaseja useammin kuin öljyjä moottoriin.
Epäilys on, että edellisen tuulilasin vaihdossa jotain jäi kesken tai kantamaan, kun tämä tuulilasi alkoi halkeamaan suojamuovin alta.... helekkarin huono tuuri.
Ei, kun se saadaan vaihdettua, voidaan kuppelia katsastamiseen.
Eli tänä vuonakin Helatorstain aikoihin.
2022
Ei enää Coronaa, mutta cylmää cyllä.
Seisominen ei tee autolle hyvää. Auto käynnistyi hyvin, kuten aina.
Ratista kääntäessäni kuului selkeitä kumahduksia etupäästä. Arvatenkin etujousi on mennyt poikki.... tunnen äänen. Samoin myös jarrupoljin painui pohjaan ja sytytti jarrun merkkivalon.
No, ehkäpä joku kerta otan tämän auton työn alle....
26. Volvo v40
Työsuhdeautorintamalla neljä vuotta palvel l een V60:n oli määrä palautua takaisin ja tilalle hankittiin - enemmänkin vaimon toiveista - pienempi Volvo, siis nykyisen mallin V40 .
leasingautot ovat uusia , mutta tapa oli olo suhteiden tähän tarkoitukseen sopiva poikkeus; t ämä auto on meillä käytettävissä vuoden ajan .
Hieno peli, jossa on tehokas 5-sylinterinen turbo-diesel, jolla kyllä tuollainen pikkukipp o kyllä kerkeää... pitää olla varovainen, ettei tule sakkoja.
Niin se heittää kohta pientä osallistuja ja siinä sivussa löytyy autojenkin kohta lon.
Työnantajani - Microsoft -Mobile -päätti lopettaa koko liiketoimintayksikön ja työpaikan loppumisen ohessa päättyi myös tämän Volvon era perheessämme jo elokuussa 20 16.
Tämä oli kiva auto, jo sta te hoja ei uupunut ja ohitukset kävivät sähäkäst i.
Volvo palautus i leasing firmaan Vantaalle, joten joku sen tarkistaa ostaa omalle ja saa siistin varmatoimisen kulkupelin. Ja eihän se tuntenut viipynytkään...
EDIT: Traficomin tiedoista selvisi sittemmin, että auto on pois kolariituvaurio varsin pian minulta lähdön jälkeen ja myyty rekisteristä poistettuna romuna ulkomaille
... viimeinen mittarilukema on vain vähän yli 80tkm.
 |
| Hyvä auto - palautin sen saman ruutuun kuin V60:nkin tarvitsea vuosi sitten... |
27. Volvo XC60 (2016 - 2020)
Volvot ovat vakiinnuttaneet paikkansa perheen ykkösautoina.
Kun vanhan työsuhteen mukana katosi leasing-automahdollisuus, oli edess ä auton hankkiminen, vaikka olisihan joutilailla autolla , ku ten tuolla Ford Focuksella kin voi aj ella.
No, nettiauton sivut vai n auki ja sitten sitten bongailemaan vaihtoehto ja.
Lopulta päädyimme -12 malliseen Volvo XC60 O cean Race fi. O nhan meillä jo yksi Ocean Race perhees sämme (V70). Tämä auto onkin perheen ensimmäinen ne liveto. Katsotaan nyt, onko siitä meille mitään riem ua. Hieno ja laadukas pelin kaikkialla.
Marr askuussa 2016 kävin työreissulla Tukholmassa tällä autolla. Nelivetoinen Volle ei ollut pätkääkää n pahoillaan lumimirskystä , joka suomalaisten uutisten mukaan sotki ruotsalaisten tieliikenteen täysin. Hauska pikku juttu oli vitosen tietullimaksu Tukholman tieviranomaisilta; olin ajanut (huomaamattani) kahdesti jonkun tietullikameran ohi, joka oli kuvannut auton ja lähettänyt laskun rekisteriin merkitylle omistajalle. Ei, saakoon ruotsalaiset rahansa, ajattelin ja maksoin laskun kuuliaisesti pois.
 |
| Volvo Tukholmassa parkissa - Taustalla NK- tavaratalo |
 |
| Pitihän sitä tässä Abba-museossa käydä, kun jäi aikaa ennen paluumatkaa Tiesittekö, että Volvon radiot soittavat ABBAa automaattisesti ! |
 |
| Paraisten lossilla - ilta-ajelulla kesäkuussa 2017 |
 | |
| Kaverukset kesällä 2017 Teboil Kivihovilla |
Volvo on näyttävä auto, mutta varsin kallis ylläpitää....
Kun laskee mukaan polttoaineet, huollot, renkaat, vakuutukset ja verot, niin suurin veljeensä V70:een, on tämän auton kulu lähes kolminkertaiset !!!
200 kesällä päätimme päivittäinä XC60:n uuteen hybridi- XC60:een.
Niin vain tämä Volvo palasi samaan liikkeeseen, josta oli hetken uusin tien päälle lähtenyt.
Pitkään se ei siellä viihtynyt vaan päätyi jonnekin Tampereen seudulle.
Sama syksynä näin sen vilaukselta ajamassa vastaan Lakalaivan kohdalla.... hyvää matkaa vain !!!
27. Volkswagen Beetle Cabriolet -04
Tämä sydämet sulattava kaunotar löytyi perheeseemme yhden päivän pohdinnan jälkeen. Liisa- vaimoni oli saanut tietäätulta automaattisesti tuleen myyntiin aivan hiljaa eräältä tunnelta autourheilutoimittajalta. Liisa iski silmänsä tuohon avo-pulleroon ja alkoi höpöttää tästä tästä; vaimolla autokuume ! - ei, kerta se on ensimmäinenkin, ajattelin.
Pienen puhelinkeskustelun päätteeksi sovimme tulevamme katsomaan autoa työpäivän jälkeen. Jo kadulta katsottuna autokatoksessa odotellut pullero oli meidän, jos on Liisan kommentteihin luottaminen.
Pieni koeajo oli keskimäärin muodollisuus; vaikka autossa oli käyttö jälkiä (on auto jo 13-vuotiaat) ja pitkäinen rahina kuului etupään kääntölaakereista (Golfeista peritty suunnittelun kukkanen), ei se tarinaa muuksi muuttanut. Enemmän kun myyjä oli hänen ilorasas autoista ja autourheilusta, jonka kanssa pääsimme yhteisymmärrykseen hintasta parilla sanalla puolin ja toisin.
Olimme kummatkin tyytyväisiä kauppaan.
Auto oli hiljaa huollettu ja katsastettu, joten sen vuoksi ei ongelmia riittää olla.
Autossa kaikki sähköt, niiden yhteydessä tulee Highline- varuste autossa on ihan mukavasti käyttöä helpottamassa. Autolla kerrottiin ajetun vain kesäisin ja siksi auton pohja oli kuin uudessa autossa. Talvirenkaita autossa ei koskaan ole ollutkaan. Alla oleva Nokian kesärenkaat edustivat autoa keskimäärin; lähes uutta vastaavat, eivätkö tarvitset hyllystä löytyvät donitsit.
Teknisestihän auto kuuluu 4-sarjan Vw Golfiin, josta on lainattu moottori ja voimalinja + lukuisia pikkuosia ja käyttökytkimiä. Muotoilu on omaansa; hauska, mutta kuitenkin toimiva.
Etupenkkiläisiä hellitään hyvillä penkeillä ja mukavilla säädöillä. Nahkasisustus, ilmastointi ja silleen. Takapenkkiläisillä on sitten vähän ahtaampaa... sanoisin, että auto on 2+2 paikkainen paremmin. Se kaikkein hauskin osasto löytyy takapenkin takaa;
tavaratila on pienin näkemistäni. Sinne ei sovi oikein mitään.. no ehkä just se kaksi ruokakassia. tämän... auton missio on olla 100% kesäauto eikä mikään Ikea-reissujen tilaihme.
Kävimme noutamassa auton myöhemmin samana iltana.
Myyjäperheelle lupasimme pitää autosta hyvää huolta ja se tuntui merkitsevän paljon auton myyneelle herrasmiehelle, jolle auton myyminen oli elämän tuoma välttämättömyys.
Ennen kuin läksimme pihasta, oli myyjä jo halunnut sisään taloonsa.
Hän ei halunnut katsoa rakkaan kuplansa lähtöä ...
Kotona alkoi jälkikasvun kanssa kumma tinkiminen; kyllä vanhempien autot, varsinkin avo-auto, kiinnostaisi lainata...on meillä dementeillä vielä joku arvo... jos ei muuta, niin avoauton lainaaja.
Heinäkuu 2017
Nyt, kun auton hankinnasta on kulunut lähemmäs suru-uutisen koskien auton meille myynyttä herrasmiestä.
Miiro Koivula - mediasta tuttu autourheilutoimittaja - olinyt taivaallisille pikataipaleille. Lainaten hänen viimeisiä postauksiaan, hän ja syöpä kävivät taistelua ja hän kertoi tulleensa hyvälle hopealle....
Ymmärsin hänen huomiosa, kun kävimme Kuplasta kauppoja hieromassa. Hänelle oli arvatenkin tärkeää saada kupla myydyksi kuin....
Lupaus pitää Kuplasta pitää huolta sen säilyttämisestä. Sen olemme Kuplalle ja
Kupla joka meidän käytämme siitä, että voit nauttia hyvästä päivästä! - vaikka avoauton muodossa.
Kuten jo etusivulla kirjoittelin, on jokaiselle autollamme oma tarinansa.
tarina tarina avo-Kuplallammella.
2017
Kiltisti Kupla kuljetti meitä, mutta niin vain syksy saapui väistämättä ja "Pulleron" oli vuoro siirtyä talvilevolle. Sijoituspaikka löytyi omasta tallista, jossa ilmalämpöpumppu pitää huolen siitä, että tallissa on tasaisen lämmintä ja riittävän kuivaa.
Eli ensi keväänä taas tavataan...!
2018
Hyvin meni tämäkin vuosi. Jotain pikkuista tuli matkan varrella vastaan. Jäähdytinnestettä oli vajunut jonnekin, eli sitä piti lisätä, mutta vain se yhden kerran, joten fataalista ei ole syytä kysyä.
Sitten vaihdoimme öljyt ja kaikki suodattimet. Castrolia kului aina jo niin paljon ja sitä piti lisätä edellisenä ajokautena. Kun vaihdoin Mobilit, alkoivat öljyt pysymään koneessa. Niin noissa öljyissä on vielä eroja varmasti hyviä voitelijoita ovat kaikki.
T uulilasi sai damagea mökkitiellä ja volkkari kun on, läksi tuollainen kiveniskeemä laajenemaan niin, että tuulilasi menee vaihtoon. Syksy tuli kuitenkin sen verran pian, että päätin lykätä lasin vaihdon keväälle, kun korjaamoissa ei ollutkaan tilaa ennen suunniteltua seisonta-aikaa.
2019
Uusi ajokausi alkoi tuulilasirempalla. Uusi lasi asentui paikallisessa Vw-liikkeessä. Sen jälkeen katsastus ja taas tien päälle. Edes öljyjä en heti vaihtanut, kun niillä ei oltu ajettu paljoa ja ei ole edes huvenneet samalla tavalla kuin Castrolit tekivät.
Pullero onkin taivaltanut tiellä ahkerasti, kunheman sukupolven poistu "rajan toiselle puolelle" on jatkuvan kerran käyntiä sisä-Suomessa.
Hyvin on pullero tietä taivaltanut - käytä vielä katto auki.
Elokuussa vaihdoimme autoon öljyt ja suodattimet - ihan perusjuttujahan ei, eikä kait joka kesä tarvitsisi edes vaihtaa, kun kilometrijä tulee sen 5tkm seutuun.
Ajoittaisen moottorin häiriön merkkivalon (vikakoodi kertoo toisen lambdan kettuilevan) lisäksi turvatyynyn merkkivalokin ilostutti muuten sinipunaista mittaristoa...
Vikakoodit kertoivat kuskin viisin johtosarjan kuuluvan rikki...
Noihin voin paneutua sitten tulevan talven mittaan, sillä s yyskuu saapui vääjäämättä.
Alkaa olla ajokausi siinä. Pian on tankkauksen ja tarkastusten lisäksi pesu ja puunaus + oman tallinlämpöön taas reiluksi puoleksi vuodeksi odottelemaan.
2020
Corona ja kylmä kevät lykkäsivät pulleron paluuta tien päälle.
Helatorstaina se sitten tapahtui, kun auto otettiin tieliikenteeseen ja saman tien perheen nuorimmainen ojasti sillä mökillemme. Auto katsastettiin huomautuksitta pari viikkoa. Katsuri tosin mainitsi kuluneista eturenkaista, joten ei nyt menevät sitten vaihtolistalle piakkoin.
 |
| Kuplan ajokauden 2020 asu... siis sama kuin aikaisimpinakin vuosina. |
2021
Corona ja kylmä kevät - osa 2. Bonuksena jälleen kerran haljennut tuulilasi.
Tämä autoon vaihdetaan tuulilaseja useammin kuin öljyjä moottoriin.
Epäilys on, että edellisen tuulilasin vaihdossa jotain jäi kesken tai kantamaan, kun tämä tuulilasi alkoi halkeamaan suojamuovin alta.... helekkarin huono tuuri.
Ei, kun se saadaan vaihdettua, voidaan kuppelia katsastamiseen.
Eli tänä vuonakin Helatorstain aikoihin.
2022
Ei enää Coronaa, mutta cylmää cyllä.
No, loppua viikkoa normaalia myöhemmin oli taas pulleron aika päästä tien päälle.
Tänä kesänä vaimon työkuviot johtivat kommutointiin Maarianhaminan ja Salon välillä useampaan otteeseen.
Oheinen kuva oli pulleron arkea. Kilometrejä ei nyt kummoisesti kertynyt, mutta menoa sitäkin enemmän.
Hyvinhän auto on pelannut, vaikka välillä "check engine" valo välähtääkin orastavan anturivian vuoksi.
2023
Kuppeli tai Pullero - rakkaalla autolla on monta nimeä - pääsi käymään pariin otteeseen Ruotsissa, jonne olin muuttanut työn perässä. Vaimo sitten sukkuloi Salon ja Västeråsin väliä. Käytä mukana seurasi pari Welsh Corgia korvat tuulessa väpättäen.
Tänä kesänä vaimon työkuviot johtivat kommutointiin Maarianhaminan ja Salon välillä useampaan otteeseen.
Oheinen kuva oli pulleron arkea. Kilometrejä ei nyt kummoisesti kertynyt, mutta menoa sitäkin enemmän.
Hyvinhän auto on pelannut, vaikka välillä "check engine" valo välähtääkin orastavan anturivian vuoksi.
 |
| Maarianhaminassa 5.8.2022 - matkalla kotiin taas kerran |
Kuppeli tai Pullero - rakkaalla autolla on monta nimeä - pääsi käymään pariin otteeseen Ruotsissa, jonne olin muuttanut työn perässä. Vaimo sitten sukkuloi Salon ja Västeråsin väliä. Käytä mukana seurasi pari Welsh Corgia korvat tuulessa väpättäen.
 |
| Tällä kertaa Naantalin satamassa matkalla Kappelskäriin ja sieltä Västeråsiin |
Ja taisi se auto käydä jossain Ahvenanmaan saarillakin keikkaluontoisesti kesän aikana.
Sitten taas syksyllä talliin - ja taas tuulilasi halki !!!
2025 ajokausi alkoi lambda-rempalla.
milloin omassa tallissa monta vikaa on korjattukin, oli pulleron taimmaisen lambdan (diagnostiikka paikansi sen moottorin vikavalon sytyttäjäksi) vaihtaminen ylivoimainen temppu.
Salossa luottohuoltoliike hoiti homman ja katsastikin auton saman syssyyn.
Korjauskehotus tuulilasista tuli, mutta se korjataan kun sitten tuulilasin vaihtoliikkeeseen aikanaan saapuu.
Kesällä kävimme vaimon kanssa pullerolla Ruosissa ja Norjassakin.
Kilometrejä kertyi reilut 2000 kaikkiaan.
Syyskuussa saattoi vain todetan, että eka kerta vuosiin, kun ajokausi päättyy ilman vikavaloja ja ehjällä tuulilasilla. Ajokauden päätteeksi tein autolle öljynvaihdon suodattimineen + pesu ja vahaus ja sitten vain hupun alle huilaamaan ja odottelemaan toukokuuta 2026.
28. Volvo V70 2.4 aut - 01 milloin törmäyksessä vaurioitunut Focus korjattiin parissa illassa. Kauas ei pienen etsiskelyn jälkeen tarvinnut mennä, sillä kotikaupungistamme Salosta löytyi vaatimukset täyttävä auto; Volvo V70 automaatti. Tämä oikein siisti, parin vuoden ikäisenä Saksasta uitettu farkku täyttivaatimukset ja ylittikin ne. Kun vielä hintapuoli saatu kuntoon, olivat kaupat kättelyä vaille valmiit. Tämä Volvo ja aikaisemmin hommattu avo-Beetle olivat lähes naapuritaloista lähtöisin. Auto oli hiljattain katsastettu ja jossain huollettukin. Alla talvirenkaat olivat hyvät. Kesärenkaillekin oli samanlaiset aluvanteet, mutta nuo kiinankumit eivät minua vakuuta, joten menivät vaihtoon ja tilalle veivattiin nokian tunnollisesti toimivat kesärinkulat.
siitä alkaen Volle on Markuksen ohjauksessa kulkenut Salon suunnalla ja sittemmin Kemiön saarellakin.
2021 toi mukanaan Coronan ja siihen loppuivat Markuksen työt. myös Markuksen aivan aivan keskustan tuntumaan vähensi auton tarvetta entisestään....
Auto päätettiin kokonaan seisontaan, jossa viettikin sitten lähemmäs kaksi vuotta.
2023 loppukesästä Volvo heräsi uudelleen eloon ja katsastettin.
Sittemmin se on ollut Markuksen arkiajossa. Ei kummempia vikoja.... Volvohan se on.
2025 ajokausi alkoi lambda-rempalla.
milloin omassa tallissa monta vikaa on korjattukin, oli pulleron taimmaisen lambdan (diagnostiikka paikansi sen moottorin vikavalon sytyttäjäksi) vaihtaminen ylivoimainen temppu.
Salossa luottohuoltoliike hoiti homman ja katsastikin auton saman syssyyn.
Korjauskehotus tuulilasista tuli, mutta se korjataan kun sitten tuulilasin vaihtoliikkeeseen aikanaan saapuu.
Kesällä kävimme vaimon kanssa pullerolla Ruosissa ja Norjassakin.
Kilometrejä kertyi reilut 2000 kaikkiaan.
Syyskuussa saattoi vain todetan, että eka kerta vuosiin, kun ajokausi päättyy ilman vikavaloja ja ehjällä tuulilasilla. Ajokauden päätteeksi tein autolle öljynvaihdon suodattimineen + pesu ja vahaus ja sitten vain hupun alle huilaamaan ja odottelemaan toukokuuta 2026.
28. Volvo V70 2.4 aut - 01 milloin törmäyksessä vaurioitunut Focus korjattiin parissa illassa. Kauas ei pienen etsiskelyn jälkeen tarvinnut mennä, sillä kotikaupungistamme Salosta löytyi vaatimukset täyttävä auto; Volvo V70 automaatti. Tämä oikein siisti, parin vuoden ikäisenä Saksasta uitettu farkku täyttivaatimukset ja ylittikin ne. Kun vielä hintapuoli saatu kuntoon, olivat kaupat kättelyä vaille valmiit. Tämä Volvo ja aikaisemmin hommattu avo-Beetle olivat lähes naapuritaloista lähtöisin. Auto oli hiljattain katsastettu ja jossain huollettukin. Alla talvirenkaat olivat hyvät. Kesärenkaillekin oli samanlaiset aluvanteet, mutta nuo kiinankumit eivät minua vakuuta, joten menivät vaihtoon ja tilalle veivattiin nokian tunnollisesti toimivat kesärinkulat.
siitä alkaen Volle on Markuksen ohjauksessa kulkenut Salon suunnalla ja sittemmin Kemiön saarellakin.
2021 toi mukanaan Coronan ja siihen loppuivat Markuksen työt. myös Markuksen aivan aivan keskustan tuntumaan vähensi auton tarvetta entisestään....
Auto päätettiin kokonaan seisontaan, jossa viettikin sitten lähemmäs kaksi vuotta.
2023 loppukesästä Volvo heräsi uudelleen eloon ja katsastettin.
Sittemmin se on ollut Markuksen arkiajossa. Ei kummempia vikoja.... Volvohan se on.
Juuri joulun aikaan tämä valkoinen Volvo vaihtoi omistajaa. Auto pysyy perheessä, mutta siirtyi veljeskunnan nuorimmalle, Samuelille, hänen autonsa lähtiessä joululahjana eteenpäin.
Markukselle vastaavasti siirtyi uudempi, pakuksi rekisteröity, V70 (MY08, D5 AWD).
Markukselle vastaavasti siirtyi uudempi, pakuksi rekisteröity, V70 (MY08, D5 AWD).
2024 toi tullessaan uuden tehtävän. Volvon nykyiseen perheeseen syntyi pienokainen. Ensimmäinen lapsenlapsemme. Nyt vakiovarustukseen kuuluvat isofix-kiinnikkeet ja lastenistuin... ja syksystä 2025 alkaen lastenistuimet, kun lapsenlapsia on sitten jo kaksi.
Katsastuksessa tuli hylkyä etualapallonievelistä ja jotain muutakin, joten tässä hetkessä Volvo vietti kotitallissa, kun kummankin puolen etupäät purettiin ja kasattiin tarvittavilla uusilla osilla. Sitten uudelleen katsastukseen ja leima tuli.
2025 ei paljoa muuttunut. Kilometrejä kertyy kuluen tahtiin.
Syyskuussa laturi sanoi itsensä irti. Ei, se tuli korjattua hiilien vaihdolla. 29. Volvo V70 2.4 mies -02 Vuoden toinen Volvo. Nuorimmalle pojalle tarkoitettu Ford Focus (BYO-104) ei kuulemma ollut ihan tarpeeksi moderni. Asiaa ei auttanut edes se, että tarjottelin sitä toistakin Focusta (automaatti, MRF-645)... kummatkin autot kun olisivat jouten. Nuoren miehen mielestä kuulemma Volvo olisi asiallinen auto... Jopa syttyi lamppu isänkin päässä. Ja eikun Nettiautoa ja Toria kahlaa... Luonnollisesti lukiopojan metallisuunnitelma asetti rajoituksia, joten kalliista autosta ei voisi olla kyse. Parin kandidaatin läpikäytyäni päädyimme (siis minä päädyin poikani puolesta) Raisiolaiseen V70:een. Sen verran auton taustoja selvitetään, että auto ontunut Göteborgin Torslandan tuotantolinjalta 15.2.2002 iltavuoron aikaan ja lastattu seuraavana valmis päivän kohti Suomea ja Hämeenlinnaa. Sittemmin auto on siirtynyt tähän perheeseen, josta auton ostimme, joten mikä tahansa kiertokulusta ei voi saada ole kyseistä. Myyjäperheen kanssa paikan päällä juttu sujui. Auton koeajon jälkeen keskusteltiin autosta ja myöhemmin niistä korjauksista. Tuntui, että ihan oivasta pelistä puhuttiin ja siitä oli pidetty hyvää huolta näiden vuosien ajan. Hintaneuvottelut olivat ohi hetkessä ja minulle jäi ymmärrys, että kauppahinta miellytti kupaakin osapuolta. Kahvikupposen äärellä vaihtoivat tilisiirron kautta rahat, paperit ja avaimet omistajaa. Ei kun kohti kotia. Matkalla tulee piti käydä Raision Mäkkärissä, kun Salosta sellainen kuihtui pois useita vuosia sitten. Kotimatkalla oli kiva kokeile auton toimivuutta ja suorituskykyä. Ei huono, ei huono, vaikka ohjaus täristikin aika moottoritienopeuksilla. Perillä kotona ei tarvinnut edes aloittaa perinteistä auton siivousta ja inventaariota, sillä auto oli myyntiä varten putsattu oikein hyvin. Se sisältää yksityiseltä ostetussa autossa on hyvää, ei virheitä ole juurikaan meikattu piiloon. Muuten hyvää olemusta himmensi kesärenkaiden virkaa hoitavat kulahtaneille aluvanteille asettut kiinankumit. Näillä sen saa hyvänkin auton ajo-ominaisuudet pilattua. Ne siis vaihtolistalle pikimmiten.
Paikallisesta autopurkaamosta löytyi samanvärinen mutta nahkainen ratti nykyisen muovisen kulahtaneen tilalle. Samoin alapisteosia, kuten valaistu kuskin puolen puolen ikäisysuoja ja mukitelineet löysivät tien tämän tulo varusteiksi.
Rattia vaihtaessa piti akun navat irrottaa (akku on tavaratilassa). Akku edelleen edelleen originaali ! - ei huono kunto 17 vuotta vanhalta autolta !
Sitten vain apupeilit ja opetuspoljin kiinni ja kokeilemaan ajo-opetusta....
Tästä lähteestä - Samuelin Volvon taival meidän perheessämme.
Parisen viikon uudet myöhemmin voin odottaa raportoida, että auto on huollettuellisesti, rekisterikilvet ovat, alle pultattiin tuliterät 16- tuumaiset Michelinit Volvon originaalivanteilla (minähän ja meidän perheessä ei kitsastella kumeissa), perinteiset olivat suorat polttimot vaihtuivat modernimpiin ledeihin, vahausta näihin talvituksiin, kiillotusta jne... sitten joskus kauniissa tilanteessa.
Muutama sataa kilometriä myöhemmin alkoi taas tapahtua...
Yhtenä päivänä Salon keskustassa ajaessani tuulilasin suunnalta kuului hiljainen "rix" ääni ja samassa keskelle näkökenttään tuulilasiin ilmestyi pystyhalkeama - "no voi v ixxuuu.. "-tuumasin. Ennen kuin olin edes päässyt perille, oli halkeama jatkanut vaakatasoon kohti kartturin suuntaa... no just. Katso tästä tuulilasista. Vaihtoon menee ja ihan omaan piiikkiin kun tämän ikäiseen koslaan en viitsinyt kaskoa ottaa.
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun sadeyön jälkeen kartturin jalkatilassa oli vettä ihan vesialtaaksi asti... jostain se uitti sitä vettä sisään... ja eikun kuivailemaan ja pähkäilemään.
Kun siitä oli toivuttu, niin moottori alkoi kuumenemaan ja valitti jäähdytysnesteen vähyyttä.
Sitten sitten, ja toivottiin, että olisi vuota vain "jossain...
Eipä vuota muttei vesikään kiertänyt. Alavesiletku pysyi kylmänä, samoin kuin sisätilat...
Ei kai tästä kopperosta ole kansi tai kannentiivistekin mennyt.. nyt ei näytä enää kuin koskaan!!!
Lopulta osia poispurettuaan, kävi ilmi, että vesipumpun rattaat olivat aivan kappaleina.
Eipä vesi kiertänyt, kun siipirattaan tässä vesitilassa reuhtoi kuvan mukainen torso.
Olisiko niin, että edellisessä hihnan vaihdossa olisi säästetty jättämällä vesipumppu vaihtamatta.
Siivet ihan murtuivat sormilla kuuluu... haperoksi olivat muoviosat menneet...
Ei, kun vesipumppu vaihdettiin uuteen ja metalliseen, niin samalla samalla vaihtui nokkahihna kiristinrullineen ja moniurahihnoineen (2 eri hihnaa). Onpahan nyt sekin "kallis" huolto tehty.
Noo... kaikki meni oikein hyvin seuraavassa 50km kun alkoi nykiminen. Ensin kiihdyttäessä ja sitten jatkuvammin. Kaksi sytkäpuolaa teki kuolemaa. Ne kun vaihdettiin, alkoi taas tie maistumaan.
Nyt olemme pari sataa kilometriä kokeneempia - ei uusia vikoja !!! Marraskuu 2019: Uusi tuulilasi ja luonnollisesti myös pyyhkijät. Hintaa kertyi kolmisen sataa. Nyt näkee - vaikka väistellä niitä irtokiviä ja nastoja, jotka voisivat halkaista lasin uudelleen. Samoihin aikoihin Samuel meni kirjallisiin kokeisiin ja päätin viedä Volvon katsastukseen. Kivaa, kun kummatkin pääsivät läpi omista testeistään. Matka jatkuu autokoulun merkeissä. Lopulta Samuel sai ajokortin toukokuussa 2020.
Katsastuksessa tuli hylkyä etualapallonievelistä ja jotain muutakin, joten tässä hetkessä Volvo vietti kotitallissa, kun kummankin puolen etupäät purettiin ja kasattiin tarvittavilla uusilla osilla. Sitten uudelleen katsastukseen ja leima tuli.
2025 ei paljoa muuttunut. Kilometrejä kertyy kuluen tahtiin.
Syyskuussa laturi sanoi itsensä irti. Ei, se tuli korjattua hiilien vaihdolla. 29. Volvo V70 2.4 mies -02 Vuoden toinen Volvo. Nuorimmalle pojalle tarkoitettu Ford Focus (BYO-104) ei kuulemma ollut ihan tarpeeksi moderni. Asiaa ei auttanut edes se, että tarjottelin sitä toistakin Focusta (automaatti, MRF-645)... kummatkin autot kun olisivat jouten. Nuoren miehen mielestä kuulemma Volvo olisi asiallinen auto... Jopa syttyi lamppu isänkin päässä. Ja eikun Nettiautoa ja Toria kahlaa... Luonnollisesti lukiopojan metallisuunnitelma asetti rajoituksia, joten kalliista autosta ei voisi olla kyse. Parin kandidaatin läpikäytyäni päädyimme (siis minä päädyin poikani puolesta) Raisiolaiseen V70:een. Sen verran auton taustoja selvitetään, että auto ontunut Göteborgin Torslandan tuotantolinjalta 15.2.2002 iltavuoron aikaan ja lastattu seuraavana valmis päivän kohti Suomea ja Hämeenlinnaa. Sittemmin auto on siirtynyt tähän perheeseen, josta auton ostimme, joten mikä tahansa kiertokulusta ei voi saada ole kyseistä. Myyjäperheen kanssa paikan päällä juttu sujui. Auton koeajon jälkeen keskusteltiin autosta ja myöhemmin niistä korjauksista. Tuntui, että ihan oivasta pelistä puhuttiin ja siitä oli pidetty hyvää huolta näiden vuosien ajan. Hintaneuvottelut olivat ohi hetkessä ja minulle jäi ymmärrys, että kauppahinta miellytti kupaakin osapuolta. Kahvikupposen äärellä vaihtoivat tilisiirron kautta rahat, paperit ja avaimet omistajaa. Ei kun kohti kotia. Matkalla tulee piti käydä Raision Mäkkärissä, kun Salosta sellainen kuihtui pois useita vuosia sitten. Kotimatkalla oli kiva kokeile auton toimivuutta ja suorituskykyä. Ei huono, ei huono, vaikka ohjaus täristikin aika moottoritienopeuksilla. Perillä kotona ei tarvinnut edes aloittaa perinteistä auton siivousta ja inventaariota, sillä auto oli myyntiä varten putsattu oikein hyvin. Se sisältää yksityiseltä ostetussa autossa on hyvää, ei virheitä ole juurikaan meikattu piiloon. Muuten hyvää olemusta himmensi kesärenkaiden virkaa hoitavat kulahtaneille aluvanteille asettut kiinankumit. Näillä sen saa hyvänkin auton ajo-ominaisuudet pilattua. Ne siis vaihtolistalle pikimmiten.
Paikallisesta autopurkaamosta löytyi samanvärinen mutta nahkainen ratti nykyisen muovisen kulahtaneen tilalle. Samoin alapisteosia, kuten valaistu kuskin puolen puolen ikäisysuoja ja mukitelineet löysivät tien tämän tulo varusteiksi.
Rattia vaihtaessa piti akun navat irrottaa (akku on tavaratilassa). Akku edelleen edelleen originaali ! - ei huono kunto 17 vuotta vanhalta autolta !
Sitten vain apupeilit ja opetuspoljin kiinni ja kokeilemaan ajo-opetusta....
Tästä lähteestä - Samuelin Volvon taival meidän perheessämme.
Parisen viikon uudet myöhemmin voin odottaa raportoida, että auto on huollettuellisesti, rekisterikilvet ovat, alle pultattiin tuliterät 16- tuumaiset Michelinit Volvon originaalivanteilla (minähän ja meidän perheessä ei kitsastella kumeissa), perinteiset olivat suorat polttimot vaihtuivat modernimpiin ledeihin, vahausta näihin talvituksiin, kiillotusta jne... sitten joskus kauniissa tilanteessa.
 |
| Uusi tulokas ja vanhat konkarit |
Muutama sataa kilometriä myöhemmin alkoi taas tapahtua...
Yhtenä päivänä Salon keskustassa ajaessani tuulilasin suunnalta kuului hiljainen "rix" ääni ja samassa keskelle näkökenttään tuulilasiin ilmestyi pystyhalkeama - "no voi v ixxuuu.. "-tuumasin. Ennen kuin olin edes päässyt perille, oli halkeama jatkanut vaakatasoon kohti kartturin suuntaa... no just. Katso tästä tuulilasista. Vaihtoon menee ja ihan omaan piiikkiin kun tämän ikäiseen koslaan en viitsinyt kaskoa ottaa.
Ja eipä mennyt aikaakaan, kun sadeyön jälkeen kartturin jalkatilassa oli vettä ihan vesialtaaksi asti... jostain se uitti sitä vettä sisään... ja eikun kuivailemaan ja pähkäilemään.
Kun siitä oli toivuttu, niin moottori alkoi kuumenemaan ja valitti jäähdytysnesteen vähyyttä.
Sitten sitten, ja toivottiin, että olisi vuota vain "jossain...
Eipä vuota muttei vesikään kiertänyt. Alavesiletku pysyi kylmänä, samoin kuin sisätilat...
Ei kai tästä kopperosta ole kansi tai kannentiivistekin mennyt.. nyt ei näytä enää kuin koskaan!!!
Lopulta osia poispurettuaan, kävi ilmi, että vesipumpun rattaat olivat aivan kappaleina.
Eipä vesi kiertänyt, kun siipirattaan tässä vesitilassa reuhtoi kuvan mukainen torso.
Olisiko niin, että edellisessä hihnan vaihdossa olisi säästetty jättämällä vesipumppu vaihtamatta.
Siivet ihan murtuivat sormilla kuuluu... haperoksi olivat muoviosat menneet...
 |
| Että vesipumppu... älkää säästäkö väärässä paikassa |
Ei, kun vesipumppu vaihdettiin uuteen ja metalliseen, niin samalla samalla vaihtui nokkahihna kiristinrullineen ja moniurahihnoineen (2 eri hihnaa). Onpahan nyt sekin "kallis" huolto tehty.
Noo... kaikki meni oikein hyvin seuraavassa 50km kun alkoi nykiminen. Ensin kiihdyttäessä ja sitten jatkuvammin. Kaksi sytkäpuolaa teki kuolemaa. Ne kun vaihdettiin, alkoi taas tie maistumaan.
Nyt olemme pari sataa kilometriä kokeneempia - ei uusia vikoja !!! Marraskuu 2019: Uusi tuulilasi ja luonnollisesti myös pyyhkijät. Hintaa kertyi kolmisen sataa. Nyt näkee - vaikka väistellä niitä irtokiviä ja nastoja, jotka voisivat halkaista lasin uudelleen. Samoihin aikoihin Samuel meni kirjallisiin kokeisiin ja päätin viedä Volvon katsastukseen. Kivaa, kun kummatkin pääsivät läpi omista testeistään. Matka jatkuu autokoulun merkeissä. Lopulta Samuel sai ajokortin toukokuussa 2020.
 |
| Kuraisena katsastuksessa - uusi leima tuli ilman huomautuksia pvm: 02.02.2020 |
Auto kulki oikein hyvin. Kilometrejä kertyi keskimääräisen suomalaisen auton verran.
Bensa maistui tuolle 5-pyttyiselle Volvon "jumalkoneelle"
Tammikuu 2021:
Oli taas katsastuksen vuoro. Sitä ennen vain perushuolto öljyineen ja suodattimineen.
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta; kaikki kunnossa ja kehuja tuli siisteydestä ja eheydestä.
Katsastuksen kunniaksi vielä tankkaus täyteen.
Aina kun poika tai joku pojistani - kaikkiaan - lähtevät tien päälle, kysy, että onhan kaikki ok ja ethän ole väsynyt ja että auto on kunnossa tms. Toivotan turvallista matkaa.
Se on sitä vanhemman huolta lapsistaan, vaikka hän ovat jo kaikki aikuisia ja 3/4 ovat jo pois kotoakin.
Tämän tammikuun myös viime lauantaina kun nuorinni peruutti tätä Volvoa tallin lämmöstä tammikuiseen iltahämärään. Kavereiden kanssa kaupungille piti päästä.
Oli sovittu, että poika kotiutuu puoleen mennessä.
Se on sovittu sääntö meillä.
Lauantaisan jälkeen telkkaria katsoessani yleisi soi. Kello 22:38
"me ajettiin ojaan ja auto kävi katollaan - me ollaan ihan ok. Tule auttamaan nyt !"
siinä ei tarvitse mennyt hyvin saunan jälkeen vaatteita pukiessa... nyt taisi olla tosi kyseessä. Päätä täysi kysymys ja huolta - ei ennen kuin pääsin asiasta.
Pikkasen isääkin kylmäsi, kun onnettomuuspaikalle saavuttuani moottoritie oli jo blokattu ja paikalla sen seitsemän hälytysajoneuvoa; paloautoja, ambulansseja ja poliiseja.
Ammattiapu oli jo paikalla. Tuolloin hoksasin taas olla kiitollinen maksamistaan veroista;
Klo 15-20 ammattilaista ja huippukalusto - meidän apuna ja juuri nyt!
Ei syytä syyttää sanaa tai huonoa vitsiä - asiallista ja kohteliasta toimintaa.
Liukastellessani (asfaltin pinta oli todella jäinen luvan) ja saatuani poliisilta, näin poikani ja hänen kyydissä ollut kaverinsa kahden eri ambulanssin kyydissä tarkastettavina.
Kunnossa olivat - nuoret meaan. Ja se oli tärkeintä se.
Varmuuden vuoksi käytin heidät Salon aluesairaalassa tarkastuksessa, josta tuli kaikille puhtaat paperit. Seuraavana päivänä soittelemme, eikä kellekään ollut ilmaantunut kipuja tai muitakaan jälkioireita. Huh huh - huojensi kummasti !
Ei,mites sitten tarinan sankari - volle?
Auto oli ohjausvirheen seurauksen ja liukkaan polanteisella moottoritiellä liukunut moottoritien oikealle puolelle loivan penkkaan sivuliu´ussa. Ojan pohjan kohdatessaan auto kippasi katon kautta ympäri päätyen pyörilleen nokka tulosuuntaan.
Auto oli ohjausvirheen seurauksen ja liukkaan polanteisella moottoritiellä liukunut moottoritien oikealle puolelle loivan penkkaan sivuliu´ussa. Ojan pohjan kohdatessaan auto kippasi katon kautta ympäri päätyen pyörilleen nokka tulosuuntaan.
 |
| Matkan pää - taustalla kallioleikkaus, joka ei jäänyt kauas Sininen teema tuli hälytysjoneuvojen valoista |
Ojan pohjalla odotti aika lohduton näkyvyyttä. Pari tuntia sitten kotoa lähtiessä kiiltävä ja siisti Volvo oli nyt kauttaaltaan ruttuinen romu, joka oli vielä kärsinyt lisää palokunnan kovakouraisessa käsittelyssä.
Voi sanoa, että Volvo palveli pitkään suojatessaan nuoria sisällään.
Se harmi, että auton loppu oli... Joskus joillekin autoille käy näin.
Voi sanoa, että Volvo palveli pitkään suojatessaan nuoria sisällään.
Se harmi, että auton loppu oli... Joskus joillekin autoille käy näin.
Kun sairaalasta oli kotiuduttu, oli hinausliikekin jo kerennyt raapimaan raadon ojan pohjalta.
Puolen yön aikoihin auto laskettiin alas tutun korjaamon pihalle meidän seuratessa toimitusta vierestä. Lohduton näky; ei juuri kolhutonta kohtaa koko autossa. Ei ollut enää peilejä tai pyyhkijöitä, oikeakulma oli surkeassa kunnossa ja joka rako täysi pakkautunutta jäistä lunta.
Vääntäydyin lumiselle kuskin penkille ja kokeilin auton käyntiin. Useamman yskähtelyn jälkeen tuttu 5-pyttyinen pannu ärjäisi käymään ja jäi käymään ihan nätisti. "ei tässä kuolleita olla, vaikka joka kulmaa kolottaakin"
Ohessa muut otos autosta seuraavana päivänä.
Kun arki koitti, aloitin keskustelun vakuutusyhtiön kanssa, josta tuli lohdullinen viesti; vakuutukset olivat kunnossa ja kasko kyllä korvaa. Oli ilmeistä, että auto menee lunastukseen, sillä ulkopintojen uusiminen - puhumattakaan mahdollisista rakenteellisista muutoksista - maksaisi arvion mukaan 10500€ eli hyvinkin 4-5 kertaa auton realiarvon.
Asia ei kummoisesti edennyt sen viikon aikana.
Seuraavana viikonloppuna päätin siirtää auton korjaamon lämpöön, jossa vaurioita saattoi enemmän.
 |
| Katto on kuin perunasäkki. Kumma kun kattokaiteet ja ikkunat ovat ehjät |
 |
| Paljon ruttuista peltiä |
Kyllähän autossa ruttuja riitti. Kävi mielessäni, että pelastuslaitoksen riuhtominen paikan päällä sijaitsee vauriot; joka ovessa oli kolhuja alaosissaan, kun niitä hakattiin auki siellä ojan pohjalla. Toisaalta, niiden primääri tehtävänsä olikin henkilöiden turvallisuuden varmistamista, eikä miettiä jotain pintapelaa.
Rakenteellisesti ja ristimitattuna auto oli suora. Kaikki ikkunat olivat ehjiä, turvatyynyt eivät olleet lauenneet ja ovet menivät edelleen kiinni kuten ennenkin. Yksikään korin sauma ei tai liitos ei irvistänyt. Rattikin oli suorassa.
Korjaamon lattialle suli pidä puoli kuutiota lunta ja jäätä alustasta.
Tuntui, että auto ihan kohosi sulamisen myötä. No huilikoon nyt siinä sitten.
EDIT: 17.2. 2021
Olen koettanut katsastalla oikean värisiä osia. Ei olekaan helppo homma. Tämä "449" -väri onkin aika harvinainen. Osia kysellessäni olisi tarjolla ollut toivon ja ties mitä harmaan sävyjä, muttei tätä.
Eräänä iltana ns. "lusikkamies" vieraili tallissamme tutustumassa potilaaseen.
Lusikkamies on se autojen pintavaurioiden taikuri, joka taikoo vaihtoautoista pikkukolhut pois.
Diagnoosi oli, että kyljet ja keula saadaan kuntoon peltiä taivuttelemalla ja löytää osia kokonaan uusimalla (konepelti, oik. etulokasuoja ja oik etuovi menevät uusiksi, loput naputellaan suoriksi), mutta katto tulee jäämään enemmän päälle ruttuiseksi.
Projekti etenee pikkuhiljaa.
Tässä vielä enemmänkin puretaan; nyt autossa ei ole enää sisustustaan, joka alkoi sisäkaton purkamisella pois katon oikaisun tieltä. Samalla sitten otin kaikki viisit pois ja pesin ne penkkipesurilla. Myöskin lattiamatto saa maistaa Kärcheriä, kun on sen verran hyvin nyt.
Sentään pari pikkujuttua jo etenikin. Kuskin uuni peili tuli kuntoon liimaamalla.
Oikean puolen peili löytyi Tuusulasta, samoin kuin enemmän puolen ajovaloumpio ja bensatankin luukku, jotka asensin jo paikoilleen. Lähiseudulta löytynyt uusi konepelti sai uuden maalipinnan päivän tutulla maalarilla ja sekin asettui paikoilleen.
Pohjanmaan suunnalta olisi tulossa rekkarahtina oikea värinen oikea etuovi ja etulokasuoja ja teille pikkuosia. Ne kun saa, tulee auton ulkomuoto saada kattoa ilman alkuperäiseksi. Sitten vain lusikkamiehen hoitoon ja sieltä palatessaan sisustuksen pariin. Tavoitteeksi "kevät" 2021.
Tuntui, että auto ihan kohosi sulamisen myötä. No huilikoon nyt siinä sitten.
Näiden kuvien perusteella Copart Oy:n edustaja antoi arvionsa.
Tässä mieleeni hiipi ajatus auton kunnostamisesta.... olisiko siinä mitään järkeä ?
Tässä mieleeni hiipi ajatus auton kunnostamisesta.... olisiko siinä mitään järkeä ?
Muutamaa päivää myöhemmin sovimme sitten Copartin kanssa kertakorvauksesta.
Kertakorvaus tarkoittaa, että vakuutusyhtiö maksaa meille könttäsumman ja saamme pitää auton. Hintaero lunastukseen oli enää 400€, joten jos vaikka autosta ei tulisi kalua, saisimme enemmän tuon 400€ osiksi myymällä. Päätös kertakorvauksesta oli kuskin itsensä.
Olisiko tullut isäänsä, kun autoihinsa niin kiintyy.
No, seuraavaksi Volle palasi kotiin omin voimin ajamalla. Matka taittui varmuuden vuoksi toisen auton vanavedessä, ei virkavaltaa olisi kiinnostanut tuon auton kehityst; peileistä kun ei tarvinnut taakseen katsella ja ajovalokin osoitti minne sattuu. Muuten auto kulki suoraan, ratti oli suorassa, moottori kävi nätisti ja lämpesi normaalisti, kaikki sähköt vilkkuja oikeus toimii jne...
Katsotaan nyt, mitä tälle turpiinsa saaneelle autolle tehdään.
"Katotaan nyt" olen hokenut varmasti lukea kertoja itse varma, mitä seuraavaksi tehdä.
Kertakorvaus tarkoittaa, että vakuutusyhtiö maksaa meille könttäsumman ja saamme pitää auton. Hintaero lunastukseen oli enää 400€, joten jos vaikka autosta ei tulisi kalua, saisimme enemmän tuon 400€ osiksi myymällä. Päätös kertakorvauksesta oli kuskin itsensä.
Olisiko tullut isäänsä, kun autoihinsa niin kiintyy.
No, seuraavaksi Volle palasi kotiin omin voimin ajamalla. Matka taittui varmuuden vuoksi toisen auton vanavedessä, ei virkavaltaa olisi kiinnostanut tuon auton kehityst; peileistä kun ei tarvinnut taakseen katsella ja ajovalokin osoitti minne sattuu. Muuten auto kulki suoraan, ratti oli suorassa, moottori kävi nätisti ja lämpesi normaalisti, kaikki sähköt vilkkuja oikeus toimii jne...
Katsotaan nyt, mitä tälle turpiinsa saaneelle autolle tehdään.
"Katotaan nyt" olen hokenut varmasti lukea kertoja itse varma, mitä seuraavaksi tehdä.
Olen koettanut katsastalla oikean värisiä osia. Ei olekaan helppo homma. Tämä "449" -väri onkin aika harvinainen. Osia kysellessäni olisi tarjolla ollut toivon ja ties mitä harmaan sävyjä, muttei tätä.
Eräänä iltana ns. "lusikkamies" vieraili tallissamme tutustumassa potilaaseen.
Lusikkamies on se autojen pintavaurioiden taikuri, joka taikoo vaihtoautoista pikkukolhut pois.
Diagnoosi oli, että kyljet ja keula saadaan kuntoon peltiä taivuttelemalla ja löytää osia kokonaan uusimalla (konepelti, oik. etulokasuoja ja oik etuovi menevät uusiksi, loput naputellaan suoriksi), mutta katto tulee jäämään enemmän päälle ruttuiseksi.
Projekti etenee pikkuhiljaa.
Tässä vielä enemmänkin puretaan; nyt autossa ei ole enää sisustustaan, joka alkoi sisäkaton purkamisella pois katon oikaisun tieltä. Samalla sitten otin kaikki viisit pois ja pesin ne penkkipesurilla. Myöskin lattiamatto saa maistaa Kärcheriä, kun on sen verran hyvin nyt.
Sentään pari pikkujuttua jo etenikin. Kuskin uuni peili tuli kuntoon liimaamalla.
Oikean puolen peili löytyi Tuusulasta, samoin kuin enemmän puolen ajovaloumpio ja bensatankin luukku, jotka asensin jo paikoilleen. Lähiseudulta löytynyt uusi konepelti sai uuden maalipinnan päivän tutulla maalarilla ja sekin asettui paikoilleen.
Pohjanmaan suunnalta olisi tulossa rekkarahtina oikea värinen oikea etuovi ja etulokasuoja ja teille pikkuosia. Ne kun saa, tulee auton ulkomuoto saada kattoa ilman alkuperäiseksi. Sitten vain lusikkamiehen hoitoon ja sieltä palatessaan sisustuksen pariin. Tavoitteeksi "kevät" 2021.
 |
| Kotitallissa kolmatta viikon odottelemassa osia. Konepelti on jo uusi ja hyvää värinen (taustalla vanha seinää vasten) |
Kuukausivauriosta, auto seisoo edelleen tallissamme keskeneräisenä.
Luvattuja sia ei ole saatu toimitettua... pitää vain kärsivällisesti odottaa.
Kävin pyörähtämässä kolaripaikalla ja keräsin talteen sin sirottuneita osia.
Pelkääjän puolen peili ei voisi olla enemmän pienempinä palasina. Kaikki palaset yhdessä kertomassa missä kohtaa auton pyörähti ympäri - liike-energia kumosi maan vetovoiman ja kuljettajasta oli tullut matkustaa.
määränpää jäi onneksi metrien päähän kalliosta...
Mukaan tarttuivat eturoiskeläpät, varoituskolmio ja huomioliivi, sekä takapyyhkijän jämät.
Onpahan nyt sitten siistitty jälkemmekin.
EDIT 13.3. näyttää siltä.
Onpahan nyt sitten siistitty jälkemmekin.
EDIT 13.3. näyttää siltä.
 |
| Nyt näyttää jo valmiimmalta - oikealla työasema vikakoodien lukemista varten |
Lokasuoja ja etuovi saapuivat ja ovat nyt aikalailla paikoillaan.
Lokasuoja kiinnikorvakkeissa on pitkäsen heittoa (vääntyneet ajovalon takaa) ja jätänkin hienon säädön ammattilaiselle, kun auto menee tarvitsen viikon ruttujen oikojalle.
Sisustus on nyt puhtaana ja paikoillaan. Samoin mittariston polttimot on vaihdettu.
Uusia osia ovat Nokian BT- autosarja, jonka tarvitsee vielä yhden sovitinjohtosarjan, niin saa jatkossa poika puhella kädet vapaana (=ratissa). Takaluukkuun ruuvataan Volvon originaali takaspoileri, kunhan se vaihtaa väriään koriin paremmin sopivaksi.
Nyt Volle palaa liikenteeseen aina heinäkuulle 2022 asti, kunnes siirtyy armeijan harmaisiin ja perheen perinteitä noudatellen varusmiehen auto menee seisontaan.
Auto, jossa ei ole lisävarustetta. Ei sitten niin mitään... ei keskuslukitusta, ei ilmastointia, ei sähköherkkuja, jos ei sytytysjärjestelmää tai ajovaloja ja vilkkuja lasketa niiksi.
Aluksi idea oli, että jos nyt joku sen huolisi. Kun ei kiinnostasta löytynyt, ajateltiin jopa auton ja peräkärrin ajamista suoraan romuttamolle.
No, sen Nissan kuitenkin osallistui laivastoomme ja siirsin ajamalla elokuussa 2019 Suonenjoelta tänne Salon seudulle. Ja hyvinhän tuo vanhus kulkikin - ei kolissut tai nykinyt.
Perillä kotona odottikin perinteinen ja perusteellinen pesu + vahaus. Sisätilat käytiin pieteetillä läpi irrottamalla penkitkin. Niin saat kaikki vuosien mittaan kertyneet roskat ja risut pois.
Yhtään kolikkoa ei siivouksissa löydetty, kuten normaalisti. Taisi appiukko olla tarkka rahoistaan. Sitten vielä päälle moottorin perushuolto öljyineen ja suodattimineen, niin alkoi pieni vanhus näyttämään taas asialliselta.
Syyskuussa siirsimme auton "vanhusten rivistöön".
Uusi pehmopintainen suojahuppu vain päälle ja akku irti.
Palataan astialle joskus 2020.
Niin ja pääsi se 37-vuotias Muuli 500-kärrikin samaan talliini !
2020
Tuomas- poikani katsasti Micran ja hän auton uutena omistajana ajeli sillä kesäajojaan. Pirtsakka peli, joka kulki lähellä pyhällä hengellä. Ei, ei ollut muita ilmastointeja taikaan herkkuja polttoainetta kuluttamassa.
Syksyn mittaan Micra meni taas huilivuoroon ja hupun alle.
Lokasuoja kiinnikorvakkeissa on pitkäsen heittoa (vääntyneet ajovalon takaa) ja jätänkin hienon säädön ammattilaiselle, kun auto menee tarvitsen viikon ruttujen oikojalle.
Sisustus on nyt puhtaana ja paikoillaan. Samoin mittariston polttimot on vaihdettu.
Uusia osia ovat Nokian BT- autosarja, jonka tarvitsee vielä yhden sovitinjohtosarjan, niin saa jatkossa poika puhella kädet vapaana (=ratissa). Takaluukkuun ruuvataan Volvon originaali takaspoileri, kunhan se vaihtaa väriään koriin paremmin sopivaksi.
 |
| Markus- poikamme pyörähti kotona ja samalla tuo valkoinen Volvo sai peruutuskameransa peruspesun ja vahauksen ohella. |
 |
| Kotipihassalusikkamiehen käsittelyn jälkeen melkein valmiina takaisin tien päälle |
Edit 4/2022
Poika tositeli Volvolla korjausten jälkeen koko loppuvuoden 2021.
Jotain pientä pä ainaana...
Volvon tyyppi mittariston juotokset heikkenevät ja pintaliitoskomponenttien juotokset saa aikaa mitä ihmeellisimpiä herjoja mittariston infonäytöllä ja merkkivaloissa.
Ei, päätin korjauttaa ne ammattilaisella. Mittaristo tuli kuntoon, mutta SRS (turvatyynymoduuli) herja jäi. Aluksi se oli vain tekstiherja, mutta kesän mittaan myös turvatyynyn punainen merkkivalo päätti liittyä seuraan. Katsastukseen ei ollut asiaa, ennen kuin tuo korjasi... Monet Volvo- tietäjät suosittelivat tie mitä osan vaihtoa, mutta niistä yhdestäkään ei ollut apua. Koti-Vidalla ei herjoihin pääse käsiksi.
Lopulta samainen mittariston korjannut TAH-engineering manuaalisesti poisti SRS-moduulin muistista vikailmoitukset ja vihdoin Volle ei herjannut mitään ja infonäyttökin kertoi vain oikeita asioita.
Pojan lukuloman ajan autoa ei tietoisesti katsastettu, mutta nyt huhtikuun alussa käytiin leimalla ja leimahan sieltä tuli. Ennen katsastusta kuluneet takajarrut rakennettiin uusiksi.
Poika tositeli Volvolla korjausten jälkeen koko loppuvuoden 2021.
Jotain pientä pä ainaana...
Volvon tyyppi mittariston juotokset heikkenevät ja pintaliitoskomponenttien juotokset saa aikaa mitä ihmeellisimpiä herjoja mittariston infonäytöllä ja merkkivaloissa.
Ei, päätin korjauttaa ne ammattilaisella. Mittaristo tuli kuntoon, mutta SRS (turvatyynymoduuli) herja jäi. Aluksi se oli vain tekstiherja, mutta kesän mittaan myös turvatyynyn punainen merkkivalo päätti liittyä seuraan. Katsastukseen ei ollut asiaa, ennen kuin tuo korjasi... Monet Volvo- tietäjät suosittelivat tie mitä osan vaihtoa, mutta niistä yhdestäkään ei ollut apua. Koti-Vidalla ei herjoihin pääse käsiksi.
Lopulta samainen mittariston korjannut TAH-engineering manuaalisesti poisti SRS-moduulin muistista vikailmoitukset ja vihdoin Volle ei herjannut mitään ja infonäyttökin kertoi vain oikeita asioita.
Pojan lukuloman ajan autoa ei tietoisesti katsastettu, mutta nyt huhtikuun alussa käytiin leimalla ja leimahan sieltä tuli. Ennen katsastusta kuluneet takajarrut rakennettiin uusiksi.
 |
| Jälleen kerran Salossa A-Katsastuksella. Leima tuli nytkin. |
Nyt Volle palaa liikenteeseen aina heinäkuulle 2022 asti, kunnes siirtyy armeijan harmaisiin ja perheen perinteitä noudatellen varusmiehen auto menee seisontaan.
Heinäkuussa 2023
Volle hörähti taas käyntiin. Pakoputkea piti pitkäsen korjata, mutta muuten pesun ja tarkastusten jälkeen katsastamiseen ja kun sekin meni läpi, niin eikun tien päälle taas, sillä auton omistaja oli kotiutunut armeijasta.
Kesän ja syksyn auto kulki kuten kuuluukin. Välillä kotona pyörähtäessään se pestiin ja pissapoika täytettiin.
Volle hörähti taas käyntiin. Pakoputkea piti pitkäsen korjata, mutta muuten pesun ja tarkastusten jälkeen katsastamiseen ja kun sekin meni läpi, niin eikun tien päälle taas, sillä auton omistaja oli kotiutunut armeijasta.
Kesän ja syksyn auto kulki kuten kuuluukin. Välillä kotona pyörähtäessään se pestiin ja pissapoika täytettiin.
Joulukuussa 2023
Kun nämä autoja on.... kuten arvon lukijat olette vakuuttaneet huomanneet, on päätetty antaa tämän Volvon jatkaa matkaansa toisaalle, sillä tämän auton omistajalle on tarjolla toisen - tulevan ajettu Volvo, eli isoveljessä Markuksen Valkoinen V70.
Elikkäs tämä auto lähtee eteenpäin. Sen on määrä päätyä huollettuna ja tarkastettuna joululahjaksi eräälle rouvalle, jolla on oikea tarve autolle.
Kuten joskus olenkin vitsaillut, että autoja ostetaan, muttei myydä.
Siispä auto lahjaksi,
Lahjan on iloinen ja vaimokin iloitsee, kun edes yksi auto lähtee eteenpäin.
23.12.2023 oli sitten lähdön hetki. Uusi koti odottaa Lahdessa.
Ennen lähtöä auto käytiin läpi perusteellisesti, Pesusta ja ulkopinnan vahauksesta oli hyvä aloittaa. Maalipinta on tosi hyvä, mutta pelti sen alla ei aina joka paikassa ole yhtä hyvä kuin uusi. Elämän jäljet näkyvät tässä autossa.
Sitten siirryin sisällä; penkkien ja mattojen pesu, pölyt ja tahrat pois.
Keulaa kohden siirryttäessä pari palata polttimoa meni vaihtoon, samoin kuin kuin moottoriöljyt ja suodattimet... idea on, että lahjalla voisi ajaa mahdollisimman pitkään jne tarpeen huollolle. kyytiin nostin kesärenkaat, pari pulloa tuulilasin pesunestettä, sammuttimen, starttikaapelit ja EA-laukun... ihan sillä idealla, että ovat valmiita käytettäviksi, muttei niitä tarvittavaa tarvittavaa.
Kun nämä autoja on.... kuten arvon lukijat olette vakuuttaneet huomanneet, on päätetty antaa tämän Volvon jatkaa matkaansa toisaalle, sillä tämän auton omistajalle on tarjolla toisen - tulevan ajettu Volvo, eli isoveljessä Markuksen Valkoinen V70.
Elikkäs tämä auto lähtee eteenpäin. Sen on määrä päätyä huollettuna ja tarkastettuna joululahjaksi eräälle rouvalle, jolla on oikea tarve autolle.
Kuten joskus olenkin vitsaillut, että autoja ostetaan, muttei myydä.
Siispä auto lahjaksi,
Lahjan on iloinen ja vaimokin iloitsee, kun edes yksi auto lähtee eteenpäin.
23.12.2023 oli sitten lähdön hetki. Uusi koti odottaa Lahdessa.
Ennen lähtöä auto käytiin läpi perusteellisesti, Pesusta ja ulkopinnan vahauksesta oli hyvä aloittaa. Maalipinta on tosi hyvä, mutta pelti sen alla ei aina joka paikassa ole yhtä hyvä kuin uusi. Elämän jäljet näkyvät tässä autossa.
Sitten siirryin sisällä; penkkien ja mattojen pesu, pölyt ja tahrat pois.
Keulaa kohden siirryttäessä pari palata polttimoa meni vaihtoon, samoin kuin kuin moottoriöljyt ja suodattimet... idea on, että lahjalla voisi ajaa mahdollisimman pitkään jne tarpeen huollolle. kyytiin nostin kesärenkaat, pari pulloa tuulilasin pesunestettä, sammuttimen, starttikaapelit ja EA-laukun... ihan sillä idealla, että ovat valmiita käytettäviksi, muttei niitä tarvittavaa tarvittavaa.
Ja mukava lisä oli taas paikallinen rengasliike www.rengasketola.fi joka lahjoitti uudenkarheat talvirenkaat kovettuneiden kiekkojen tilalle. Nyt on matkan taittuminen turvallisempaakin.
Hyvää ja turvallista matkaa Vollelle ! Varmasti nähdään joku päivä.
Edit 2024 syksyllä tämä Volle poikkesi Salossa Kurpitsaviikolla.
Näin auton pikaisesti. Sama auto ennenkin.
Takalasin pyyhin oli mennyt juuresta poikki... ja ehkä muutama pesu on jäänyt välistä mutta niin vain taas nöyrästi läksi taholleen kohti Lahtea.
Edit 2025 jouluna.
Lähettelin hyvän joulun toivotuksia auton nykyiselle omistajalle.
Sain paluuviestistä lukea, että Volvo olikin romutettu.
Oli kuulemma tuli joku sähkövika, jota korjaamo ei osannut korjata ja oli todennut sen liian kalliiksi. Omistaja oli sitten päättänyt, ei Volvoa enää pidetä.
RIP siis tälle teiden veteranille. Se oli sitkeä sissi....
Hyvää ja turvallista matkaa Vollelle ! Varmasti nähdään joku päivä.
 |
| "Adjö" sanoi Volvo |
Edit 2024 syksyllä tämä Volle poikkesi Salossa Kurpitsaviikolla.
Näin auton pikaisesti. Sama auto ennenkin.
Takalasin pyyhin oli mennyt juuresta poikki... ja ehkä muutama pesu on jäänyt välistä mutta niin vain taas nöyrästi läksi taholleen kohti Lahtea.
Edit 2025 jouluna.
Lähettelin hyvän joulun toivotuksia auton nykyiselle omistajalle.
Sain paluuviestistä lukea, että Volvo olikin romutettu.
Oli kuulemma tuli joku sähkövika, jota korjaamo ei osannut korjata ja oli todennut sen liian kalliiksi. Omistaja oli sitten päättänyt, ei Volvoa enää pidetä.
RIP siis tälle teiden veteranille. Se oli sitkeä sissi....
30. Nissan Micra Avec 1.0 -88
Vuoden 2019 kolmas auto. Tätä autoa ei tietoisesti hankittu, mutta joskus omistussuhde vaihtuu perukirjan kautta. Appiukon siirtyessä taivallisille pikataipaleille, jäi häneltä poistoisesti hyvin siisti ja varpidetty Nissan Micra. Auto, jossa ei ole lisävarustetta. Ei sitten niin mitään... ei keskuslukitusta, ei ilmastointia, ei sähköherkkuja, jos ei sytytysjärjestelmää tai ajovaloja ja vilkkuja lasketa niiksi.
Aluksi idea oli, että jos nyt joku sen huolisi. Kun ei kiinnostasta löytynyt, ajateltiin jopa auton ja peräkärrin ajamista suoraan romuttamolle.
No, sen Nissan kuitenkin osallistui laivastoomme ja siirsin ajamalla elokuussa 2019 Suonenjoelta tänne Salon seudulle. Ja hyvinhän tuo vanhus kulkikin - ei kolissut tai nykinyt.
Perillä kotona odottikin perinteinen ja perusteellinen pesu + vahaus. Sisätilat käytiin pieteetillä läpi irrottamalla penkitkin. Niin saat kaikki vuosien mittaan kertyneet roskat ja risut pois.
Yhtään kolikkoa ei siivouksissa löydetty, kuten normaalisti. Taisi appiukko olla tarkka rahoistaan. Sitten vielä päälle moottorin perushuolto öljyineen ja suodattimineen, niin alkoi pieni vanhus näyttämään taas asialliselta.
Syyskuussa siirsimme auton "vanhusten rivistöön".
Uusi pehmopintainen suojahuppu vain päälle ja akku irti.
Palataan astialle joskus 2020.
Niin ja pääsi se 37-vuotias Muuli 500-kärrikin samaan talliini !
 |
| Lähtövalmiina Suonenjoella - Muuli 500- kärri kiinnitettynä |
 |
| 400km:n ajon jälkeen uudessa kotipihassa pesua ja puunausta |
 |
| Parkkihallissa ennen huputtamista. Vanhusten rivistö sai uuden jäsenen. |
2020
Tuomas- poikani katsasti Micran ja hän auton uutena omistajana ajeli sillä kesäajojaan. Pirtsakka peli, joka kulki lähellä pyhällä hengellä. Ei, ei ollut muita ilmastointeja taikaan herkkuja polttoainetta kuluttamassa.
Syksyn mittaan Micra meni taas huilivuoroon ja hupun alle.
Jospa taas tien päälle kesällä 2021...
2021 - no, eipä ollut ajoja tälle autolle. Huili parkkihallissa jatkuu..
2021 - no, eipä ollut ajoja tälle autolle. Huili parkkihallissa jatkuu..
2022
Ei alkanutkaan sitten kovin mukavissa merkeissä.
Parkkihallissa huppujensa alla huilanneet harrastusautoni saivat siipeensä, kun arvatenkin huumeveikot tai vastuuttomat nuoret koettivat varastaa autoja. Kaikkiaan viiteen autoon kymmenestä murtauduttiin. Yhtäkään niistä ei ole tullut vastaan, kun autoissa ei ole ollut akkuja, mutta muuta vahinkoa sitten sitäkin enemmän.
Tämän Micran sivuikkuna oli lyöty sisään, mutta autoon ei oltu edes menty sisään.
Autot siirrettiin niin istumalta turvallisempaan paikkaan.
Micra oli ensimmäinen auto, joka kotiutettiin korjauksia varten.
Kunnollinen siivous ja uusi takasivuikkuna ja taas auto oli kuin ennenkin.
Enempiä ajoja ei sitten tälle vuodelle taidakaan siunaantua, mutta onpahan valmiina, jos kutsu käy.
203 - ei ajaja 2. Lukkojen takana, mutta taivasalla parempia päiviä odotellessa,
2024 - kävimme katsomassa, mitä Micralle kuuluu. "Laakin peli" sanoa, sillä kun akku oli voisi hyvin, auto starttasi pirteästi eka yrittämällä. Pieni kierros seisontapaikan tuntumassa. Niin vain kiihtyi ja pikkuauto pysähtyi kuten kuuluukin. Ei olisi ihme, jos vaikka katsastuksen läpäisisi, jos nyt leimalle veisi.
Myöhemmin syksyllä noudimme tämänkin auton kotiin.
Huilatkoon vielä jokusen hetken veteraanimetsässä. Enää viitisen vuotta museoikään.
Ei alkanutkaan sitten kovin mukavissa merkeissä.
Parkkihallissa huppujensa alla huilanneet harrastusautoni saivat siipeensä, kun arvatenkin huumeveikot tai vastuuttomat nuoret koettivat varastaa autoja. Kaikkiaan viiteen autoon kymmenestä murtauduttiin. Yhtäkään niistä ei ole tullut vastaan, kun autoissa ei ole ollut akkuja, mutta muuta vahinkoa sitten sitäkin enemmän.
Tämän Micran sivuikkuna oli lyöty sisään, mutta autoon ei oltu edes menty sisään.
Autot siirrettiin niin istumalta turvallisempaan paikkaan.
Micra oli ensimmäinen auto, joka kotiutettiin korjauksia varten.
Kunnollinen siivous ja uusi takasivuikkuna ja taas auto oli kuin ennenkin.
Enempiä ajoja ei sitten tälle vuodelle taidakaan siunaantua, mutta onpahan valmiina, jos kutsu käy.
203 - ei ajaja 2. Lukkojen takana, mutta taivasalla parempia päiviä odotellessa,
2024 - kävimme katsomassa, mitä Micralle kuuluu. "Laakin peli" sanoa, sillä kun akku oli voisi hyvin, auto starttasi pirteästi eka yrittämällä. Pieni kierros seisontapaikan tuntumassa. Niin vain kiihtyi ja pikkuauto pysähtyi kuten kuuluukin. Ei olisi ihme, jos vaikka katsastuksen läpäisisi, jos nyt leimalle veisi.
Myöhemmin syksyllä noudimme tämänkin auton kotiin.
Huilatkoon vielä jokusen hetken veteraanimetsässä. Enää viitisen vuotta museoikään.
31. Volvo XC60 T8 (2020)
Snobi (SNB-156) on palvellut oikein hyvin, mutta aikansa kaikella.
valita, että tuollaisen 4-vetodieselin ylläpitäminen on rahamiesten touhua.
Autoon piti vaihtaa moottoriöljyn lisäksi kolmet muut öljyt. Renkaat maksoivat tuplaten.
Isossa autossa oli myös isot vakuutusmaksut ja ennen kaikkea hurjat verot.
Kun tähän kuvioon lisää vielä vähentyneet ajomäärät, oltiin vaikuttavan äärellä; autoilu on aika kallista touhua ja jossain vähän sitäkin kalliimpaa. Oli syytä miettiä sen mielekkyyttä ja hintaa.
Snobi oli kaikin puolin kunnossa ja huollettu ylisäännöllisesti.
Oli hyvä luopua leikistä, kun se oli parhaimmillaan.
Oli aika miettiä jatkajaa snobille. Volvo oli merkkinä vahvoilla ja siihenhän sitä sitten päädyttiin.
Uusi auto -C60 T8-hybridi - jatkoi samaa mantraa, mutta on kulurakenteeltaan selkeästi edeltäjänsä X-hybridi käyttää. Voimanlähteinä oli 300Hv bensamoottori ja 90Hv sähkömoottorit. Tehoa on yli tuplaten enemmän kuin yhdessä aikaisemmin omistamassani autossa. Varusteita on enemmän kuin osaa edes itse määrittelee.
Hieno peli siis !
Nykytyöajo menee ihan vain sähköllä ja kun bensakone ryhtyy hommiin, se tapahtuu huomaamatta. Eron huomaa vain mittaristoon vilkaisemalla.
Ja sanottakoon nyt heti alkuunsa, että auton hinta oli sitä luokkaa, ei sen ostaminen olut mitenkään perusteltavissa. Auto on siis leasing-peli. Tämä autolla on sitten tarkoitus suhata neljä vuotta...
Eli snobi vaihtui jokapäiväiseksi Gentlemanniksi (GNT-365) :)
valita, että tuollaisen 4-vetodieselin ylläpitäminen on rahamiesten touhua.
Autoon piti vaihtaa moottoriöljyn lisäksi kolmet muut öljyt. Renkaat maksoivat tuplaten.
Isossa autossa oli myös isot vakuutusmaksut ja ennen kaikkea hurjat verot.
Kun tähän kuvioon lisää vielä vähentyneet ajomäärät, oltiin vaikuttavan äärellä; autoilu on aika kallista touhua ja jossain vähän sitäkin kalliimpaa. Oli syytä miettiä sen mielekkyyttä ja hintaa.
Snobi oli kaikin puolin kunnossa ja huollettu ylisäännöllisesti.
Oli hyvä luopua leikistä, kun se oli parhaimmillaan.
Oli aika miettiä jatkajaa snobille. Volvo oli merkkinä vahvoilla ja siihenhän sitä sitten päädyttiin.
Uusi auto -C60 T8-hybridi - jatkoi samaa mantraa, mutta on kulurakenteeltaan selkeästi edeltäjänsä X-hybridi käyttää. Voimanlähteinä oli 300Hv bensamoottori ja 90Hv sähkömoottorit. Tehoa on yli tuplaten enemmän kuin yhdessä aikaisemmin omistamassani autossa. Varusteita on enemmän kuin osaa edes itse määrittelee.
Hieno peli siis !
Nykytyöajo menee ihan vain sähköllä ja kun bensakone ryhtyy hommiin, se tapahtuu huomaamatta. Eron huomaa vain mittaristoon vilkaisemalla.
Ja sanottakoon nyt heti alkuunsa, että auton hinta oli sitä luokkaa, ei sen ostaminen olut mitenkään perusteltavissa. Auto on siis leasing-peli. Tämä autolla on sitten tarkoitus suhata neljä vuotta...
Eli snobi vaihtui jokapäiväiseksi Gentlemanniksi (GNT-365) :)
 |
| Luovutushuollossa - 1; tällä naamalla seuraava satatuhatta |
 |
| Luovutushuollossa - 2; kertaakaan ei ole istuttu |
 |
| Luovutushuollossa - 3 |
 |
| Tuliterä autokaupassa |
 |
| GNT tankkaa tallin seinästä |
 |
| Kolmen sukupolven Volvot pihassa. Ja taas pian ne ovat menoissa tahoillaan taas... |
 |
| Matkalla Kumlingeen, Ahvenanmalle heti uutena |
2021 - 2022 auto taivalsi ihan arkiajoa. Ei vian vikaa. Joskus vähän pidempiä reissuja, mutta pääsääntöisesti kodin, työpaikan, kesäpaikan väliä tuli veivattua. Autossa on puhtia yli oman tarpeen. Jopa autotraileria vedättäessä ei tunnu puhtia puuttuvan.
Iso auto kaikkiaan, mutta tavaratilan niin on suurempi.
Auto ikään kuin pienenee perää kohti mentäessä.
Vuosi 2023 toi uusia haasteita, sillä työpaikkani vaihtui ja muutin sen tiimoilta Ruotsiin, Västeråsiin. Tämäkin Volvo vieraili siellä useasti vuorotahtiin V70 Ocean Racen kanssa.
Vuoden lopulla oli aika palata takaisin Suomeen.
Tällä Volvolla peräkärreineen haettiin loputkin kamat juuri ennen joulua.
Taas Suomessa eteenpäin.
Iso auto kaikkiaan, mutta tavaratilan niin on suurempi.
Auto ikään kuin pienenee perää kohti mentäessä.
Vuosi 2023 toi uusia haasteita, sillä työpaikkani vaihtui ja muutin sen tiimoilta Ruotsiin, Västeråsiin. Tämäkin Volvo vieraili siellä useasti vuorotahtiin V70 Ocean Racen kanssa.
Vuoden lopulla oli aika palata takaisin Suomeen.
Tällä Volvolla peräkärreineen haettiin loputkin kamat juuri ennen joulua.
Taas Suomessa eteenpäin.
 |
| Bäckahästgatan 15, Västerås paluumuuton lähtöaamuna |
Viimeinen reilut puoli Suomessa meni yhtä kivuttomasti, kuin sitä ennenkin.
Latausta, bensaa ja ajoa vain.
Elokuun alku ja ero lähenivät uhkavasti. Neljä vuotta ja 100tkm ovat sopimuksen mitta.
Huollatin Vollen vielä kertaalleen putsasin ja puunasin hyvän palvelijan.
Sitten vain renkaat, kaapelit ja muut kamppeet mukaan ja viimeiselle reissulle, joka suuntautui Turun Keskusautohalliin. Sieltä auto siirtyy lähipäivinä Helsinkiin, mistä taipaleensa aloittikin.
Toivotaan Vollle hyviä matkoja uudessa perheessä.
Latausta, bensaa ja ajoa vain.
Elokuun alku ja ero lähenivät uhkavasti. Neljä vuotta ja 100tkm ovat sopimuksen mitta.
Huollatin Vollen vielä kertaalleen putsasin ja puunasin hyvän palvelijan.
Sitten vain renkaat, kaapelit ja muut kamppeet mukaan ja viimeiselle reissulle, joka suuntautui Turun Keskusautohalliin. Sieltä auto siirtyy lähipäivinä Helsinkiin, mistä taipaleensa aloittikin.
Toivotaan Vollle hyviä matkoja uudessa perheessä.
 |
| Kiitos laadukkaasta kyydistä & hyvää jatkoa |
EDIT: Auto siirtyi myytäväksi Kuopioon, jossa se ei viikon pidempään viihtynyt, vaan löysi uuden kodin supernopeasti
32. Volkswagen Golf Variant -20
Sinisen Volvon tehtyä tenän Turun moottoritiellä, ei auttanut selitykset, että muuttulla satasella Volle palaisi paljon ehompana takaisin tien päälle. Volvon ajot ensilinjan autona oli kuulemma (vaimon mielestä) ajettu.
Tilalle piti saada pieniruokainen, oikein. luotettava ja uudempi auto, jolla vaimo voi mennä saaristoon ilman pelkoa matkan katkeamisesta tai käynnistystä viikon seisonnan jälkeen.
No, maakuntaa löytyi pidemmäksi ei tarvinnut mennä, vaan Turun suunnaltai nätti ja muutenkin vaatimuksia täyttävä Volkkari. Perikunnan omistama auto....
Kauppoja hierottiin muuttuva päivä. Piti ja katsastaa sekä huoltaa, niin päästiin tinkimään ja sitten tulee kauppoja.
Tilalle piti saada pieniruokainen, oikein. luotettava ja uudempi auto, jolla vaimo voi mennä saaristoon ilman pelkoa matkan katkeamisesta tai käynnistystä viikon seisonnan jälkeen.
No, maakuntaa löytyi pidemmäksi ei tarvinnut mennä, vaan Turun suunnaltai nätti ja muutenkin vaatimuksia täyttävä Volkkari. Perikunnan omistama auto....
Kauppoja hierottiin muuttuva päivä. Piti ja katsastaa sekä huoltaa, niin päästiin tinkimään ja sitten tulee kauppoja.
 |
| Uusi autokaupan koekilvissä |
Heinäkuun alkupäivinä auto oli valmis ja vaimokin täällä mantereella, joten ei kun autoa noutamaan. Autolle ei ihan heti ollut käyttöä, sillä avo-Beetle oli vielä näin keskellä kesää ajossa.
Auton mukana tulivat uudet kesärenkaat. No joo - vanteet olivat siisti, mutta ne renkaat olivat oikea hätät, mitä kaupoista löytyy... Marschhallit. Siis ei jatkoon !
Olen näissä rengasasioissa sillä tavalla tarkkaan, että meidän perheessäjetaan vain laaturenkailla ja järkevillä kulutuspinnoilla - ei siis Suomisti sakkorajoille asti.
Elikkä Marshallit jäivät odottamaan jotain muuta hetkeä ja tilalle tulivat uudet Michelinit toisilla VW- orkkisvanteilla.
Eka kuvassa halpisrenkailla, toisessa Misukoillassa.
Auton mukana tulivat uudet kesärenkaat. No joo - vanteet olivat siisti, mutta ne renkaat olivat oikea hätät, mitä kaupoista löytyy... Marschhallit. Siis ei jatkoon !
Olen näissä rengasasioissa sillä tavalla tarkkaan, että meidän perheessäjetaan vain laaturenkailla ja järkevillä kulutuspinnoilla - ei siis Suomisti sakkorajoille asti.
Elikkä Marshallit jäivät odottamaan jotain muuta hetkeä ja tilalle tulivat uudet Michelinit toisilla VW- orkkisvanteilla.
Eka kuvassa halpisrenkailla, toisessa Misukoillassa.
Lisäksi päivitin pyyhkijät uusiksi, tankkasin auton ja laitoin käyttämättömät tekstiilimatot paikoilleen.
sitten Golf otti tehtävänsä vastaan syyskuussa, avo-Beetlenessä siirtyy huilivuoroon.
2025 - Hyvin on Golffi kulkenut ensimmäisen vuotensa meillä.
Yksi huolto ja ikänsä vuoksi vaihdettu nokkahihna ovat mukana ilman toimenpiteitä.
Ei muuta kuin ajoa vain. Salo - Kumlinge- väliä...
2026 alkoi paluulla arkeen.
Kolmisen viikon "joululomaa" Golf sai uudet öljyt ja suodattimet + pesun ja vahauksen sekä nastarenkaat. Autossahan on kolmet renkaat, joten syksyaika meni kitkoilla joululle asti.
sitten Golf otti tehtävänsä vastaan syyskuussa, avo-Beetlenessä siirtyy huilivuoroon.
2025 - Hyvin on Golffi kulkenut ensimmäisen vuotensa meillä.
Yksi huolto ja ikänsä vuoksi vaihdettu nokkahihna ovat mukana ilman toimenpiteitä.
Ei muuta kuin ajoa vain. Salo - Kumlinge- väliä...
2026 alkoi paluulla arkeen.
Kolmisen viikon "joululomaa" Golf sai uudet öljyt ja suodattimet + pesun ja vahauksen sekä nastarenkaat. Autossahan on kolmet renkaat, joten syksyaika meni kitkoilla joululle asti.
33. Volkswagen ID.7 Tourer - 24
Volvo XC60:n sopimuskauden päätyttyä, oli valittava uusi auto.
Oli ilmeistä, haluamme farmari-täyssähköauton.
Vaihtoehtoja ei Volvolla ollut, eli tiedossa oli 16 vuoden Volvo-dominanssin päättyminen.
Volkkarin iso farmari "sähkö-Passatti" eli ID.7 Tourer oli valintamme.
Tämä auto valmistui aikataulun mukaisesti VW:n Emdenin tehtaalla ja luovutettiin samana päivänä, kun palautimme XC60:n viereiselle tontille Turussa.
Hauska pikkujuttu, että projekti-Kuplani on valmistunut samalta tehtaalta tarkalleen 50 vuotta aikaisemmin.
siitäpä sitten kotilatausten kautta tien päälle.
Oheinen kuva kotiintulopäivänä.
Oli ilmeistä, haluamme farmari-täyssähköauton.
Vaihtoehtoja ei Volvolla ollut, eli tiedossa oli 16 vuoden Volvo-dominanssin päättyminen.
Volkkarin iso farmari "sähkö-Passatti" eli ID.7 Tourer oli valintamme.
Tämä auto valmistui aikataulun mukaisesti VW:n Emdenin tehtaalla ja luovutettiin samana päivänä, kun palautimme XC60:n viereiselle tontille Turussa.
Hauska pikkujuttu, että projekti-Kuplani on valmistunut samalta tehtaalta tarkalleen 50 vuotta aikaisemmin.
siitäpä sitten kotilatausten kautta tien päälle.
Oheinen kuva kotiintulopäivänä.
.jpeg) |
| Eka "tankkaus" |
.jpeg) |
| Perheen ykköspyssyt tästä eteenpäin |
Hyvin on matka maistunut. Seuraavat kuvat ovat mökiltämme.
 |
| Mökillä - taustalla Ford- veteraanit |
.jpeg) |
| Mustat vanteet ovat makukysymys.... no, ei näy lika, jos jotain hyvää hakee |
 |
| Virtaviivaisen auton takapää kerää kaiken kuran ja lumen.... |
2026
Matkaa on nyt taittunut pitkäsen reilut 40tkm.
Sähköauton hiljaisuus ja tehokkuus ovat todella miellyttäviä ominaisuuksia.
Eikä hätä haittaa, että sähköllä kulkevan menopelin km-kustannukset ovat luokkaa puolet polttomoottorisen auton kuluista.
Toisaalta, Vw on perinteinen autovalmistaja, jolle sähköinen voimalinja on tuonut tullessaan paljon softaa ja tarvitseta autovalmistaja. Se ei ole volkarin vahvinta osaamista.
Aika paljon on tullut vikailmoituksia aamuisin tien päälle lähtiessäni.
Monet niistä häviävät ajon myötä, osa tullittelee ja toivotaan katoavan seuraavan softauksen yhteydessä.
Ei, tiee ei sentään ole jääty ja joka päivä ollaan kotiin päästy.